Suomessa on toimiva ja realistinen työntekijäpuolen keskusjärjestörakenne edelleen jatkossakin: SAK, STTK ja Akava - hyvä niin...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
SAK:n tuleva puheenjohtaja: Jättijärjestön kariutuminen on pettymys kaikille
KIMMO PENTTINEN
Jarkko Eloranta siirtyy ensi viikolla Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajan paikalta SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Anita Simola
Uuden palkansaajien jättijärjestön kariutuminen oli takaisku ay-väelle. Vielä maaliskuussa SAK:lla ja STTK:lla oli yksimieliset linjaukset.
– Vaikka tähän viime viikkoina osasikin jo varautua, niin pettymyshän tämä on. Lähdimme perustamaan uutta keskusjärjestöä vakavissaan. Varmasti se on pettymys kaikille mukana olleille, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Ensi viikolla SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi nouseva Eloranta toimi uuden keskusjärjestön ohjausryhmän puheenjohtajana.
Hanke lähti hyvin liikkeelle. Mukaan saatiin suuri määrä ammattiliittoja ja selvitystyö eteni. Vielä maaliskuussakin kaikki näytti erilaiselta.
– Meillä oli tuolloin kaksipäiväinen ohjausryhmän kokous. Silloin useilla oli jo tunne, että päästäänköhän eteenpäin ja yhteisymmärrykseen. Aiheita olivat uuden järjestön rahoitus ja hallintomalli. Kaksi päivää punnerrettiin ja ulos tultiin yksimielisillä papereilla, Eloranta kertoo.
Aika pian tilanne muuttui.
– Vaikka puheenjohtajat olivat yksituumaisia, niin kaikkien järjestöjen koko hallinnolle ratkaisu ei ollutkaan tyydyttävä. Kun paketti lähtee yhdestä kulmasta rispaantumaan, niin sitten se rispaantuu enemmän. Kun tehdään yhdessä, niin siinä on tietty dynamiikka ja se kestää. Nyt ei käynyt näin.
Elorannan mukaan kaikissa liitoissa on omat paineensa ja jännitteensä.
– Ehkä ne saivat lisää polttoainetta keskusjärjestöhankkeesta. Jokainen puheenjohtaja pyrkii yhtenäisyyden säilyttämiseen. Uuden järjestön synnyttäminen on silloin toissijaista.
Monet jättijärjestöä arvostelleet pelkäisivät, että siitä muodostuu liian poliittinen.
– Keskusjärjestö ei voi vaikuttaa, enemmänkin yksittäiset ammattiliitot ovat kallellaan johonkin suuntaan. Keskusjärjestön poliittinen sitoutumattomuus ja moniarvoisuus käytiin läpi tarkkaan ja ne määriteltiin monesta kulmasta. Totta kai, nämä ovat luottamuskysymyksiä. Kun mitään uutta ei vielä ollut syntynyt, niin ei voi todistaa, että toimintamallit ovat sovitun mukaisia.
Eloranta pohtii, että hankkeessa mukana olleilla oli erilaisia odotuksia.
– Toiset odottivat, että rakennamme kaiken valmiiksi. Toiset ajattelivat, että rakennetaan peruslinjat ja luodaan kulttuuri ja toimintatavat matkan varrella.
Vaikka hanketta ei saatu maaliin asti, niin näyttäisi siltä, ettei yritys haitannut liittojen keskinäisiä välejä.
– Saimme uusia ideoita ja tekemisen tapoja lisää.
Kilpailukykysopimusta on hierottu vuosi, takarajat ovat paukkuneet moneen kertaan ja taas odotellaan. Jos Suomessa olisi vain yksi joukkovoimainen palkansaajien jättijärjestö, niin olisimmeko tällaisessa tilanteessa kuin nyt?
– Ehkä olisimme voineet ehkäistä ennalta, ettei tällaista tilannetta olisi syntynyt, Eloranta pohtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti