Totta tosiaan tuntuu siltä, että kohta kaikesta tapahtuneesta on aikaa parikymmentä vuotta - enemmänkin.
Se merkinnee sitä, että aika kuluu kuin siivillä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että herättyään maanantaiaamuna kohta ollaan perjantai-illassa. Viikko on vilahtanut.
Pöytäkalenteriani vilkaistessani huomaan, että tätäkään vuotta ei ole enää jäljellä kuin rapiat kolme viikkoa.
No eipä hätä ole tämän näköinen. Kävin hetki sitten Prima Raudasta Karjalahdelta ostamassa kaksi mustaa, muovista airon irtolapaa. Pistän ne pulpettiveneen tukeviin airontynkiin kohta paikoilleen. Täytyy elää ensin nämä talvikuukaudet pois kuljeksimasta, kunnes pääsee airoja kokeilemaan.
Toisaalta.
Toivottavasti niitä ei tarvitse ottaa tositoimiin koskaan käyttöön. Käyttöä lienee edelleen odotettavissa Selkäsaaren pohjoispäätyyn rantautuessa ja pois lähtiessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti