Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Glasgowssa: "Mitä nuo täällä tekevät?"

Teini-ikäisen pojan kysymys vanhemmilleen:"Mitä nuo täällä tekevät?"

Olin vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa kesällä 2000. Olimme eräässä vaiheessa myöhään illalla Glasgowssa. Totesimme, että kaupungissa oli erittäin rauhatonta. Siellä oli laajoja mielenosoituksia, suoranaisia mellakoita meneillään. 

Päätimme jatkaa matkaa jonnekin.

Päärautatieasemalla havaitsimme, että juuri sillä hetkellä ei ollut kaukojunia lähdössä, ainoastaan yksi paikallisjuna etelän suuntaan - sekin oli sille illalle viimeinen juna. Päätimme ajaa päätepysäkille olettaen, että jokin majoituspaikka sieltä löytyy.

Asemalaiturilla virkailija hoputti meitä siirtymään junaan ja tiedusteli, minne olemme menossa. Taisimmepa todeta, että jonnekin pois kaupungista, koska oli liian rauhatonta.

Virkailija totesi - tuntemalleen parikunnalle, joka oli ollut viettämässä laatuaikaa - ottakaa matkailijat yöksi kotiinne. Vaihdoimme noin nelikymppisen pariskunnan kanssa muutaman sanan ja näin nousimme heidän kanssaan viimeiseeen lähijunaan.

Noin puolen tunnin kuluttua juna tuli päätepysäkille. Pariskunta otti taksin ja olimme kymmenisen minuutin päästä rivitalon edustalla. Huoneisto, jonne menimme oli kapea, kolmessa kerroksessa.

Meillä oli mukava ilta-, oikeastaan osittain yörupeama. Kerroimme luonnollisesti keitä me olemme ja mistä me tulemme. Myös olostamme saarella. Alunperin olimme osallistuneet Edinburhgissa erääseen kansainväliseen konferenssiin ja sen päätyttyä aloittaneet Inter Rail-matkamme matkustamalla pohjoiseen ylämaihin Invernessiin.

Siellä oli ensimmäinen B&B-yömme kodikkaassa pientalossa. Siitä lähti käyntiin vajaan kahden viikon pituinen Inter Rail-matkamme Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa.

Nukuimme yömme rivitalohuoneiston toisessa kerroksessa. Meidät herätettiin aamupalalle.

Maittavaa aamupalaa nauttiessamme perheen teini-ikäinen nuorimies laskeutui unenpöpperöisenä kolmannesta kerroksesta. Hän ihmetteli kovasti uusia yövieraita eli meitä.

Kuulimme hänen kysyvän vanhemmiltaan: "Mitä nuo täällä tekevät?"

Luonnollisesti vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan. Suomi, Kemi ja Kemin - silloin Maailman Suurin Lumilinnakin tuli esiin. Viimeksi mainitun logo oli ja on vieläkin ommeltuna vihreässä, kaksiosaisessa Hedgren-repussani.

Matkamme aikana emme viettäneet yhtä edullista yötä kuin edellä mainittu. Tosin muutamia öitä vietimme taivasallakin, joista olisi kerrottavana/kirjoitettavana tarinoita erikseen.

Em. pariskunta toi meidät autollaan takaisin Glasgowiin. Kiitimme luonnollisesti vieraanvaraisuudesta. 




Rauhoittunutta suurkaupunkia katseltuamme jatkoimme matkaamme. 

Kirjoitimme Suomeen/Kemiin saavuttuame vielä kiitoskirjeen edellä mainitulle, vieraanvaraiselle ja ennakkoluulottomalle pariskunnalle ja toivotimme tervetulleeksi Suomeen, Kemiin. Se ei ole toteutunut...

Me olemme tehneet em. tapahtuman jälkeen kaksi Inter Rail-matkaa: Vuonna 2001 pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 pääosin Italiassa. Niitäkin matkoja on mukava muistella...

Ehkä pienenä mutta tärkeänä yksityiskohtana on syytä kirjoittaa, että ensimmäisen Inter Rail-matkamme yhtyedessä Yorkin torilla - ostettuamme englantilaistyyppisen talon pienoismallin - teimme päätöksen rakentaa tontillemme uuden rakennuksen - Ekoateljeen, joka on nykyisin nimeltään Pikkupuoli.

Sitä rakennettiin yli kymmenen vuotta.