Kotikuusitaistelu elämästä: Talitiaiset, orava ja harakat...

Seurasimme hetki sitten kotikuusitaistelua elämästä. Yhdessä ns. logokuusistamme on linnunpönttö, jossa on talitiasilla pesä. On ollut mukava seurata talitiaispariskunnan kiihkeää ruokkimislenähtelyä pönttöön ja taas ruokaan hakemaan poikasilleen.

Hetki sitten pöntön läheisyyteen ilmaantui orava, joka aiheutti ruokkimislennähtelyjen loppumisen. Talitiaiset ärhentelivät reviirilleen tunkeutuneelle oravalle. Ilmeisesti poikkeukselliset ärhentelyäänet ja -eleet houkuttelivat kaksi harakkaa paikalle, jotka alkoivat ahdistella, jäljittää oravaa. Tuntui siltä, että harakat tulivat talitiaisten avuksi - mene ja tiedä.

Taistelu jatkui pitkään. Monien vaiheiden päätteeksi harakat ajoivat oravan pois. Se jäi lähikuoivuun tarkkailemaan tilannetta. Orava siirtyi ilmeisesti lähellä oleviin kuusiin, koska harakoiden räkätysäänet alkoivat kuulua sieltä.

Talitiaiset olivat myös hetken aikaa liikkumattomina pöntön lähettyvillä. Sitten ruokkimislennähtelyt jatkuivat. Todennäköisesti kyseinen orava palaa häirintäretkelleen uudestaan.  

Oravia monet pitävät herttaisina, pikku lemmikkeinä. Ne ovat kaukana siitä. Ne ovat petoja, suoranaisia riiviöitä nimenomaan pikkulintujen pesimisaikaan.
_______________________________________________________________________________

Alla oleva teksti on siltä ajalta, kun kulkukissat olivat tontillamme ongelma, on osittain vieläkin.
Sitten tulivat oravat. Niitä näyttää tällä hetkellä olevan kaksi ja niillä on ilmeisesti pesä korkealla hopeakuusessa.
  
Vanha teksti: 

KOTINURKKAORAVAT, NUO HERTTAISET RIIVIÖT?

Kirjoitin kauan sitten artikkelin: SAATANA! TONTTI TÄYNNÄ KISSANPASKAA
Muistaakseni se jossakin lehdessä julkaistiin otsikolla: VOI HIMSKATTI SENTÄÄN, 
KISSAT PISUVAT JA KAKKIVAT TONTILLAMME

On kevät, lumet sulavat, kesä tulee kohinalla, jolloin talven tapahtumat tulevat esiin. 
Tontillamme on liikkunut aikaisempia vuosia vähemmän kissoja, joten odotan, että aivan 
joka neliömetrillä ei ole kissojen jätöksiä. Jos niin, niin hyvä niin…

Mutta entä nuo ”kotinurkkaoravat”, nuo herttaiset riiviöt?

Mitä Google sanoo asiasta esimerkiksi hakusanalla eläinsuojelulaki - oravat? Löytyihän 
sieltä tavaraa, tekstiä, vaikka muille jakaa.

Kiinnitin huomiota mm. seuraavaan:

Onko kesäruokinta luonnoneläinten hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa?
Pitää paikkansa, että kesäruokinta ei ole oraville tai linnuille tarpeen. Ne löytävät kyllä 
luonnosta ravintonsa. 

On mahdollista, että pesimäaikaan linnuille tarjottu helppo siemenravinto heikentää 
poikasten selviytymistä ja kasvua, koska luonnossa ne saavat myös hyönteisravintoa, 
minkä osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi. Esimerkiksi harakasta on 
olemassa tutkimustulos, jonka mukaan auringonkukansiemenet ja pähkinät olivat 
poikasille haitallisia. 

Oravista vastaavia tutkimuksia ei ole tiedossamme, mutta on syytä ottaa huomioon se, 
että erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua 
asuntoihin sisälle. Tämä taas ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja oravia voidaan 
hätistellä ja karkottaa myös kyseenalaisin keinoin. 

Kannattaa huomioida myös se, että eläimiä olisi ruokinnan aloitettuaan ruokittava joka 
ikinen päivä. Myös eläinten jälkeläiset ja niiden jälkeläiset tulevat oppimaan olemaan 
riippuvaisia päivittäisestä ruokinnasta. Vastuu on siis suuri ja jatkuu hamaan 
tulevaisuuteen. 

Ymmärrän toki, että ajatus kesäruokinnan lopettamista tuntuu surulliselta, sillä oravat ovat 
hyvin kauniita ja mielenkiintoisia seurattavia. Eläinten kesäruokinta olisi kuitenkin hyvä 
lopettaa, kun ruokaa on luonnossa paljon tarjolla. Talvella ruokinnan voi taas aloittaa. 
Ruokinnan voi lopettaa niin ettei enää vie uutta ruokaa ruokintapaikalle, mutta antaa 
eläinten syödä jo siellä olevat muonat loppuun.

Niinpä!

Erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua asuntoihin 
sisälle. 

Tontillamme on hyvä, monipuolinen puusto, vaikka iäkkäitä puita on jouduttu kaatamaan.
Tontillamme on liikkunut useiden vuosin, oikeastaan vuosikymmenien ajan oravia. 
Lukumäärä on vaihdellut havaintojeni mukaan kahdesta kuuteen. Lukumäärää ovat 
pitäneet toistaiseksi kurissa lähinnä paikallinen liikenne ja kissat.

Oravat ovat takavuosina pysyneet pois rakennuksista. Vuoden parin aikana olemme 
havainneet, että niitä alkaa pesiytyä rakennusten ullakolle nimenomaan talviaikaan. 

Olen saanut asiallisia ohjeita paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä pariinkin kertaan.
Ensi kesänä tavoitteeni on ratkaista em. kiusallinen ongelma.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö

Kemi