Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? Oikeastaan tänään pää on - ainakin omasta mielestä - monia myönteisiä ajatuksia täynnä. Muun muassa edellisessä elämässäni - työssä ollessani - lokakuuhun vuoteen 2008 saakka juuri nämä ajat olivat opettajana olemisen huippuhetkiä. Pitkä, osittain raskaskin lukuvuosi alkoi olla takana ja luonnossa fotosynteesi jyrähtää käyntiin. Silloin oli hymy herkässä. Hetki sitten vaimoni kanssa pihaa muutaman säkillisen lehtiä/kuivaa heinää rapsuteltuamme ja pihakeinussa auringonpaisteessa istuskellessamme päätimme, että tänä kesänä emme laita ryytimaata emmekä pientä perunapeltoa tontinkulmalle. Hyvä päätös. Niin - minä olin edellisessä rapsutustapahtumassa lähinnä "muovisäkinsuunpitäjä". Selkäsaaren kolmannen kesän "perunanviljelykokeilu" päätetään myöhemmin. Hetki sitten Tapani Peurasaari PihaKympistä kävi vilkaisemassa puunkaatoprojektin. Kaksi puuta - iso kuusi ja iso koivu - Pikkupuolen kupeesta kaadetaan takkapuumittaan ja oksat viedään pois. Oikeastaan puita on kolme, sillä takarajalle kasvanut tuomi - oman tontin puolella - kaadetaan samalla. Arvelen, että homma hoituu ensi loppuviikosta. Täytyy vielä erikseen kysäistä kantojen jyrsintää ja puiden pilkkomista klapeiksi saakka. Tässä aluksi...