Kirjoitin vuonna 2002 artikkelin eläkeläisistä, jota hiukan parantelin loppuvuodesta 2004. Muistaakseni se artikkeli julkaistiin jopa Helsingin Sanomissa.
Tuntuu siltä, että säännöllisin välein Suomessa eläkeläiset otetaan hampaisiin. Nyt olemme Ylen "selvityksen" mukaan varsinaisia superedunnauttijoita, superhyväosaisia, vaikka suuri joukko eläkeläisistäkin elääkituuttaa hyvin pienillä eläkkeillä.
Vanha artikkeli vuodelta 2004:
ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ELÄKELÄISIÄ!
Keskustelin viime
kesänä mato-ongella istuskellessamme vanhan, tällä hetkellä jo
yli vuosikymmenen ajan eläkkeellä olleen pedagogin kanssa kaiken
maailman asioista, joita emme tosin erityisen syvällisesti
intoutuneet analysoimaan.
Hän totesi kesken
kaiken: ”Kuulehan! Minusta ei taida kohta olla enää muuhun kuin
mato-ongella häthätää istuskelemaan ja hernekeppejä
vuoleskelemaan, jos oikein niihinkään!”
En reagoinut hänen
sanomiseensa siinä yhteydessä sen kummemmin, totesin ainoastaan:”
Eihän se nyt aivan niinkään sentään ole!” Hän täydensi
hiukan sanomaansa todeten tuntevansa jonkinlaista syyllisyyttä
eläkkeellä olostaan…
Jälkeenpäin olen
mietiskellyt hänen lausahdustaan prosessoidessani käytännön
työelämässä tapahtuvia asioita.
Tuntuu väliin siltä
nykyaikaisessa erittäin raadollisessa, raaàssa reaalimaailmassa,
että ihmisen lähestyessä eläkeikää ja nimenomaan hänen
jäädessä pitkän, usein erittäin ansiokkaan työrupeaman jälkeen
täysin ansaitulle eläkkeelle hänen arvonsa yhteiskunnallisesti
romahtaa, ikään kuin nollautuu…
Tuntuu siltä, että
hänen tekemällään vuosikymmenienkään työrupeamalla ei ole
mitään merkitystä…
Tuntuu siltä, että
häntä ei aina ole edes olemassa, niin välinpitämättömän
tuntuista tämä nykymeno ikävä kyllä on…
Edellä mainittu
arvostuksen puute tuntuu peräti kummalliselta, kun toisaalta
eläkeikää lähestyviä ollaan aktiivisesti houkuttelemassa
pysymään edelleen työelämässä ja toisaalta eläkeikää ollaan
pääsääntöisesti pidentämässä.
Itse olen ollut
opetusalalla hyvin suositulla osa-aikaeläkkeellä 01.12.2004 alkaen.
Sillä samalla osa-aikaeläkkeellä, jonka edustajista, minustakin,
takavuosien ”osa-aikaministeri” Soininvaara totesi vapaasti
muisteltuna, että he ovat kovapalkkaisia hyväosaisia, jotka ovat
lomalla valtion kustannuksella – voi juma.....!
Olen kokenut silloin
tällöin suunnilleen samanlaisia tuntoja kuin täyseläkkeellä
oleva entinen kollegani.
Väliin minustakin
tuntuu, että minulla ei ole muuta virkaa kuin takkapuiden tekoon ja
takan lämmittämiseen, jos aina siihenkään...
Tunnun olevan
paarialuokan kansalainen, siis totaalisesti arvoton, ”kastiton”
monien dynaamisten, sileäposkisten, yläkerran puppugeneraattorien
piiskattavissa olevien nykykoheltajien mielestä, vaikka painan
enemmän ja vähemmän täysillä kuitenkin keskimäärin kolme
päivää opetustöitä viikossa edelleenkin...
Olen työnantajani
kännykän ja osittaiskorvattujen sähköpostiyhteyksien perässä
kokopäiväisesti, yötäpäivää, joten teen käytännössä 60%:n
palkalla töitä edelleen lähes 100%:sti!
Typerää! Todella
typerää, kuulen ainakin ammattiyhdistystaustaisen lukijan
toteavan...
Niinhän se oikeastaan
onkin, joten minun on tehtävä henkilökohtainen ratkaisuni
viimeistään vuoden 2005 aikana.
Ratkaisumalleja on
ainakin kaksi:
+ olla pitempiä
jaksoja osa-aikaeläkkeellä = irrottautua totaalisesti
pitempiaikaisesti työrytmistä ja edellä mainittujen vempainten
kahleista
tai
+ purkaa koko
osa-aikaeläkejärjestelmä omalta osaltani ja palata entiseen,
täysipäiväiseen työntekoon
Meille syötetään
edelleenkin koko ajan eräänlaisesta ”totuustuutista”
mielikuvaa, että kohta ei ole varaa maksaa edes eläkkeitä ns.
suurille ikäluokille ja että meillä on kohta työvoimapula.
Ammattitaitoisista
osaajista onkin pula osittain jo nyt ja nimenomaan opettajista,
pedagogisesti pätevistä opettajista tulee ankara pula kaikissa
koulumuodoissa, mikäli ansiotasoon ei saada lähivuosina kunnon
tasokorotuksia aikaan...
Todettakoon, että
käsite ns. suuret ikäluokat on osoittautunut kuplaksi, niin kuin
monet muutkin asiat viime aikoina.
Mielestäni on
kohtuutonta syyllistää tällä hetkellä eläkkeellä olevia
ihmisiä, olivatpa he minkä tyyppisellä eläkkeellä tahansa.
Kirjoitan tämän
toistamiseen, he ovat itse pääsääntöisesti eläkkeensä
maksaneet ja täysin eläkkeensä ansainneet! Heidän aiemman
työpanoksensa ansiosta nautimme tällä hetkellä Suomessa ns.
hyvinvointiyhteiskunnan palveluista – ainakin toistaiseksi…
Aki Pyykkö
pedagogi, toistaiseksi
osa-aikaeläkeläinen Suomen Kemistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti