Epäedulliset kalastusolosuhteet tänään iltapäivällä ...

Kirjoitin eilen, että huomenna tai viimeistään ylihuomenna on aivan pakko päästä ongelle/pilkille, mikäli ilmat sen sallivat.

Alkuiltapäivästä ei satanut, joten tongin muutaman madon tonttimme kulmalta, peruna- ja ryytimaan vaoista.

Epäedulliset kalastusolosuhteet tänään iltapäivällä mutta ensimmäinen käynti ongella tälle kesälle oli tehtävä. Lähtöaika oli aikaisempiin onkiretkiini verrattuna poikkeuksellinen eli noin klo 14.30.
Eipä alkanut onkiretki kummoisesti: Heti Hahtisaareen päästyäni alkoi sataa tihuttaa, juuri sitä hienojakoista vettä, joka taatusti kastelee alta-aikayksikön. Mietiskelin hetken - tosin vain muutaman sekunnin - lähteäkö vai ei. Lähdin, vaikka ei ollut edes sadeasua mukana. Tuuli oli itä-koillisesta - ei sekään hyvä.

Oli outo ajella, kun kaikuluotain ei toimi. Niin kuin olen kirjoittanut, ohjausvaijerin vaihdon yhteydessä on piuha/piuhoja irronnut. Keskellä tihkusadetta ei ollut minkäänlaista kiinnostusta yrittää käsikopelolla asiaa todentaa.
Arvelen, että kutsun kohta Prima-Raudasta ohjausvaijerin vaihtajan Hahtisaareen tarkistamaan/korjaamaan asian...

No joka tapauksessa ohjasin veneen Selkäsaaren pohjoispäädyn tuntumaan. Ankkuri veteen ja pari jigionkea pyytämään. Tällä kerralla minulla ei ollut "salaista asetta" eli pilkkiä/pilkkejä mukana lainkaan. Sekin teki kalastusolosuhteet yhä epäedullisimmiksi.
Pilkit ovat ilmeisesti Selkäsaaren mökin varastossa, jonne ne viime syksynä jätin mahdollista talvipilkkimistä varten. Em. talvipilkkiminen jäi toteutumatta...

Kyllä kala söi niin kuin on tapana sanoa mutta...

Kalat söivät jotakuinkin kaikki vähäiset matoni. Samalla totesin, että jigikoukkuni olivat "kesäterässä". Niitä on aivan pakko teroittaa tai vaihtaa uusiin.

Toisaalta palautin mieleeni taas kalan syöntihetkellä kohonliikkeen aktiivisen seuraamisen ja reippaan ylösvedon, oikea-aikaisen ylösvedon tärkeyden.

Vaimoni soitti minulle ja tiedusteli, olinko aivan läpimärkä. Täytyi myöntää, että näin on tilanne ja että vesisade sekä tuuli alkoivat entisestään yltyä.

Nostin malliksi ylös yhden ahvenen, jonka päästin takaisin mereen. Pari lokkia oli tullut tuttuun tapaan seuraamaan onkimistouhujani.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen onkiretkeni toteutui erittäin epäedullisissa olosuhteissa.

Eipä ihme, sillä Kemin sisäsataman ja Selkäsaaren välissä ei ollut muita veneilijöitä noin puolentoista tunnin aikana, jonka sinnittelin vesisateessa...