Kun saat venäläisen naisen puolellesi, olet voittamaton
Kirjaston naulakossa työskennellut nainen auttoi päättäväisellä toiminnallaan kirjeenvaihtajamme pääsemään kristallitehtaalle. Hän on esimerkki ystävällisyydestä, johon saattaa törmätä mitä yllättävimmissä tilanteissa Venäjällä.
Olin tarkkaan valinnut päivän juttumatkalle kristallitehtaan ympärille rakennettuun Gus Hrustalnyin kaupunkiin Moskovan itäpuolella. Kaupunki on kuihtumaisillaan, koska tehdas ei enää työllistä ja halusin käydä tilaisuudessa, jossa sosiaalitoimen johtaja tapaisi kaupunkilaisia.
Matkani tarkoitus oli selvittää, miten kaupunki selviää korkean työttömyysasteensa kanssa.
Olin matkalla kuvaajan ja kuljettajan kanssa ja onnistuimme löytämään kirjaston, jossa kansalaistapaaminen kohta alkaisi.
Vaan ei alkanutkaan. Tapaaminen olikin peruttu.
Tästä kertoi meille kirjaston naulakossa työskennellyt jo eläkeikäinen nainen. Olimme jo poistumassa, kun hän otti tilanteen haltuunsa.
– Ettehän voi noin vaan lähteä, kun olette Suomesta asti tulleet. Kysyn vielä poliisilta, hän sanoi päättäväisenä.
Kohta paikalle ilmestyi hyvin ystävällinen poliisi, joka kyseli käyntimme syytä.
Hän halusi samalla kuulla, minkälaista elämä on Suomessa. Arvostetaanko siellä poliisia ja saavatko poliisit hyvää palkkaa.
– Miten pitkän rangaistuksen saa lahjuksen ottamisesta?
Nuorehkon poliisin hämmästys oli suuri, kun kerroin Suomen alhaisesta korruptiotasosta.
Taisi hän pitää minua hieman tietämättömänäkin, kun en tiennyt rangaistuksen pituutta enkä mahdollisten sakkojen suuruutta.
Taisi hän pitää minua hieman tietämättömänäkin, kun en tiennyt rangaistuksen pituutta enkä mahdollisten sakkojen suuruutta.
Kohta hän kävi hakemassa vielä toisen, korkeampiarvoisen poliisin, joka yhtä ystävällisesti tiedusteli mitä halusimme. Kuultuaan asiani, hän pudisti päätään.
– Kuulkaa, meillä on vain kenraali, hän ei näistä sosiaaliasioista tiedä mitään.
Poliisit päättivät kuitenkin auttaa ja hakivat toiselta käytävältä naisen, jonka virkaa en saanut selville.
– Teidän pitää mennä kaupungintalolle, siellä menette toiseen kerrokseen, he auttavat teitä.
Niin lähdimme etsimään kaupungintaloa, joka pienen kiertämisen jälkeen löytyi. Meidät päästettiin sisälle ilman ongelmia, vain Venäjän ulkoministeriön akkreditointikorttiani näyttämällä. Olin hyvin hämmästynyt, ei näin vähällä byrokratialla ole pitkään aikaan päässyt venäläisen viranomaisen puheille.
Toisessa kerroksessa meitä odotti Tatjana, joka oli saanut meistä varoitussoiton ja pahoitteli, ettei sosiaalijohtaja ollut paikalla.
Olin jo valmis lähtemään jatkamaan työtä kaupungille, kun Tatjana kysyi olimmeko menossa käymään kristallitehtaalla. Kerroin, että olin lähinnä ajatellut tutustua kaupunkiin ja kaupunkilaisiin enkä tehtaaseen.
– Ettehän te voi vierailla meillä käymättä siellä, minä soitan sinne!
Tatjana soitti jollekin Galinalle, joka sanoi olevansa hyvin kiireinen.
– Eikö teiltä liikene edes tunti, täällä on Ranskasta asti tullut toimittaja.
Ranska on venäjäksi Frantsia ja Suomi Finlandia, Tatjanalla menivät äffät sekaisin. Oikaisin häntä ja sanoin, että olisimme iloisia jopa puolen tunnin käynnistä.
Hetken keskusteltuaan Tatjana ja Galina sopivat asiasta, saisimme tulla käymään. Tatjana otti takkinsa ja lähti mukaan, hän halusi varmistua siitä, että meidät varmasti otetaan hyvin vastaan. Kyllä otettiin.
Galina osoittautui hurmaavaksi vanhaksi naiseksi, joka olisi jo kauan sitten voinut jäädä eläkkeelle, mutta ei jäänyt, koska rakasti työtään ja tehdasta.
Hän kierrätti meitä tehtaassa ja kertoi vuolaasti sen historiasta, työskentelytavoista ja tuotteista.
Tehdaskäynti oli ihana, mielenkiintoinen ja opettavainen.
En olisi tällä matkalla päässyt käymään siellä ilman kirjaston naulakossa työskennellyttä naista, jonka nimeä en edes tiedä.
Hän on tyypillinen esimerkki päättäväisistä, ystävällisistä ja käytännönläheisistä naisista, jotka eivät näe esteitä vaan ratkaisuja. Olen saanut hänenlaisiltaan naisilta ympäri Venäjää hyvin paljon apua eri tilanteissa ja olen heille ikuisesti kiitollinen.
Ilman heitä Venäjä olisi paljon ikävämpi ja hankalampi maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti