Parikymmentä vuotta sitten ydinjätetilanne Kuolan niemimaalla herätti kansainvälistä kauhistusta.
Satamien edustoilla kellui neuvostoarmeijan perintönä ruostuvia, käytöstä poistettuja ydinsukellusveneitä, ja rannikon tukikohtiin varastoidut polttoaineet oli jätetty vuotaviin varastoihin tai jopa taivasalle.
Sitkeän kansainvälisen yhteistyön ja rahoituksen ansiosta noin 170 sukellusvenettä on purettu ja polttoainetta ryhdytty kuljettamaan jälleenkäsittelylaitokseen.
Vähitellen aihe on ehtinyt menettää kiinnostavuuttaan myös kansainvälisessä keskustelussa. Sen myötä on saattanut syntyä mielikuva, että asia olisi jo poissa päiväjärjestyksestä.
Osa vaarallisimmista polttoaineen siirroista on kuitenkin vasta tulossa työn alle lähivuosina. Samaan aikaan jännitteet Jäämeren rannoilla ovat kasvaneet, mikä tuo Luoteis-Venäjälle ydintekniikan toisen aallon. Kyse ei ole vain puolustuspoliittisesta kehityksestä, vaan myös ympäristöriskeistä.
Erityisen läheltä kehitystä on seurannut Kirkkoniemellä toimiva verkkolehti The Independent Barents Observer.
Käytännössä ainoana ei-venäjänkielisenä journalistisena julkaisuna sen kautta tulevat säännöllisesti läntisen maailman tietoon uusimmat käänteet esimerkiksi Koillis-Venäjän asevarustelusta.
Kuluneen vuoden aikana lehti nosti esille muun muassa havainnot radioaktiivisesta jodista Barentsinmerellä sekä laajat ohjusvarastojen laajennukset Venäjän pohjoisen laivaston tukikohdassa.
Lehden toimittajaa Thomas Nilseniä ei tällä hetkellä päästetä Venäjälle. Syytä ei ole ilmoitettu.
Pohjoisilla vesillä korostuu sukellusveneisiin liittyvä varustelukilpailu.
Lännen Median haastattelema Nilsen uskoo, että onnettomuusriski on jo kasvanut selvästi. Vaikka kaikkea sotilasliikennettä ei tiedetä, kertovat viralliset tilastot pelkästään Naton sukellusvenekäyntien lisääntyneen Norjan vesillä kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa.
Määrän lisäksi onnettomuuksien riskiä kasvattavat Nilsenin mielestä uudet alustyypit, joiden tekniikkaa kehitetään äärimmilleen.
– Poliittinen johto määrää yhä lisää uusia aluksia liikenteeseen ja samalla tekniikan rajat uhkaava tulla vastaan, hän miettii.
– Historiasta tiedämme, että nimenomaan uusimmat sukellusveneet ovat ne, jotka pettävät.
Tällä Nilsen viittaa esimerkiksi vuonna 1989 uponneeseen Komsomolets-sukellusveneeseen. Sen tukikohdan komentaja ei pitänyt uutta alusta merikelpoisena, mutta poliittinen johto määräsi toisin.
Norjassa ja Venäjällä vaikuttava ympäristöjärjestö Bellona on toiminut pitkään eräänlaisena kätilönä läntisen rahoitusyhteistyön syntymisessä. Sen avulla monia neuvostoaikaisia ydinjätekohteita on saatu hallintaan.
Järjestöllä on toimipaikka Murmanskissa. Viestintäpäällikkö Anna Kireeva on riskien hallinnan suhteen Nilseniä luottavaisempi.
– Riskejä on aina, Kireeva sanoo.
Hän huomauttaa, että mereen upotetut ydinjätesäiliöt eivät norjalais-venäläisten tutkimusten mukaan vuoda.
– Ja Venäjä aikoo esimerkiksi tutkia, onko pienempi riski nostaa uponneet sukellusveneet vai rakentaa niiden ympärille vedenalainen suojaus.
Kansainvälinen yhteistyö ja sen saavutukset saavat tunnustusta myös Nilseniltä. Hän sanoo, että riskit ovat 90-lukuun verrattuna monelta osin pienentyneet.
– Mutta pitää muistaa, että toisaalta riskit kasvavat, sillä helpoimmat kohteet on jo hoidettu.
Ympäristöriskien ohella Nilsen on huolissaan suoraan ydinmateriaalia käsitteleviin laitoksiin tehtävien iskujen riskistä ja pohjoisen ydinmateriaalin joutumisesta esimerkiksi terroristien käsiin. Venäjän rajan tuntumassa työskentelevä journalisti ei ole ajatuksineen yksin. Jopa Norjan säteilyturvaviranomaisen riskinarvio on samansuuntainen.
Nilsen kehottaa varautumaan myös siihen, että pohjoiseen voidaan olla luomassa jo uutta radioaktiivista perintöä.
– Miten voimme olla varmoja siitä, että kaikki uudet reaktorit ja ydinaseet tullaan poistamaan käytöstä turvallisesti? Kuka tietää, millainen Venäjän taloudellinen tilanne on muutaman vuosikymmenen päästä?
Luoteis-Venäjän ydinkartta: neuvostojäänteitä ja uusia hankkeita
Adrejevanlahti: vaarallisimmat työt 2023
Andrejevanlahdella sijaitsevaa kylmän sodan aikaista ydinpolttoainevaraston turvaamista ja tyhjentämistä on valmisteltu pitkään. Muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta Suomikin on ollut mukana rahoittamassa hanketta.
Vain reilun 50 kilometrin päässä Norjan rajasta sijaitsevalle alueelle on siirretty polttoaineita myös muista tukikohdista. Andrejevanlahdella on laskettu olleen yli 20 000 polttoainesauvaa, joita varastoitiin pahimmillaan taivasalle jätetyissä säiliöissä.
Polttoaine siirretään Venäjän lounaisosassa sijaitsevaan Majakin jälleenkäsittelylaitokseen. Ensimmäiset lastit lähtivät juhannuksen tienoilla 2017, ja työ kestää pitkään.
Riskialttiimmat säiliöt ovat lisäksi tulossa käsittelyyn vasta vuonna 2023. Tällöin otetaan työn alle onnettomuuden seurauksena rikkoutuneita polttoainenippuja ja jopa irrallista uraanipölyä sisältävät tankit.
Brittiläisen insinööritoimisto Nuvian mukaan kolmessa huonokuntoisimmassa säiliössä olevien radionuklidien määrä on samaa luokkaa kuin Tsernobylin räjähtäneessä reaktorissa.
Erittäin kallis ja teknisesti haastava vaikeimpien säiliöiden puhdistus kestänee vuosia. Riskittömiä eivät ole myöskään polttoaineen kuljetukset rautateitse läntisen Venäjän halki.
Sayda-guba: 170 aluksen reaktorit
Noin 170 ydinsukellusveneestä puretut reaktorit ja muut radioaktiiviset romut on varastoitu suuriin säiliöihin Sayda-guban lahdella. Sen laivastotukikohta muutettiin ydinjätteen käsittely- ja varastointilaitokseksi eurooppalaisella rahoituksella.
Varastoihin on kerätty myös vanhoja ydinkäyttöisiä radiomajakoita.
Lähes kaikki aluksissa ollut polttoaine on sen sijaan jo kuljetettu Majakin jälleenkäsittelylaitokseen.
Loppusijoituspaikka: vasta suunnitteilla
Sotilaskäytöstä poistetuille reaktoreille ja muulle Sayda-gubassa säilytettävälle matala- ja keskiaktiivisella romulle ei ole loppusijoituspaikkaa.
Sellainen on vasta suunnitteilla, ja vaihtoehtoisia sijoitusalueita on hahmoteltu Arkangeliin, Murmanskiin ja Novaja Zemljalle. Ikijään sulamiseen liittyvien riskien vuoksi suunnitelmat jätteiden hautaamisesta pohjoiseen eivät herätä kaikissa luottamusta.
Lepse: tyhjennys alkaa pian
Käytettyä ydinpolttoainetta on varastoitu myös satamien edustoille ankkuroituihin aluksiin.
Venäjän radioaktiivisimmaksi laivaksikin sanottu, käytetyn ydinpolttoaineen varastoalus Lepsen ydinosat nostettiin syyskuussa Nerpan telakalle varta vasten rakennettuun suojarakennukseen.
Laivassa on noin 650 polttoainesauvaa, joista osa on pahasti rikkoutuneita. Erittäin vaaralliseksi kuvattua lastia aletaan tyhjentää alkavana vuonna.
Murmanskissa sijaitsevassa ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohdassa on yksi käytetyn polttoaineen varastona edelleen toimiva alus. Uusien murtajien ja kelluvan ydinvoimalan vuoksi suunnitteilla on lisäksi kokonaan uusi polttoaineen varastointialus.
Merenpohja: jätteitä seurataan
Luoteisille merialueille on upotettu ainakin 17 000 säiliötä erilaista pääasiassa ydinkäyttöisistä aluksista peräisin olevaa radioaktiivista jätettä.
Novaja Zemljan itäpuolisen Karanmeren pohjassa on muun muassa parikymmentä ydinjätettä sisältävää laivaa ja 14 ydinreaktoria, joista viidessä on yhä polttoainetta. Mereen on upotettu myös ainakin yksi sukellusvene.
Barentsinmereen ja mahdollisesti myös Kuolanvuonon suulle on upotettu pääasiassa nestemäistä jätettä, suurin osa siitä lienee vuosikymmenien aikana liuennut mereen.
Alueella on myös isona riskinä pidetty ydinsukellusveneen hylky, K-159, joka upposi hinauksen yhteydessä Murmanskin lähistölle vuonna 2003. Sen sisällä on 800 kiloa polttoainetta.
Kiinteän radioaktiivisen jätteen dumppausalueita on tutkittu venäläis-norjalaisena yhteistyönä, ja toistaiseksi vuotoja ei ole havaittu. Aika saattaa kuitenkin tehdä tehtävänsä nopeammin säiliöille kuin niissä puoliintuvalle jätteelle.
Riskejä kasvattaa myös lisääntynyt kiinnostus öljyn- ja kaasunporaukseen arktisilla rannikkovesillä.
Venäjä on luvannut nostaa ainakin läntisemmän sukellusveneen hylyn, mutta kallis operaatio tuntuu siirtyvän aina kauemmas tulevaisuuteen.
Kuolan ydinvoimala: jatkaa ehkä 2040-luvulle
Vuonna 1973 käynnistetty Kuolan ydinvoimalaitos on maailman vanhimpia.
Ykkösreaktori on saanut käyttöluvan vuoteen 2033, ja kolmelle muulle odotetaan niin ikään jatkoa, pisimmillään aina 2040-luvulle saakka. Näin yksiköt olisivat käytössä 60-vuotiaiksi.
Ydinsukellusveneet ja ohjusvarastot: lisää pohjoiseen
Venäjällä on rakenteilla tai tulossa käyttöön enemmän ydinkäyttöisiä sukellusveneitä kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Suurimpiin mahtuu jopa 160 ydinkärkeä.
Arvioiden mukaan noin puolet uusista aluksista sijoitetaan pohjoiseen laivastoon. Samalla ne korvaavat vanhoja aluksia, joiden purku on jälleen uusi jäteprojekti.
Kuolan niemimaalla sijaitsevien ydinkärkien määrästä ja sijaintipaikoista ei ole julkista tietoa. Barents Observer on arvioinut, että kohteita on viisi. Satelliittikuvien perusteella niihin on rakennettu parin vuoden aikana kymmeniä uusia, suuria ohjusvarastoja.
Jäänmurtajat: entistä suurempia
Venäjällä on tällä hetkellä liikenteessä neljä ydinkäyttöistä jäänmurtajaa sekä yksi jäänmurtokykyinen rahtialus.
Rakenteilla ja suunnitteilla on kolme uutta ja aiempaa tehokkaammilla reaktoreilla varustettua alusta, joista ensimmäinen on tulossa käyttöön vuonna 2020.
Hankkeet ovat viivästyneet, mikä pidentää vanhojen murtajien käyttöaikaa. Painetta siihen saattaa olla muutenkin, sillä pohjoisen merireitin vilkastuttaminen on tärkeä poliittinen tavoite niin Venäjälle kuin Kiinallekin.
Seuraavasta ja murtajasukupolvesta on tulossa entistä suurempi. Lider-nimeä kantavat alukset ovat suunnitelmien mukaan yli 200-metrisiä, ja niiden reaktoriteho on rakenteilla oleviin aluksiin verrattuna kaksinkertainen.
Venäjän ilmoitusten mukaan ensimmäinen alus tulee merelle 2020-luvun puolivälin jälkeen, mihin kaikki asiantuntijat eivät usko.
Kokonaan uutta: ydinreaktori ohjuksessa
Ydinkärkien isäksi pohjoisen rannikon säteilylähteitä saattavat olla itse ohjukset.
![]()
Presidentti
Vladimir Putin esitteli viime kevään televisiopuheessaan Venäjän uuden, pitkän matkan ohjuksen.
Sen sanotaan saavan käyttövoimansa pienestä ilmajäähdytteisestä ydinreaktorista. Jäähdytysmenetelmän takia ohjusten käyttö ja testaus aiheuttaisi todennäköisesti radioaktiivisia päästöjä suoraan lentoreitin ilmaan.
Osa läntisistä asiantuntijoista pitää epätodennäköisenä, että kokonaisuus olisi saatu jo toimimaan.
Viime talvena Barents Observer kuitenkin uutisoi kohonneista jodi-131 -pitoisuuksista Pohjois-Norjassa. Päästön lähteestä ei ole todisteita, mutta teoriassa on mahdollista, että lähde voisi olla esimerkiksi Novaja Zemljalla testattu ohjus.
Yhdysvalloissa on uutisoitu tiedustelulähteisiin vedoten, että ohjus olisi pudonnut reaktoreineen mereen. Venäjä on kuitannut tiedon valeuutiseksi.
Venäjä on tiettävästi kehittänyt ja testannut myös jättimäistä ydinkäyttöistä torpedoa.
Kelluva ydinvoimalaitos: käynnistetty Murmanskissa
Pietarissa rakennettu, kelluva ydinvoimalaitos Akademik Lomonosov on parhaillaan varusteltavana Murmanskissa.
Voimalaitoksessa on kaksi jäänmurtajatyyppistä ydinreaktoria, joista jälkimmäinenkin käynnistettiin pari viikkoa sitten. Laitoksen pitäisi valmistua ensi kesänä, jolloin se hinataan Koillis-Venäjälle.
Ydinalusliikenne: vilkastunut molemmin puolin
Venäjän lisääntynyt sotilaallinen aktiivisuus Jäämerellä on aiheuttanut Natolta vastaliikkeen. Erityisesti Norjan rannikolla liikkuu selvästi enemmän myös ydinkäyttöisiä Nato-sukellusveneitä kuin aikaisemmin.
Eräänlainen kulminaatiopiste oli syksyllä pidetty, valtava Trident-sotaharjoitus.
Konsepti: ydinvoimala merenpohjaan
Venäjällä on julkistettu myös suunnitelmia kokonaan uudentyyppisistä ydinhankkeista. Niissäkin suurin kiinnostus kohdistuu arktisiin rannikkovesiin.
Merenpohjan mineraalikaivosten energianlähteeksi on visioitu vedenalaisia ydinvoimaloita. Alueiden tutkimiseen puolestaan on esitetty ydinkäyttöisiä, seismisiä tutkimussukellusveneitä.
