Työntekijäjärjestö SAK ajaa Suomeen lakisääteistä irtisanomisjärjestystä, jossa työnantajan olisi yt-neuvotteluissa suosittava työpaikassa pisimpään olleita. Perusteena on pitkään työsuhteissa olleiden ikääntyneiden työllisyyden parantaminen, sillä näiden mahdollisuudet työllistyä tai kouluttautua uudelleen ovat muita vähäisemmät. Irtisanomisjärjestys on yksi SAK:n vaalitavoitteista tulevalle hallituskaudelle.

Ikuisen koeajan Piilaakso

Piilaaksolla on erityinen näkökulma kysymykseen, sillä aloittelevan teknologiayrityksen rakentaminen on pysyvää epävarmuutta markkinoiden teknologioiden, asiakkaiden ja liiketoiminnan muutoksessa. Kaliforniassa käytetään avoimia at will -työsopimuksia, joka tarkoittaa käytännössä ikuista koeaikaa. Jokainen voi irtisanoutua tai lopettaa työssään milloin vaan.
Järjestelyä pidetään yhtenä Piilaakson tärkeistä menestystekijöistä. Yritykset uskaltavat rekrytoida, kun irtisanomiseen liittyvät riskit ovat pienet. Vapaiden työsuhteiden ajatellaan olevan neutraaleja, sillä molemmilla osapuolilla on yhtäläinen vapaus päättää yhteistyö.

Henkilöstö on nykyajan teknologiayrityksen ylivoimaisesti kallein kustannuserä. Siksi mahdollisuutta skaalata käsiparien määrää ketterästi ylös tai alas tilanteen mukaan on pidetty Piilaakson menestyksen avainasiana. Kun yritys kasvaa nopeasti, on tärkeintä löytää oikeat ihmiset oikeisiin rooleihin.
Työsuhteen päättyminen voi johtua monesta syystä: henkilö ei sopinut kulttuuriin tai tehtävään. Piilaaksossa se ei tarkoita epäonnistumista, vaan sitä ettei yhdistelmä ollut oikea.
Piilaaksossa työvoima on jatkuvassa liikkeessä. Asetelma luo kannusteen molemmille osapuolille. Työnantajat haluavat luoda viihtyisän ympäristön pitääkseen tekijöistä kiinni ja henkilöstö pyrkii suoriutumaan tehtävissään parhaalla mahdollisella tavalla.
Mitä sanovat ehdotuksesta suomalaiset Piilaaksossa?
Sokeritautia hoitavan Virta Healthin toimitusjohtaja Sami Inkinen korostaa pitävänsä työntekijöiden etuja ja olosuhteita suojelevia lakeja ja säädöksiä tärkeänä.
”Yhdysvalloissa on keikka- ja alustatalouden työntekijöiden tilanne erittäin heikko sosiaaliturvan ja terveydenhuollon osalta”, hän varoittaa.
Yrittäjänä hän toteaa kuitenkin näkevänsä, miten jokainen päivä on taistelua menestyksen ja konkurssiin johtavan epäonnistumisen välillä.
”Epäonnistuminen ei ole hyvä lopputulos yrityksen, työntekijöiden saati yhteiskunnan kannalta. Nykyaikana jokainen teknologiayritys kilpailee globaalisti. Onnistuminen on miltei mahdotonta, mikäli palveluksessa eivät ole kaikkein parhaat työntekijät.”
Ehdotettu laki heikentäisi suomalaisten yritysten kilpailukykyä, mikä olisi Inkisen mukaan kaikkien kannalta huono asia.
Teknologiayrityksen rakentaminen on jossain määrin kuin sodankäynti tai ainakin taistelu eloonjäämisestä, Inkinen vertaa.
”Tilannetta voisi verrata talvisotaan. Emme silloin säätäneet lakia, joka olisi edellyttänyt vanhimpien sotilaiden laittamista eturintamaan. Sinne lähetettiin kaikkein paras saatavilla oleva miehistö, jotta lopputuloksena olisi voitto. Olisi ollut hulluutta lähettää eturintamalle kakkosluokan miehitys. Emme siinä tapauksessa varmasti olisi juhlineet itsenäisyyspäivää viime viikonloppuna. Yrittäjyys globaalissa kilpailussa on samanlaista.”
Inkinen ehdottaa, että ongelmaa tulisi lähestyä muilla ratkaisuilla, kuten valtion rahoittamalla uudelleenkoulutuksella, eikä hankaloittamalla yritysten onnistumismahdollisuksia.

Ojankaivaja vai säveltäjä?

Peliyhtiö Rovion mainosjohtajana San Franciscossa toimiva Jarkko Rajamäkiymmärtää SAK:n ajatusta niillä aloilla, joilla työntekijöiden välinen tuottavuusero on työn luonteesta johtuen vähäinen tai olematon. Ojaa kaikki osaavat kaivaa suurin piirtein yhtä hyvin, mutta huonon säveltäjän musiikkia ei kuuntele kukaan.
”Mikäli työnkuvana on valvoa liukuhihnaa ja soittaa insinöörille, kun laite vikaantuu niin, mikäpä siinä jos irtisanomistilanteessa suositaan pisimpään olleita. Silti on edes teoreettisesti vaikeaa ymmärtää, miten menettely johtaisi minkäänlaiseen järkevään tai oikeudenmukaiseen lopputulokseen tietotyössä, jossa tekijöiden väliset tuottavuuserot voivat olla kymmen, sata tai tuhatkertaiset”, Rajamäki miettii.
Tuottavuutta hän kuvaa yhdistelmänä lahjakkuutta, motivaatiota, ahkeruutta, kokemusta ja koulutusta.
”Mihinkään näistä ei ikä ole sinänsä rajoite”, Rajamäki korostaa.
”Teknisen kehityksen seurauksena monissa tehtävissä tapahtuva ammattitaidon yhä nopeampi vanheneminen ja tästä johtuva ikääntyvien työmarkkina-aseman heikkeneminen lienee kiistaton yhteiskunnallinen haaste. Lakisääteinen irtisanomisjärjestys on tuskin silti oikea ase tässä kohtaa.”
Harhaluulo työn muuttumattomuudesta
Tietoturvayhtiö HackerOnen toimitusjohtaja Mårten Mickoksen mielestä SAK elää harhaluulossa, että työ on muuttumatonta ja vailla ainutlaatuista arvoa.
”SAK ei arvosta työntekoa tai työtehtävää, vaan palvoo työsopimuksia ja palkkaetuja. Tällainen lähestyminen edustaa ahneuden huippua. Meistä jokainen haluaa työlleen sisältöä ja merkitystä mutta SAK, joka väittää edustavansa työntekijöitä, ajaa työtä vähättelevää linjaa.”
SAK:n ajattelussa työn sisällöllä tai tekijällä ei ole eroa eli työntekijät ovat kuin robotteja tuotantolinjalla, jossa lopputulos on aina sama.
”Työtä arvostava malli olisi ajaa muutosta, jossa jokaiselle annetaan hänelle parhaiten sopiva tehtävä”, Mickos sanoo.
”Hyvänä asiana voidaan pitää sitä, että tällaisella ulostulolla SAK nopeuttaa omaa loppuaan. Se on aikansa elänyt, suuntansa menettänyt, sokaistunut organisaatio.”
”Kun työmarkkinat saavat olla dynaamisia, työllisyys paranee ja työntekijät löytävät nopeammin tehtävän, jossa he voivat aidosti viihtyä ja suoriutua hyvin. Työn mielekkyys on avainasemassa työmarkkinoiden parantamisessa ja kansantalouden kohentamisessa.”
Terveellä yrityksellä on lisäksi paremmat mahdollisuudet kouluttaa pitkäaikaisia työntekijöitään, tehdä joustavia eläkeratkaisuja ja olla hyvä veronmaksaja Suomessa.
Myös Booming -markkinointitoimiston toimitusjohtaja Karoliina Lehtonen pitää tilannetta onnettomana.
”Miksi organisaatio, jonka pitäisi edustaa työntekijöitä, keksii jatkuvasti uusia keinoja jäykistää ja hankaloittaa työmarkkinoiden liikkuvuutta ja joustavuutta paitsi työnantajien, myös työntekijöiden näkökulmasta?”

Kaikki osaajat irtisanottiin

Piilaaksossa kasvuyritysten neuvonantajana ja yrittäjänä toimiva Timo Rapakkoepäilee, että SAK haluaa siirtää työnantajien kustannettavaksi vanhempien työntekijöiden uudelleenkouluttamisen.
”Suomessa koulutuskustannukset ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan maksamia, joten muutos olisi suuri,” Rapakko miettii.
Prosessorivalmistaja Minima Processorin tuotteista ja Yhdysvaltain markkinoista vastaava johtaja Tuomas Hollman huomauttaa, että SAK:n ajama järjestely on ollut käytössä Ranskassa.
”YT-neuvottelut venyivät Ranskassa sen johdosta kuukausien mittaisiksi. Kaikki joutuivat pelkäämään paikkansa puolesta, olivat kuinka päteviä tahansa. Se johti pelaamiseen työkategorioiden kanssa, joiden sisään vähennykset kiintiöitiin ennen irtisanomisia.”
Tämä tarkoittaa sitä, että erotellaan esimerkiksi elektroniikkasuunnittelijoiden kategoriat. Ovatko tehtävät piirilevytasolla ja tekeekö vaikka digitaalista vai analogista suunnittelutyötä?
”Kyseessä on loputon suo. Pahimmillaan firmalle ei jää tietyn alueen osaajista ainuttakaan YT-kierroksen jälkeen, jos he kaikki sattuvat olemaan nuoria. Ranskan systeemistä löytyy paljon hyvääkin, mutta tämä on mielestäni heidän käytäntönsä suurin systemaattinen ongelma”, liiketoimintayksikköä aiemmin Ranskassa johtanut Hollman varoittaa.