maanantai 16. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Pidin eilen sunnuntaina vapaapäivän kirjoittamisesta. Tosin pistin sähköposteja - useitakin - liikkeelle liittyen nimenomaan Kalkkinokan rivitaloasunnon remonttiin. Toivottavasti se on viimeistään kolmen viikon kuluttua ohi...

Eilen virittelin massiiviseen päärakennuksen takkaamme taas tulet. Entistä pienemmällä puumäärällä ja uudella puiden sijoittelulla. Takkaa on tuunattu - niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut - mutta ei sen kanssa tunnu pääsevän sinuiksi. 
Toki edelleenkään lämmitysolosuhteet - sisäilman/ulkoilman lämpötilat - eivät ole optimaaliset. Täytyy seuraavalla kerralla taas hiukan "viilata" toimintatapoja. Välillä käy mielessä, onko noissa ostopuissa jotain ylimääräistä häikkää.

Eilen joutessani laskeskelin pöytäkalentereistani onki- ja saarikäyntejä. Ongella/katiskoilla olen käynyt vuosien 2018- ja 2019-aikana jotakuinkin yhtä monta kertaa touko-syyskuun aikana eli 16 kertaa.
Selkäsaaressa sen sijaan olemme vastaavana ajankohtana vuonna 2019 käyneet 17 kertaa ja vuonna 2018 27 kertaa. 
Kerta tai kaksi vielä tälle syksylle tulee lisää. Yksin olen saaressa käväissyt pari-kolme kertaa...

Arvelen, että ensi vuonna käyntikerrat entisestään supistuvat, mikäli ei jotain uutta aktiviteettia ilmaannu.

Niin - tänään on sitten se päivä, jolloin viimeinkin savustamme ahvenia kotitontilla. 

Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Otimme eilen jo pakastimesta tolkun määrän ahvenia "sulamaan".
Kävin hetki sitten virittelemässä savustintamme > puhdistamassa ja pistämässä kevyet tulet alle. 
Savustintamme, jonka tyyppinen pitäisi hankkia/teetättää Selkäsaareenkin Ammattiopisto Lappian metalliosastolla. Heillä on varmaan savustimesta piirustukset tallella. Todettakoon, että ruostumattomasta teräksestä tehty savustuslaatikko - kahdella ritilätasolla - on erinomainen > tukeva, riittävän suuri ja helppohoitoinen...

Kyllä - savustettu on ja osa savustetuista ahvenista syötykin. Ovat ne hyviä. Itse fiilistelen/nautiskelen syömällä savustetut ahvenet käsin, ei tarvitse ruotojen kanssa tapella...

lauantai 14. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Kemn Prismassa pullojen/tölkkien palautuksessa ja vähin janojuomaa ostamassa.

Samalla reissulla kävin jututtamassa Prima-Raudan Risto Kamppista, jonka kanssa olen käynyt sähköpostiviestintää vene- ja perämoottoriasioista. 
Sovimme, että veneilykauden päätteeksi viemme pulpettiveneemme heille tuunaukseen. Arvelen, että pääsemme sopimukseen perämoottorin vaihtamisesta/uusimisesta ja uuden kaikuluotaimen+karttaplotterin asentamisesta. 
Samassa rytäkässä veneestä poistetaan kaikki ylimääräinen, mm. toimimaton radio antenneineen, jne. ... 

Ajelin takaisin Kemin oikean torin kautta. Vaikka ilma oli kaunis niin väkeä oli vähänlaisesti liikkeellä. Ovatko markkinat aikansa eläneet? Monenlaisia vastaavantyyppisiä tapahtumia on syksyllä.

Niin - ilma on kaunis, joten Selkäsaaressa käynti vilahti ajatuksissa...

Soitin päivällä rajanaapurillemme eli Arto Perkiölle - ei vastannut. Ajattelin esittää hänelle virvelöintiä ja mahdollista Selkäsaarikäyntiä.
Iltapäivällä hän soitti ja kertoi olleensa Veso-koulutuksessa Keminmaassa. Keskustelussa totesimme, että näitä kauniita päiviä on syksyn mittaan vähänlaisesti.

Iltapäivällä ovikello soi. Ovella oli tuttu yllätysvieras. Mahdollisesti kerron hänen käyntinsä tarkoituksen jossakin myöhäisemmässä vaiheessa...

perjantai 13. syyskuuta 2019

Meriajelua ja ongella istumista tänään...

Päätin lähteä Selkäsaaren länsirannalle vilkaisemaan, onko Unto Kärki kaivinkoneensa kanssa saapunut saaren pohjoispäätyyn töihin.
Hahtisaareen saavuttuani näin, että Unton auto oli parkissa ja vene oli pois kakkoslaiturista, joten ajelin Hahtisaaresta suoraan Lehmikiven karikon tuntumaan. Ei sattunut minun silmiini kaivinkone kuljettajineen.
Päätin kääntyä takaisin. Tuuli oli sopivasta suunnasta, joten annoin sen kuljettaa venettä Kojukallion ohi kulkevaa väylää - niin ja tietysti pari jigionkea oli vedessä. 
Ahvenet eivät olleet kiinnostuneita tonttimme matopellosta kaivamistani madoista. Ajoin taas Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueella lähelle rantaa ja annoin tuulen kuljettaa venettä. Pari pientä ahventa. Ankkuroiduin ja pistin särkipilkinkin veteen.

Eipä juuri mitään paitsi mielenkiintoinen tapahtumasarja: Toisen jigiongen koho meni nopeasti pinnan alle. Kyllä - kala, ihan hyväkokoinen ahven, mutta sen perässä oli "lähes kiinni" hauki. 
Sain ahvenen ylös. Tutkin sitä sen verran, että sen pyrstö oli rispaantunut, hauki oli saanut sen verran otetta siitä. Eipä tällaistakaan ole aikaisemmin tapahtunut.
Sain taas muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä.

Oli aika kova tuuli, joten ajelin Kojukallion pohjoispäädyn läheisyyteen suojaan. Yksi ahven lisää. Tein päivän hyvä työn ja päästin kaikki ahvenet ämpäristä takaisin mereen...

Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tommi oli lähdössä Selkäsaareen. Oli hyvin varustautunut, sadeasu päällä. Se olikin tarpeen, sillä vastainen tuuli oli aika navakkaa, joka tiesi aikamoisia pärskeitä...

Päätin, että en lähde ongelle ennen kuin pakastimessa olevat kalat on syöty tai pois annettu. Se saattaa merkitä sitä, että onkireissut tältä kesältä/syksyltä on tehty.

Todennäköisesti seuraavalla kerralla mökille mennessämme vien kalastusvehkeet varastoon odottamaan ensi alkukesän kunnostustoimenpiteitä. Katiskathan ovat olleet maissa melkein koko kesän...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua VARMAKOTI-myyntiedustajan Matti Hyvärin uuteen tapaamiseen meillä Haukkarin Kainuunkadulla.
Tapasimme alkuviikosta maanantaina Kalkkinokalla, paikalla oli myös remonttimiehemme.
Olemme sittemmin käyneet sähköpostiviestintää pitkin viikkoa. 

Tänään on tavoitteena sopia rivitaloasunnon remontin jatkotoimista. Koska kyseessä on kuolinpesä, sisareni on myös paikalla sopimusta allekirjoittamassa.
Toivottavasti noin kahden viikon sisällä rivitalohuoneistoon liittyvät remontit ovat ohi ja saamme sen taas myyntiin.

Kyllä - asia on edellä mainitun osalta kunnossa. VARMAKOTI-asentaja aloittanee työt noin viikon päästä...

torstai 12. syyskuuta 2019

Euralaiselta Jujo Thermalilta iso tuotekehitysinvestointi – paperinen vaihtoehto muoville elintarvikkeiden joustopakkauksiin...

Hmmmmm - niinpä - tuttu paikkakunta, tuttu tehdas. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olin opskeluaikana ja valmistuttuani töissä silloisessa Oy A.Ahlström Ab:n Kauttuan hienopapetitehtaalla vuosina 1969-72. Sain erittäin hyvää kokemusta hienopaperin, nimenomaan erikoispapereiden valmistuksesta.

Em. paperilajeja ajettiin nykymittapuun mukaan pienillä > kapeilla ja hitailla paperikoneilla mutta erittäin suurella ammattitaidolla. Minulla on em. ajanjaksosta erittäin myönteiset, ikimuistetttavat muistot...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Euralaiselta Jujo Thermalilta iso tuotekehitysinvestointi – paperinen vaihtoehto muoville elintarvikkeiden joustopakkauksiin

Uudenlaisen pakkausmateriaalin teollinen tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.
Pakkausmateriaalit


Jujo Thermal
Jujo Thermalin Euran Kauttuan tehtaasta tulee uuden tuotesarjan valmistuksen Euroopan tukikohta.Antti Laakso / Yle
Euran Kauttualla erikoispapereita valmistava Jujo Thermal Oy tekee viiden miljoonan euron investoinnin uuden pakkausmateriaalin valmistamiseen.
Jujo Thermal kertoi keväällä kehittävänsä tuotetta yhteistyössä Tampereen yliopiston paperinjalostus- ja pakkaustekniikan laitoksen kanssa.
Uudenlaisella erikoispaperilla voidaan korvata pakkausten muoviset tai alumiiniset suojakalvot. Tavoitteena on vähentää muovin käyttöä elintarvikkeiden joustopakkauksissa.
Investointi kohdistuu laitteiston ja laaduntarkkailun kehittämiseen. Uuden tuotesarjan teollinen tuotanto on tarkoitus aloittaa ensi vuoden kesäkuussa.
Jujo Thermalin omistaa japanilainen Nippon Paper Industries -yhtiö. Eurasta tulee uuden tuotesarjan valmistuksen Euroopan tukikohta.
Jujo Thermalista kerrottiin äskettäin, että Kauttuan tehtaiden yt-prosessi on lopetettu. Kesäkuussa alkaneille neuvotteluille ei ollut enää tarvetta, kun tehtaan tilauskanta parantui huomattavasti alkukesästä.
Jujo Thermalilla on noin 200 työntekijää ja toimihenkilöä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen iskivät voimallisesti takaraivoon ajatukset, jo puolitoista vuotta esillä olleet asiakokonaisuudet: Kalkkinokan rivitaloasunnon myynti ja siihen - juuri nyt akuutisti - esillä olevat asiat. 
Pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan remontti. Arvelen, että tänään asiaan saadaan taas asiallista vauhtia...

Käväisimme keskustassa kaupoilla. Näimme joitakin tuttuja, joista osa tuntui olevan muissa maailmoissa. Murheellista...

Ajelimme torin kautta. Emme lähteneet syysmarkkinoille, sillä sen verran oli vesiä ilmassa. Ohi ajellessamme havaitsimme perinteisellä "politiikan alueella" olevan vain muutamia ryhmittymiä. Seuraavat vaalit ovat - vasta/jo - puolentoistavuoden päässä.

No jotain myönteistäkin on sentään odotettavissa tänään: Menemme illalla Kemin taidemuseoon Tuomas Korkalon Maalauksia- taidenäyttelyn avajaisiin.
Oikeastaan taidenäyttelyn nimi oli  Zaum venäjäksi Заумь.
Tiedenäyttelyn avauksen suoritti FM, museonjohtaja Katriina Pietilä-Juntura. Hänen avauksessaan taidenäyttelyn luonne avautui. 

Oli mukava jututtaa muutamia taidenäyttelyjen avajaisten vakiokävijöitä. Kannatti vääntäytyä paikalle.

Erinomainen taidenäyttely, erinomaisia taideteoksia. Suosittelen, menkää ihmeessä katsomaan paikan päälle...

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin torstaina 29.08.2019 muun muassa seuraavaa:

Holpaisen Jyrki, lvi-asiantuntija Ammattiopisto Lappialta soitti heti aamulla. Hän on jo viitisentoista vuotta sitten ehdottanut, että asennetaan päärakennukseemme käyttövesiputket pintaan - varmuuden vuoksi.
Asia on siirtynyt/siirretty. No se ei ole myöhäistä vieläkään. Sovimme, että he käyvät paikan päällä vilkaisemassa tilanteen. Samalla voisimme saada asennetuksi yhden ylimääräisen ulkovesipostin ja kunnostaa toinen nykyajan vaatimusten mukaiseksi.

Asiaan liittyvänä - eilen istuskellessani ongella Kojukallion kupeessa - puhelin soi. Soittaja oli Jyrkin aikanaan mainitsema ammattimies. 
Hän sanoi tulevansa yhden lvi-opiskelijan kanssa keskiviikkona aamulla käväisemään paikan päällä, jos sopii. 
Kyllä sopii. Hän kysyi, onko meillä rakennuksesta piirustuksia. Sanoin, että kyllä löytyy.

Ottaessani päärakennuksen piirustukset esiin tiistaina illansuussa totesin, että niihin on tehty muutamia muutoksia rakennusvaiheessa. Muutokset - lähinnä laitteiden sijoittelut - ovat vieneet kokonaisuutta käytännön toimintojen kannalta hyvää suuntaan...

Kyllä - Ammattiopisto Lappian talotekniikan ammattimies ja ykkösluokan opiskelija saapuivat sovittuna aikana tänään keskiviikkona Haukkarin Kainuunkadulle.
Kävimme läpi putkistojen pintaanvetoajatuksia ja meidän toiveitamme. Päärakennuksen piirustuskopio oli hyvänä tukena. Asia lähti mukavasti liikkeelle. 
LVI-asioiden lisäksi oli mukava jutella autoasioistakin, jotka tulivat luontevasti esiin tiloja katsellessamme...


tiistai 10. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin "pihan perällä" siis tonttimme kulmauksessa hoitamassa tärkeitä kompostointiin liittyviä tehtäviä. Tulipa samalla todettua, että ns. matopeltomme voi erinomaisen hyvin.
Todettakoon, että tänä kesänä en ole ottanut matopellosta ensimmäistäkään onkimatoa, vaan olen ollut harvoilla kalareissuillani ostomatojen varassa. Ne ovat toimineet erinomaisesti. Tosin tänä kesänä ahvensaaliit - koon puolesta - ovat olleet aika vaatimattomat...

Tätä kirjoittaessani olen pohdiskellut asunto-osakkeeseen liittyviä vastuukysymyksiä.
Mitkä ovat asukkaan/osakkeenomistajan, taloyhtiön, isännöitsijän, osakkeen myyntitilanteessa kiinteistövälittäjän, mahdollisen remontin yhteydessä vakuutusyhtiön, remonttimiehen/urakoijan, jne. vastuu. 
Luonnollisestikaan lähes kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen rakennuttajaa/rakentajaa ja rakennusvalvontaa eivät vastuut enää kosketa. 

Asianosaisena joutuu pakostakin miettimään, miten parhaalla mahdollisella tavalla asioita viedään eteenpäin. Kysymyksessä saattaa olla viikkojen/kuukausien/vuosien projekti. Projekti, joka välillä tuntuu - itsestä johtumattomista syistä - kaatuvan päälle ja silloin on pakko lähteä istuskelmaan lähivesille ongelle... 

Kukaties tänäkin päivänä, viimeistään huomenna.

Niinhän siinä kävi, että ajelin Hahtisaareen ja siltä suoraan Kojukallion kupeeseen, rannan ja ohi kulkevan väylän väliin. Sopivasti matalassa vedessä oli ahvenruohoa ja meriheinää. Ankkuroin ja pistin kaksi jigionkea veteen. 
Ostomatoja koukkuihin pujotellessani ihmettelin niiden kuntoa. Olivat poikkeuksellisen vetelän oloisia ja katkeilivat. Tähän saakka ne ovat olleet tosi terhakkaita, pirteitä. Asiaa tarkemmin tutkittuani totesin, että lähes kaikki madot olivat kuolleet ja rouhe oudon kosteaa.

Uusi purkki, toista kertaa käytössä ja säilytys on ollut - kuten aina - maakellarissa. Kaadoin kaikki madot mereen.
On pakko ottaa yhteyttä tuottajaan > FIBE AB ja/tai Prismaan sekä kysellä mahdollista syytä moiseen.

Tuskin olin saanut onget veteen, kun syönti alkoi ja nostelin veneeseen ihan sopivan kokoisia ahvenia. Sitten syönti loppui sitten kuin seinään, siksipä ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin taas veneen lipua tuulen viemänä takaisin Kojukallion suuntaan.

Oli taas uppopuita näkyvissä. Väylien ulkopuolella on syytä ajella tosi varovaisesti...

Sain muutaman ahvenen. Yhden pienen viipaloin syöteiksi ja ajelin takaisin Kojukallion kupeeseen. Aika vaisua oli syönti jatkossa. Tietysti se suurin taas pääsi karkuun.

Ajelin takaisin Hahtisaareen. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet haudattu matopeltoon ja ahvenet ovat pakastimessa.

Saatta olla, että en enää montakaan kertaa lähde tämän syksyn aikana ongelle. Jos lähden niin matopellosta on lapioitava kaloille tuoretta syötävää...


maanantai 9. syyskuuta 2019

Selkäsaaressa tänään...

Olemme - minä ja vaimoni - viimeksi olleet Selkäsaaressa lauantaina 16.08.2019.
Minä olen sen jälkeen käväissyt siellä yksin.

Tänään päivällä päätimme lähteä käväisemään saaressa. Jälleen kerran kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille ja se on siinä...
Kyllä - sinne mentiiin. 

Mökille saavuttuamme vaimoni pisti tulet tuvan hellaan ja kahviveden kiehumaan. Hän lähti käväisemään lähimaastossa sieniä katsomaan.

Kahviveden kiuhuttua täytin termoskannun ja lähdin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin. 
Lähitontit on "kepitetty", joten Luoteislaiturinpolku - sen pohjoispää - on nyt selkeästi hahmotettavissa - hyvä niin. Maisemanhoidollisia toimenpiteitä voi alkaa suunnitella.

Alueella oli hiljaista. Lintuja oli liikkeellä mutta äänettöminä. Pois lähtiessämme kaukaa kuului korppien raakkumista. Hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.

Kahvittelun jälkeen pötköttelimme hetken aikaa ja valmistauduimme kotiin lähtöön.

Fiilistelin soutamalla rannasta hiukan ulommaksi, sillä vedenpinta oli jonkin verran laskenut.

Oli lähes tyven ilma, käväisimme saaren länsirannalla kääntymässä. Oli mielenpäällä ajaa täysillä ja niin tenkin. Oli mukava tulla muutama satametriä liuùssa.

Mukava saaripistäytyminen. Kotiin tultuamme vaimoni totesi: "Tänä vuonna ei tarvitse marjoja poimia eikä sieniä noukkia." 
Sieniäkään ei löytynyt - ainakaan toistaiseksi - kuin nimeksi...

Uusi viikko - mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla oli mielenkiintoinen tapaaminen Kalkkinokalla.

Olin viime viikolla - sähköpostiviestinnän perusteella - sopinut kosteiden tilojen/pinnoitusten asiantuntijan kanssa tapaamisen klo 10 edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla. 

Paikalle lupautui tulemaan myös remonttimiehemme, joka on käytännössä purkanut huoneiston pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksen ja osittain levytyksen sekä siistinyt tilat uudistuskuntoon. Purkujätteet on kaikki ajettu Ekoasemalle viimeisen puolentoista viikon aikana.
Olen useaan kertaan kirjoittanut noista kirotuista kopolaatoista. Nyt tapaamallani asiantuntijalla/hänen edustamallaan yrityksellä on kostaen tilaan saumaton ratkaisu - ei siis laatoitus vaan erikoispinnoite.

Kyllä - Matti Hyväri VARMAKOTI-yrityksestä saapui paikalle ja kertoi ammattimaisen asiallisesti yrityksensä tuotteista ja toimintafilosofiasta.

Lattian osalta mainos lupaa: Vesitiivis, tyylikäs, turvallinen, helppohoitoinen, lämmin, ei liukas, elastinen, jne. ...
Seinien osalta ratkaisut tuntuivat olevan erinomaisia. Tuli tunne, että tässä se on, mutta aavistelen, että ratkaisu on aika hintava.

Matti mittoi tilan ja sovittiin tarjouksen rajat. Toivottavasti saamme tarjouksen pikapuolin, jotta päästään eteenpäin...  

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin muutaman päivän tauon jälkeen päärakennuksen takkaan tulet, vaikka ilma on kaikkea muuta kuin otollinen - sataa ja on matalapaine. Kokeilin tällä kerralla ns. päältä sytyttämistä. Kyllä se toimii, tosin puita taisi olla takassa taas liikaa.

Tätä kirjoittaessani kävi mielessä eilinen Jähti-risteily Sarveen. Lähtiessämme Sarvesta juttelin minulle aikaisemmin tuntemattoman nuorenparin kanssa. Katselimme etäällä näkyviä tehtaita.
Sanoin:"Täältä mereltä on hienoa katsella ja ihmetellä, että Meri-Lapin alueelta, lähinnä Kemi-Tornio-teollisuuslaitoksista saadaan lähes kymmenen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tarkka luku lienee tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia."

Tulihan se luonnollisesti puheeksi myös Metsä Groupin uusi biotuotetehdasinvestointi.

Nuoret tuntuivat epäilevän, tuleeko se Kemiin. Itse totesin, että kyllä tulee. Lisäsin lisäksi, että tehtaan kylkeen saattaa tulla vielä jotain aivan uuttakin, lisätyöllistävää tuotantoa...

Kippari-Ollin kanssa juttelin Kemin sisäsatamaa lähestyessämme merkkaamattomista karikoista. Kaksi kukaties tunnetuinta ovat Laitakarin ja Mansikkanokan välissä, entisen hinausväylän kupeessa oleva ja toinen Syväletosta hiukan Ajoksen suuntaan oleva karikko. Molemmat merikartassakin 0,3 m karikkoja...

Juttelimme myös Selkäsaaren pohjoispään laiturin mahdollisesta sijainnista. Kyllä yhteinen näkemys oli, että se on Pohjoislaiturin vesialueella, poukamassa.

Se siitä.

Nyt on niin harmaa ja sateinen päivä, että taitaa mennä ihan vaan olemiseksi sisätiloissa. Tosin tätä kirjoitusta lopetellessani ilma näyttää hiukan kirkastuvan.

Niin - kirjoitin 29.08. alla olevan tekstin:

Minultakin on kysytty, mitä mieltä minä olen lähestyvästä Keskustan puheenjohtajavalinnasta. Kouvolassa Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessahan se kohta ratkeaa. Se on kahden K/K kauppa. Kaikkonen tai Kulmuni...


Totta kai merilappilaisena toivoo Keskustan toimintaan uusia tuulia ja uutta nostetta. Mielestäni Katri Kulmuni edustaa em. osa-alueita erinomaisesti. 

Niinhän siinä kävi, että Katri Kulmuni tuli valituksi Keskustan puheenjohtajaksi ja loppujen lopuksi selvin numeroin - hyvä niin...

lauantai 7. syyskuuta 2019

Spontaani mutta harkittu puhe tänään Jähti-risteilyllä...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjesti tänään Jähti-risteilyn Sarveen. Maittavan lounaan jälkimainingeissa pidin spontaanin mutta harkitun puheen - lyhyen kaavan mukaan. 

Kerroin, että yhdistyksellä on syyskokous marraskuussa torstaina 14.11.2019 toimitilassamme Vinssissä Meripuistokatu 16 5. krs ja että nyt on hallituspaikkoja taas jaossa - ainakin yksi.
Kerroin, että tavoitteeni oli siirtyä jo viisi vuotta sitten sivuun hallitustyöskentelystä, olin alustavasti puhunut jo jatkajan valmiiksi, mutta hän ei saapunut paikalle silloin syyskokoukseemme...
Kerroin myös, että yhdistys on saanut hyviä, nuoria hallitujäseniä, mutta työssäolevina he ovat tavattoman kiireisiä...

Tosiaan - nyt tarvitaan niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä, insinöörivaikuttajia.

Puheessani totesin, että olen alustavasti lupautunut pitämään yhdistyksen viralliset juhlapuheet 65- ja 70-vuotisjuhlien tyyliin viiden vuoden välein niin kauan kuin ymmärrän, mistä on kysymys. Arvelen, että huomaan itse, milloin alan höpertää ja ymmärrän luopua vaativasta tehtävästä.
Minulla on - omasta mielestäni - hyvä puherunko, johon ei tarvitse muuta kuin viiden vuoden osuus lisätä.

Luonnollisesti edellä oleva on ehdollinen = onko yhdistys jatkossa kiinnostunut tarjoamastani palvelusta...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen lauantaina 07.09.2019 klo 9-18...

Kyllä - tänään on se päivä eli Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Kemin sisäsatamaan, jossa kokoonnumme klo 09.00 Jähti-miehistön alkuinfoa varten. Liikkeellä on 35 matkustajaa + miehistö.
Noin puolet matkustajista on Lapin Insinöörien ja Oulun Insinöörien edustajia - hyvä niin.

Perusinfon jälkeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n puheenjohtaja Sanna Hasa toivotti kaikki tervetulleiksi risteilylle.
Jähtialuksen kapteeni Olli Ahosen perusinfon jälkeen otettiin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n "yllätysyhdet". 

Insinööriliiton Pohjois-Suomen Insinöörien asiamies Mikko Sormunen piti ajankohtaisen työmarkkinakatsauksen. 

Kemin sisäsatamasta lähtö merelle tapahtui noin 9.15. 

Menomatka:
Ensin suunnattiin Tornion väylää länteen parin kalastajasaaren kautta poiketaan Utterinkrunnin eteläpuolelle, jonka jälkeen seilattiin Huiturien välistä Perämeren kansallispuiston vesille -Pensaskari-Pihlaja-Sarvenselkä- Sarvi. Saavuimme Sarveen noin klo 12.

Saaressa:
Tutustuimme luontopolkuun ryhmänä eli kävelimme saaren päästä päähän kippari-Ollin kertoessa saaren historiaa. Tarinaa Sarven historiasta oli luettavissa opastauluilla - hyvä niin.

Luontopolun päätteeksi meillä oli erinomainen keittolounas (tuhti lohisoppa leipineen ja vesi/mehu ) Jähti-laivan messissä tai kannella kukin omaan tahtiin. Lapin Äijän keittokin oli valikoidusti saatavilla.

Paluumatka:
Kotimatkalle lähdettiin hiukan vajaa klo 15. Seilireitti ”ulkokautta” Ajoksen satama-altaaseen (JM Sampo) ja edelleen kohti Kemiä. Kotisatamassa oltiin noin 18.15.

Meno- ja paluumatkalla tarjoiltiin nisukahvit.

Kyllä oli erinomainen risteily, miehistö hoiti tehtävänsä asiantuntevasti ja joustavasti. Tuli tunne, että tämä ei ollut risteilynä viimeinen insinööriporukalle...


perjantai 6. syyskuuta 2019

Niin - mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa:

Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...

Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja siirryin tontin kulmalle.

Olen pitkin vuotta hehkuttanut tuota meidän pientä perunapeltoamme - käytännössä muutamaa penkkiä - siten, että sen eteen on tehty lähes kaikki mahdollinen. Käytännön totuus alkoi paljastua kuokkimisen yhteydessä.
Kyllä perunoita oli selvästi aikaisempiin vuosiin verrattuna lukumääräisesti enemmän, mutta koko olisi saanut olla suurempaa. Toisin sanoen kiloja tuli vähemmän kuin mm. viime vuonna.
Viime vuonna oli kolmea perunalajiketta, tänä vuonna vain yhtä - siikliä. Se vaihtuu ensi vuonna... 
Selvästi penkkien päädyissä - aidanvieressä syreenipensaiden lähellä ja toisaalta ns. joulukuusimetsän (viisi jäljellä olevaa kuusta) lähellä perunoiden koko on pienempää. Lisäksi viimeistä penkinpätkää kuokkiessani totesin, että Tervaharjun Puukeisarilta aikanaan saamamme raparperipehkon vieressä perunat olivat eityisen pieniä - tuskin peukalopään kokoisia.

Mutta raparperit ovat olleet joka vuosi supervoimissaan.

Toisin sanoen em. kasvustot ovat imeneet voimaa perunoiden kasvulta. Se täytyy ottaa ensi keväänä huomioon. Toisaalta huomasin, että ensi vuonna perunansiemenet on pistettävä hiukan syvempään ja kesän mittaan mullattava kunnolla. Kasteluasiat hoituivat menneenä kesänä asiallisesti.

No jos meidän "perunankasvatukseen" lasketustut tuntimäärät ottaisi huomioon, tässä touhussa ei ole järjen häivää. 
Tässä on kysymyksessä aivan muut arvot. Ainakin toistaiseksi ymmärtää, mitä ollaan tekemässä...

Perunasato oli päivällä pressun päällä kuivumassa, Nyt se on kannettu maakellariin. Se on sitten tällä erää siinä.

Alan iltapäivällä orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Opiskelijat tarvitsevat elävää päätä hiustenleikkaukseen ja parransiistimiseen. Muistaakseni en ole näin tiheällä aikataululla käynyt Hiuspysäkillä - edellinen kerta perjantaina 09.08.2019...  

Kyllä - siellä kävin ja kaikki - opettaja Tiina Mattila, oppisopimusopiskelija Niina Pekkala ja minä - olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Tosin minä jouduin taas toteamaan, että lookkini on aivan liian siisti mutta menköön...






torstai 5. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistauduin kaupungille lähtöön. Sitä ennen vilkaisin vielä sähköpostini.
Olin saanut - viimetipan - kutsun hiusten-ja parranmuotoiluun huomiseksi eli perjantaiksi Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Kyllä - ilmoitin, että sinne menen, mikäli maailmankirjat aivan sekaisin mene/ole...

Kaupungille mentyäni päätin testata Suomen Postin toimivuutta. Tähän saakka olen luottanut, että mm. kirjeet menevät perille. 
Lähetin kirjeen Maanmittauslaitokselle Vaasaan. Aluksi ajatuksissani oli lähettää se kirjattuna kirjeenä, mutta S-Marketin "postitoimistossa" päätin lähettää sen tavallisena kirjeenä. Taisinpa todeta postimerkin kirjeeseeni liimanneelle nuorelle naishenkilölle, että eiköhän se mene perille näinkin ...
Käväisin pankkiin tipauttamassa kaksi maksumääräystä, perästä kuuluu, sanoi torventekijä, väitetään.

Ajelin Karjalahdelle Wetterin autoliikkeeseen jututtamaan tuttua automyyjää eli Markku Oinasta.
Markku tietää meidän kolmen auton tarinan enemmän kuin tarkkaan. Kerroin hänelle, että meillä oli olevinaan jo potentiaalinen Mersu-ostaja, mutta miehestä ei ole sen koommin kuulunut mitään.
Tiedustelin erästä tiettyä autoa, se oli liikkeen luettelossa, mutta eihän sitä löytynytkään sillä hetkellä käytettyjen autojen joukosta. Olisikohan ollut koeajossa.
Keskustelun ohessa ihailimme uusia Mersuja, jotka ovet tulleet liikkeen valikoimaan. Niemelän Auto Keminmaasta ei enää edusta kyseistä automerkkiä, henkilökuntaakin oli tullut Wetterille automerkin mukana.
Wetterillä on yksitoista automerkkiä tällä hetkellä edustettuna. On valinnanvaraa.

Kotiin ajellessani kävi jo syksyiset ajatukset mielessä. Muun muassa perunamaan kuokkiminen tyhjäksi maakellariin...


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Niin - entä sitten tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen Kemin verotoimistoon ja Kemin Osuuspankkiin aiheena Kalkkinokan rivitaloasunnon remontointi ja tähänastinen maksuliikenne, vähän muutakin - mitäpä muuta... 

Odottelen lähtöä Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan tämän syksyn ensimmäiseen kokoukseen kaupungintalolle.

Kyllä - erittäin asiallinen kokous ja tärkeitä asiakokonaisuuksia. Vakavaa, syvällistä keskustelua... 

Illalla Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla.
Nämä hallituskokoukset alkavat olla minun osaltani vähissä. 

Illan kokouksesta mahdollisesti hiukan lisää illansuussa. Niin - ihan hyvä ja asiallinen kokous tämäkin, tosin läsnäolijoita olisi saanut olla hiukan enemmän - kiirettä pitää hallitusjäsenillä...

Oli mukava todeta, että Länsi-pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Sarveen toteutuu jotakuinkin täydellä paatilla lauantaina 07.09.2019. Osallistujia on myös mm. Lapin Insinööreistä ja Oulun Insinööreistä. Kukaties tästä muodostuu yhdistykselle perinne alkusyksyyn. 

Vuosi sitten olimme liikkeellä Leila-laivalla reittiä sisäsatama-Laitakari-Selkäsaari- sisäsatama.

Joskus kauan sitten Katariina-laivallakin ollaan oltu lähivesillä, pidetty jopa yhdistyksen pilkkikilpailut.

Jähti-risteilyn reitti - klo 9-18 - on jo mukavan pitkä ja siihen mahtuu monenlaista maisemaa ja aktiviteettia. 

tiistai 3. syyskuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Sain tänään aamuherätyksen ovikellon soidessa. Sen seurauksena perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarit päälle ja lähdin Kalkkinokalle.
Viides ja viimeinen kuorma edesmenneen veljeni rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan laatoituksesta/levytyksestä lähti Ekoasemalle Vilmilään.

Muistaakseni olen käyttänyt lievää ilmaisua perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaatat.
Kuntokartotuksen perusteella oli muutama kopolaatta ja siitä se savotta alkoi. 

Sittemmin asbestikartoitus ja kosteusmittaukset tehty - kaikki kunnossa. Seuraavana levyt seinään ja ...

Kuorma on viety, peräkärry on kotosalla ja nyt on pakko lähteä merelle - kertakaikkiaan...

Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Pistin veneessä kaksi onkea kuntoon eli uuden siiman. Vähän heppoinen siima - vain 10 kg kestoa - mutta kyllä se ahvenet kestää. 
Ajelin vastatuuleen Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Tutut kuviot - kaksi jigionkea ja särkipilkki veteen ja annoin veneen tuulen vietäväksi.

Nyt oli hiljaista. Jonkin ajan kuluttua pistin ankkurin veteen. Tuli pikkuahventa, joista yhden viipaloin suurten ahventen toivossa. Ne eivät olleet liikkeellä. 
Särkipilkki toimi taas parhaiten ostomadoilla. Viisi savustuskokoista ahventa tuli, mutta päästin nekin ämpäristä takaisin mereen.
Kuusi lokkia oli lähietäisyydellä. Yhden pienen ahvenen onnistuin niille syöttämään.

Pois lähtiessäni päätin fiilistellä merellä. Ajelin rauhallisesti Selkäsaaren länsirantaa pitkin jonkin matkaa vastatuuleen.
Takaisin ajelin melkein tyhjäkäynnillä myötätuuleen. Kojukallion kohdalla tuli mieleen ajatus, että seuraavalla kerralla käväisen saaren eteläpäädyssä ongella pitkästä aikaa. Siinä ne isot ahvenet varmaan odottavat syötävää ostomatojen muodossa...

Kotiin tultuani totesin vaimolleni, että Kalkkinokan rivitaloasunto ei käynyt ongella istuessani kertaakaan mielessä - hyvä niin.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Pohjoisen ratalinjauksia...


Tästä puhutaan ja todennäköisesti vielä pitkään...

Itse jos olisin päättämässä ja vaikka en olekaan, totean, että nykyajatuksin mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto on Kemi-Tornio-Kolari-Kiiruna-Narvik. Kaikki muut ovat kalliita ja riskialttiita.


Aamuaktiviteettia tontilla tänään...

Päätin eilen, että tänään on se päivä/aamu, jolloin teen muutamat rästiin jääneet perustyöt. 

Perinteisten aamutoimien jälkeen puin työhaalarin päälle ja patikointikengät jalkaan. Ensimmäisenä otin puukatoksen seinustalta pitkät alumiinitikkaat, kiipesin päärakennuksen terassikatoksen päälle ja avasin päärakennuksen yhden päätyluukun. Minulla oli voimakas taskulamppu mukana. 
Tutkin silmämääräisesti piipun kunnon välikatolla näin lämmityskauden alkaessa. Kaikki tuntui olevan kunnossa.

Seuraavana "ulkoilutin" Mersua ajamalla se päärakennuksen ykkösliittymään ja annoin sen käydä lämpimäksi. Alkoi tihuuttamaan vettä, ajoin auton takaisin talliin...

Päätin vihdoinkin kopsia isot tuomipökylät halki. Ne olivat syntyneet kevään tuomenkaadosta tontin kulmalta. Pääosa tuomesta vietiin Karjalahdelle Kemin kaukolämpölaitoksen kentälle.
Puut halkesivat kohtuudella Fiskarsilla ja Kiinankirveellä. Poltan ne(kin) = tuomipuut takassa koivujen jatkeena...

Kärräsin orapihlaja-aidan ja viinimarjapensaiden juurille syyslannoitetta. Saapa nähdä iskevätkö myyrät ensi talvena orapihlaja-aitaan. 
Tutkiskelin tontin kulmalla kompostiastiaa. Pisitn hiukan "kompostiherätettä" varmuuden vuoksi.

Hmmmmm - niinpä - edellä oleva taitaa olla sarjastamme "laiska töitään luettelee". Oli niin tai näin, mutta kyllä mökkiläisellä on jatkuvasti niin paljon töitä kuin kehtaa/viitsii touhuta.


Niin - jatkoa edelliseen: Remonttimiehemme kävi kertomassa Kalkkinokan rivitaloasunnon remontin väliaikatietoja. Kaikki vaadittava on purettu, siistitty ja nyt alkaa uuden rakentaminen pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen lattian ja seinien osalta sekä saunan lattian osalta...

Lähden pistäytymään Kalkkinokalla - nyt.

Kyllä - hyvältä näyttää, tästä on hyvä jatkaa...

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...

Kyllä - Porvoon poliisien ampumiset, pakoyritys - järjetöntä, suorastaan idioottimaista...

Suomen poliisi on vaitonainen ruotsalaisveljesten edesottamuksista - "tutkinnallisista syistä" - ehkä hyvä niin mutta...

Luettuani hetki sitten Helsingin Sanomista artikkelin poikien isän haastattelusta kävi mielessä aamusaunan lauteilla mm. seuraavaa: Pojista vanhempi mediatietojen mukaan on pikkurikollinen, ulkoasun perusteella näyttelee rajua kovista. Nuorempi ilmeisesti kiltti perässäjuoksija.
Ilmeisesti vanhemmalle veljeksistä naksahti päässä jokin Tukholmassa koettu jenginöyryytys.
Hän päätti näyttää ja sai pikkuveljensä mukaan järjettömään, suorastaan idioottimaiseen tekoon: Houkutella poliisit Porvoon teollisuusalueelle ja avata tuli pistooleilla. Ja sitten pakoon...

Kuin jossakin neljännen luokan gangsterielokuvissa. Mediajulkisuus oli taattu. 

Taattu tulee olemaan myös kohtuullinen "kakku" = 10-15 vuotta vankeutta useasta murhan yrityksestä, johon liittynee paljon muutakin tuomittavaa/vahingonkorvausta...