Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan ...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Älä huoli Halonen, Putin ei ole Yhdysvalloissa piru
Presidenttiehdokas Donald Trump ihailee avoimesti Venäjän presidenttiä.
Viime viikolla presidentti Tarja Halonen piti Aleksanteri-instituutin 20-vuotisjuhlassa puheen, jossa huomiota herätti kohta: ”Meillä täytyy olla rohkeutta sanoa, että suurvalloilla on yksipuolinen kuva toisistaan. Osasiko Venäjä hyötyä presidentti Obaman uuden alun politiikasta? Demonisoidaanko Putinin hallintoa Yhdysvalloissa?”
Ilmaus oli juuri sellainen kuin suomalaisilta poliitikoilta on Yhdysvalloista ja Venäjästä puhuttaessa totuttu kuulemaan: ei väite vaan kysymys ja taatusti tasapuolinen.
Jätän ensimmäisen kysymyksen muille, mutta yritän vastata kysymykseen Yhdysvalloista, jossa olen asunut kohta kaksi vuotta.
Jätän ensimmäisen kysymyksen muille, mutta yritän vastata kysymykseen Yhdysvalloista, jossa olen asunut kohta kaksi vuotta.
Seuraan kolmea amerikkalaista valtalehteä, eikä ainakaan niissä ole juurikaan merkkejä Venäjän demonisoinnista. Esimerkiksi vasemmistolainen brittilehti The Guardian raportoi Putinin tekemisistä jatkuvasti paljon kriittisemmin kuin amerikkalaismedia.
Suurvallan asukkaina amerikkalaisilla on taipumus ymmärtää sellaista voimapolitiikkaa, jota ulkoministeri Sergei Lavrov esitteli Dagens Nyheterin haastattelussa samana päivänä kuin Halonen puhui Helsingissä.
Lavrovin haastattelu todisti, että Venäjä uskoo taas kylmän sodan oppiin, jossa suuret maat määräävät pienempien kohtalosta.
Ulkoministeri valitti, etteivät Baltian maat osaa olla kiitollisia, vaikka venäläiset ”rakensivat sinne teollisuutta ja modernisoivat heidän taloutensa”– ja vieläpä sallivat Baltian maiden itsenäistyä.
Jokainen Baltian historiaa tunteva, Sofi Oksasen Puhdistuksen lukenut tai Klaus Härön Miekkailijan nähnyt tietää, miten paljon venäläiset baltteja auttoivat.
AMERIKKALAISET ymmärtävät venäläisiä usein väärin, mutta kyse ei ole demonisoinnista, vaan sinisilmäisyydestä tai aliarvioinnista.
Sinisilmäisyyteen syyllistyttiin varsinkin George W. Bushin kaudella. Bushilaisten uuskonservatiivien naiivin maailmankuvan mukaan maailman kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan amerikkalaisia, he eivät vain vielä tiedä sitä.
Kun Bush tapasi Vladimir Putinin vuonna 2001, hän oli lähestulkoon rakastunut: ”Katsoin miestä silmiin. Ymmärsin, että hän on hyvin suora ja rehellinen – – tunsin, että sain kosketuksen hänen sieluunsa.”
Georgen ja Vladimirin sielunveljeys päättyi vuonna 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Uusi presidentti Barack Obama arveli välirikon olleen vähälahjaisen edeltäjänsä syytä ja lähetti ulkoministeri Hillary Clintonin Moskovaan käynnistämään suhteita uudestaan.
Obamakin oli naiivi, mutta eri tavalla kuin Bush. Jos Bush oli kuvitellut, että venäläiset ovat outoa kieltä puhuvia amerikkalaisia, Obama ajatteli, että venäläiset ovat ihan järkeviä ihmisiä, joille pitää vain kärsivällisesti selittää, miten nykymaailma toimii.
Järkiliittokin päättyi ikävästi: keväällä 2014 Venäjä valtasi Krimin niemimaan ja hyökkäsi Ukrainaan.
Sen enempää Bush kuin Obamakaan eivät ymmärtäneet venäläisiä. Venäläiset eivät halua olla amerikkalaisia, eivätkä he tahdo samoja asioita kuin amerikkalaiset. He haluavat tehdä Venäjästä taas suurvallan.
Uudelle aggressiiviselle Venäjälle riittää sillekin Yhdysvalloissa ymmärtäjiä. Varsinkin monet konservatiivit kehuvat Putinin toimineen paljon vahvemmin kuin heidän oma säälittävä johtajansa.
”Maailma on nähnyt monia hienoja šakkiotteluita, mutta maailmanpolitiikan näyttämöllä tuntuu kuin venäläisiä edustaisi arvostettu suurmestari ja amerikkalaiset pelaisivat tammea”, republikaanisenaattori Ted Cruz arvioi vuonna 2014.
Presidenttiehdokas Donald Trump ihailee avoimesti Venäjän presidenttiä. ”Meillä tulee olemaan loistava suhde Putiniin ja Venäjään”, Trump on luvannut.
Se voikin olla totta, sillä Putinin täytyy olla riemuissaan siitä, että Trump on uhannut vetäytyä liittolaismaiden puolustamisesta ja demokratian edistämisestä maailmalla.
AMERIKKALAISET saattoivat demonisoida Venäjää 1980-luvulla, mutta viime vuodet he ovat lähinnä ylenkatsoneet tai aliarvioineet maata. Yhdysvaltain seuraava presidentti saattaa suorastaan jumaloida Putinia.
Kun Putin ylisti republikaanien presidenttiehdokasta, Trump vastasi: ”On aina suuri kunnia saada noin hienoja kohteliaisuuksia mieheltä, joka on niin korkeasti arvostettu omassa maassaan ja muuallakin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti