Perinteisten aamutoimien jälkeen iskivät voimallisesti takaraivoon ajatukset, jo puolitoista vuotta esillä olleet asiakokonaisuudet: Kalkkinokan rivitaloasunnon myynti ja siihen - juuri nyt akuutisti - esillä olevat asiat.
Pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan remontti. Arvelen, että tänään asiaan saadaan taas asiallista vauhtia...
Käväisimme keskustassa kaupoilla. Näimme joitakin tuttuja, joista osa tuntui olevan muissa maailmoissa. Murheellista...
Ajelimme torin kautta. Emme lähteneet syysmarkkinoille, sillä sen verran oli vesiä ilmassa. Ohi ajellessamme havaitsimme perinteisellä "politiikan alueella" olevan vain muutamia ryhmittymiä. Seuraavat vaalit ovat - vasta/jo - puolentoistavuoden päässä.
No jotain myönteistäkin on sentään odotettavissa tänään: Menemme illalla Kemin taidemuseoon Tuomas Korkalon Maalauksia- taidenäyttelyn avajaisiin.
Oikeastaan taidenäyttelyn nimi oli Zaum venäjäksi Заумь.
Tiedenäyttelyn avauksen suoritti FM, museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura. Hänen avauksessaan taidenäyttelyn luonne avautui.
Oli mukava jututtaa muutamia taidenäyttelyjen avajaisten vakiokävijöitä. Kannatti vääntäytyä paikalle.
Erinomainen taidenäyttely, erinomaisia taideteoksia. Suosittelen, menkää ihmeessä katsomaan paikan päälle...
torstai 12. syyskuuta 2019
keskiviikko 11. syyskuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Kirjoitin torstaina 29.08.2019 muun muassa seuraavaa:
Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.
Asiaan liittyvänä - eilen istuskellessani ongella Kojukallion kupeessa - puhelin soi. Soittaja oli Jyrkin aikanaan mainitsema ammattimies.
Hän sanoi tulevansa yhden lvi-opiskelijan kanssa keskiviikkona aamulla käväisemään paikan päällä, jos sopii.
Kyllä sopii. Hän kysyi, onko meillä rakennuksesta piirustuksia. Sanoin, että kyllä löytyy.
Ottaessani päärakennuksen piirustukset esiin tiistaina illansuussa totesin, että niihin on tehty muutamia muutoksia rakennusvaiheessa. Muutokset - lähinnä laitteiden sijoittelut - ovat vieneet kokonaisuutta käytännön toimintojen kannalta hyvää suuntaan...
Kyllä - Ammattiopisto Lappian talotekniikan ammattimies ja ykkösluokan opiskelija saapuivat sovittuna aikana tänään keskiviikkona Haukkarin Kainuunkadulle.
Kävimme läpi putkistojen pintaanvetoajatuksia ja meidän toiveitamme. Päärakennuksen piirustuskopio oli hyvänä tukena. Asia lähti mukavasti liikkeelle.
LVI-asioiden lisäksi oli mukava jutella autoasioistakin, jotka tulivat luontevasti esiin tiloja katsellessamme...
Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.
Asiaan liittyvänä - eilen istuskellessani ongella Kojukallion kupeessa - puhelin soi. Soittaja oli Jyrkin aikanaan mainitsema ammattimies.
Hän sanoi tulevansa yhden lvi-opiskelijan kanssa keskiviikkona aamulla käväisemään paikan päällä, jos sopii.
Kyllä sopii. Hän kysyi, onko meillä rakennuksesta piirustuksia. Sanoin, että kyllä löytyy.
Ottaessani päärakennuksen piirustukset esiin tiistaina illansuussa totesin, että niihin on tehty muutamia muutoksia rakennusvaiheessa. Muutokset - lähinnä laitteiden sijoittelut - ovat vieneet kokonaisuutta käytännön toimintojen kannalta hyvää suuntaan...
Kyllä - Ammattiopisto Lappian talotekniikan ammattimies ja ykkösluokan opiskelija saapuivat sovittuna aikana tänään keskiviikkona Haukkarin Kainuunkadulle.
Kävimme läpi putkistojen pintaanvetoajatuksia ja meidän toiveitamme. Päärakennuksen piirustuskopio oli hyvänä tukena. Asia lähti mukavasti liikkeelle.
LVI-asioiden lisäksi oli mukava jutella autoasioistakin, jotka tulivat luontevasti esiin tiloja katsellessamme...
tiistai 10. syyskuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin "pihan perällä" siis tonttimme kulmauksessa hoitamassa tärkeitä kompostointiin liittyviä tehtäviä. Tulipa samalla todettua, että ns. matopeltomme voi erinomaisen hyvin.
Todettakoon, että tänä kesänä en ole ottanut matopellosta ensimmäistäkään onkimatoa, vaan olen ollut harvoilla kalareissuillani ostomatojen varassa. Ne ovat toimineet erinomaisesti. Tosin tänä kesänä ahvensaaliit - koon puolesta - ovat olleet aika vaatimattomat...
Tätä kirjoittaessani olen pohdiskellut asunto-osakkeeseen liittyviä vastuukysymyksiä.
Mitkä ovat asukkaan/osakkeenomistajan, taloyhtiön, isännöitsijän, osakkeen myyntitilanteessa kiinteistövälittäjän, mahdollisen remontin yhteydessä vakuutusyhtiön, remonttimiehen/urakoijan, jne. vastuu.
Luonnollisestikaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen rakennuttajaa/rakentajaa ja rakennusvalvontaa eivät vastuut enää kosketa.
Asianosaisena joutuu pakostakin miettimään, miten parhaalla mahdollisella tavalla asioita viedään eteenpäin. Kysymyksessä saattaa olla viikkojen/kuukausien/vuosien projekti. Projekti, joka välillä tuntuu - itsestä johtumattomista syistä - kaatuvan päälle ja silloin on pakko lähteä istuskelmaan lähivesille ongelle...
Kukaties tänäkin päivänä, viimeistään huomenna.
Niinhän siinä kävi, että ajelin Hahtisaareen ja siltä suoraan Kojukallion kupeeseen, rannan ja ohi kulkevan väylän väliin. Sopivasti matalassa vedessä oli ahvenruohoa ja meriheinää. Ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea veteen.
Ostomatoja koukkuihin pujotellessani ihmettelin niiden kuntoa. Olivat poikkeuksellisen vetelän oloisia ja katkeilivat. Tähän saakka ne ovat olleet tosi terhakkaita, pirteitä. Asiaa tarkemmin tutkittuani totesin, että lähes kaikki madot olivat kuolleet ja rouhe oudon kosteaa.
Uusi purkki, toista kertaa käytössä ja säilytys on ollut - kuten aina - maakellarissa. Kaadoin kaikki madot mereen.
On pakko ottaa yhteyttä tuottajaan > FIBE AB ja/tai Prismaan sekä kysellä mahdollista syytä moiseen.
Tuskin olin saanut onget veteen, kun syönti alkoi ja nostelin veneeseen ihan sopivan kokoisia ahvenia. Sitten syönti loppui sitten kuin seinään, siksipä ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin taas veneen lipua tuulen viemänä takaisin Kojukallion suuntaan.
Oli taas uppopuita näkyvissä. Väylien ulkopuolella on syytä ajella tosi varovaisesti...
Sain muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi ja ajelin takaisin Kojukallion kupeeseen. Aika vaisua oli syönti jatkossa. Tietysti se suurin taas pääsi karkuun.
Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet haudattu matopeltoon ja ahvenet ovat pakastimessa.
Saatta olla, että en enää montakaan kertaa lähde tämän syksyn aikana ongelle. Jos lähden niin matopellosta on lapioitava kaloille tuoretta syötävää...
Todettakoon, että tänä kesänä en ole ottanut matopellosta ensimmäistäkään onkimatoa, vaan olen ollut harvoilla kalareissuillani ostomatojen varassa. Ne ovat toimineet erinomaisesti. Tosin tänä kesänä ahvensaaliit - koon puolesta - ovat olleet aika vaatimattomat...
Tätä kirjoittaessani olen pohdiskellut asunto-osakkeeseen liittyviä vastuukysymyksiä.
Mitkä ovat asukkaan/osakkeenomistajan, taloyhtiön, isännöitsijän, osakkeen myyntitilanteessa kiinteistövälittäjän, mahdollisen remontin yhteydessä vakuutusyhtiön, remonttimiehen/urakoijan, jne. vastuu.
Luonnollisestikaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen rakennuttajaa/rakentajaa ja rakennusvalvontaa eivät vastuut enää kosketa.
Asianosaisena joutuu pakostakin miettimään, miten parhaalla mahdollisella tavalla asioita viedään eteenpäin. Kysymyksessä saattaa olla viikkojen/kuukausien/vuosien projekti. Projekti, joka välillä tuntuu - itsestä johtumattomista syistä - kaatuvan päälle ja silloin on pakko lähteä istuskelmaan lähivesille ongelle...
Kukaties tänäkin päivänä, viimeistään huomenna.
Niinhän siinä kävi, että ajelin Hahtisaareen ja siltä suoraan Kojukallion kupeeseen, rannan ja ohi kulkevan väylän väliin. Sopivasti matalassa vedessä oli ahvenruohoa ja meriheinää. Ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea veteen.
Ostomatoja koukkuihin pujotellessani ihmettelin niiden kuntoa. Olivat poikkeuksellisen vetelän oloisia ja katkeilivat. Tähän saakka ne ovat olleet tosi terhakkaita, pirteitä. Asiaa tarkemmin tutkittuani totesin, että lähes kaikki madot olivat kuolleet ja rouhe oudon kosteaa.
Uusi purkki, toista kertaa käytössä ja säilytys on ollut - kuten aina - maakellarissa. Kaadoin kaikki madot mereen.
On pakko ottaa yhteyttä tuottajaan > FIBE AB ja/tai Prismaan sekä kysellä mahdollista syytä moiseen.
Tuskin olin saanut onget veteen, kun syönti alkoi ja nostelin veneeseen ihan sopivan kokoisia ahvenia. Sitten syönti loppui sitten kuin seinään, siksipä ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin taas veneen lipua tuulen viemänä takaisin Kojukallion suuntaan.
Oli taas uppopuita näkyvissä. Väylien ulkopuolella on syytä ajella tosi varovaisesti...
Sain muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi ja ajelin takaisin Kojukallion kupeeseen. Aika vaisua oli syönti jatkossa. Tietysti se suurin taas pääsi karkuun.
Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet haudattu matopeltoon ja ahvenet ovat pakastimessa.
Saatta olla, että en enää montakaan kertaa lähde tämän syksyn aikana ongelle. Jos lähden niin matopellosta on lapioitava kaloille tuoretta syötävää...
maanantai 9. syyskuuta 2019
Selkäsaaressa tänään...
Olemme - minä ja vaimoni - viimeksi olleet Selkäsaaressa lauantaina 16.08.2019.
Minä olen sen jälkeen käväissyt siellä yksin.
Tänään päivällä päätimme lähteä käväisemään saaressa. Jälleen kerran kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille ja se on siinä...
Minä olen sen jälkeen käväissyt siellä yksin.
Tänään päivällä päätimme lähteä käväisemään saaressa. Jälleen kerran kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille ja se on siinä...
Kyllä - sinne mentiiin.
Mökille saavuttuamme vaimoni pisti tulet tuvan hellaan ja kahviveden kiehumaan. Hän lähti käväisemään lähimaastossa sieniä katsomaan.
Kahviveden kiuhuttua täytin termoskannun ja lähdin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin.
Lähitontit on "kepitetty", joten Luoteislaiturinpolku - sen pohjoispää - on nyt selkeästi hahmotettavissa - hyvä niin. Maisemanhoidollisia toimenpiteitä voi alkaa suunnitella.
Alueella oli hiljaista. Lintuja oli liikkeellä mutta äänettöminä. Pois lähtiessämme kaukaa kuului korppien raakkumista. Hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.
Kahvittelun jälkeen pötköttelimme hetken aikaa ja valmistauduimme kotiin lähtöön.
Fiilistelin soutamalla rannasta hiukan ulommaksi, sillä vedenpinta oli jonkin verran laskenut.
Oli lähes tyven ilma, käväisimme saaren länsirannalla kääntymässä. Oli mielenpäällä ajaa täysillä ja niin tenkin. Oli mukava tulla muutama satametriä liuùssa.
Mukava saaripistäytyminen. Kotiin tultuamme vaimoni totesi: "Tänä vuonna ei tarvitse marjoja poimia eikä sieniä noukkia."
Sieniäkään ei löytynyt - ainakaan toistaiseksi - kuin nimeksi...
Mökille saavuttuamme vaimoni pisti tulet tuvan hellaan ja kahviveden kiehumaan. Hän lähti käväisemään lähimaastossa sieniä katsomaan.
Kahviveden kiuhuttua täytin termoskannun ja lähdin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin.
Lähitontit on "kepitetty", joten Luoteislaiturinpolku - sen pohjoispää - on nyt selkeästi hahmotettavissa - hyvä niin. Maisemanhoidollisia toimenpiteitä voi alkaa suunnitella.
Alueella oli hiljaista. Lintuja oli liikkeellä mutta äänettöminä. Pois lähtiessämme kaukaa kuului korppien raakkumista. Hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.
Kahvittelun jälkeen pötköttelimme hetken aikaa ja valmistauduimme kotiin lähtöön.
Fiilistelin soutamalla rannasta hiukan ulommaksi, sillä vedenpinta oli jonkin verran laskenut.
Oli lähes tyven ilma, käväisimme saaren länsirannalla kääntymässä. Oli mielenpäällä ajaa täysillä ja niin tenkin. Oli mukava tulla muutama satametriä liuùssa.
Mukava saaripistäytyminen. Kotiin tultuamme vaimoni totesi: "Tänä vuonna ei tarvitse marjoja poimia eikä sieniä noukkia."
Sieniäkään ei löytynyt - ainakaan toistaiseksi - kuin nimeksi...
Uusi viikko - mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla oli mielenkiintoinen tapaaminen Kalkkinokalla.
Olin viime viikolla - sähköpostiviestinnän perusteella - sopinut kosteiden tilojen/pinnoitusten asiantuntijan kanssa tapaamisen klo 10 edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla.
Paikalle lupautui tulemaan myös remonttimiehemme, joka on käytännössä purkanut huoneiston pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksen ja osittain levytyksen sekä siistinyt tilat uudistuskuntoon. Purkujätteet on kaikki ajettu Ekoasemalle viimeisen puolentoista viikon aikana.
Olen useaan kertaan kirjoittanut noista kirotuista kopolaatoista. Nyt tapaamallani asiantuntijalla/hänen edustamallaan yrityksellä on kostaen tilaan saumaton ratkaisu - ei siis laatoitus vaan erikoispinnoite.
Kyllä - Matti Hyväri VARMAKOTI-yrityksestä saapui paikalle ja kertoi ammattimaisen asiallisesti yrityksensä tuotteista ja toimintafilosofiasta.
Lattian osalta mainos lupaa: Vesitiivis, tyylikäs, turvallinen, helppohoitoinen, lämmin, ei liukas, elastinen, jne. ...
Seinien osalta ratkaisut tuntuivat olevan erinomaisia. Tuli tunne, että tässä se on, mutta aavistelen, että ratkaisu on aika hintava.
Matti mittoi tilan ja sovittiin tarjouksen rajat. Toivottavasti saamme tarjouksen pikapuolin, jotta päästään eteenpäin...
Olin viime viikolla - sähköpostiviestinnän perusteella - sopinut kosteiden tilojen/pinnoitusten asiantuntijan kanssa tapaamisen klo 10 edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla.
Paikalle lupautui tulemaan myös remonttimiehemme, joka on käytännössä purkanut huoneiston pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksen ja osittain levytyksen sekä siistinyt tilat uudistuskuntoon. Purkujätteet on kaikki ajettu Ekoasemalle viimeisen puolentoista viikon aikana.
Olen useaan kertaan kirjoittanut noista kirotuista kopolaatoista. Nyt tapaamallani asiantuntijalla/hänen edustamallaan yrityksellä on kostaen tilaan saumaton ratkaisu - ei siis laatoitus vaan erikoispinnoite.
Kyllä - Matti Hyväri VARMAKOTI-yrityksestä saapui paikalle ja kertoi ammattimaisen asiallisesti yrityksensä tuotteista ja toimintafilosofiasta.
Lattian osalta mainos lupaa: Vesitiivis, tyylikäs, turvallinen, helppohoitoinen, lämmin, ei liukas, elastinen, jne. ...
Seinien osalta ratkaisut tuntuivat olevan erinomaisia. Tuli tunne, että tässä se on, mutta aavistelen, että ratkaisu on aika hintava.
Matti mittoi tilan ja sovittiin tarjouksen rajat. Toivottavasti saamme tarjouksen pikapuolin, jotta päästään eteenpäin...
sunnuntai 8. syyskuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin muutaman päivän tauon jälkeen päärakennuksen takkaan tulet, vaikka ilma on kaikkea muuta kuin otollinen - sataa ja on matalapaine. Kokeilin tällä kerralla ns. päältä sytyttämistä. Kyllä se toimii, tosin puita taisi olla takassa taas liikaa.
Tätä kirjoittaessani kävi mielessä eilinen Jähti-risteily Sarveen. Lähtiessämme Sarvesta juttelin minulle aikaisemmin tuntemattoman nuorenparin kanssa. Katselimme etäällä näkyviä tehtaita.
Sanoin:"Täältä mereltä on hienoa katsella ja ihmetellä, että Meri-Lapin alueelta, lähinnä Kemi-Tornio-teollisuuslaitoksista saadaan lähes kymmenen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tarkka luku lienee tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia."
Tulihan se luonnollisesti puheeksi myös Metsä Groupin uusi biotuotetehdasinvestointi.
Nuoret tuntuivat epäilevän, tuleeko se Kemiin. Itse totesin, että kyllä tulee. Lisäsin lisäksi, että tehtaan kylkeen saattaa tulla vielä jotain aivan uuttakin, lisätyöllistävää tuotantoa...
Kippari-Ollin kanssa juttelin Kemin sisäsatamaa lähestyessämme merkkaamattomista karikoista. Kaksi kukaties tunnetuinta ovat Laitakarin ja Mansikkanokan välissä, entisen hinausväylän kupeessa oleva ja toinen Syväletosta hiukan Ajoksen suuntaan oleva karikko. Molemmat merikartassakin 0,3 m karikkoja...
Juttelimme myös Selkäsaaren pohjoispään laiturin mahdollisesta sijainnista. Kyllä yhteinen näkemys oli, että se on Pohjoislaiturin vesialueella, poukamassa.
Se siitä.
Nyt on niin harmaa ja sateinen päivä, että taitaa mennä ihan vaan olemiseksi sisätiloissa. Tosin tätä kirjoitusta lopetellessani ilma näyttää hiukan kirkastuvan.
Niin - kirjoitin 29.08. alla olevan tekstin:
Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...
Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti.
Niinhän siinä kävi, että Katri Kulmuni tuli valituksi Keskustan puheenjohtajaksi ja loppujen lopuksi selvin numeroin - hyvä niin...
Tätä kirjoittaessani kävi mielessä eilinen Jähti-risteily Sarveen. Lähtiessämme Sarvesta juttelin minulle aikaisemmin tuntemattoman nuorenparin kanssa. Katselimme etäällä näkyviä tehtaita.
Sanoin:"Täältä mereltä on hienoa katsella ja ihmetellä, että Meri-Lapin alueelta, lähinnä Kemi-Tornio-teollisuuslaitoksista saadaan lähes kymmenen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tarkka luku lienee tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia."
Tulihan se luonnollisesti puheeksi myös Metsä Groupin uusi biotuotetehdasinvestointi.
Nuoret tuntuivat epäilevän, tuleeko se Kemiin. Itse totesin, että kyllä tulee. Lisäsin lisäksi, että tehtaan kylkeen saattaa tulla vielä jotain aivan uuttakin, lisätyöllistävää tuotantoa...
Kippari-Ollin kanssa juttelin Kemin sisäsatamaa lähestyessämme merkkaamattomista karikoista. Kaksi kukaties tunnetuinta ovat Laitakarin ja Mansikkanokan välissä, entisen hinausväylän kupeessa oleva ja toinen Syväletosta hiukan Ajoksen suuntaan oleva karikko. Molemmat merikartassakin 0,3 m karikkoja...
Juttelimme myös Selkäsaaren pohjoispään laiturin mahdollisesta sijainnista. Kyllä yhteinen näkemys oli, että se on Pohjoislaiturin vesialueella, poukamassa.
Se siitä.
Nyt on niin harmaa ja sateinen päivä, että taitaa mennä ihan vaan olemiseksi sisätiloissa. Tosin tätä kirjoitusta lopetellessani ilma näyttää hiukan kirkastuvan.
Niin - kirjoitin 29.08. alla olevan tekstin:
Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...
Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti.
Niinhän siinä kävi, että Katri Kulmuni tuli valituksi Keskustan puheenjohtajaksi ja loppujen lopuksi selvin numeroin - hyvä niin...
lauantai 7. syyskuuta 2019
Spontaani mutta harkittu puhe tänään Jähti-risteilyllä...
Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjesti tänään Jähti-risteilyn Sarveen. Maittavan lounaan jälkimainingeissa pidin spontaanin mutta harkitun puheen - lyhyen kaavan mukaan.
Kerroin, että yhdistyksellä on syyskokous marraskuussa torstaina 14.11.2019 toimitilassamme Vinssissä Meripuistokatu 16 5. krs ja että nyt on hallituspaikkoja taas jaossa - ainakin yksi.
Kerroin, että tavoitteeni oli siirtyä jo viisi vuotta sitten sivuun hallitustyöskentelystä, olin alustavasti puhunut jo jatkajan valmiiksi, mutta hän ei saapunut paikalle silloin syyskokoukseemme...
Kerroin myös, että yhdistys on saanut hyviä, nuoria hallitujäseniä, mutta työssäolevina he ovat tavattoman kiireisiä...
Tosiaan - nyt tarvitaan niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä, insinöörivaikuttajia.
Puheessani totesin, että olen alustavasti lupautunut pitämään yhdistyksen viralliset juhlapuheet 65- ja 70-vuotisjuhlien tyyliin viiden vuoden välein niin kauan kuin ymmärrän, mistä on kysymys. Arvelen, että huomaan itse, milloin alan höpertää ja ymmärrän luopua vaativasta tehtävästä.
Minulla on - omasta mielestäni - hyvä puherunko, johon ei tarvitse muuta kuin viiden vuoden osuus lisätä.
Luonnollisesti edellä oleva on ehdollinen = onko yhdistys jatkossa kiinnostunut tarjoamastani palvelusta...
Kerroin, että yhdistyksellä on syyskokous marraskuussa torstaina 14.11.2019 toimitilassamme Vinssissä Meripuistokatu 16 5. krs ja että nyt on hallituspaikkoja taas jaossa - ainakin yksi.
Kerroin, että tavoitteeni oli siirtyä jo viisi vuotta sitten sivuun hallitustyöskentelystä, olin alustavasti puhunut jo jatkajan valmiiksi, mutta hän ei saapunut paikalle silloin syyskokoukseemme...
Kerroin myös, että yhdistys on saanut hyviä, nuoria hallitujäseniä, mutta työssäolevina he ovat tavattoman kiireisiä...
Tosiaan - nyt tarvitaan niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä, insinöörivaikuttajia.
Puheessani totesin, että olen alustavasti lupautunut pitämään yhdistyksen viralliset juhlapuheet 65- ja 70-vuotisjuhlien tyyliin viiden vuoden välein niin kauan kuin ymmärrän, mistä on kysymys. Arvelen, että huomaan itse, milloin alan höpertää ja ymmärrän luopua vaativasta tehtävästä.
Minulla on - omasta mielestäni - hyvä puherunko, johon ei tarvitse muuta kuin viiden vuoden osuus lisätä.
Luonnollisesti edellä oleva on ehdollinen = onko yhdistys jatkossa kiinnostunut tarjoamastani palvelusta...
Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen lauantaina 07.09.2019 klo 9-18...
Kyllä - tänään on se päivä eli Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen...
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin sisäsatamaan, jossa kokoonnumme klo 09.00 Jähti-miehistön alkuinfoa varten. Liikkeellä on 35 matkustajaa + miehistö.
Noin puolet matkustajista on Lapin Insinöörien ja Oulun Insinöörien edustajia - hyvä niin.
Perusinfon jälkeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n puheenjohtaja Sanna Hasa toivotti kaikki tervetulleiksi risteilylle.
Jähtialuksen kapteeni Olli Ahosen perusinfon jälkeen otettiin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n "yllätysyhdet".
Insinööriliiton Pohjois-Suomen Insinöörien asiamies Mikko Sormunen piti ajankohtaisen työmarkkinakatsauksen.
Menomatka:
Saaressa:
Tutustuimme luontopolkuun ryhmänä eli kävelimme saaren päästä päähän kippari-Ollin kertoessa saaren historiaa. Tarinaa Sarven historiasta oli luettavissa opastauluilla - hyvä niin.
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin sisäsatamaan, jossa kokoonnumme klo 09.00 Jähti-miehistön alkuinfoa varten. Liikkeellä on 35 matkustajaa + miehistö.
Noin puolet matkustajista on Lapin Insinöörien ja Oulun Insinöörien edustajia - hyvä niin.
Perusinfon jälkeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n puheenjohtaja Sanna Hasa toivotti kaikki tervetulleiksi risteilylle.
Jähtialuksen kapteeni Olli Ahosen perusinfon jälkeen otettiin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n "yllätysyhdet".
Insinööriliiton Pohjois-Suomen Insinöörien asiamies Mikko Sormunen piti ajankohtaisen työmarkkinakatsauksen.
Kemin sisäsatamasta lähtö merelle tapahtui noin 9.15.
Menomatka:
Ensin
suunnattiin Tornion väylää länteen parin kalastajasaaren kautta poiketaan
Utterinkrunnin eteläpuolelle, jonka jälkeen seilattiin Huiturien välistä
Perämeren kansallispuiston vesille -Pensaskari-Pihlaja-Sarvenselkä- Sarvi.
Saavuimme Sarveen noin klo 12.
Saaressa:
Tutustuimme luontopolkuun ryhmänä eli kävelimme saaren päästä päähän kippari-Ollin kertoessa saaren historiaa. Tarinaa Sarven historiasta oli luettavissa opastauluilla - hyvä niin.
Luontopolun päätteeksi meillä oli erinomainen keittolounas (tuhti lohisoppa leipineen ja
vesi/mehu ) Jähti-laivan messissä tai kannella kukin omaan tahtiin. Lapin Äijän keittokin oli valikoidusti saatavilla.
Paluumatka:
Kotimatkalle lähdettiin hiukan vajaa klo 15. Seilireitti ”ulkokautta” Ajoksen
satama-altaaseen (JM Sampo) ja edelleen kohti Kemiä. Kotisatamassa oltiin noin 18.15.
Meno- ja paluumatkalla tarjoiltiin nisukahvit.
Kyllä oli erinomainen risteily, miehistö hoiti tehtävänsä asiantuntevasti ja joustavasti. Tuli tunne, että tämä ei ollut risteilynä viimeinen insinööriporukalle...
Kyllä oli erinomainen risteily, miehistö hoiti tehtävänsä asiantuntevasti ja joustavasti. Tuli tunne, että tämä ei ollut risteilynä viimeinen insinööriporukalle...
perjantai 6. syyskuuta 2019
Niin - mitä tänään tähän asti...
Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa:
Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...
Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja siirryin tontin kulmalle.
Olen pitkin vuotta hehkuttanut tuota meidän pientä perunapeltoamme - käytännössä muutamaa penkkiä - siten, että sen eteen on tehty lähes kaikki mahdollinen. Käytännön totuus alkoi paljastua kuokkimisen yhteydessä.
Kyllä perunoita oli selvästi aikaisempiin vuosiin verrattuna lukumääräisesti enemmän, mutta koko olisi saanut olla suurempaa. Toisin sanoen kiloja tuli vähemmän kuin mm. viime vuonna.
Viime vuonna oli kolmea perunalajiketta, tänä vuonna vain yhtä - siikliä. Se vaihtuu ensi vuonna...
Selvästi penkkien päädyissä - aidanvieressä syreenipensaiden lähellä ja toisaalta ns. joulukuusimetsän (viisi jäljellä olevaa kuusta) lähellä perunoiden koko on pienempää. Lisäksi viimeistä penkinpätkää kuokkiessani totesin, että Tervaharjun Puukeisarilta aikanaan saamamme raparperipehkon vieressä perunat olivat eityisen pieniä - tuskin peukalopään kokoisia.
Mutta raparperit ovat olleet joka vuosi supervoimissaan.
Toisin sanoen em. kasvustot ovat imeneet voimaa perunoiden kasvulta. Se täytyy ottaa ensi keväänä huomioon. Toisaalta huomasin, että ensi vuonna perunansiemenet on pistettävä hiukan syvempään ja kesän mittaan mullattava kunnolla. Kasteluasiat hoituivat menneenä kesänä asiallisesti.
No jos meidän "perunankasvatukseen" lasketustut tuntimäärät ottaisi huomioon, tässä touhussa ei ole järjen häivää.
Tässä on kysymyksessä aivan muut arvot. Ainakin toistaiseksi ymmärtää, mitä ollaan tekemässä...
Perunasato oli päivällä pressun päällä kuivumassa, Nyt se on kannettu maakellariin. Se on sitten tällä erää siinä.
Alan iltapäivällä orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Opiskelijat tarvitsevat elävää päätä hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen. Muistaakseni en ole näin tiheällä aikataululla käynyt Hiuspysäkillä - edellinen kerta perjantaina 09.08.2019...
Kyllä - siellä kävin ja kaikki - opettaja Tiina Mattila, oppisopimusopiskelija Niina Pekkala ja minä - olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Tosin minä jouduin taas toteamaan, että lookkini on aivan liian siisti mutta menköön...
Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...
Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja siirryin tontin kulmalle.
Olen pitkin vuotta hehkuttanut tuota meidän pientä perunapeltoamme - käytännössä muutamaa penkkiä - siten, että sen eteen on tehty lähes kaikki mahdollinen. Käytännön totuus alkoi paljastua kuokkimisen yhteydessä.
Kyllä perunoita oli selvästi aikaisempiin vuosiin verrattuna lukumääräisesti enemmän, mutta koko olisi saanut olla suurempaa. Toisin sanoen kiloja tuli vähemmän kuin mm. viime vuonna.
Viime vuonna oli kolmea perunalajiketta, tänä vuonna vain yhtä - siikliä. Se vaihtuu ensi vuonna...
Selvästi penkkien päädyissä - aidanvieressä syreenipensaiden lähellä ja toisaalta ns. joulukuusimetsän (viisi jäljellä olevaa kuusta) lähellä perunoiden koko on pienempää. Lisäksi viimeistä penkinpätkää kuokkiessani totesin, että Tervaharjun Puukeisarilta aikanaan saamamme raparperipehkon vieressä perunat olivat eityisen pieniä - tuskin peukalopään kokoisia.
Mutta raparperit ovat olleet joka vuosi supervoimissaan.
Toisin sanoen em. kasvustot ovat imeneet voimaa perunoiden kasvulta. Se täytyy ottaa ensi keväänä huomioon. Toisaalta huomasin, että ensi vuonna perunansiemenet on pistettävä hiukan syvempään ja kesän mittaan mullattava kunnolla. Kasteluasiat hoituivat menneenä kesänä asiallisesti.
No jos meidän "perunankasvatukseen" lasketustut tuntimäärät ottaisi huomioon, tässä touhussa ei ole järjen häivää.
Tässä on kysymyksessä aivan muut arvot. Ainakin toistaiseksi ymmärtää, mitä ollaan tekemässä...
Perunasato oli päivällä pressun päällä kuivumassa, Nyt se on kannettu maakellariin. Se on sitten tällä erää siinä.
Alan iltapäivällä orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Opiskelijat tarvitsevat elävää päätä hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen. Muistaakseni en ole näin tiheällä aikataululla käynyt Hiuspysäkillä - edellinen kerta perjantaina 09.08.2019...
Kyllä - siellä kävin ja kaikki - opettaja Tiina Mattila, oppisopimusopiskelija Niina Pekkala ja minä - olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Tosin minä jouduin taas toteamaan, että lookkini on aivan liian siisti mutta menköön...
torstai 5. syyskuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistauduin kaupungille lähtöön. Sitä ennen vilkaisin vielä sähköpostini.
Olin saanut - viimetipan - kutsun hiusten-ja parranmuotoiluun huomiseksi eli perjantaiksi Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Kyllä - ilmoitin, että sinne menen, mikäli maailmankirjat aivan sekaisin mene/ole...
Kaupungille mentyäni päätin testata Suomen Postin toimivuutta. Tähän saakka olen luottanut, että mm. kirjeet menevät perille.
Lähetin kirjeen Maanmittauslaitokselle Vaasaan. Aluksi ajatuksissani oli lähettää se kirjattuna kirjeenä, mutta S-Marketin "postitoimistossa" päätin lähettää sen tavallisena kirjeenä. Taisinpa todeta postimerkin kirjeeseeni liimanneelle nuorelle naishenkilölle, että eiköhän se mene perille näinkin ...
Käväisin pankkiin tipauttamassa kaksi maksumääräystä, perästä kuuluu, sanoi torventekijä, väitetään.
Ajelin Karjalahdelle Wetterin autoliikkeeseen jututtamaan tuttua automyyjää eli Markku Oinasta.
Markku tietää meidän kolmen auton tarinan enemmän kuin tarkkaan. Kerroin hänelle, että meillä oli olevinaan jo potentiaalinen Mersu-ostaja, mutta miehestä ei ole sen koommin kuulunut mitään.
Tiedustelin erästä tiettyä autoa, se oli liikkeen luettelossa, mutta eihän sitä löytynytkään sillä hetkellä käytettyjen autojen joukosta. Olisikohan ollut koeajossa.
Keskustelun ohessa ihailimme uusia Mersuja, jotka ovet tulleet liikkeen valikoimaan. Niemelän Auto Keminmaasta ei enää edusta kyseistä automerkkiä, henkilökuntaakin oli tullut Wetterille automerkin mukana.
Wetterillä on yksitoista automerkkiä tällä hetkellä edustettuna. On valinnanvaraa.
Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...
Olin saanut - viimetipan - kutsun hiusten-ja parranmuotoiluun huomiseksi eli perjantaiksi Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Kyllä - ilmoitin, että sinne menen, mikäli maailmankirjat aivan sekaisin mene/ole...
Kaupungille mentyäni päätin testata Suomen Postin toimivuutta. Tähän saakka olen luottanut, että mm. kirjeet menevät perille.
Lähetin kirjeen Maanmittauslaitokselle Vaasaan. Aluksi ajatuksissani oli lähettää se kirjattuna kirjeenä, mutta S-Marketin "postitoimistossa" päätin lähettää sen tavallisena kirjeenä. Taisinpa todeta postimerkin kirjeeseeni liimanneelle nuorelle naishenkilölle, että eiköhän se mene perille näinkin ...
Käväisin pankkiin tipauttamassa kaksi maksumääräystä, perästä kuuluu, sanoi torventekijä, väitetään.
Ajelin Karjalahdelle Wetterin autoliikkeeseen jututtamaan tuttua automyyjää eli Markku Oinasta.
Markku tietää meidän kolmen auton tarinan enemmän kuin tarkkaan. Kerroin hänelle, että meillä oli olevinaan jo potentiaalinen Mersu-ostaja, mutta miehestä ei ole sen koommin kuulunut mitään.
Tiedustelin erästä tiettyä autoa, se oli liikkeen luettelossa, mutta eihän sitä löytynytkään sillä hetkellä käytettyjen autojen joukosta. Olisikohan ollut koeajossa.
Keskustelun ohessa ihailimme uusia Mersuja, jotka ovet tulleet liikkeen valikoimaan. Niemelän Auto Keminmaasta ei enää edusta kyseistä automerkkiä, henkilökuntaakin oli tullut Wetterille automerkin mukana.
Wetterillä on yksitoista automerkkiä tällä hetkellä edustettuna. On valinnanvaraa.
Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...
keskiviikko 4. syyskuuta 2019
Niin - entä sitten tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen Kemin verotoimistoon ja Kemin Osuuspankkiin aiheena Kalkkinokan rivitaloasunnon remontointi ja tähänastinen maksuliikenne, vähän muutakin - mitäpä muuta...
Odottelen lähtöä Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan tämän syksyn ensimmäiseen kokoukseen kaupungintalolle.
Kyllä - erittäin asiallinen kokous ja tärkeitä asiakokonaisuuksia. Vakavaa, syvällistä keskustelua...
Illalla Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla.
Nämä hallituskokoukset alkavat olla minun osaltani vähissä.
Illan kokouksesta mahdollisesti hiukan lisää illansuussa. Niin - ihan hyvä ja asiallinen kokous tämäkin, tosin läsnäolijoita olisi saanut olla hiukan enemmän - kiirettä pitää hallitusjäsenillä...
Oli mukava todeta, että Länsi-pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen toteutuu jotakuinkin täydellä paatilla lauantaina 07.09.2019. Osallistujia on myös mm. Lapin Insinööreistä ja Oulun Insinööreistä. Kukaties tästä muodostuu yhdistykselle perinne alkusyksyyn.
Vuosi sitten olimme liikkeellä Leila-laivalla reittiä sisäsatama-Laitakari-Selkäsaari- sisäsatama.
Joskus kauan sitten Katariina-laivallakin ollaan oltu lähivesillä, pidetty jopa yhdistyksen pilkkikilpailut.
Jähti-risteilyn reitti - klo 9-18 - on jo mukavan pitkä ja siihen mahtuu monenlaista maisemaa ja aktiviteettia.
Odottelen lähtöä Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan tämän syksyn ensimmäiseen kokoukseen kaupungintalolle.
Kyllä - erittäin asiallinen kokous ja tärkeitä asiakokonaisuuksia. Vakavaa, syvällistä keskustelua...
Illalla Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla.
Nämä hallituskokoukset alkavat olla minun osaltani vähissä.
Illan kokouksesta mahdollisesti hiukan lisää illansuussa. Niin - ihan hyvä ja asiallinen kokous tämäkin, tosin läsnäolijoita olisi saanut olla hiukan enemmän - kiirettä pitää hallitusjäsenillä...
Oli mukava todeta, että Länsi-pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen toteutuu jotakuinkin täydellä paatilla lauantaina 07.09.2019. Osallistujia on myös mm. Lapin Insinööreistä ja Oulun Insinööreistä. Kukaties tästä muodostuu yhdistykselle perinne alkusyksyyn.
Vuosi sitten olimme liikkeellä Leila-laivalla reittiä sisäsatama-Laitakari-Selkäsaari- sisäsatama.
Joskus kauan sitten Katariina-laivallakin ollaan oltu lähivesillä, pidetty jopa yhdistyksen pilkkikilpailut.
Jähti-risteilyn reitti - klo 9-18 - on jo mukavan pitkä ja siihen mahtuu monenlaista maisemaa ja aktiviteettia.
tiistai 3. syyskuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Sain tänään aamuherätyksen ovikellon soidessa. Sen seurauksena perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarit päälle ja lähdin Kalkkinokalle.
Viides ja viimeinen kuorma edesmenneen veljeni rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksesta/levytyksestä lähti Ekoasemalle Vilmilään.
Muistaakseni olen käyttänyt lievää ilmaisua perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaatat.
Kuntokartotuksen perusteella oli muutama kopolaatta ja siitä se savotta alkoi.
Sittemmin asbestikartoitus ja kosteusmittaukset tehty - kaikki kunnossa. Seuraavana levyt seinään ja ...
Kuorma on viety, peräkärry on kotosalla ja nyt on pakko lähteä merelle - kertakaikkiaan...
Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Pistin veneessä kaksi onkea kuntoon eli uuden siiman. Vähän heppoinen siima - vain 10 kg kestoa - mutta kyllä se ahvenet kestää.
Ajelin vastatuuleen Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Tutut kuviot - kaksi jigionkea ja särkipilkki veteen ja annoin veneen tuulen vietäväksi.
Nyt oli hiljaista. Jonkin ajan kuluttua pistin ankkurin veteen. Tuli pikkuahventa, joista yhden viipaloin suurten ahventen toivossa. Ne eivät olleet liikkeellä.
Särkipilkki toimi taas parhaiten ostomadoilla. Viisi savustuskokoista ahventa tuli, mutta päästin nekin ämpäristä takaisin mereen.
Kuusi lokkia oli lähietäisyydellä. Yhden pienen ahvenen onnistuin niille syöttämään.
Pois lähtiessäni päätin fiilistellä merellä. Ajelin rauhallisesti Selkäsaaren länsirantaa pitkin jonkin matkaa vastatuuleen.
Takaisin ajelin melkein tyhjäkäynnillä myötätuuleen. Kojukallion kohdalla tuli mieleen ajatus, että seuraavalla kerralla käväisen saaren eteläpäädyssä ongella pitkästä aikaa. Siinä ne isot ahvenet varmaan odottavat syötävää ostomatojen muodossa...
Kotiin tultuani totesin vaimolleni, että Kalkkinokan rivitaloasunto ei käynyt ongella istuessani kertaakaan mielessä - hyvä niin.
Viides ja viimeinen kuorma edesmenneen veljeni rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksesta/levytyksestä lähti Ekoasemalle Vilmilään.
Muistaakseni olen käyttänyt lievää ilmaisua perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaatat.
Kuntokartotuksen perusteella oli muutama kopolaatta ja siitä se savotta alkoi.
Sittemmin asbestikartoitus ja kosteusmittaukset tehty - kaikki kunnossa. Seuraavana levyt seinään ja ...
Kuorma on viety, peräkärry on kotosalla ja nyt on pakko lähteä merelle - kertakaikkiaan...
Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Pistin veneessä kaksi onkea kuntoon eli uuden siiman. Vähän heppoinen siima - vain 10 kg kestoa - mutta kyllä se ahvenet kestää.
Ajelin vastatuuleen Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Tutut kuviot - kaksi jigionkea ja särkipilkki veteen ja annoin veneen tuulen vietäväksi.
Nyt oli hiljaista. Jonkin ajan kuluttua pistin ankkurin veteen. Tuli pikkuahventa, joista yhden viipaloin suurten ahventen toivossa. Ne eivät olleet liikkeellä.
Särkipilkki toimi taas parhaiten ostomadoilla. Viisi savustuskokoista ahventa tuli, mutta päästin nekin ämpäristä takaisin mereen.
Kuusi lokkia oli lähietäisyydellä. Yhden pienen ahvenen onnistuin niille syöttämään.
Pois lähtiessäni päätin fiilistellä merellä. Ajelin rauhallisesti Selkäsaaren länsirantaa pitkin jonkin matkaa vastatuuleen.
Takaisin ajelin melkein tyhjäkäynnillä myötätuuleen. Kojukallion kohdalla tuli mieleen ajatus, että seuraavalla kerralla käväisen saaren eteläpäädyssä ongella pitkästä aikaa. Siinä ne isot ahvenet varmaan odottavat syötävää ostomatojen muodossa...
Kotiin tultuani totesin vaimolleni, että Kalkkinokan rivitaloasunto ei käynyt ongella istuessani kertaakaan mielessä - hyvä niin.
maanantai 2. syyskuuta 2019
Pohjoisen ratalinjauksia...
Tästä puhutaan ja todennäköisesti vielä pitkään...
Itse jos olisin päättämässä ja vaikka en olekaan, totean, että nykyajatuksin mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto on Kemi-Tornio-Kolari-Kiiruna-Narvik. Kaikki muut ovat kalliita ja riskialttiita.
Aamuaktiviteettia tontilla tänään...
Päätin eilen, että tänään on se päivä/aamu, jolloin teen muutamat rästiin jääneet perustyöt.
Perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja patikointikengät jalkaan. Ensimmäisenä otin puukatoksen seinustalta pitkät alumiinitikkaat, kiipesin päärakennuksen terassikatoksen päälle ja avasin päärakennuksen yhden päätyluukun. Minulla oli voimakas taskulamppu mukana.
Tutkin silmämääräisesti piipun kunnon välikatolla näin lämmityskauden alkaessa. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Seuraavana "ulkoilutin" Mersua ajamalla se päärakennuksen ykkösliittymään ja annoin sen käydä lämpimäksi. Alkoi tihuuttamaan vettä, ajoin auton takaisin talliin...
Päätin vihdoinkin kopsia isot tuomipökylät halki. Ne olivat syntyneet kevään tuomenkaadosta tontin kulmalta. Pääosa tuomesta vietiin Karjalahdelle Kemin kaukolämpölaitoksen kentälle.
Puut halkesivat kohtuudella Fiskarsilla ja Kiinankirveellä. Poltan ne(kin) = tuomipuut takassa koivujen jatkeena...
Kärräsin orapihlaja-aidan ja viinimarjapensaiden juurille syyslannoitetta. Saapa nähdä iskevätkö myyrät ensi talvena orapihlaja-aitaan.
Tutkiskelin tontin kulmalla kompostiastiaa. Pisitn hiukan "kompostiherätettä" varmuuden vuoksi.
Hmmmmm - niinpä - edellä oleva taitaa olla sarjastamme "laiska töitään luettelee". Oli niin tai näin, mutta kyllä mökkiläisellä on jatkuvasti niin paljon töitä kuin kehtaa/viitsii touhuta.
Niin - jatkoa edelliseen: Remonttimiehemme kävi kertomassa Kalkkinokan rivitaloasunnon remontin väliaikatietoja. Kaikki vaadittava on purettu, siistitty ja nyt alkaa uuden rakentaminen pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen lattian ja seinien osalta sekä saunan lattian osalta...
Lähden pistäytymään Kalkkinokalla - nyt.
Kyllä - hyvältä näyttää, tästä on hyvä jatkaa...
Perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja patikointikengät jalkaan. Ensimmäisenä otin puukatoksen seinustalta pitkät alumiinitikkaat, kiipesin päärakennuksen terassikatoksen päälle ja avasin päärakennuksen yhden päätyluukun. Minulla oli voimakas taskulamppu mukana.
Tutkin silmämääräisesti piipun kunnon välikatolla näin lämmityskauden alkaessa. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Seuraavana "ulkoilutin" Mersua ajamalla se päärakennuksen ykkösliittymään ja annoin sen käydä lämpimäksi. Alkoi tihuuttamaan vettä, ajoin auton takaisin talliin...
Päätin vihdoinkin kopsia isot tuomipökylät halki. Ne olivat syntyneet kevään tuomenkaadosta tontin kulmalta. Pääosa tuomesta vietiin Karjalahdelle Kemin kaukolämpölaitoksen kentälle.
Puut halkesivat kohtuudella Fiskarsilla ja Kiinankirveellä. Poltan ne(kin) = tuomipuut takassa koivujen jatkeena...
Kärräsin orapihlaja-aidan ja viinimarjapensaiden juurille syyslannoitetta. Saapa nähdä iskevätkö myyrät ensi talvena orapihlaja-aitaan.
Tutkiskelin tontin kulmalla kompostiastiaa. Pisitn hiukan "kompostiherätettä" varmuuden vuoksi.
Hmmmmm - niinpä - edellä oleva taitaa olla sarjastamme "laiska töitään luettelee". Oli niin tai näin, mutta kyllä mökkiläisellä on jatkuvasti niin paljon töitä kuin kehtaa/viitsii touhuta.
Niin - jatkoa edelliseen: Remonttimiehemme kävi kertomassa Kalkkinokan rivitaloasunnon remontin väliaikatietoja. Kaikki vaadittava on purettu, siistitty ja nyt alkaa uuden rakentaminen pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen lattian ja seinien osalta sekä saunan lattian osalta...
Lähden pistäytymään Kalkkinokalla - nyt.
Kyllä - hyvältä näyttää, tästä on hyvä jatkaa...
sunnuntai 1. syyskuuta 2019
Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...
Kyllä - Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...
Suomen poliisi on vaitonainen ruotsalaisveljesten edesottamuksista - "tutkinnallisista syistä" - ehkä hyvä niin mutta...
Luettuani hetki sitten Helsingin Sanomista artikkelin poikien isän haastattelusta kävi mielessä aamusaunan lauteilla mm. seuraavaa: Pojista vanhempi mediatietojen mukaan on pikkurikollinen, ulkoasun perusteella näyttelee rajua kovista. Nuorempi ilmeisesti kiltti perässäjuoksija.
Ilmeisesti vanhemmalle veljeksistä naksahti päässä jokin Tukholmassa koettu jenginöyryytys.
Hän päätti näyttää ja sai pikkuveljensä mukaan järjettömään, suorastaan idioottimaiseen tekoon: Houkutella poliisit Porvoon teollisuusalueelle ja avata tuli pistooleilla. Ja sitten pakoon...
Kuin jossakin neljännen luokan gangsterielokuvissa. Mediajulkisuus oli taattu.
Taattu tulee olemaan myös kohtuullinen "kakku" = 10-15 vuotta vankeutta useasta murhan yrityksestä, johon liittynee paljon muutakin tuomittavaa/vahingonkorvausta...
Suomen poliisi on vaitonainen ruotsalaisveljesten edesottamuksista - "tutkinnallisista syistä" - ehkä hyvä niin mutta...
Luettuani hetki sitten Helsingin Sanomista artikkelin poikien isän haastattelusta kävi mielessä aamusaunan lauteilla mm. seuraavaa: Pojista vanhempi mediatietojen mukaan on pikkurikollinen, ulkoasun perusteella näyttelee rajua kovista. Nuorempi ilmeisesti kiltti perässäjuoksija.
Ilmeisesti vanhemmalle veljeksistä naksahti päässä jokin Tukholmassa koettu jenginöyryytys.
Hän päätti näyttää ja sai pikkuveljensä mukaan järjettömään, suorastaan idioottimaiseen tekoon: Houkutella poliisit Porvoon teollisuusalueelle ja avata tuli pistooleilla. Ja sitten pakoon...
Kuin jossakin neljännen luokan gangsterielokuvissa. Mediajulkisuus oli taattu.
Taattu tulee olemaan myös kohtuullinen "kakku" = 10-15 vuotta vankeutta useasta murhan yrityksestä, johon liittynee paljon muutakin tuomittavaa/vahingonkorvausta...
lauantai 31. elokuuta 2019
Venepohdiskelua illansuussa...
Kirjoitin muutama päivä sitten Selkäsaareen yksin ajellessani:
Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan.
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.
Edelliseen liittyen kävi hetki sitten mielessä, että on suuri ero veneellä ja veneellä.
Kevyt pulpettiveve raskaalla perämoottorilla varustettuna on aika röykyttäjä, jos on vähääkään kovempi aallokko.
Sen sijaan joku raskas, kalastamallinen keskimoottorivene on aika vakaa kulkemaan kovassakin aallokossa, se menee kuin "raiteilla", tosin vauhti ei ole kummoinen, mutta ei sen tarvitse ollakaan...
Niin - valistunut lukija arvannee, että takaraivossani ovat ajatukset meidän projektiveneestämme ja klassikkomoottoristamme.
Minä en jostain syystä ymmärrä, että en ole niitä vuosien saatossa onnistunut markkinoimaan eli saamaan niille uuden elämän Perämeren lähiaalloilla...
Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan.
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.
Edelliseen liittyen kävi hetki sitten mielessä, että on suuri ero veneellä ja veneellä.
Kevyt pulpettiveve raskaalla perämoottorilla varustettuna on aika röykyttäjä, jos on vähääkään kovempi aallokko.
Sen sijaan joku raskas, kalastamallinen keskimoottorivene on aika vakaa kulkemaan kovassakin aallokossa, se menee kuin "raiteilla", tosin vauhti ei ole kummoinen, mutta ei sen tarvitse ollakaan...
Niin - valistunut lukija arvannee, että takaraivossani ovat ajatukset meidän projektiveneestämme ja klassikkomoottoristamme.
Minä en jostain syystä ymmärrä, että en ole niitä vuosien saatossa onnistunut markkinoimaan eli saamaan niille uuden elämän Perämeren lähiaalloilla...
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme, että tänään emme tee yhtään mitään erikoista ja mainittavaa.
No toki sen verran, että pistin tuunattuun/nuohottuun takkaan kevytannoksen koivupuita ja muistin virkistämiseksi virittelin puut tuleen. Totesin heti aluksi, että olin liikkeellä aivan liian vähäisillä sytöillä.
Loppujen lopuksi puut syttyivät ja paloivat hyvin. Ainakin sytytysvaiheessa pistän kanavapuhaltimen sammuksiin jatkossa.
Illalla tai viimeistään huomenna aamulla pistän uuden kevytannoksen koivuklapeja lämpimään pesään kuivumaan. Näin olen oikeastaan toiminut jo vuosikausia...
Käväisin alkuiltapäivästä hakemassa perunoita tontin kulmalta. Otin kolme kaalta irti todeten, että hyvin olivat perunat kasvaneet. Niin kuin olen aikaiseminkin kirjoittanut, perunapeltomme eteen ei ole koskaan tehty vuoden aikana yhtä paljon töitä kuin viimeksi...
Meillä on vain yhtä perunalajiketta - siikliä. Yritän välttää kehumista suurilla perunoilla...
Kävimme hetki sitten autoajelun sisäsataman kautta. Ajattelimme aistia kemiläistä "Venetsialaisriehaa". Näin alkuillasta liikkeellä ei ollut juuri ketään eikä sisäsatamassa ollut minkäänlaista eloa...
No toki sen verran, että pistin tuunattuun/nuohottuun takkaan kevytannoksen koivupuita ja muistin virkistämiseksi virittelin puut tuleen. Totesin heti aluksi, että olin liikkeellä aivan liian vähäisillä sytöillä.
Loppujen lopuksi puut syttyivät ja paloivat hyvin. Ainakin sytytysvaiheessa pistän kanavapuhaltimen sammuksiin jatkossa.
Illalla tai viimeistään huomenna aamulla pistän uuden kevytannoksen koivuklapeja lämpimään pesään kuivumaan. Näin olen oikeastaan toiminut jo vuosikausia...
Käväisin alkuiltapäivästä hakemassa perunoita tontin kulmalta. Otin kolme kaalta irti todeten, että hyvin olivat perunat kasvaneet. Niin kuin olen aikaiseminkin kirjoittanut, perunapeltomme eteen ei ole koskaan tehty vuoden aikana yhtä paljon töitä kuin viimeksi...
Meillä on vain yhtä perunalajiketta - siikliä. Yritän välttää kehumista suurilla perunoilla...
Kävimme hetki sitten autoajelun sisäsataman kautta. Ajattelimme aistia kemiläistä "Venetsialaisriehaa". Näin alkuillasta liikkeellä ei ollut juuri ketään eikä sisäsatamassa ollut minkäänlaista eloa...
perjantai 30. elokuuta 2019
Mitä tänään tähänä asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelimme nuohoojaa. Nyt on kyseessä kukaties tärkein nuohous sitten vuoden 1982 päärakennuksemme valmistuttua.
Miksi?
Siksi että päärakennuksemme massiivista, varaavaa takkaa on tuunuttu enemmän kuin koskaan. Nimenomaan nuo poskikanavien tuhkaluukut ja niiden kautta poskikanavien kunnolla puhdistaminen on tärkeää. Toivottavasti sitä myöten saamme takan taas kunnolla toimimaan - "vetämään"...
Kyllä - nuohooja kävi hiukan etuajassa ja samanaikaisesti alkoi vesisade. Kävimme vielä kertauksen vuoksi läpi takan historian.
Homma hoitui asiallisesti, rapaamista ja imuroimista riitti, sillä nyt käytiin läpi myös Pikkupuolen piippu ja tulisijat.
Lähtiessään nuohooja totesi, että kyllä nyt pitäisi vetojen parantua, sillä iso tuhkaimuri on lähes täynnä tuhkaa.
No - viimeistään vuoden pääsemme asiasta taas keskustelemaan - hyvä niin.
Illalla tavoitteeni on kokeilla takan lämmitystä varovaisesti. Ilmanala ei tosin ole otollisin asialle mutta siltikin...
En malttanut odotella iltaa. Hyvältä näyttää, eiköhän tuo lämmityskausi kohtapuolin käynnisty hyvissä merkeissä.
Muuten - kävimme hetki sitten kaupoilla. Vaimoani odotellessa Pohjoisrantakadulla S-Marketin edustalla tein havainnon, että ainakaan viiteentoista minuuttiin ei ainutkaan pyöräilijää ajellu pylvästetyllä "pyöräilykaistalla".
Sen sijaan jalkakäytävällä meni mennen tullen ainakin parikymmentä pyöräilijää - lujaa. Näyttää siltä, että pyöräilijät eivät ole vielä löytäneet uutta baanaa...
Niin - remonttimiehemme kävi antamassa väliaikatietoja: Remontti Kalkkinokan rivitalohuoneistossa etenee sovitun mukaisesti - hyvä niin.
Miksi?
Siksi että päärakennuksemme massiivista, varaavaa takkaa on tuunuttu enemmän kuin koskaan. Nimenomaan nuo poskikanavien tuhkaluukut ja niiden kautta poskikanavien kunnolla puhdistaminen on tärkeää. Toivottavasti sitä myöten saamme takan taas kunnolla toimimaan - "vetämään"...
Kyllä - nuohooja kävi hiukan etuajassa ja samanaikaisesti alkoi vesisade. Kävimme vielä kertauksen vuoksi läpi takan historian.
Homma hoitui asiallisesti, rapaamista ja imuroimista riitti, sillä nyt käytiin läpi myös Pikkupuolen piippu ja tulisijat.
Lähtiessään nuohooja totesi, että kyllä nyt pitäisi vetojen parantua, sillä iso tuhkaimuri on lähes täynnä tuhkaa.
No - viimeistään vuoden pääsemme asiasta taas keskustelemaan - hyvä niin.
Illalla tavoitteeni on kokeilla takan lämmitystä varovaisesti. Ilmanala ei tosin ole otollisin asialle mutta siltikin...
En malttanut odotella iltaa. Hyvältä näyttää, eiköhän tuo lämmityskausi kohtapuolin käynnisty hyvissä merkeissä.
Muuten - kävimme hetki sitten kaupoilla. Vaimoani odotellessa Pohjoisrantakadulla S-Marketin edustalla tein havainnon, että ainakaan viiteentoista minuuttiin ei ainutkaan pyöräilijää ajellu pylvästetyllä "pyöräilykaistalla".
Sen sijaan jalkakäytävällä meni mennen tullen ainakin parikymmentä pyöräilijää - lujaa. Näyttää siltä, että pyöräilijät eivät ole vielä löytäneet uutta baanaa...
Niin - remonttimiehemme kävi antamassa väliaikatietoja: Remontti Kalkkinokan rivitalohuoneistossa etenee sovitun mukaisesti - hyvä niin.
torstai 29. elokuuta 2019
Katri Kulmuni on vahvoilla Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi...
Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...
Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti.
Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti.
Selkäsaaressa ja eko-ongella...
Niinhän siinä kävi, että lähdin Selkäsaaressa iltapäivällä käymään ja samalla reissulla eko-ongella.
Olipa helppo rantautua saareen, vesi korkealla ja tuuli oikeasta suunnasta. Menomatkalla näin niemennokassa tutun joutsenpariskunnan.Rantahietikolla oli pitkästä aikaa hirvenjälkiä.
Välittömästi ylös mökille noustuani vaihdoin kengät, otin kävelysauvat käyttöön ja lähdin käväisemään lähimaastossa. Lähitontti oli "kepitetty" asiallisesti. Nyt sen ja luoteislaiturinpolun voi lopullisesti hahmottaa.
Naapurit olivat mökeillään, mutta hiljaista oli, samoin lintujenkin osalta oli täysin hiljaista.
Päätin lähteä kokeilemaan uudenvärisiä jigivempaimia. Tuuli tuli Ajoksen suunnasta, joten ajelin Pikkuletto-saariryppään läheisyyteen, pistin kaksi jigionkea ja pilkin veteen. Annoin tuulen viedä venettä = eko-ongintaa...
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari yritystä ja se oli sitten siinä. Tein toisenkin lenkin mutta turhaan.
Päätin ajaa taas "keskelle ei mitään" ja yrittää siinä. Yritykseksi jäi, sillä onnistuin sotkemaan parhaimpien onkieni siimat toisiinsa. Olen kymmeniä kertoja laittanut onget veneessä tietyllä tavalla siirtyessäni paikasta toiseen - niin kuin nytkin mutta...
Kertakaikkiaan siimat menivät niin sekaisin, että otin Fiskarsin perkuusakset ja silppusin siimat saman tien. Ensi kerralla saareen mennesämme minulla on uusien siimojen laittoa. Otin kaksi vara-onkea käyttöön. Nyt eivät olleet ahvenet syönnillä, vaikka oli tuoreita matoja ja uusia jigejä...
En saanut loppujen lopuksi kuin kaksi kunnollisen kokoista ahventa, päästin ne takaisin mereen ämpäristä
Muutoin lähietäisyydellä oli paljon aktiviteettia: Lumilinnan suunnalla, väylän varrella vene ankkurissa, ilmeisesti ongella, monia veneitä oli liikenteessä myös purjeveneitä, Meripelastusseuran iso vene hinasi valkoista ökyvenettä ja saattoi sen Hahtisaaren venesatamaan "vieraspaikalle" polttoainesäiliön viereen, taivaalla lenteli vesitaso, taivaalla hinattiin purjelentokonetta, jne. ...
Nyt on tunnustettava, että ei aivan parhaimpia kalareissuja.
Olipa helppo rantautua saareen, vesi korkealla ja tuuli oikeasta suunnasta. Menomatkalla näin niemennokassa tutun joutsenpariskunnan.Rantahietikolla oli pitkästä aikaa hirvenjälkiä.
Välittömästi ylös mökille noustuani vaihdoin kengät, otin kävelysauvat käyttöön ja lähdin käväisemään lähimaastossa. Lähitontti oli "kepitetty" asiallisesti. Nyt sen ja luoteislaiturinpolun voi lopullisesti hahmottaa.
Naapurit olivat mökeillään, mutta hiljaista oli, samoin lintujenkin osalta oli täysin hiljaista.
Päätin lähteä kokeilemaan uudenvärisiä jigivempaimia. Tuuli tuli Ajoksen suunnasta, joten ajelin Pikkuletto-saariryppään läheisyyteen, pistin kaksi jigionkea ja pilkin veteen. Annoin tuulen viedä venettä = eko-ongintaa...
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari yritystä ja se oli sitten siinä. Tein toisenkin lenkin mutta turhaan.
Päätin ajaa taas "keskelle ei mitään" ja yrittää siinä. Yritykseksi jäi, sillä onnistuin sotkemaan parhaimpien onkieni siimat toisiinsa. Olen kymmeniä kertoja laittanut onget veneessä tietyllä tavalla siirtyessäni paikasta toiseen - niin kuin nytkin mutta...
Kertakaikkiaan siimat menivät niin sekaisin, että otin Fiskarsin perkuusakset ja silppusin siimat saman tien. Ensi kerralla saareen mennesämme minulla on uusien siimojen laittoa. Otin kaksi vara-onkea käyttöön. Nyt eivät olleet ahvenet syönnillä, vaikka oli tuoreita matoja ja uusia jigejä...
En saanut loppujen lopuksi kuin kaksi kunnollisen kokoista ahventa, päästin ne takaisin mereen ämpäristä
Muutoin lähietäisyydellä oli paljon aktiviteettia: Lumilinnan suunnalla, väylän varrella vene ankkurissa, ilmeisesti ongella, monia veneitä oli liikenteessä myös purjeveneitä, Meripelastusseuran iso vene hinasi valkoista ökyvenettä ja saattoi sen Hahtisaaren venesatamaan "vieraspaikalle" polttoainesäiliön viereen, taivaalla lenteli vesitaso, taivaalla hinattiin purjelentokonetta, jne. ...
Nyt on tunnustettava, että ei aivan parhaimpia kalareissuja.
Vapaapäivä kirjoittamisesta eilen keskiviikkona 28.08.2019 ja vähän muutakin...
Tosiaan - päätin pitää vapaapäivän kirjoittamisesta eilen keskiviikkona 28.08.2019...
Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.
Olihan sitä eilenkin monenlaista työntynkää: Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin tekemässä edullisia ostoksia Kemin Tokmannilla. Ruokaostosten lisäksi ostin laajan jigikoosteen. Tuli tunne, että Selkäsaaren pohoispään merialueen ahvenet ovat kyllästyneet minun yksivärisiin jigeihin.
Iltapäivällä kävin myös Karjalahdella Prismassa. Ostin yhden purkin Master-onkimatoja ja viiltosuojahansikkaat.
Olen käyttänyt tänä vuonna ainoastaan osto-onkimatoja, ne ovat toimineet hyvin. Niitäkin pitäisi käyttää tuoreina...
Tarkistin Pikkupuolen palo- ja häkähälyttimen, patterit vaihdettiin varmuuden vuoksi.
Vaimoni on poiminut lähes puhtaiksi marjapensaat. Ne ovat pusseissa pakastimessa.
Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen päätin istahtaa kaikeessa rauhassa päärakennuksen terassilla ja nauttia kauniista alkusyksyn aamusta, vaimoni meni lähimetsään pikkulenkille.
Käväisin katsomassa Forecan kymmenen päivän sääennustetta tietokoneen näytöltä.
Sen mukaan lauantaina 07.09.2019 näyttäisi olevan kaunis ilma: Aurinkoista ja kevyitä tuulia.
Asia kiinnostaa siksi, että silloin on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n Jähti-risteily Sarveen, jonne olemme aikanaan ilmoittautuneet.
Sihteeriltä saamani alustavan tiedon mukaan laiva on ilmeisesti täynnä eli 36 matkustajaa + miehistö - hyvä niin.
Kävin hetki sitten Kemin kaupungintalolla jututtamassa kaupungingeodeetti Paulus Rantajärveä. Mukava juttutuokio, jossa kävimme läpi mm. Selkäsaaren kesämatkailuun ja virkistyskäyttöön liittyviä asioita. Paulus kertoi myös, että lähitontti on "kepitetty" - hyvä niin.
Pauluksen kanssa keskustelun yhteydessä huomasin toistavani sanontaa:" Jos olisin nuorempi mies niin... ".
Samalla reissulla käväisin Arennan uudessa toimistossa Kauppakadulla juttelemassa Kirsi Hytösen kanssa. Asia liittyi Kalkkinokantie 25 A 2-asuntoon. Kirsi on kyseisen asunto-osakeyhtiön isännöitsijä. Juttelimme mm. remontti- ja vakuutusasioista. Ihan asiallinen juttutuokio sekin...
Hetki sitten päärakennuksen terassilla vaimoni kanssa istuessani totesin:"Pitäisiköhän lähteä käväisemään Selkäsaaressa ihan muuten vaan?"
Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.
Olihan sitä eilenkin monenlaista työntynkää: Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin tekemässä edullisia ostoksia Kemin Tokmannilla. Ruokaostosten lisäksi ostin laajan jigikoosteen. Tuli tunne, että Selkäsaaren pohoispään merialueen ahvenet ovat kyllästyneet minun yksivärisiin jigeihin.
Iltapäivällä kävin myös Karjalahdella Prismassa. Ostin yhden purkin Master-onkimatoja ja viiltosuojahansikkaat.
Olen käyttänyt tänä vuonna ainoastaan osto-onkimatoja, ne ovat toimineet hyvin. Niitäkin pitäisi käyttää tuoreina...
Tarkistin Pikkupuolen palo- ja häkähälyttimen, patterit vaihdettiin varmuuden vuoksi.
Vaimoni on poiminut lähes puhtaiksi marjapensaat. Ne ovat pusseissa pakastimessa.
Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen päätin istahtaa kaikeessa rauhassa päärakennuksen terassilla ja nauttia kauniista alkusyksyn aamusta, vaimoni meni lähimetsään pikkulenkille.
Käväisin katsomassa Forecan kymmenen päivän sääennustetta tietokoneen näytöltä.
Sen mukaan lauantaina 07.09.2019 näyttäisi olevan kaunis ilma: Aurinkoista ja kevyitä tuulia.
Asia kiinnostaa siksi, että silloin on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n Jähti-risteily Sarveen, jonne olemme aikanaan ilmoittautuneet.
Sihteeriltä saamani alustavan tiedon mukaan laiva on ilmeisesti täynnä eli 36 matkustajaa + miehistö - hyvä niin.
Kävin hetki sitten Kemin kaupungintalolla jututtamassa kaupungingeodeetti Paulus Rantajärveä. Mukava juttutuokio, jossa kävimme läpi mm. Selkäsaaren kesämatkailuun ja virkistyskäyttöön liittyviä asioita. Paulus kertoi myös, että lähitontti on "kepitetty" - hyvä niin.
Pauluksen kanssa keskustelun yhteydessä huomasin toistavani sanontaa:" Jos olisin nuorempi mies niin... ".
Samalla reissulla käväisin Arennan uudessa toimistossa Kauppakadulla juttelemassa Kirsi Hytösen kanssa. Asia liittyi Kalkkinokantie 25 A 2-asuntoon. Kirsi on kyseisen asunto-osakeyhtiön isännöitsijä. Juttelimme mm. remontti- ja vakuutusasioista. Ihan asiallinen juttutuokio sekin...
Hetki sitten päärakennuksen terassilla vaimoni kanssa istuessani totesin:"Pitäisiköhän lähteä käväisemään Selkäsaaressa ihan muuten vaan?"
tiistai 27. elokuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Kemin verotoimistossa käymään. Ei ollut toimistossa ruuhkaa ja asiani hoitui kaiken kaikkiaan puolessa tunnissa.
Asiallinen keskustelu verovirkailijan kanssa, jonka yhteydessä sain hiukan asiaani liittyvää "kättä pitempää" eli informaatiota aiheesta: Kun koti palkkaa työntekijän. Sama koskee palkanmaksajan ollessa kuolinpesä.
Lupasin kotona netin kautta tutustua > Palkka.fi - sivustoon. Sen teen kohtapuolin, mutta sitä ennen tontille hiukan touhuamaan. Ennakoimme hiukan jo syksyn tuloa, sillä se pääsee melkein aina yllättämään mökkiläiset...
Vaimoni on pominut punaisia viinimarjoja, joita lintujen "verotuksesta huolimatta" on vielä kohtalaisen hyvin jäljellä. Minä puolestani siistin alustavasti tontin kulmaa viikatteella ja ruohonleikkurilla.
Tällä hetkellä mietiskelen ongelle lähtöä...
No niinhän siinä kävi, että ruokailun jälkeen lähdin istuskelemaan ongelle Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle.
Tuttuakin tutummat kuviot mutta tällä kerralla eivät lokit olleet paikalla, sensijaan joutsenpariskunta oli rannan tuntumassa. Arvelen, että se on sama pari, joka on ollut meidänkin poukamassa niemen toisella puolella.
Pikkuahventa olisi kyllä tullut vaikka kuinka, isoja harvakseltaan. Niitä ei tullut kuin muutama, joten onkitapahtuman päätteeksi kaadoin nekin takaisin mereen ämpäristä. Olivat hyvin voimissaan.
Niin ja tietysti se suurin pääsi taas karkuun. Tämä on taivahan tosi...
Erinomainen ilma ja veneitä, nimenomaan purjeveneitä oli paljon liikkeellä. Mahtoiko olla kilpailu menossa.
Joka tapauksessa mukava käynti taas kerran. Takaisin Hahtisaareen lähes tyhjäkäynnillä ajellessani myötätuuleen pohdiskelin, kyllästyvätkö rannan kerros- ja rivitaloasukkaat edessä olevaan, alati muuttuvaan merimaisemaan - tuskin...
Toisaalta kävi mielessä, että näin upealla ilmalla kaikki "matkailualukset" eli Jähti, Leila ja Katariina olivat laiturissa.
Asiallinen keskustelu verovirkailijan kanssa, jonka yhteydessä sain hiukan asiaani liittyvää "kättä pitempää" eli informaatiota aiheesta: Kun koti palkkaa työntekijän. Sama koskee palkanmaksajan ollessa kuolinpesä.
Lupasin kotona netin kautta tutustua > Palkka.fi - sivustoon. Sen teen kohtapuolin, mutta sitä ennen tontille hiukan touhuamaan. Ennakoimme hiukan jo syksyn tuloa, sillä se pääsee melkein aina yllättämään mökkiläiset...
Vaimoni on pominut punaisia viinimarjoja, joita lintujen "verotuksesta huolimatta" on vielä kohtalaisen hyvin jäljellä. Minä puolestani siistin alustavasti tontin kulmaa viikatteella ja ruohonleikkurilla.
Tällä hetkellä mietiskelen ongelle lähtöä...
No niinhän siinä kävi, että ruokailun jälkeen lähdin istuskelemaan ongelle Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle.
Tuttuakin tutummat kuviot mutta tällä kerralla eivät lokit olleet paikalla, sensijaan joutsenpariskunta oli rannan tuntumassa. Arvelen, että se on sama pari, joka on ollut meidänkin poukamassa niemen toisella puolella.
Pikkuahventa olisi kyllä tullut vaikka kuinka, isoja harvakseltaan. Niitä ei tullut kuin muutama, joten onkitapahtuman päätteeksi kaadoin nekin takaisin mereen ämpäristä. Olivat hyvin voimissaan.
Niin ja tietysti se suurin pääsi taas karkuun. Tämä on taivahan tosi...
Erinomainen ilma ja veneitä, nimenomaan purjeveneitä oli paljon liikkeellä. Mahtoiko olla kilpailu menossa.
Joka tapauksessa mukava käynti taas kerran. Takaisin Hahtisaareen lähes tyhjäkäynnillä ajellessani myötätuuleen pohdiskelin, kyllästyvätkö rannan kerros- ja rivitaloasukkaat edessä olevaan, alati muuttuvaan merimaisemaan - tuskin...
Toisaalta kävi mielessä, että näin upealla ilmalla kaikki "matkailualukset" eli Jähti, Leila ja Katariina olivat laiturissa.
maanantai 26. elokuuta 2019
Dokumenttiprojekti: Bellingcat ja totuus
Katselin hetki sitten mielenkiintoisen dokumenttiohjelman Yle Areenalta - suosittelen...
Dokumenttiprojekti: Bellingcat ja totuus
- 1 h 28 min
- 1 v 11 kk
- 1803 katselua
Kansainvälinen Bellingcat-verkosto on paljastanut monia maailmanlaajuisia salaisuuksia, petoksia ja väärinkäytöksiä. Miten kansalaisaktiivien tutkivien journalistien ryhmä toimii? Entä miksi se onnistuu tehtävässään perinteisiä uutistoimituksia paremmin? Mukana mm. suomalainen Veli-Pekka Kivimäki, joka selvitti MH17 onnettomuutta Ukrainassa ja Syyrian iskuja.
LINKIT JA ARTIKKELIT
Mitä tänään tähän asti...
Vanha sanonta - "ennen sianpieremää" - kävi mielessä, kun aikaisin aamulla heräilin kännykkähälytykseen ja aamukahvin tiputukseen.
Vaimoni oli tulossa varhaisen aamun junalla Helsingistä. Soitinkin hänelle, mutta puhelin oli ollut äänettömällä.
Asemalle ajeltuani ja asemalaiturilla ollessani tapasin entisen insinöörijärjestöaktiivin. Oli ollut Helsingissä.
Pitkä oli juna, olisiko niin, että ihmiset ovat siirtäneet kulkemista entistä enemmän raiteille, mene ja tiedä...
Ajellessamme asemalta kotiin vaimoni kertoi Helsingin kuulumisia...
Käväisin iltapäivällä tankkaamassa kesäautomme Hahtisaaren Nesteellä.- edellinen tankkaus 29.06. - joten yli 600 km vajaalla 50 litralla auto on liikkunut kaupunkiajossa. Huoltoaseman kulmilla oli tuntemani nuohoojan pakettiauto parkissa. Otin tänään sähköpostin välityksellä toiseen nuohoojaan - jo kolmatta kertaa yhteyttä - jos vastausta ei ala kuulua, kuvio vaihtuu rivakasti...
Käväisin myös jututtamassa kiinteistövälittäjiä Kemin keskustassa. Kerroin Kalkkinokan rivitaloasunnon pesuhuone-kodinhoitohuone-sauna-laatoituksen nykytilanteen.
Huomenna on syytä mennä jututtamaan Kemin verotoimistoon virkailijoita remonttimiehen palkanmaksuun liittyvissä asioissa, kun työnantajana on kuolinpesä.
Vaimoni oli tulossa varhaisen aamun junalla Helsingistä. Soitinkin hänelle, mutta puhelin oli ollut äänettömällä.
Asemalle ajeltuani ja asemalaiturilla ollessani tapasin entisen insinöörijärjestöaktiivin. Oli ollut Helsingissä.
Pitkä oli juna, olisiko niin, että ihmiset ovat siirtäneet kulkemista entistä enemmän raiteille, mene ja tiedä...
Ajellessamme asemalta kotiin vaimoni kertoi Helsingin kuulumisia...
Käväisin iltapäivällä tankkaamassa kesäautomme Hahtisaaren Nesteellä.- edellinen tankkaus 29.06. - joten yli 600 km vajaalla 50 litralla auto on liikkunut kaupunkiajossa. Huoltoaseman kulmilla oli tuntemani nuohoojan pakettiauto parkissa. Otin tänään sähköpostin välityksellä toiseen nuohoojaan - jo kolmatta kertaa yhteyttä - jos vastausta ei ala kuulua, kuvio vaihtuu rivakasti...
Käväisin myös jututtamassa kiinteistövälittäjiä Kemin keskustassa. Kerroin Kalkkinokan rivitaloasunnon pesuhuone-kodinhoitohuone-sauna-laatoituksen nykytilanteen.
Huomenna on syytä mennä jututtamaan Kemin verotoimistoon virkailijoita remonttimiehen palkanmaksuun liittyvissä asioissa, kun työnantajana on kuolinpesä.
sunnuntai 25. elokuuta 2019
Sähköpostin tyhjentämistä tänään ja vähän muutakin...
Tänään on ollut rauhallinen iltapuhde, joten olen tyhjentänyt sähköpostini saapuneet-, lähetetyt- ja poistetut-lokeroita.
Tuosta viimeisestä eli poistetut-lokerosta ne poistuvat lopullisesti bittitaivaaseen. Siinä vaiheessa täytyy vielä huolellisesti katsoa, mitä on poistamassa.
No siinä lokerossa minulla on vielä yli 2.000 sähköpostia. Todennäköisesti jatkan tyhjentämistä huomenna.
Huomenna on aikainen herätys, sillä vaimoni tulee junalla Helsingistä Kemiin hiukan vajaa kuusi aamulla...
Tuosta viimeisestä eli poistetut-lokerosta ne poistuvat lopullisesti bittitaivaaseen. Siinä vaiheessa täytyy vielä huolellisesti katsoa, mitä on poistamassa.
No siinä lokerossa minulla on vielä yli 2.000 sähköpostia. Todennäköisesti jatkan tyhjentämistä huomenna.
Huomenna on aikainen herätys, sillä vaimoni tulee junalla Helsingistä Kemiin hiukan vajaa kuusi aamulla...
Selkäsaareen tänään...
Eilen en viitsinyt yrittää rantautumista omaan poukamaan, kun tuuliolosuhteet - lähinnän suunnan osalta olivat epäotolliset.
Lähden kokeilemaan nyt heti aamulla, sillä näyttäisi olevan etelätuuli, tosin todennäköisesti hiukan navakampi kuin eilinen pohjoistuuli...
Samalla vien mennessäni veneeseen pari vitosen muovikanisterillista bensiiniä Hahtisaaren Nesteeltä.
Kyllä - näin tein. Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan.
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.
No tulihan sieltä väylältä pari ökyvenettä - täysillä - ei minkäänlaista aiettakaan höllätä edes hiukan vauhtia nähdessään alle viiden metrin pulpettiveneen tulon vasten aaltoja. Eikä ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta.
Rantautuminen oli kertakaikkisen helppoa - vedenpinta ylhäällä ja poukama jotakuinkin tyven...
Meidän vuosien aikainen joutsenpariskunta oli tyvenessä poukamassa - mukava näky.
Noustuani ylös mökkitontille ajatuksiini iski välittömästi yksinäisyys. Olen todennut sen aikaisemminkin, en osaa olla mökillä yksin, en varsinkaan silloin, kun ei ole mitään järkevää tekemistä.
Oikeastaan syy, minkä vuoksi tänään menin Selkäsaareen oli olettamus, että lähi-/näköetäisyydellä oleva tontti olisi "kepitetty" eli viralliset nurkkamerkinnät olisivat olleet paikoillaan. No eivät olleet - varmaan pikapuolin tai ainakin "sitten joskus"...
Käväisin lähimaastossa käveleskelemässä, löysin hirvien tuoreita makuupaikkoja ja jopa muutaman pulskan mustikan. Mökinkulmalta metsämansikoita.
Alkoi tihkusade. Join murukahvit mökin pohjoispuolen lipan alla ja aloin tehdä lähtöä takaisin. Oli helppo ajella takaisin, tosin vähin kastuin.
Sisäsatamasta oli Jähti-alus lähdössä ilmeisesti jollekin lyhyelle risteilylle.
Miksi näin - joidenkin mielestä turhanpäiväisistä asioista kirjoittelen? Kirjoittelen näitä oikeastaan itselleni. Tämä on minun nettipäiväkirjani. Näitä on joskus sitten vanhana mukava lueskella, muistella.
Näitä tekstejä ei näytä monikaan lukevan. En laita näitä toistaiseksi kuitenkaan Facebook-foorumille.
Tekstieni lukemisesta olen aikaisemminkin kirjoittanut, että taannoin paikallislehden toimittaja totesi - lopettaessaan tekstieni julkaisemisen - että niitä ei lue kukaan. Silloin rohkenin olla hänen kanssaa eri mieltä, sillä tiesin minulla olevan ainakin yksi lukija...
Lähden kokeilemaan nyt heti aamulla, sillä näyttäisi olevan etelätuuli, tosin todennäköisesti hiukan navakampi kuin eilinen pohjoistuuli...
Samalla vien mennessäni veneeseen pari vitosen muovikanisterillista bensiiniä Hahtisaaren Nesteeltä.
Kyllä - näin tein. Heti Hahtisaaren venesatamaan ja laiturille 1 mennessäni arvelin, että menomatkalla saatan kastua, oli vaahtopääaaltoja nähtävissä. Ajelin rauhallisesti suoraan vastatuuleen sovitellen vauhtia hiukan pärskeiden mukaan.
Olen aina ihmetellyt, miten suuria aaltoja Ajoksen suunnasta Pikkuleton saariryppään ja Selkäsaaren pohjoispäädyn välistä tuuli saa aikaan.
No tulihan sieltä väylältä pari ökyvenettä - täysillä - ei minkäänlaista aiettakaan höllätä edes hiukan vauhtia nähdessään alle viiden metrin pulpettiveneen tulon vasten aaltoja. Eikä ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta.
Rantautuminen oli kertakaikkisen helppoa - vedenpinta ylhäällä ja poukama jotakuinkin tyven...
Meidän vuosien aikainen joutsenpariskunta oli tyvenessä poukamassa - mukava näky.
Noustuani ylös mökkitontille ajatuksiini iski välittömästi yksinäisyys. Olen todennut sen aikaisemminkin, en osaa olla mökillä yksin, en varsinkaan silloin, kun ei ole mitään järkevää tekemistä.
Oikeastaan syy, minkä vuoksi tänään menin Selkäsaareen oli olettamus, että lähi-/näköetäisyydellä oleva tontti olisi "kepitetty" eli viralliset nurkkamerkinnät olisivat olleet paikoillaan. No eivät olleet - varmaan pikapuolin tai ainakin "sitten joskus"...
Käväisin lähimaastossa käveleskelemässä, löysin hirvien tuoreita makuupaikkoja ja jopa muutaman pulskan mustikan. Mökinkulmalta metsämansikoita.
Alkoi tihkusade. Join murukahvit mökin pohjoispuolen lipan alla ja aloin tehdä lähtöä takaisin. Oli helppo ajella takaisin, tosin vähin kastuin.
Sisäsatamasta oli Jähti-alus lähdössä ilmeisesti jollekin lyhyelle risteilylle.
Miksi näin - joidenkin mielestä turhanpäiväisistä asioista kirjoittelen? Kirjoittelen näitä oikeastaan itselleni. Tämä on minun nettipäiväkirjani. Näitä on joskus sitten vanhana mukava lueskella, muistella.
Näitä tekstejä ei näytä monikaan lukevan. En laita näitä toistaiseksi kuitenkaan Facebook-foorumille.
Tekstieni lukemisesta olen aikaisemminkin kirjoittanut, että taannoin paikallislehden toimittaja totesi - lopettaessaan tekstieni julkaisemisen - että niitä ei lue kukaan. Silloin rohkenin olla hänen kanssaa eri mieltä, sillä tiesin minulla olevan ainakin yksi lukija...
lauantai 24. elokuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten - poikkeuksellisen aikaisten - aamutoimien jälkeen vein vaimoni Kemin rautatieasemalle. Hän lähti Helsinkiin.
Itse ajattelin käydä Selkäsaaressa. Lähtiessäni Hahtisaaresta pohdiskelin, mitenkähän mahtaa rantautuminen onnistua.
Puuskittainen tuuli puhalsi Kiikelin suunnasta eli jotakuinkin pohjoisesta. Sen verran oli aaltoa, että päätin jättää rantautumisen sikseen ja sitävastoin ajoin Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle.
Siinä istuskelin jonkin aikaa, pieniä ahvenia tuli, mutta päästin ne loppujen lopuksi kaikki takaisin mereen. Olihan se röykytystä. Tuntui, että tekarit eivät pysy suussa. Pari lokkia kävi tutkailemassa onkimistani. Liitelivät vastatuuleen veneen päällä lähes paikallaan pysyen - taitavaa.
Lähdin vastatuuleen ajelemaan takaisin Hahtisaareen. Aika pärskettä!
Tämäntyyppisten tuulien varalta olemme sopineet mökkinaapureiden kanssa, että voimme tulla heidän, pienellä aallonmurtajalla suojattuun valkamaan, jätin tällä kerralla menemättä.
Kyllähän se taas kerran kävi mielessä, että Selkäsaareen Pohjoislaituri olisi syytä rakentaa ensi tilassa.
Helppo juttu: Vajaa sata metriä rannasta pääväylälle ruopattavaa ja rantaan asiallinen laituri - se on siinä.
Se palvelisi nimenomaan viriävää kesämatkailua.. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Selkäsaareen kaupungin taholta pohdiskellaan Leader-hanketta/rahoitusta. Pohjoislaituri olisi syytä liittää suunnitelmiin...
Niin - Hahtisaareen tuli Tommikin lähes perässäni hakemaan mökille lisää kesävieraan.
Kotiin tultuani lähdin käväisemään Karjalahdella asioilla. Ajoin tutun lvi-liikkeen etupihalle. Hiljaista oli, vaikka ovessa ja myöhemmin tarkistettuna netissäkin lukee:
Olemme avoinna arkisin klo 8.00 – 17.00. Tervetuloa!
Seuraavassa lvi-liikkeessä sen sijaan luki aukioloaika ma-pe jne... .
Ajoin Kemin K-Rautaan. Se oli hyvä ratkaisu, sillä pääsin vaihtamaan vanhan tutun myyntitykin eli Teuvo Kuuselan kanssa muutaman sanan. Teuvo tuli vuosien saatossa tutuksi Puukeitaalta. Hän lupasi selvittää, löytyykö vanhaan Lival-liesituulettimeen aktiivihiilipatruunoita. Niitä tarvitaan kaiken kaikkiaan 18 kpl. Arvelen, että niitä löytyy...
Tätä kirjoittaessani vaimoni alkaa olla kohta Helsingissä...
Edelliseen lisäyksenä:
Kävin hetki sitten viemässä Veeran Lallinperäntielle. Veera otti puheeksi ajan kulumisen. Hän pohdiskeli, että aivan vasta oli kevät ja luonto alkoi vihertää, mutta nyt on kohta syksy ja mm. puut alkavat kellastua, kirjavoitua. Neljä kuukautta on mennyt kuin siivillä. Kyllä - aika kuluu todella nopeasti.
Ajelin taas sightseeinkiä Rytikarissa. Sinne ajellessani monet ajatukset pyörivät päässä Paavonkarin satama-alueen kohdalla ja näkökenttään osuessa Veitsiluodon vanha koulurakennus ja opettajien asuinrakennus. Tuo jälkimmäinen ansaitsisi kunnostamisen - komea hirsirakennus vieläkin...
Itse ajattelin käydä Selkäsaaressa. Lähtiessäni Hahtisaaresta pohdiskelin, mitenkähän mahtaa rantautuminen onnistua.
Puuskittainen tuuli puhalsi Kiikelin suunnasta eli jotakuinkin pohjoisesta. Sen verran oli aaltoa, että päätin jättää rantautumisen sikseen ja sitävastoin ajoin Lehmikiven karikon kupeeseen ongelle.
Siinä istuskelin jonkin aikaa, pieniä ahvenia tuli, mutta päästin ne loppujen lopuksi kaikki takaisin mereen. Olihan se röykytystä. Tuntui, että tekarit eivät pysy suussa. Pari lokkia kävi tutkailemassa onkimistani. Liitelivät vastatuuleen veneen päällä lähes paikallaan pysyen - taitavaa.
Lähdin vastatuuleen ajelemaan takaisin Hahtisaareen. Aika pärskettä!
Tämäntyyppisten tuulien varalta olemme sopineet mökkinaapureiden kanssa, että voimme tulla heidän, pienellä aallonmurtajalla suojattuun valkamaan, jätin tällä kerralla menemättä.
Kyllähän se taas kerran kävi mielessä, että Selkäsaareen Pohjoislaituri olisi syytä rakentaa ensi tilassa.
Helppo juttu: Vajaa sata metriä rannasta pääväylälle ruopattavaa ja rantaan asiallinen laituri - se on siinä.
Se palvelisi nimenomaan viriävää kesämatkailua.. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Selkäsaareen kaupungin taholta pohdiskellaan Leader-hanketta/rahoitusta. Pohjoislaituri olisi syytä liittää suunnitelmiin...
Niin - Hahtisaareen tuli Tommikin lähes perässäni hakemaan mökille lisää kesävieraan.
Kotiin tultuani lähdin käväisemään Karjalahdella asioilla. Ajoin tutun lvi-liikkeen etupihalle. Hiljaista oli, vaikka ovessa ja myöhemmin tarkistettuna netissäkin lukee:
Olemme avoinna arkisin klo 8.00 – 17.00. Tervetuloa!
Seuraavassa lvi-liikkeessä sen sijaan luki aukioloaika ma-pe jne... .
Ajoin Kemin K-Rautaan. Se oli hyvä ratkaisu, sillä pääsin vaihtamaan vanhan tutun myyntitykin eli Teuvo Kuuselan kanssa muutaman sanan. Teuvo tuli vuosien saatossa tutuksi Puukeitaalta. Hän lupasi selvittää, löytyykö vanhaan Lival-liesituulettimeen aktiivihiilipatruunoita. Niitä tarvitaan kaiken kaikkiaan 18 kpl. Arvelen, että niitä löytyy...
Tätä kirjoittaessani vaimoni alkaa olla kohta Helsingissä...
Edelliseen lisäyksenä:
Kävin hetki sitten viemässä Veeran Lallinperäntielle. Veera otti puheeksi ajan kulumisen. Hän pohdiskeli, että aivan vasta oli kevät ja luonto alkoi vihertää, mutta nyt on kohta syksy ja mm. puut alkavat kellastua, kirjavoitua. Neljä kuukautta on mennyt kuin siivillä. Kyllä - aika kuluu todella nopeasti.
Ajelin taas sightseeinkiä Rytikarissa. Sinne ajellessani monet ajatukset pyörivät päässä Paavonkarin satama-alueen kohdalla ja näkökenttään osuessa Veitsiluodon vanha koulurakennus ja opettajien asuinrakennus. Tuo jälkimmäinen ansaitsisi kunnostamisen - komea hirsirakennus vieläkin...
perjantai 23. elokuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisimme keskustassa kaupoilla. Veimme samalla kassillisen taas kertynyttä muovijätettä kierrätykseen.
Kävimme vaimolleni ostamassa paluujunalipun Helsinki-Kemi Jalokivigallerian yhteydessä olevasta Travel Agency-matkatoimistosta. Oli erinomainen palvelu.
Kävin myös jututtamassa tuttua vakuutusvirkailijaa OP-pankkikiinteistössä meneillään olevan rivitalohuoneiston osalta.
Kotiin tultuamme soitin remonttimiehellemme. Sovimme, että viemme kolmannen kuorman purkujätettä Ekoasemalle, näin teimme, samalla toin peräkärryn "tien päältä" kotipihalle. Vien peräkärryn maanantaina takaisin Kalkkinokantielle parkkiin. Yksi purkujätekuorma ilmeisesti on vielä edessä...
Kävin antamassa "ajantasaselostuksen" sisarelleni Kalkkinokan rivitalohuoneiston remontista. Päätimme, että tehdään niin kuin hyvä tulee...
Alamme orientoitua vaimoni Helsinginreissuun aikaisin lauantaiaamuna.
Vaimoni menee pistäytymään pojanpoikamme Laurin Prometheus-vastaanotolla sunnuntaina Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa.
Minä lähden lauantaiaamuna Selkäsaareen. Voi olla, että istuskelen hetken aikaa rauhoittumassa ongellakin...
Kävimme vaimolleni ostamassa paluujunalipun Helsinki-Kemi Jalokivigallerian yhteydessä olevasta Travel Agency-matkatoimistosta. Oli erinomainen palvelu.
Kävin myös jututtamassa tuttua vakuutusvirkailijaa OP-pankkikiinteistössä meneillään olevan rivitalohuoneiston osalta.
Kotiin tultuamme soitin remonttimiehellemme. Sovimme, että viemme kolmannen kuorman purkujätettä Ekoasemalle, näin teimme, samalla toin peräkärryn "tien päältä" kotipihalle. Vien peräkärryn maanantaina takaisin Kalkkinokantielle parkkiin. Yksi purkujätekuorma ilmeisesti on vielä edessä...
Kävin antamassa "ajantasaselostuksen" sisarelleni Kalkkinokan rivitalohuoneiston remontista. Päätimme, että tehdään niin kuin hyvä tulee...
Alamme orientoitua vaimoni Helsinginreissuun aikaisin lauantaiaamuna.
Vaimoni menee pistäytymään pojanpoikamme Laurin Prometheus-vastaanotolla sunnuntaina Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa.
Minä lähden lauantaiaamuna Selkäsaareen. Voi olla, että istuskelen hetken aikaa rauhoittumassa ongellakin...
Maanantaiaamuna on aikainen herätys: Vaimoni tulee pikakäynniltään Helsingistä takaisin - hyvä niin...
Niin jatkoa edelliseen lauantaiaamuna:
Vei vaimoni vajaa puoli tuntia sitten Kemin rautaieasemalle. Juna lähti kymmenisen minuuttia myöhässä etelään.
Itse olen tekemässä lähtöä Hahtisaareen/Selkäsaareen...
Niin jatkoa edelliseen lauantaiaamuna:
Vei vaimoni vajaa puoli tuntia sitten Kemin rautaieasemalle. Juna lähti kymmenisen minuuttia myöhässä etelään.
Itse olen tekemässä lähtöä Hahtisaareen/Selkäsaareen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)