Aamukahvia joudessani totesin vaimolleni: "Me taidetaan olla sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa jouten olla?"
Eipä siinä mennyt pitkääkään aikaa, kun olimme pihalla virittelemässä kadun puoleista orapihlaja-aitaa "uuteen kukoistukseen". Olen aikaisemmin kirjoittanut, että aita on leikattu lähes maata myöten ja risut viety Kemin Energia Oy:n Karjalahden puukentälle. Vaimoni otti rikkakasvit pois aitakasvuston tynkien läheisyydestä ja minä kärräsin ne peräkärryyn odottamaan Ekoasemalle vientiä
Samalla siistimme pääliittymän päällysystyksen reunoja. Todennäköisesti muutaman viikon sisällä saamme siihen uuden "kevytpäällystyksen", kunhan saamme ensi viikolla Lemminkäisen tarjouksen asiasta. Arvelen heiltä tulevan sellainen tarjous, josta ei voi järkisyillä kieltäytyä.
Iltapäivällä odottelimme tuulen tyyntymistä ja merelle lähtöä. Sinne sitten lähdettiin ja ajettiin Hahtisaaresta Lehmikiven karikon reunaan. Meillä oli siellä kaksi katiskaa: Weke ja Rambo.
Nostimme ensin Weken ylös.
Katiskassa oli ainoastaan yksi - arviolta noin yhden kilogramman hauki. Teimme tämän päivän hyvän teon ja päästimme sen takaisin mereen. Katiska oli erittäin voimakkaasti limottunut, joten päätimme ottaa sen kokonaan pois vedestä, viedä rantaan puhdistettavaksi. Lähdimme nostamaan Ramboa. Suuntasimme keulan kohti katiskan kohoa vasta-aaltoon.
Silloin se tapahtui!
Mitä? Pulpettiveneen ohjaus muuttui hervottomaksi, ohjausratti ei yksinkertaisesti toiminut. Hetkeä aikaisemmin oli kuulunut kevyt naksahdus, joten vaijeri oli irronnut tai katkennut - ilmeisesti ohjausratin päästä...
Rambo jäi kokematta. Emme jääneet asiaa tuuleen ihmettelemään, vaan lähdimme ajelemaan kohti Hahtisaarta lähes tyhjäkäynnillä vastatuuleen. Heitimme Weken alkumatkassa lähelle "kotirantaa".
Olihan se ajamista! Konetta oikealla kädellä "ohjaamalla" asia hoitui kuitenkin kohtalaisen hyvin. Onneksi merellä ei ollut veneliikennettä ja matka oli ainoastaan rapiat kilometri. Hahtisaareen päästiin turvallisesti - hyvä niin.
Tämän kirjoituksen lopetettuani käväisen netistä katsomassa, löydänkö Bella 470 R - pulpettiveneen ohjaussysteemiin hyviä periaatekuvia.
Todennäköisesti otan myös pikapuolin sähköpostin välityksellä yhteyttä Prima-Raudan Risto Kamppiseen. Syksyllä he huolsivat moottorin ja kertoivat, että moottorin päästä ohjausvivut on kiinnitetty kunnolla. Ilmeisesti nyt on vaurio syntynyt toiseen päähän eli ohjausratin päähän. Se selvinnee pikapuolin.
Niin - Selkäsaareen emme tällä kerralla menneetkään - harmi! Tosin rantautuminen olisi pohjoistuulen ja matalan vedenpinnan vuoksi ollut turhan vaikeaa.
Jatkoa edelliseen tänään maanantaina 06.06.2016:
Käväisin jututtamassa aamupäivällä Ristoa, joka totesi, että vene on syytä tuoda liikkeeseen, jotta vian laatu saadaan tarkkaan selvitettyä ja mahdollisia varaosia tilata.
Näin teimme. Veimme - mino ja vaimoni - hetki sitten veneen trailerilla Prima-Rautaan Karjalahdelle.
Samalla saimme testata Mersua vetoautona. Kaikki toimi erinomaisesti...
Olen esittänyt sähköpostin välityksellä Ristolle toivomuksen, että vene otetaan työn alla niin pian kuin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti