Lueskelin aamupäivällä Kemin kaupungin toimintakertomus ja tilinpäätös 2018 - aineistoa, mielenkkiintoista mutta osittain raskasta luettavaa.
Pistin työasun päälle ja lähdin taas kesäntekoon: Jäätä hakkaamaan ja lunta hajottamaan. Jos joku olisi nähnyt minut tontin kulmauksessa ryytimaan päältä lumia poistamassa, olisi varmaan todennut:"Mitä ihmettä, onko tuossa nyt mitään järkeä?" Oli tai ei, mutta nyt se on pääosin tehty.
Sen jälkeen loin uran ison vaahteran juurelle. Katselimme sitä viime syksynä sillä silmällä, että katkaistaan se ihan maata myöten ja katsotaan, miten se lähtee uudelleen kasvuun.
Miksi?
Aikanaan katkotut haarat, kannot ovat aika rutvasen näköisiä, vaikka niistä toki on lähtenyt runsaasti haaroja kasvamaan. No vaikka se pistetään maata myöten, ei mene pitkääkään aikaa, kun paikalla on taas komea vaahterarypäs.
Aktiviteettipuuskassa siirsin hopeakuusen kylkeen laittamani uuden linnunpöntön uuteen paikkaan eli päärakennuksen terassin nurkassa olevan tunturimännyn oksille. Josko siinä se alkaa pikkulintupariskuntia kiinnostamaan.
Eiköhän tämä ole jo tolkun työpäivä eläkeläiselle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti