Kävin tänään Juhannusaattona vaimoni kanssa Selkäsaaressa. Merivesi oli edelleen aika matalalla.
Rantauduttuamme totesimme katiskoiden olevan ehjänä kuivumassa "laiturimme" = kahden kiviin kiinnitetyn vaihtolavan päällä. Täytynee jossakin vaiheessa puhdistaa/harjata ja viedä mereen taas pyytämään ahvenia ja/tai haukia.
Nousimme rinnettä pitkin mökille - kaikki hyvin. Totesimme, että ainakin kolmessa linnunpöntössä on asukkaat - poikasten sirinä-äänet voimistuvat.
Sovimme, että tällä käynnillä ei tavoitella mitään isoja työsuorituksia. No se verran, että viime vuoden loppukesästä rakentamaani tulistelupaikan katosta hiukan paikkomaalailin, poltin tulistelupaikan isossa betonirekaassa risuja ja puunkänkkäröitä. Siirsin vaimoni edellisellä kerralla haravoimat lehtikasat tontin kaakkoiskulmalle, siihen maatuvat.
Lisäksi siirsimme edellisellä kerralla rannasta ylös raahaamamme lankkuyhdistelmän "pitkospuuksi".
Aivan kuin se oli tarkoitettu pohjoispuolen pihaterassin = "lautapihan" jatkeeksi polttopuiden tekopaikan suuntaan. Erittäin tukeva rakennelma...
Lankkuyhdistelmää ei pilkotakkaan, vaan se saa olla yhtenäisenä - hyvä niin. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, lankkujen pituus on kuusi (6) metriä ja muut mitat: 75 mm (paksuus) ja 200 mm (leveys) - aika uuden näköistä puuta...
Todennäköisesti seuraavalla kerralla ajelemme trimmerillä pihan heinäkasvustoa tasaiseksi.
Kahvittelun jälkeen vaimoni lähti metsälenkille ja minä menin rannan tulistelupaikalle tekemään hänelle Juhannuskokon eli polttelemaan viime vuoden syysmyrskyn tuomaa roskapuuta, joka oli hyvin kuivunut.
Kojukallion ohi kulkevalla väylällä oli kova liikenne, niinhän se Juhannuksena pitää ollakin.
Ajelimme takaisin illansuussa Hahtisaareen. Hiukan outo tunne on ajella kaikuluotaimen ruutu pimeänä. Onneksi reitti on tullut tutuksi vuosien saatossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti