Äitienpäivämuistelua...

Äitienpäivämuistelua:
Niin - edesmennyt äitini Aino Sofia Pyykkö o.s. Sunnari - tuli Keminmaan Törmästä, Hakkauksen tilalta aikanaan töihin Kemiin 1920-30-lukujen vaihteessa. 
Hakkauksen tilan, Pekka ja Anna Sunnarin, suurperhe oli ymmärtääkseni kovilla hankkiessaan elantonsa Kemijokijokivarressa...

Äitini tapasi isäni, Lauri Akseli Pyykön varmaan samoihin aikoihin Kemissä. Äitini, mikäli olen oikein ymmärtänyt, oli leipurina Snellmannin leipomossa ja isäni maalarinopissa/maalarin Kakon ja/tai Pitzenin maalariliikkeessä. Avioiduttuaan Ainolle ja Laurille syntyi kolme lasta: Anneli vuonna 1935, Eero vuonna 1939 ja minä vuonna 1944.

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Niin varmaan onkin, mutta siitä huolimatta äitini oli tiukasti perheestään huolehtiva ihminen.

En muista, että meitä olisi koskaan kuritettu. Sen muistan, että kerran äitini hermostui minuun. 
Miksi? 
Siksi, että poikasena osallistuin mm. Haukkarinkadulla ns. nelimaalinpelaamiseen. Minulla oli kerran uusi räpylä käytössäni ja pelin tiimellyksessä unohtui ruoka-aika.
Kotiin viimein tultuani äitini otti räpylä ja lopsautti sillä korvalliselle. Taisipa todeta, että sinua varten tarvitsee ruokia uudelleen lämmitellä. Tälläkin hetkellä ajatellen hänen reaktionsa oli täysin aiheellinen ja oikeutettu.

Mene ja tiedä, olisiko em. tapahtumalla vaikutusta siihen, että olen pyrkinyt aina olemaan mieluummin ainakin 15 minuuttia etuajassa osallistuessani mihin tahansa tilaisuudeen.

Niin ja se räpylä. Se on tallessa päärakennuksemme autotallin hyllyssä piikkareiden vieressä...