Analyysi: Venäjä laittaa eurooppalaisia pelaamaan toisiaan vastaan – ja toivoo Brexitin toteutuvan
Britannian ajautuminen EU:n ulkopuolelle auttaisi Moskovaa pelaamaan eurooppalaisia toisiaan vastaan. Tämä sopii hyvin presidentti Putinille, sillä kaaokseen ajautuvasta EU:sta ei olisi selkeän Venäjä-politiikan tekijäksi, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Jyrki Saarikoski.
Kreml kommentoi yleensä suorasukaisesti miltei mitä hyvänsä.
Naapureiden Nato-ratkaisut saavat kuulla kunniansa, häirintämielessä voi järjestää pakolaisten rajanylityksiä pohjoisessa tai jopa turvautua voimankäyttöön kuten Georgiassa ja Krimillä nähtiin.
Mutta Britannian euroerosta Venäjä vaikenee.
Millaisen kannan kätkee vaikeneminen?
Moni olettaa, että Brexit olisi Moskovalle mieleen. Tutkija Kristi Raik Ulkopoliittisesta instituutista huomauttaa, että vaikenemisen syy on yksinkertainen: jos Moskova kehottaisi äänestämään ei, vahvistaisi se kyllä-leiriä.
Jos tärkeä saarivaltio liukuu erilleen Euroopan unioniosta, on se isku koko yhteisölle.
– Heikentynyt EU merkitsisi sitä, että koko Euroopan turva-arkkitehtuurin kestävyys kävisi kyseenalaiseksi, tutkija Kristi Raik sanoo.
Ukraina on tietenkin se maa, jossa eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä on viime vuosina rakoillut.
Keskustelu Venäjän Brexit-kannasta kiertyykin jatkuvasti Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainassa jatkuvan sodan ympärille.
Venäjän kannalta on olennaista saada lännen vastatoimet lientymään. Kävisikö näin, jos Yhdistynyt Kuningaskunta ajautuisi omille teilleen?
Kriittisen Britannian päätyminen EU:n ulkopuolelle auttaisi Moskovaa ainakin pelaamaan eurooppalaisia toisiaan vastaan.
Saarivaltion ja Venäjän suhde kiristyi jo vakoiluskandaaliten vuoksi, mutta talous ja kukoistava kauppa saavat vaikkapa Saksan sovittelevammalle kannalle Venäjän kanssa.
Presidentti Putinille pelinappuloina toimivat läntisen Euroopan populistit, jotka jakavat Venäjän kanssa epäluulon EU:ta kohtaan.
Jos Brexit tulee, saavat EU-kriittiset populistipuolueet nostetta myös Ranskassa ja Hollannissa. Tämä olisi mieluisaa Putinille, sillä sisäiseen kaaokseen ajautuvasta EU:sta ei olisi selkeän Venäjä-politiikan tekijäksi.
Niinpä Venäjä on tukenut oikeistolaisia populistipuolueita. Moskova toivoo hyötyvänsä, koska niiden valtaantulo heikentäisi EU:n toimintakykyä entisestään.
Tavalliset venäläiset ovat Kremlin johdon kanssa samaa mieltä.
Kadunmiehen ei ole vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi britit haluavat eroon EU:n menosta.
Syynä on Venäjällä vahvistunut irtiotto läntisen Euroopan arvoista. Nationalistinen kiinnittyminen idänmaahan eli rodinaan ja sen oikeauskoiseen ortodoksikirkkoon saa Euroopan näyttäytymään moraalisen rappion ja hallitsemattomien muuttoliikkeiden temmellyskenttänä.
Tutkija Kristi Raik muistuttaa, että Venäjällä jopa paheksutaan EU:n epädemokraattisuutta ja sen keskusjohtoista byrokratiaa. Maan historian ja myös nykyjärjestelmän valossa tämä huvittaa tutkijaa.
Mutta eivätkö vakaat olot niin Venäjällä kuin EU:ssakin ole kummankin osapuolen etu? Taloudelliset kytkökset ovat vahvat, ydinvoimalasopimuksia solmitaan, ja venäläinen kaasu ja öljy virtaavat länteen.
Ongelmana on kuitenkin taloussuhteiden epätasaisuus. Toiseen suuntaan viedään raaka-aineita, toiseen suuntaan kehittynyttä teknologiaa. Raikin mukaan tämä on omiaan ruokkimaan arvaamattomuutta ja epäluottamusta.
– Jos rationaalisesti ajattelee, niin vakaus olisi luonteva tavoite, mutta Venäjän toimet parin vuoden aikana osoittavat, ettei taloudellinen järkevyys ole kovin määräävä tekijä, huomauttaa Raik ja viittaa Ukrainan sotaan ja Venäjän julistamiin vastapakotteisiin.
Venäläinen suuri raha on kuitenkin jo kauan sitten löytänyt paikkansa Lontoon Cityn sijoitusparatiisista. Oligarkkien jälkikasvu opiskelee englantilaisissa opinahjoissa.
Mutta Brexit – jos se tulee – tuskin näitä kytköksiä katkoo. Miljoonat ja miljardit löytävät kyllä tiensä.
Tosin ulkomaisten talousmahtien kuten Kiinan ja Venäjän taloudellisen vaikutuksen torjuminen on Britanniassa myös esitetty syyksi irtautua EU:sta. Näkemyksen mukaan tätä kautta saarivaltio voisi palauttaa tarvittavat lait suojakseen.
Lontoon City tuskin lähtisi venäläisiä oligarkkeja torjumaan.
Venäjän tavoitteena on puolestaan saada länsi ajamaan alas pakotteensa. Se merkitsisi tunnustusta Moskovan etupiiriajattelulle. EU:n heikentäminen sopii tähän kuvaan.
Tässä hengessä on Venäjällä viittailtu jopa uuteen Jaltan sopimuksen kaltaiseen järjestelyyn. Jaltassa toisen maailmansodan voittajavallat sopivat Euroopan jaosta. Mutta silloisista osanottajista Yhdysvalloista, Britanniasta ja Neuvostoliitosta ei ainakaan vanhaa iloista Englantia enää neuvottelupöydässä nähtäisi, sillä globaali vaikutusvalta on jaettu uusiksi.
Brittien keskustelu EU-erosta ja Venäjän arvaamaton käytös omalla länsirajallaan sijoittuvat samalle vanhalle mantereelle, joka jää hetki hetkeltä enemmän uusien valtojen varjoon.
Niin EU:n rakoilu kuin Venäjän voimankäyttö ovat omiaan heikentämään Eurooppaa. Muuta maailmaa nämä eurooppalaiset kiistat kiinnostavat yhtä vähän kuin rähinät Marseillesissa, missä venäläiset jalkapallofanit ovat ottaneet yhteen brittien kanssa.
Kuin muistutuksena Kiinan merkityksestä täyttyy Helsingin keskusta itseään ja toisiaan valokuvaavista kiinalaisista. Heitä kiinnostavat empire-keskusta ja muut nähtävyydet, ei eurooppalainen jalkapallo eikä kysymys EU:n yhtenäisyydestä.
Vanhan mantereen kiistely on kuin jalkapallon Euroopan mestaruus – Kiinassa se tuskin yltää otsikoihin.
Ja jos ongelmiin ajautunut Euroopan unioni entisestään rakoilee, painaa sen sana entistä vähemmän niin Moskovassa kuin myös Pekingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti