”HALOO.”
”Hyvää päivää, asiakastyytyväisyystutkimuksen merkeissä tässä soittelen. Olitte tällä viikolla huollattamassa autoanne. Olisiko teillä pari minuuttia aikaa vastata muutamaan kysymykseen?”
”No, jos vain pari minuuttia kestää, niin menköön.”
”Hienoa. Kuinka tyytyväinen olitte saamaanne palveluun asteikolla 1–10, jossa yksi on ’erittäin tyytyväinen’ ja kymmenen ’en ollenkaan tyytyväinen’?”
”Seitsemän.”
”Selvä. Kuinka hyvin arvio huollon valmistumisajasta piti paikkansa asteikolla 4–10, jossa neljä on ’ei pitänyt lainkaan paikkansa’ ja kymmenen ’piti täysin paikkansa’?”
”Seitsemän.”
”Hienoa. Kuinka todennäköisesti vastaatte kaikkiin kysymyksiin ajattelematta ’seitsemän’ päästäksenne minusta nopeasti eroon asteikolla 1–10, jossa yksi on ’erittäin todennäköisesti’ ja kymmenen ’en missään nimessä’?”
”Seitsemän.”
”Hyvä. Kuinka todennäköisesti suosittelisitte yritystämme ystävillenne asteikolla 1–7, jossa yksi on ’en ikinä’ ja seitsemän ’erittäin todennäköisesti’?”
”Neljä.”
”Ok. Kuinka aitona pidätte savolaista murrettani asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysin aito’ ja kymmenen ’amatöörimäinen jokellus’?”
”Seitsemän.”
”Hyvä. Kuinka ärsyttävänä pidätte sitä, että tässä kyselyssä arvosteluasteikko muuttuu joka kysymyksessä asteikolla 4–10, jossa neljä on ’ärsyttää suunnattomasti’ ja kymmenen ’ei ärsytä lainkaan’?”
”Seitsemän.”
”Hienoa. Kuinka idiootiksi tunnette tällä hetkellä itsenne, kun kaksi minuuttia kestäväksi luvattu haastattelu on jatkunut jo vartin asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysi idiootti’ ja kymmenen ’hyväuskoinen hölmö’?”
”Seitsemän.”
”Mahtavaa. Millaisen kouluarvosanan annatte tälle asiakastyytyväisyyskyselylle asteikolla 4–10, jossa neljä on ’kymmenen’ ja kymmenen ’neljä’?”
”Seitsemän.”
”Ja sitten viimeinen kysymys. Mitä haluaisitte sanoa minulle haastattelun päätteeksi asteikolla 1–10, jossa yksi on ’heippa’ ja kymmenen ’suksi kuuseen’?”
”Seitsemän.”
”Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.”
”Seitsemän.”
Kirjoittaja on HS:n kuvasta ja designista vastaava toimituspäällikkö.
”Seitsemän.”
”Hienoa. Kuinka todennäköisesti vastaatte kaikkiin kysymyksiin ajattelematta ’seitsemän’ päästäksenne minusta nopeasti eroon asteikolla 1–10, jossa yksi on ’erittäin todennäköisesti’ ja kymmenen ’en missään nimessä’?”
”Seitsemän.”
”Hyvä. Kuinka todennäköisesti suosittelisitte yritystämme ystävillenne asteikolla 1–7, jossa yksi on ’en ikinä’ ja seitsemän ’erittäin todennäköisesti’?”
”Neljä.”
”Ok. Kuinka aitona pidätte savolaista murrettani asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysin aito’ ja kymmenen ’amatöörimäinen jokellus’?”
”Seitsemän.”
”Hyvä. Kuinka ärsyttävänä pidätte sitä, että tässä kyselyssä arvosteluasteikko muuttuu joka kysymyksessä asteikolla 4–10, jossa neljä on ’ärsyttää suunnattomasti’ ja kymmenen ’ei ärsytä lainkaan’?”
”Seitsemän.”
”Hienoa. Kuinka idiootiksi tunnette tällä hetkellä itsenne, kun kaksi minuuttia kestäväksi luvattu haastattelu on jatkunut jo vartin asteikolla 1–10, jossa yksi on ’täysi idiootti’ ja kymmenen ’hyväuskoinen hölmö’?”
”Seitsemän.”
”Mahtavaa. Millaisen kouluarvosanan annatte tälle asiakastyytyväisyyskyselylle asteikolla 4–10, jossa neljä on ’kymmenen’ ja kymmenen ’neljä’?”
”Seitsemän.”
”Ja sitten viimeinen kysymys. Mitä haluaisitte sanoa minulle haastattelun päätteeksi asteikolla 1–10, jossa yksi on ’heippa’ ja kymmenen ’suksi kuuseen’?”
”Seitsemän.”
”Kiitos ja hyvää päivän jatkoa.”
”Seitsemän.”
Kirjoittaja on HS:n kuvasta ja designista vastaava toimituspäällikkö.
- KolumniSeuraa
- ElämäSeuraa
- AsiakaspalveluSeuraa
- Ari KinnariSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti