Ei paha sano...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Humanistit ovat kommentoineet taloutta – nyt on ekonomistin vuoro puhua kulttuurista
Kirjailijat ja filosofit ovat muuttaneet maailmaa syvällisemmin kuin kauppatieteilijät tai insinöörit, kirjoittaa Sixten Korkman.
OSCAR WILDEN mukaan ”ekonomisti on henkilö, joka tietää kaiken hinnoista mutta ei ymmärrä mitään arvoista”.
Tässä on ehkä syy, minkä takia ekonomistit eivät hevin ota kantaa elämän tarkoitukseen, moraalin tai kulttuurin merkitykseen.
Tuon kaltainen rajoittuneisuus on kulttuurin edustajille vierasta. He ottavat reippaasti kantaa talouteen ja talouspolitiikkaan.
Kirjailija Laura Lindstedt arvioi että ”Suomea ollaan rakentamassa aivan tietoisesti luokkayhteiskunnaksi”.
Tuon kaltainen rajoittuneisuus on kulttuurin edustajille vierasta. He ottavat reippaasti kantaa talouteen ja talouspolitiikkaan.
Kirjailija Laura Lindstedt arvioi että ”Suomea ollaan rakentamassa aivan tietoisesti luokkayhteiskunnaksi”.
Samaa mieltä ovat professori, islamin tuntija Jaakko Hämeen-Anttila ja säveltäjä Kalevi Aho.
Julkiseen säästämiseen ei kuulemma ole tarvetta, rahaa on. Ongelmana eivät myöskään ole kilpailukyky tai yritysten toimintaedellytykset Suomessa, ne ovat hyvällä tolalla.
Ongelmana meillä on vain niin tyhmä ja pahaa tahtova hallitus.
Ongelmana meillä on vain niin tyhmä ja pahaa tahtova hallitus.
EI OLE SYYTÄ kieltää hallituksen tohelointia tai sen ideologisia tavoitteita. Mutta valitettavasti Suomen talous kärsii vakavammista ongelmista kuin ilkeästä hallituksesta.
Ulkoisen ympäristön muutokset yhdistettynä sisäiseen sopeutuskyvyttömyyteen ja väestön ikääntymiseen ovat tehneet taloudestamme moniongelmaisen potilaan.
Humanistien talouskritiikkiä nielemättä voi heidän ulostulojaan pitää tervetulleina. Heidän antamaa esimerkkiä noudattaen voisi ajatella, että ekonomistikin voisi olla jotain mieltä kulttuurista.
Onko taiteen tekeminen ja musiikin esittäminen tai humanistinen tutkimus arvokasta toimintaa?
Tuleeko kulttuuria ja humanistista tutkimusta rahoittaa julkisin varoin? Tulisiko tukea vain sellaista kulttuuria, johon liittyy tunnistettavissa olevia ja taloudellisesti merkittäviä hyötyjä?
TOTTA KAI kulttuurinen toiminta on arvokasta – ainakin jos sillä on maksavia asiakkaita. Valtaosa kulttuurista on aina ollut ja on edelleen myös taloudellisesti kannattavaa maksavien asiakkaiden ja/tai lahjoitusta tekevien mesenaattien ansiosta.
Julkista tukea kulttuurille voi johonkin mittaan asti perustella sillä, että toiminta edistää terveyttä ja hyvinvointia, ihmisten luovuutta ja yritysten innovaatiokykyä tai kaupunkiemme viihtyvyyttä ja kilpailukykyä. Tällaisia niin sanottuja positiivisia ulkoisvaikutuksia on olemassa – jos kohta niiden merkitystä on vaikea arvioida.
Pohjimmiltaan, näin usein ajatellaan, taidetta ja kulttuuria on puolustettava itseisarvoina, sivistyneen kansakunnan tunnusmerkkeinä. Tätä ajatusta voi pitää sekä oikeana että vääränä.
Totta on, että hyötyjen korostaminen tarkoittaa kulttuurin välineellistämistä tavalla, joka ei tee sille oikeutta. Ei taidetta tai musiikkia tai historian ja kulttuurin tutkimusta voi tai pidä perustella vain toiminnasta saatavilla ja tunnistettavissa olevilla hyödyillä.
MUTTA kulttuuri ei ole vain itseisarvo, vaan monella tapaa se perusta, jolla koko yhteiskunta ja sen kehitys lepää. On sanottu, että ”kansakunta joka ei tunne kulttuurinsa taustaa ja historiaa on kuin puu ilman juuria”.
Yhteiskunta voi sivistyksen ja sitä koskevan tutkimuksen ansiosta ymmärtää itseään ja toimia paremmin. Monikulttuurisessa maailmassa tämä näkökohta vain korostuu. Vain kulttuurin avulla yllämme kokonaisuuksien ymmärtämiseen sekä kriittiseen ja luovaan ajatteluun.
Sivistyksestä kumpuava suvaitsevaisuus on demokratian edellytyksiä.
Kulttuuri tai sivistys on ekonomistin silmin niin sanottu julkishyödyke, jota koskeva tutkimus on tai pitää olla kaikkien ulottuvilla olevaa yhteistä omaisuutta. Sitä koskevaa opetusta ja tutkimusta tulee rahoittaa julkisin varoin – muuten sitä tehdään yhteiskunnan kannalta liian vähän.
KULTTUURISEN toiminnan myönteiset ulkoisvaikutukset ovat pääosin epämääräisiä tai diffuuseja, mutta myös kauaskantoisia ja erittäin merkittäviä. Kirjailijat ja filosofit ovat muuttaneet maailmaa syvällisemmin kuin kauppatieteilijät tai insinöörit.
Talous ja kulttuuri ovat historiassa usein kukoistaneet yhdessä. Vireä kulttuuri on yhteiskunnan ja talouden uudistuskyvyn avaintekijöitä. Ja on myös humanistien etu, että taloutemme saadaan kestävälle tolalle – vaikka se tässä tilanteessa tarkoittaisi saavutetuista eduista tinkimistä ja joidenkin toimintojen karsimista.
Humanistit ovat huolissaan taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta Suomessa. Opetuksen ja tutkimuksen leikkausten valossa tämän huolen voi ymmärtää ja jakaa.
Suomen taiteen ja kulttuurin tekijöiden ja tutkijoiden saavutuksia voi myös ihailla – jakamatta heidän näkemyksiään taloudesta ja talouspolitiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti