Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Hallitus ja presidentti ansaitsevat suuren kiitoksen siitä, että ne uskaltavat vihdoin katsoa totuutta suoraan silmiin.
Juuri näin ja hyvä niin...
KOLUMNI
Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muutos on merkittävä – viimein tosiasiat tunnustetaan
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtomme analysoi ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannettamme nyt realistisesti ja puhuu uhista oikeilla nimillä, kirjoittaa Yrjö Rautio.
MIKÄÄN olennainen ei ole muuttunut ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassamme. Näin voidaan väittää ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteon ja presidentti Sauli Niinistön Kultaranta-keskustelujen perusteella.
Enemmän perusteita on kuitenkin johtopäätökselle, että linja on muuttunut, vieläpä merkittävästi.
Suomi ei edelleenkään pidä Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena, vaan ”pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta”. Tämä on vanhaa ja tuttua. Uutta on, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtomme analysoi ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannettamme nyt realistisesti ja puhuu uhista oikeilla nimillä.
TOSIASIOIDEN tunnustaminen on viisauden alku. Hallitus ja presidentti ansaitsevat suuren kiitoksen siitä, että ne uskaltavat vihdoin katsoa totuutta suoraan silmiin. Sdp on arvostellut kuitenkin selontekoa juuri tästä asiasta. Sen mielestä selonteko on sotaisa ja pelottelee uhkakuvilla.
Päättömiä ovat myös opposition vaatimukset, että selontekoa olisi pitänyt siirtää yli Englannin EU-äänestyksen. Miksei yhtä hyvin yli Yhdysvaltain presidentinvaalien? Tai aikaan, jolloin maailma on valmis ja muuttumaton?
Selonteon arviot ovat tylyjä mutta kiistämättömiä. Keskeinen muutos Euroopan turvallisuudelle on Venäjän toiminta, Krimin laiton valtaus ja toimet Itä-Ukrainassa. Suomen on varauduttava nopeisiin ja arvaamattomiin muutoksiin toimintaympäristössään eikä voi niistä eristäytyä. Sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois.
PRESIDENTTI Niinistö on ollut näihin asti ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydinkysymyksissä arvoituksellinen. Esimerkiksi hänen Nato-kannastaan on ollut vaikea saada selkoa. Nyt se tiedetään. Hän on muutenkin selkiyttänyt puheitaan. Se on arvokas asia. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä kansallisesti tärkeimmistä asioista ajattelee henkilö, jolla on niissä eniten valtaa ja vastuuta.
Presidentti Niinistö sanoi Kultaranta-keskusteluissa, että mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä on myös turvallisuuspolitiikan työväline. Sitä se nyt todella on. Tähän asti on ollut syytä epäillä, ettei Nato-optio missään tilanteessa realisoidu. Nyt on sanottu selkeästi, että Suomi hakee Natosta turvaa, jos tilanne yhä kiristyy. Se on ennen muuta vahva viesti Venäjälle.
NIINISTÖ ei suostu kertomaan, miten tilanteen pitäisi kiristyä, jotta kynnys hakea Naton jäsenyyttä ylittyisi – eikä kukaan muukaan. Se onkin ymmärrettävää. Turvallisuuspolitiikka on peliä, jossa korttejaan ei kannata näyttää vastapelureille etukäteen, ellei halua hävitä.
Niinistöltä kysyttiin Kultarannassa, eikö olisi myöhäistä hakea jäsenyyttä, kun tilanne on kyllin kiristynyt. Niinistö vakuutti, ettei niin kauaa viivyteltäisi. Toivottavasti voimme tähän luottaa. Aina nimittäin riittää syitä olla ryhtymättä tuumasta toimeen vielä nyt.
Jäsenhakemus nimittäin kiristäisi Suomen ja Venäjän välejä kaikissa tilanteissa ainakin väliaikaisesti, ja Nato-ovi saattaa sulkeutua nopeastikin, jos tilanne Itämerellä kiristyy.
TILANNE, jossa joudumme punnitsemaan Nato-optiomme painoarvon, saattaa tulla eteen aiemmin kuin arvaammekaan.
Suurinta uhkaa ei sittenkään aiheuta presidentti Vladimir Putinin uusimperialistinen politiikka, vaan Venäjän sisäinen kehitys.
Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto ennusti Turun Sanomissa, että ”ilman laajaa reformia Venäjä ajautuu seuraavan 12 vuoden kuluessa syvään talouskriisiin ja vakaviin sosiaalisiin ongelmiin, joiden seurauksena maan yhteiskuntarauha alkaa järkkyä”.
Venäjän johto on Liuhdon mukaan ”tuhlannut aikaansa geopoliittiseen pullisteluun ja jättänyt yhteiskunnallisen reformin tekemättä”. Jos Putin syöstään vallasta, ”hänen seuraajansa nousee mitä todennäköisimmin kansallismielisten silovikkien riveistä.”
Liuhdon tilannekuva on hyvin asiantunteva ja osuva. Valitettavasti.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhto ennusti Turun Sanomissa, että ”ilman laajaa reformia Venäjä ajautuu seuraavan 12 vuoden kuluessa syvään talouskriisiin ja vakaviin sosiaalisiin ongelmiin, joiden seurauksena maan yhteiskuntarauha alkaa järkkyä”.
Venäjän johto on Liuhdon mukaan ”tuhlannut aikaansa geopoliittiseen pullisteluun ja jättänyt yhteiskunnallisen reformin tekemättä”. Jos Putin syöstään vallasta, ”hänen seuraajansa nousee mitä todennäköisimmin kansallismielisten silovikkien riveistä.”
Liuhdon tilannekuva on hyvin asiantunteva ja osuva. Valitettavasti.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti