Miksi äänestää europarlamenttivaaleissa? Siihen on ainakin kolme hyvää syytä

Suomen pitää EU:n jäsenenä ja puheenjohtajamaana vaatia korkean ambitiotason ilmastopolitiikkaa.

Julkaistu: 14.5. 2:00 , Päivitetty: 14.5. 6:38

NÄISSÄ VAALEISSA äänestetään EU:n puolesta tai sitä vastaan. Perussuomalaisten kannattajat äänestävät vastaan. Muut äänestävät puolesta, kukin omista syistään.

EU on kaikkialla populistien inhokki. Tosin populistit eivät tätä myönnä koska tiedostavat, että EU:n kannatus kansalaisten keskuudessa on laajaa – ja brexit-äänestyksen jälkeen se on lisääntynyt. Samasta syystä populistit eivät enää vaadi eroa EU:sta. Sen sijaan he pyrkivät EU:n toimintakykyä murentamalla lamaannuttamaan sen toimintaa.

Miksi äänestää EU:n puolesta?

Ensinnäkin siksi, että Eurooppa nauttii historiansa pisimmästä yhtäjaksoisesta rauhan ajasta.
Yleisesti ottaen Euroopassa on nyt paremmat elinolosuhteet kuin koskaan aiemmin historiassa ja kuin missään muualla maailmassa. Tätä ei pidä unohtaa, vaikka ongelmia onkin.

EU on vaikuttanut paljon tähän kehitykseen. Toki EU:lla on puutteensa ja sen pitäisi pystyä parempaankin. Entisenä EU-virkamiehenä tiedän hyvin, että EU-byrokratian tehokkuudessa on toivomisen varaa.

Samalla on ymmärrettävä, että EU on itsenäisyytensä säilyttäneiden valtioiden liitto, joka nojaa yhteistyöhön ja rajoitetuilta osin ylikansalliseen vallankäyttöön. Tämä asetelma vaatii vaikeaa tasapainoilua. EU on kuin kameli: outo otus, joka kuitenkin vastaa aika hyvin olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin.

ASEMAMME lännen ja idän rajalla, Venäjän naapurina, on tukala. Onnen ja sankaruuden ansiosta itsenäisyys on säilynyt.
Neuvostoliiton hajoaminen ja tien avautuminen EU-jäsenyyteen oli Suomelle onnenpotku. Geopoliittinen identiteettimme kirkastui: Suomi on aina ollut ja haluaa olla osa länttä. EU-jäsenyys on Suomen talouden ja turvallisuuspolitiikan kivijalka.
Tässä toinen syy äänestää EU:n puolesta.

Kansalaiset ovat laajasti huolestuneita ilmaston lämpenemisestä. Kahdeksan puolueen kesken on sopu yhteisistä ilmastopolitiikan tavoitteista. Niiden mukaan EU:n tulee saavuttaa hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä.

Yksi on kuitenkin joukosta poissa. Perussuomalaisten mielestä Suomi on jo osuutensa tehnyt, ovathan hiilipäästömme vähentyneet vuoden 1990 jälkeen. Sitä paitsi Suomen maantiede ja tuotannon rakenne vaativat runsasta energiankäyttöä. Ja ovathan Suomen kasvihuonepäästöt suuruusluokaltaan vain noin yksi promille maailman päästöistä.

Argumenteissa on perää mutta johtopäätös on väärä. Oikea johtopäätös on, että Suomen pitää EU:n jäsenenä ja puheenjohtajamaana vaatia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Kaikin keinoin tulee pyrkiä saamaan Yhdysvallat tunnustamaan oma vastuunsa Pariisin sopimuksen velvoitteista. Suomen tulee itse toimia EU:ssa sovitun mukaisesti, mikä ei ole meille ylivoimaista. Toimista aiheutuvaa laskua ei tule maksattaa pienituloisilla.

ILMASTON lämpeneminen on estettävissä. Meillä on ongelman ratkaisemisen tiedolliset ja teknis-taloudelliset edellytykset. Pulmana on poliittisen tahtotilan luominen. Siihen on enenevästi edellytyksiä, sillä ilmastopoliittinen ymmärrys kasvaa jatkuvasti kansalaisten ja yritysten piirissä. Näin on myös Yhdysvalloissa, jossa monet osavaltiot ovat eri linjoilla kuin maailman ykköspopulisti, ilmastoskeptikko Donald Trump. On vain ajan kysymys, milloin Yhdysvallat tulee järkiinsä. Tie parempaan ilmastopolitiikkaan avautuu, kun samaan rintamaan saadaan EU ja Kiina sekä Yhdysvallat.

KYSE ei ole siitä, että meidän suomalaisten pitäisi tyystin lopettaa autolla ajelu ja lihan syönti sekä metsien kaataminen. Sen sijaan voisimme laajalla rintamalla vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja pyrkiä kasvattamaan metsiemme hiilinieluja, mikä on joka tapauksessa pitkän päälle oma etumme.

EU on ilmastopoliittinen edelläkävijä siitä huolimatta, että päästökauppajärjestelmä on toistaiseksi osin epäonnistunut.

Tässä on kolmas syy äänestää EU:n puolesta. EU on Suomen väylä vaikuttaa globaaliin kehitykseen, lastemme tulevaisuuteen.

Suomalaisten populistien mieliväite on, että muut haluavat tehdä EU:sta kansallisvaltion tuhoavan keskusjohteisen liittovaltion. Toki sellaisiakin idealisteja löytyy. Mitään realismia ei näiden pelottelujen taustalla kuitenkaan ole. Ääni EU:n puolesta ei ole ääni liittovaltiolle vaan ääni vakaan Euroopan ja turvallisen Suomen sekä järkevän ilmastopolitiikan puolesta.

Kirjoittaja on taloustieteen emeritusprofessori ja pitkän linjan talousvaikuttaja.

Aki Pyykkö

tiistai 14. toukokuuta 2019