Hmmmmm - kyllä Yrjö Rautio latelee sellaiset madonluvut, että kohta puntit tutisee. Hän kirjoittaa asiaa ja asiasta.
Juuri tuo historiallinen muisti, sen lyhyys, on huolestuttavaa. Alla olevan tekstin yksi osa-alue on jo toteutunut > Brexit. Miten sen kanssa loppujen lopuksi käy, on asia erikseen...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Nykyilmiöt muistuttavat sotia edeltäneestä ajasta – äärioikeisto ja populismi uhkaavat koko maailmaa
Esimerkiksi monikulttuurisuuden vastustaminen, kiihkonationalismi ja ”pettureiden” etsiminen oman kansan joukosta yhdistävät tämän päivän rasistit sotia edeltäneen ajan fasisteihin, kirjoittaa Yrjö Rautio HS:n kolumnissa.
LÄHELTÄ PITI: vain 31 000 itävaltalaista ratkaisi, ettei äärioikeistolaisesta Norbert Hoferista tullut Itävallan presidenttiä. Valituksi tuli hänen sijastaan vihreiden tukema Alexander Van der Bellen, joka on likimain kaikissa suhteissa Hoferin vastakohta.
Itävallan presidentillä ei ole juuri valtaa. Silti tähän vaaliin sisältyy runsaasti ajan kuvaa ja symboliikkaa. Jos Hofer olisi voittanut, hänestä olisi tullut ensimmäinen länsieurooppalaisen maan äärioikeistolainen presidentti sitten toisen maailmansodan.
Mistä maasta olikaan kotoisin se muuan toinen äärioikeistolainen, Adolf Hitler? Mikä olikaan Itävallan rooli osana hänen kolmatta valtakuntaansa? Itävalta on yrittänyt parhaansa mukaan unohtaa vastaukset näihin kysymyksiin.
ÄÄRIOIKEISTOLAISUUS ja sen lieveilmiöt – esimerkiksi kiihkonationalismi, rasismi ja islamofobia – kukoistavat maissa, joissa ei ole edes yritetty tehdä rehellistä tiliä menneisyyden kanssa.
Historiasta voi oppia. Saksa on tästä kirkkain esimerkki. Mutta miten opit, ellei maassa ole edes totuuteen pyrkivää historiankirjoitusta?
Historiasta voi oppia. Saksa on tästä kirkkain esimerkki. Mutta miten opit, ellei maassa ole edes totuuteen pyrkivää historiankirjoitusta?
Esimerkiksi Unkarissa Viktor Orbánin autoritaarinen oikeistohallitus pitää valtaa, ja suorastaan natsistinen Jobbik-puolue kärkkyy valtaan nousua. Maa pitää kansallissankarinaan Miklós Horthya, äärioikeistolaista ”valtionhoitajaa”, joka johti maataan rautaisin ottein ennen toista maailmansotaa ja sen aikana ja teki maastaan Hitlerin liittolaisen.
Luulisi, että maa, joka on kärsinyt sekä oikeisto- että kommunistidiktatuurista, kuten Unkari, ymmärtäisi demokratian arvon. Eipähän vain ymmärrä, päinvastoin. Autoritaariseen komentoon kasvaneet eivät osaa demokratiaa kaivatakaan.
Myöskään Venäjällä ei ole kokemusta demokratiasta eikä totuudellista historiankirjoitusta. Niinpä presidentti Vladimir Putin voi rauhassa rakentaa yksinvaltaista järjestelmäänsä kansalaistensa suosiollisella tuella.
ITÄVALLAN presidentinvaalit symboloivat myös sitä, että demokratia, ihmisoikeudet ja muut länsimaiset arvot ovat joutuneet ensimmäistä kertaa todella puolustuskannalle sitten toisen maailmansodan myös läntisen demokratian maissa. Monet merkit antavat aiheen pelätä, että tämä taistelu voidaan myös hävitä.
Äärioikeiston Marine Le Pen saattaa nousta Ranskan presidentiksi. Se tietäisi mm. loppua nykyisenkaltaiselle Euroopan unionille.
Donald Trump saattaa voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit. Se voi viedä paitsi Yhdysvallat myös koko maailman tuhon partaalle.
Vietin juuri pari viikkoa Yhdysvalloissa, ja löisin vetoa Trumpin voiton puolesta, jos olisi pakko lyödä.
Donald Trump saattaa voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit. Se voi viedä paitsi Yhdysvallat myös koko maailman tuhon partaalle.
Vietin juuri pari viikkoa Yhdysvalloissa, ja löisin vetoa Trumpin voiton puolesta, jos olisi pakko lyödä.
Englanti saattaa erota EU:sta. Se heikentäisi kohtalokkaasti EU:ta ja sen mahdollisuuksia puolustaa länsimaisia arvoja.
SUOMESSAKIN on selviä viitteitä äärioikeiston noususta. Maahanmuuton vastaisissa liikkeissä on täsmälleen samoja piirteitä kuin oli toista maailmansotaa edeltäneessä fasismissa.
Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius käsittelevät sitä erittäin tärkeässä ja ajankohtaisessa kirjassaan Suomalaiset fasistit, mustan sarastuksen airueet.
Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius käsittelevät sitä erittäin tärkeässä ja ajankohtaisessa kirjassaan Suomalaiset fasistit, mustan sarastuksen airueet.
Esimerkiksi monikulttuurisuuden vastustaminen, kiihkonationalismi ja ”pettureiden” etsiminen oman kansan joukosta yhdistävät tämän päivän rasistit sotia edeltäneen ajan fasisteihin. Juutalaisten ja kommunistien tilalle vihollisen rooleihin on vain istutettu maahanmuuttajat – tai muslimit – ja kotimaiset ”suvakit”.
Ei ollut sattuma, että esimerkiksi perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen poseerasi valokuvassa uusnatsien kanssa. Hän oli vain aatetovereidensa joukossa.
LÄNSIMAISSA on yleensäkin meneillään kehitys, jossa äärioikeistolaisuudesta, kiihkonationalismista ja rasismista tulee yhä normaalimpaa, hyväksyttävämpää poliittista käytöstä.
”On kulunut tarpeeksi pitkä aika, jotta noiden [fasististen] teemojen alkuperä ja niiden edustama maailmankuva on ehtinyt haihtua yleisestä tietoisuudesta. Historiallinen muisti on taas kerran osoittautumassa kerrassaan lyhyeksi”, Silvennoinen, Tikka ja Roselius kirjoittavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti