Olen kirjoittanut aikanaan artikkelin nimellä Erinomaisia koirankuseskelukeppejä, jossa tuon esiin näkemyksiäni mm. Kemin Kainuunkadun "koiratrafiikin" ja siihen liittyviä terveydellisiä ongelmia varsinkin pienten lasten kannalta. Heitä liikkuu myös kadullamme kiitettävän paljon.
Istun itse aika paljon työhuoneessani tietokoneen ääressä ja näen päivittäin jopa kymmenien koirien kulkevan talutusnuorissa ohitsemme. Pääasiassa taluttajilla on 1-2 koiraa mutta löytyypä joillakin jopa kolme koiraa talutettavinaan...
Tiedän tarkalleen yhden henkilön, koiranomistajan, joka ottaa koiransa kiinteän jätöksen muovipussinsa ja vie mukanaan roskalaatikkoon.
Todennäköisesti muut jättävät estottomasti koirien suuretkin "tortut" = koiranpaskat tienposkeen. Siitä ne osittain kulkeutuvat ihmisten jaloissa koteihin, varsinkin pienten lasten jaloissa...
Joku lukijoista voi pohdiskella:"Ei kai se nyt aivan noin ole." Näin se menee, sen totesin tänään aamupäivällä ajaessani pitkästä aikaa tienvarsipenkkojen heinikon puhtaaksi.
Olemme useina vuosina antaneet em. alueen olla niittämättä/ajamatta niin kauan kuin kukkia riittää. Kukkia riittää vieläkin, mutta päätimme ajaa = siistiä alueen. Kyllä koiranpaskat "saivat kyytiä" joutuessaan ruohonleikkurin teriin penkalta. Ruohikkoa ajellessani yritin asennoitua asiaan positiivisesti - olen saanut parinkymmenen metrin matkalla ilmaista lannoitetta penkalle.
Haluan tuoda avoimesti esiin, että itse en ole mikään koiravihaaja, päinvastoin. Meilläkin on aikanaan ollut koira, toki siitä on jo aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti