Tuo otsikon toteamus käy silloin tällöin mielessäni erilaisissa asiayhteyksissä. "Se on asja erikseen!" sanoi kauan sitten, 1950-luvulla paikallinen karjalaisevakko - lyhyenläntä miehenkäppänä erään lennokkaan tarinansa yhteydessä.
Hän kävi meilläkin usein kyntämässä perunapeltojamme. Itse sain tehtäväksi pikkupoikana taluttaa hevosta oikeaan suuntaan ja tarinan mieshenkilö koikkelehti kyntöauran sarvissa perässä.
Tosiaan - koikkelehti - sillä en muista, että hän olisi koskaan ollut täysin selvinpäin, aina "pienissä sievissä".
Hän oli hyväntahtoinen, mukava mies, joka vanhan kotitalomme keittiössä kahvinjuonnin ohessa kertoi mm. tarinan mustalaisen kanssa käymästään hevoskaupasta...
Hän kertoi hieroneensa mustalaisen kanssa hevoskauppaa. Hinnasta oli päästy jo sopimukseen, kun mustalainen vaati, että hevosen lisäksi kauppaan kuului kärryt. Hän kertoi hiukan tuohtuneensa asiasta. "A mie sanoin napakasti. Se on asja erikseen!"
Muistaakseni hevoskauppa oli kuitenkin saanut onnellisen lopun pienestä kärryerimielisyydestä huolimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti