tiistai 25. kesäkuuta 2019

Venäjä ja Maskirovka - isolla ämmällä...

Hmmmmm - niinpä - maskirovkan suhteen ei mistään voi olla varma.  Totta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat    |   Essee

75 vuotta sitten puna-armeija hioi huippuunsa strategian, jolla Venäjä on järkyttänyt maailmaa kerta toisensa jälkeen

Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti. Eikä Venäjä ole jättänyt hyvin toiminutta strategiaa käyttämättä myöhemmin, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Tuukka Tervonen.

HYBRIDISODANKÄYNTI, nettitrollit ja informaatio­vaikuttaminen ovat olleet kestouutisia sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta vuonna 2014.

Länsimaat pelkäävät, että Venäjä vaikuttaa niiden vaaleihin valeuutisilla. Ukraina on ollut jo viisi vuotta paikalleen jähmettyneessä sodassa, josta on niin paljon eri näkökulmia ja kertomuksia, että totuutta on vaikea hahmottaa.

Juuri se on tarkoituskin.

Kaikki tämä perustuu venäläiseen strategiaan, joka ei ole millään muotoa uusi. Sen voi sanoa täyttävän sunnuntaina 75 vuotta.
TOINEN maailmansota ratkesi lopullisesti 23. kesäkuuta 1944.

Länsiliittoutuneet olivat juuri nousseet maihin Normandiassa. Natsi-Saksalla oli Ranskaa puolustamassa maihinnousun ensimmäisen kuukauden aikana noin 380 000 sotilasta.

Sota kuitenkin ratkaistiin toisaalla, nimittäin itärintamalla. Siellä natsi-Saksan johtamilla akselivalloilla oli yhteensä 3,3 miljoonaa sotilasta Neuvostoliiton seitsemää miljoonaa vastaan.

Itärintama ylsi Mustaltamereltä Petsamoon.

Liittoutuneet olivat sopineet Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 yhteisestä suunnitelmasta: Neuvostoliitto aloittaisi yhtä aikaa länsiliittoutuneiden kanssa suurhyökkäyksen ja sitoisi saksalaiset itärintamalle.

Neuvostoliiton suurhyökkäys, operaatio Bagration, onnistui yli kaikkien odotusten. Puna-armeija jyräsi akselivallat täydellisesti ja aiheutti Saksalle sen sotilashistorian suurimmat tappiot.

Avainasemassa oli uusvanha venäläinen taktiikka, jota sovellettiin ensi kertaa strategisesti tuhansia kilometrejä pitkän rintaman koko leveydellä. Myöhemmin siitä kehittyi Vladimir Putinin Venäjän strategia.

Strategian nimi oli maskirovka, suomeksi hämäys.



PUNA-ARMEIJA sai ovelilla joukkojensiirroilla ja pienemmillä hyökkäyksillä saksalaiset varmoiksi, että suurhyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Puna-armeijan pääesikunta Stavka oli kuitenkin päättänyt kohdistaa päähyökkäyksen Saksan miehittämään Valko-Venäjän neuvostotasavaltaan.

Operaatio alkoi itärintamalle tyypillisesti: partisaanit, aikansa ”pienet vihreät miehet”, ilmestyivät piiloistaan ja iskivät natsi-Saksan kriittisiin viesti- ja kuljetusyhteyksiin. Sitä seurasi valtava tykistökeskitys ja sitten loppumaton vyöry puna-armeijan panssareita ja sotilaita.


Maskirovka yllätti natsi-Saksan täydellisesti.

Kaksi kuukautta Bagrationin käynnistymisen jälkeen Saksa oli kärsinyt jopa puolen miljoonan miehen tappiot. Sota oli niin raakaa ja raportointi vaikeaa, että tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.

Saksan keskustan armeijaryhmä, jonka yli 800 000 sotilasta vastasivat Valko-Venäjän puolustamisesta, oli tuhottu lähes kokonaan. Itärintamaan oli revennyt ammottava aukko.

Natsi-Saksalla ei ollut mitään mahdollisuutta toipua tappioista. Puna-armeija juhli Berliinin raunioissa alle vuosi myöhemmin.

MONI asia vanhenee auttamatta 75 vuodessa, mutta maskirovka elää ja voi hyvin. Neuvostoliitto on historiaa, ja operaatio Bagrationin avainalueet Ukraina ja Valko-Venäjä ovat itsenäistyneet, mutta Venäjä ammentaa yhä vanhasta operaatiosta.

Venäjää tiiviisti seuraaville maskirovka on suorastaan muotisana.

Se ei ole ihme, sillä operaatio Bagrationin henkinen perintö elää esimerkiksi Krimin valtauksessa ja Itä-Ukrainan sodassa. Krimin valtaus alkoi samaan tapaan ”pienten vihreiden miesten” eli tunnuksettomien asejoukkojen iskuilla kriittisiin kohteisiin kuten kasarmeihin, viestiyhteyksiin ja hallintokeskuksiin.

Maskirovkan tärkein osa on hämmennys: epävarmuus siitä, kuka iski, milloin iski ja miten ihmeessä juuri sinne.

ALUKSI Venäjän presidentti Vladimir Putin kiisti Venäjän olevan tunnuksettomien sotilaiden takana.

”Kuka tahansa voi ostaa kaupasta maastopuvun”, hän kommentoi naama peruslukemilla.


Kun Venäjän osuus Krimin valtauksessa varmistui, hämmennys oli jo tehnyt tehtävänsä. Krim oli tukevasti Venäjän hallussa ja Donetskin sekä Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa aseellisessa kapinassa.

Maskirovka jatkui monella tapaa. Venäläiset lähettivät rajan yli Ukrainaan ”avustusrekkoja”, joiden tuoma ja viemä lasti jäi arvoitukseksi. Voi olla, että sadoissa valkoisissa rekoissa ei oikeasti ollut sisällä juuri mitään, vaan mediasirkuksella vietiin huomio pois Venäjän miehittämiltä rajapisteiltä, joiden kautta liikkui sotilastarvikkeita kapinallisille. Näin arveli läntisen sotilasliittouma Naton tiedustelusta vastaava kenraalimajuri Gordon Davis Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle vuonna 2015.

Aitoa maskirovkaa, siis.

Venäläisiä panssareita ilmaantui rajalle kyljessään teksti ”rauhanturvaaja”. Donetskin ja Luhanskin kapinallisten tueksi saapui tuhansia venäläisiä ammattisotilaita, jotka olivat ”lomalla”.

Maskirovkan onnistumisesta kertoo sekin, että kukaan ei tunnu vieläkään tietävän, miltä osin Itä-Ukrainan kansannousu oli paikallisten järjestämä ja miltä osin Venäjän tiedustelupalvelun ja armeijan operaatio.

MASKIROVKA on myös kehittynyt. Sitä sovelletaan uusilla digitaalisilla taistelukentillä. Venäjän trollitehtaat syytivät valtavan määrän valheellista tietoa ja hämäriä uutisia Krimin valtauksen aikaan.

Tahti ei ole sittemmin ainakaan hidastunut.

Mittakaava on erilainen kuin vanhan ajan maskirovkassa. Operaatio Bagrationiin osallistui Neuvostoliiton pääesikunnan mukaan pelkästään partisaaneja melkein puoli miljoonaa, mutta Krimin miehitykseen ja Ukrainan sotaan on eri arvioiden mukaan osallistunut kenties vain 50 000 venäläistä sotilasta.

Toinen operaatio Bagrationin strategia oli isojen muodostelmien saumattomaan yhteistyöhön perustuva syvän taistelun doktriini. Tämän Venäjä on joutunut osin hylkäämään, koska sen armeija ei yllä lähellekään Neuvostoliiton aikaista sotilasmäärää.

Venäjän täytyy siis luottaa hämäykseen entistä enemmän.

Hämäykseen on osallistuttu myös Suomesta. Verkkomedia-sivuston entinen vetäjä Janus Putkonen lähti pyörittämään ”virallista uutistoimistoa” niin sanottuun Donetskin kansantasavaltaan, jota edes Venäjä ei ole tunnustanut. Valheellista tietoa samoin levittävä dosentti Johan Bäckman on matkustellut Itä-Ukrainassa poseeraamassa asepuvussa ja kirjoittamassa propagandaa.


Bäckman sai vastikään tuomion toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta. Aro teki paljastusjutun Venäjän niin sanotuista trollitehtaista, jotka ovat olennainen osa uutta maskirovkaa. Bäckman myös edustaa Venäjän strategista tutkimuslaitosta, joka toimi ennen Venäjän tiedustelupalvelun alla mutta nykyään suoraan Putinin presidentinkanslian alaisuudessa.

Lue myös Kuukausiliitteen juttu: Jessikka Aro sai juttuidean, ja siitä alkoi viiden vuoden kujanjuoksu – Kuka masinoi verkon synkimmät voimat Aron kimppuun? 

UKRAINA oli vain sivunäyttämö operaatio Bagrationissa vuonna 1944. Ratkaisutaistelut käytiin Valko-Venäjällä. Sen pääkaupungissa Minskissä Saksan keskustan armeijaryhmän pääosat kävivät epätoivoisessa motissa viimeiset taistelunsa.

Valko-Venäjän-rintama ja Minskin motti olivat monella tavalla merkityksellisempiä kuin paljon kuuluisampi Stalingradin taistelu. Minsk ei ehkä ollut puna-armeijan uljain taistelu mutta taatusti menestyksekkäimpiä.

Mottiin kaatui tai jäi vangiksi noin 100 000 saksalaissotilasta. Yhteensä Saksan keskustan armeijaryhmä menetti kuukaudessa 400 000 sotilasta, suunnilleen saman verran kuin natsi-Saksalla oli koko länsirintamalla heinäkuun alussa 1944.


MINSKISSÄ taidetaan muistaa vieläkin hyvin, että 75 vuotta sitten Ukraina oli vain hämäystä ja Valko-Venäjä oikea kohde.

Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi tituleerattua Valko-Venäjän presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa ainakin näyttäisi pelottavan. Hän on johtanut maata melkein sen itsenäistymisestä asti tasapainoillen lännen ja Venäjän välissä.

Valko-Venäjä on ollut hyvin Venäjä-mielinen, ovathan maat virallisesti jopa valtioliitossa, mutta niiden välit ovat huonontuneet Krimin valtauksen jälkeen. Lukašenka epäilee, että jos Valko-Venäjä kallistuu liikaa länteen, sille käy niin sanotusti ukrainat.

Valko-Venäjä on pitkään saanut edullisesti öljyä ja kaasua Venäjältä, mutta venäläiset vaativat yhä enemmän vastapalveluksia. Venäjä haluaa naapurimaahansa sotilaslentokentän ja vaatii yhä tiukempaa poliittista integraatiota.

Lukašenka kommentoi keväällä, että Venäjä ei ole enää veljesvaltio, jollaiseksi sitä on kutsuttu. Hän on jopa pelotellut Venäjän hyökkäyksellä.

Puheita Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään Lukašenka on kutsunut typeriksi. Toisaalta hän on sanonut, että Valko-Venäjä olisi valmis liitokseen.


Lukašenka pelaakin kaksilla korteilla pitäen asemansa Venäjän ja lännen välissä.

PUTIN saattaa hyvinkin haluta – ellei jopa tarvita – uusia aluevaltauksia.

Putinin kannatus ja erityisesti luotettavuus on ollut tasaisessa laskussa. Toukokuussa 2019 vain 32 prosenttia venäläisistä luotti häneen valtiollisen kyselytutkimuksen mukaan, vaikka kannatus oli 65 prosenttia. Juuri Krimin valtauksen jälkeen yli 70 prosenttia venäläistä luotti häneen ja miltei 90 prosenttia kannatti häntä.

Lisäksi Putinin nykyinen virkakausi loppuu vuonna 2024, eikä hän lain mukaan voi enää asettua ehdolle presidentinvaaleihin.

Valko-Venäjän liittäminen Venäjään kenties pelastaisi Putinin kannatuksen. Monet asiantuntijat ovat spekuloineet, että Venäjän ja Valko-Venäjän liittoa voisi kutsua teknisesti ottaen uudeksi valtioksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi tai johtajaksi voisi luontevasti nousta Putin.

MERKKEJÄ tästä on ilmassa, sillä Venäjä on puskenut syvempää yhdistymistä voimakkaasti. Maat ovat olleet periaatteessa valtioliitossa 20 vuotta, mutta integraatio on ollut lopulta suhteellisen vähäistä, vaikka Valko-Venäjä on monessa suhteessa riippuvainen Venäjästä. Vuonna 2019 neuvottelut maiden välisestä syvemmästä yhdistymisestä ovat jälleen julkisesti alkaneet.

Maanpaossa elävä Valko-Venäjän opposition johtohahmo Andrei Sannikau on haastatteluissa syyttänyt Lukašenkaa maan myymisestä Venäjälle pala palalta. Hän pitää mahdollisena, että Lukašenka suostuu liittämään maansa Venäjään, jos vain hyötyy siitä itse tarpeeksi.

Lukašenkaa ei tunneta valkovenäläisen kansallishengen vaalijana, eikä se voikaan maassa kovin vahvasti. Esimerkiksi kouluissa opetus on suurimmaksi osaksi venäjäksi. Vain noin 15 prosenttia valkovenäläisistä sanoi vuonna 2015 olevansa valmis puolustamaan Valko-Venäjää.

Lukašenka on kylläkin Krimin valtaamisen jälkeen yrittänyt vahvistaa kansallistunnetta esimerkiksi pystyttämällä maan identiteettiä korostavia mainoskylttejä, mahdollisesti vaikeuttaakseen maskirovkaa.

Vuonna 2014 yksi Venäjän tärkeimmistä väitteistä oli, että Krim ja Itä-Ukraina nimenomaan haluavat olla osa Venäjää tai irrottautua Ukrainasta.

Valko-Venäjän tilastokeskuksen tuoreimmissa raporteissa vain 20 prosenttia valkovenäläisistä halusi liittyä Venäjään ja 40 prosenttia oli ehdottomasti vastaan. Tieto on vuodelta 2015, koska paikallisen tutkimuskeskuksen mukaan turvallisuuspalvelu KGB painosti tilastokeskusta lopettamaan tutkimusten julkaisemisen.

VENÄJÄ näyttää toistaiseksi tyytyvän valtioliitto­neuvotteluihin nakertaakseen Valko-Venäjän itsenäisyyttä. Mutta jos Valko-Venäjällä alkaisi länsimielinen protestiaalto kuten Ukrainassa vuonna 2013 tai Lukašenkan hallinnon asema alkaisi muuten horjua, Kreml saattaisi hyvinkin turvautua voimaan.

Valko-Venäjän talous supistuu, ja kansa on osoittanut viime vuosina mieltään poikkeuksellisella tavalla. Laajemmat mielenosoitukset tulevaisuudessa eivät ole mahdottomia.

Lukašenka ei välttämättä vastustaisi Venäjän apua ja yhdistymistä, jos hänen otteensa näyttäisi lipeävän. Eläähän Ukrainankin syrjäytetty entinen presidentti Viktor Janukovytš mukavasti Venäjällä. Lukašenka astuu epäilemättä sivuun, jos Putin tekee hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Venäjän tapauksessa tarjous voi olla laskuvarjojääkäridivisioona, joka unohti tunnuksensa jonnekin matkan varrelle.

KENTTÄ maskirovkalle on valmis. Valkovenäläiset seuraavat lähinnä venäläistä mediaa, ja maan omankin television ohjelmista suurin osa tulee itänaapurista. Itä-Euroopassa suosittu sosiaalinen media VKontakte on myös Putinille suopeiden oligarkkien hallussa. Informaatiosodankäynti on siis helppoa.

Venäjä harjoittelee säännöllisesti sodankäyntiä Valko-Venäjällä yhteisissä sotaharjoituksissa, jotka synkimpien arvioiden mukaan ovat olleet harjoituksia Valko-Venäjän mahdollista valtausta varten. Zapad 2017 -harjoitus pidettiin nimenomaan Valko-Venäjän lounaisosissa, joissa kansallistunne on vahvimmillaan.

On myös mahdollista, että puheet Valko-Venäjän liittämisestä Venäjään ovat hämäystä, joiden tarkoitus on pelotella maa tekemään, mitä Venäjä haluaa.

Sellaista maskirovka on. Mistään ei voi olla varma.


Lähteet: Zetterling, Niklas (2000). Normandy 1944: German Military Organisation, Combat Power and Organizational Effectiveness. Neuvostoliiton Pääesikunta, kääntänyt Richard Harrison. Operation Bagration, 23 June-29 August 1944: The Rout Of The German Forces In Belorussia James Q. Roberts (2015) Maskirovka 2.0, Hybrid threat, Hybrid Response

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kiitti nyt riitti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin lapioimassa tontin kulmalta matopellosta kymmenisen matoa.
Sääskiä ei ollut mailla eikä halmeilla, mutta kohta ne inisivät korvissa. Ensimmäinen > kiitti nyt riitti.
Seuraavalla kerralla Karjalahden Prismassa käydessäni ostan purkin tai kaksi Master-onkimatoja. Toisin sanoen lopetan tontin kulmalla matohommat tälle kesälle...

Olin päättnyt lähteä kokemaan katiskan ja samalla istua jigiongella ja kesäpilkillä. 

Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja tarkistin katiskan. Hiukan ihmettelin katiskan sijaintia. Se oli noin 150 metriä "siirtynyt"/"siirretty" itäänpäin. Outo juttu. 
Onko katiskalla käynyt joku ohi ajellut "kotitarvekalastaja" - mene ja tiedä.
Katiska oli tyhjä, siinä ei ollut ensimmäistäkään kalaa. Toinen > kiitti nyt riitti. 

Nostin katiskan veneeseen ja vein sen saman tien mökkitontillemme. Siellä on nyt puuvaraston kupeessa kolme katiskaa. Saapa nähdä, pistänkö niitä enää veteen. Tämä alkukesä on ollut erittäin heikko katiskasaaliiden suhteen.

Mökkitontilla totesin, että viimekertainen tulistelupaikan betonirenkaan käsittely oli onnistunut. Seuraavalla kerralla teemme homman päätökseen...

Ajelin takaisin tutulle väylälle. Kevyt tuuli oli lähes pohoisesta, joten Kojukalliolta Ajoksen suuntaan kulkevalta väylältä annoin veneen lipua rannan suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä.

Melkein voi sanoa - ei nypyn nyppyä.

Ajoin "keskelle ei mitään" ja pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama jäi selkäni taakse. Olin aika lähellä Selkäsaaren pohjoisrantaa. Pieniä ahvenia tuli muutamia. Päästin takaisin mereen. Lokki tuli seuraamaan touhujani.

Onkimadot loppuivat. Yhden pikkuahvenen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin ahvenenlihaa koukkuihin. Eivät olleet isot ahvenet syönnillä. 

Tällä kerralla ei tullut kuin pieniä ahvenia. Päästin kaikki takaisin mereen. Yritin syöttää tuttua seuralaistani, lokkia, mutta eihän se saanut yhtään heittämistäni ahvenista kiinni. Varsinainen tumpelo....

Tämän alkukesän aamuonginnat eivät ole olleet kovin tuloksekkaita. Kolmas > kiitti nyt riitti.

Tälle kesälle en lähde enää aamuongelle, jos ei jostain syystä ole pakko. 

Todennäköisesti olen ollut aamuongella liian matalissa vesissä. Se on helposti korjattavissa. Toivottavasti saamme kaikuluotaimen pikapuolin kuntoon, se helpottaa olennaisesti liikkumista lähivesilläkin.

Kaikesta - kiitti nyt riitti - kommenteista huolimatta mukava tuolla oli käväistä...





perjantai 21. kesäkuuta 2019

Eläkää ihmisiksi...

Sven Pahajoki Ruotsin puolen Tornionlaaksosta toivotti Facebook-foorumilla Hyvää Juhannusta ja totesi lopuksi, että eläkää ihmisiksi.
Itse olen käyttänyt vuosikymmeniä tuota eläkää ihmisiksi - teemaa, koska järkevästi ajatellen muuta mahdollisuutta ei ole...

Kuitenkaan en väitä 100%:n varmuudella onnistuneeni teemassani. 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen  lähdin etelän kesävieraamme, vaimoni serkun kanssa pikavisiitille ulkomaille Ruotsin Haaparannalle.
Nopea reissu - vieraamme on tottunut olemaan tien päällä - aiemmin ammatikseen. Hetki sitten hän lähti ohjeistettuna käymään vaimon velipojan perheen luona Simon Maksniemessä...

Palannee iltapäivällä Haukkariin.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Selkäsaaressa tänään...

Olipa lähes unohtua, että tänäänkin voisi jotakin kirjoittaa, vaikka tämä alkaa - osittain itsestäkin  - tuntua toistolta.

Joka tapauksessa perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Upea ilma ja aamulla kevyttä tuulta. Vedenpinta oli taas aika alhaalla 

Rantaan oli mentävä perinteisen varovasti. Huomasimme rantahietikolla uusia jälkiä. Kukaties vuoden 1918 kivirakan muistomerkillä on ollut kävijöitä
.
Mökille päästyämme pistimme aikomamme hommat käyntiin: Minä puupölkkyjen pilkkomiseen ja vaimoni tulistelupaikan kivien keräämiseen rannasta. Lupasin tulla vesikärryn kanssa hakemaan...

Ennen rantaa menoa käväisin sauvakävelyllä lähimetsässä - voimaantumassa.

Toimme rannasta jonkin verran kiviä eli kaksi vesikärryllistä. Tavoitteena oli käsitellä tulistelupaikan ison betonirenkaan ulkopintaa muurauslaastilla. Se kokeilu tehtiin. 

Seuraavalla kerralla saareen mentyämme "väliaikatulos" on nähtävillä. Jos se on myönteinen, lisäämme uuden pinnan. 
Uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...

Kahvittelun ja pienen välipalan jälkeen aloimme tehdä lähtöä.

Vaikka vesi oli aamuisestakin vielä mataloitunut, lähtö rannasta ei tuottanut ongelmia, sillä tuuli oli heikko. Oli mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan. 

Oli mukava saaressakäynti. 

Illalla tulee Veera yökylään ja lomavieraaksi - hyvä niin...


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Aamuongella tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin lapioimassa tontin kulmalta matopellosta parikymmentä matoa. Pistin ne taas repimieni heinien sekaan.

Olin päättnyt lähteä kokemaan katiskan ja samalla istua jigiongella ja kesäpilkillä. 

Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja tarkistin katiskan. Muutama pieni ahven, jotka päästin takaisin mereen. Katiskan jätin suunnilleen samaan paikkaan.

Kevyt tuuli oli lähes pohoisesta, joten Kojukalliolta Ajoksen suuntaan kulkevalta väylältä annoin veneen lipua rannan suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä.
Melkein välittömästi iski jigionkeen iso lahna. Kymmenien vuosien aikana en ole saanut kuin yhden käden sormin laskettavat lahnat.

Ajoin "keskelle ei mitään" ja pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama jäi selkäni taakse. Olin aika lähellä Selkäsaaren pohjoisrantaa. Pieniä ahvenia tuli tasaiseen tahtiin, pääosan päästin takaisin mereen.

Siirryin hiukan syvemmille vesille. Sain särjen, jonka käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Eivät olleet isot ahvenet syönnillä. 

Tällä kerralla ei tullut kuin pieniä ahvenia. Otin pieniäkin ahvenia, aivan pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä. 
Alankohan minä pehmoilla? Otteet ovat varmaan hiukan entisestä hidastuneet eivätkä ole niin äkkinäisen rajuja.

Ennen totesin, että kalastamisessa on oltava "tappamisen meininki". Minä en ole kalojen silittelijä. En ymmärrä enkä hyväksy - pyydystä ja päästä - kalastajia. Kaloille aiheutetaan turhaan vahinkoa...

Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. 

Todennäköisesti seuraavalla kerralla Selkäsaaressa käydessämme, savustamme em. lahnan ja muutaman ahvenen.

Uteliaisuuttani punnitsin lahnan > paino perattuna 1.1 kg - ei hassumpaa...

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Upea ilma - Kemin Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Menomatkalla käväisin Kemin sosiaalitoimistossa Keskuspuistokadulla tarkastamassa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouspöytäkirjan.
Tosiaan upea ilma ja kevyttä tuulta. Vedenpinta oli hiukan korkeammalla kuin viimeksi käydessämme.

Rantauduttuamme totesimme ison hirven käyneen rantahietikolla.

Mökille päästyämme pidimme suunnittelutauon, jonka aikana saimme nauttia monipuolisesta lintukonserttista.

Minä aloitin piha-alueen trimmeroinnin ja vaimoni tulistelupaikan lähialueen uudelleenjärjestelyn.

Savustimme ensimmäistä kertaa tälle kesälle pääasiassa pieniä - 200-300 g - ahvenia.
Olivathan ne hyviä.

Hyviä, oikeastaan kestäviä eivät sen sijaan ole nykyajan halpissavustuslaatikot. Meillä on saaressa kaksi savustuslaatikkoa. Vanhempi on kuin haulikolla ammuttu ja uudempi>kolme kertaa käytetty>saumat repeilevät. "Pingpong-tuotteet" on tehty hajoamaan.

Meillä on kotona tulistelupaikalla Kemin ammattioppilaitoksessa aikanaan tehty savustuslaatikko mallia "Unto Keskimölö". Se on hyvä, tukeva ja käytännöllinen. Kestää isältä pojalle, kukaties vielä pojanpojallekin.
Jos Ammattiopisto Lappiassa metalliosastolla vielä ruostumaton teräs taipuu savustuslaatikoiksi, täytyy syksyllä tilata yksi saareen...

Kopsin muutamia raitapökäleitä klapeiksi. Puuhommaa riittää seuraaviksi kerroiksi.


Lähtiessämme saaresta Jähti-alus nosti purjeita Kojukallion kohdalla ja ajoi Tornioon päin. Me käväisimme vilkaisemassa Katariinan ja Tommin uutta vierasmajaa rannan tuntumasta. Mukavan näköinen pikku mökki/maja...

Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan, joten voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Oli mukava saaressakäynti taas kerran. 


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Usko on mystinen asia...

Olen joutunut tähänastisen elämäni aikana pohdiskelemaan käsitettä usko. Se on mahdollista liittää moniin asiakokonaisuuksiin.
Sillä on yhtymäkohtia erilaisiin uskomuksiin mutta erityisesti uskontoon, joka alkaakin olla vakavammansorttista asiaa...

Tunnen monia henkilöitä, joiden kanssa en suostu keskustelemaan politiikasta enkä uskonnosta. 
Miksi? 
Siksi, että minulla ei ole kummastakaan riittävästi tietoa, ainoastaan omia kokemuksiani ja tuntojani...

Itse olin evakelisluterilaisen seurakunnan jäsen pitkään. Aina siihen saakka kun isäni kuoli liikenneonnettomuudessa kotinurkilla syksyllä 1974.
Isäni siunattiin haudan lepoon Kemin Peurasaaren kappelissa. Äitini istui etupenkissä vieressäni. Pidin hänen kädestään kiinni.

Siunaustilaisuuden papin sanat olivat järkyttävän huonosti valitut ja epäonnistuneet.
Hän puhui mm. ruhjotusta ruumiista. Lisäksi hän puhui, oliko isäni valmis kuolemaan. Valmis kuolemaan, kun hän oli lähtenyt kotoaan ja tutussa risteyksessä joutui Oulun suunnasta tulleen henkilöauton yliajamaksi...

Papin sanat aiheuttivat erityisesti äitiini rajun tunnekuohun, hän suorastaan tärisi vieressäni. Oli vähällä, etten noussut pystyyn ja huutanut:"Nyt riittää!" Sitä en tehnyt, mutta silloiseen kotiini Imatralle palattuani erosin kirkosta.

Myöhemmin - lastenlastemme syntymisien jälkeen - liityin takaisin kirkon jäseneksi.

Sittemmin nykyistä arkkipiispaa edeltävän henkilön - minun arvomaailmaani peilattuna - äkkiväärät ja mielestäni typerät lausunnot aiheuttivat uudestaan minun kirkosta eroamisen. En kertakaikkiaan voinut hyväksyä hänen toimintaansa.

Uuden arkkipiispan myötä ja lähipiirissä esiintyvien kirkollisten tapahtumien seurauksena liityin takaisin evankelisluterilaisen seurakunnan jäseneksi - hyvä niin...

Joku lukijoista voi ajatella:"Sinähän se varsin äkkinäinen olet!" Niin olekin, mikäli em. tyyppiset asiat negatiivisesti ja rajusti minussa kolahtavat.

Tällä hetkellä olen erittäin vahvasti niin sanotusti sinut em. asiakokonaisuuksien kanssa.

Mihin minä uskon? Uskon vahvasti itseeni ja siihen, että lähipiirissäni asiat järjestyvät parhain päin. 
Kyllä tunnustan, että joskus tykönäni mietiskelen, että jotain tässä maallisessa meuhkaamisessa täytyy olla kuitenkin takana. Ei tämä niin järjettömän hektistä ja lyhytkestoista voi olla...

Olenpa tainnut joskus mainita, jopa kirjoittaakin, että seuraavassa elämässä hoidan muutamat asiat hiukan toisin.

Tähänastiseen elämääni olen tyytyväinen. Olen ollut porukoissa elämänkumppanini, vaimoni kanssa vuodesta 1964 lähtien, meillä on kaksi aikuista poikaa ja kolme lastenlasta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämän sukuhaaran Pyykkö-nimelle on jatkaja. Se on kova juttu se - minun mielestäni...











Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi merkittävä uusiutuvan energian tuottaja – tuottaisi sähköä enemmän kuin 200 tuulivoimalaa...

Hmmmmm - niinpä- ja tämä on faktaa...

Suora nettilainaus Yle-Kemi-sivulta sellaisenaan:

Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi merkittävä uusiutuvan energian tuottaja – tuottaisi sähköä enemmän kuin 200 tuulivoimalaa

Kemin sellutehdassuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota uusiutuvan energian tuottamiseen.
Uusiutuvat energialähteet
Metsä Fibren Kemin tehdas
Metsä Fibren Kemiin suunniteltu uusi soodakattila tuottaisi energiaa 260 megawatin turbiiniteholla. Se olisi merkittävä uusiutuvan, puuperäisen enrgian tuottaja.Kyösti Vaara / Yle
Metsä Groupin jättimäinen sellutehdas olisi myös merkittävä uusiutuvan sähköenergian tuottaja. Tehdas tuottaisi lähes seitsemän prosenttia koko Suomen uusiutuvasta sähköstä, mikä vastaisi noin kolmannesta Suomen tuulivoimakapasiteetista.
Kemiin suunniteltu tehdasjätti käyttäisi puuta noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jatkossa kuitupuusta halutaan tehdä erilaisia moderneja sellutuotteita, mutta ainakin aluksi pääosa puusta päätyisi ihan tavanomaiseksi selluksi.
Selluntuotannon ohessa tehdas tuottaisi kuitenkin heti käynnistyessään energiaa lämmön ja sähkön muodossa. Energia tuotettaisiin uusiutuvista lähteistä ja sitä syntyisi hämmästyttävän suuri määrä.
Tehtaan sydämen eli soodakattilan turbiinin teho olisi suunnitelmien mukaan 260 megawattia, kertoo Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen. Tuotetusta sähköstä noin 100 MW jäisi omaan kulutukseen, loput noin 160 MW menisi valtakunnanverkkoon.
– Kyllä me olisimme myös iso uusiutuvan energian tuottaja, Nousiainen vahvistaa.

Soodakattilan energiantuotantoon kiinnitetään erityistä huomiota

Sellutehtaan toimiminen energiantuotantolaitoksena ei sinänsä ole uutta eikä erikoista: näin on ollut iät ja ajat. Metsä Groupin Äänekosken tehdas ja Kemiin suunniteltu tehdas edustavat uutta sukupolvea siinä, että energiantuotantoon on kiinnitetty erityistä huomiota.
Äänekosken sellutehdas tuottaa vuodessa noin 1,8 terawattituntia sähköenergiaa. Kemin osalta lukema voisi Nousiaisen mukaan olla vielä korkeampi, jopa 2,1 terawattituntia. Määrä riittäisi Kemin kaupungin nykyisen energiankulutuksen kattamiseen lähes 50 vuoden ajaksi.
– Tämä tehdas eroaa perinteisestä sellutehtaasta siinä, että olemme kiinnittäneet huomiota soodakattilan energiatuotantokykyyn ja sitä kautta lisänneet sähköenergiatuotantoa. Se on onnistunut hyvin, sanoo Ismo Nousiainen.
Energiaa syntyy sellunkeitossa, kun prosessissa syntynyttä mustalipeää poltetaan. Saadulla lämpöenergialla höyrystetään vettä, joka puolestaan käyttää turbiinia, jolla tuotetaan sähköä.

Tuulimylly merellä.
Kemiin suunnitellun sellutehtaan vuosittainen energiantuotanto vastaisi yli kahtasataa tuulivoimalaa.Risto Koskinen / Yle

Yksi sellutehdas vastaa energiantuotannossa yli 200 tuulivoimalaa

Kemin tehtaan sähköntuotanto yltäisi kolmannekseen koko Suomen vuoden 2018 tuulivoimatuotannosta. Suomessa on noin 700 tuulivoimalaa, joten tehdas vastaa noin 230 voimalaa.
Suomen tuulivoimaloiden kokonaiskapasiteetti oli viime vuonna 2041 MW. Vaihtelevien tuuliolosuhteiden vuoksi voimalat eivät kuitenkaan käyneet koko aikaa täydellä teholla. Käyttökerroin oli 0,33 eli esimerkiksi suurimmista 4,2 MW voimaloista saatiin irti hieman alle 1,4 MW.
– Keskimääräinen vuositeho oli tuulivoimaloista noin 673 megawattia ja sähköä niissä tuotettiin 5,8 terawattituntia, kertoo Suomen tuulivoimayhdistys ry:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen.
Tuulivoiman ja muiden uusiutuvien energianlähteiden osuus Suomen sähkönkulutuksesta oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna vajaat 37 prosenttia. Puusta energiaa tekevä Kemin tehdas toisi tähän tuntuvan, jopa parin prosenttiyksikön lisän.

Raskaan polttoöljyn käyttö tehtaalla loppuisi

Nykyisessä Kemin sellutehtaassa käytetään polttoaineena raskasta polttoöljyä muun muassa häiriötilanteissa, sekä tehtaan ylös- ja alasajossa. Uuden tehtaan olisi määrä olla fossiiliton.
– Tavoitteena on korvata fossiiliset polttoaineet täysin biopohjaisilla polttoaineilla. Raskaan polttoöljyn käyttö meesauunissa korvattaisiin tuotekaasulla, jota saadaan puun kuoresta, Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen sanoo.
Nousiainen kertoo, että sähköntuotannon lisäksi myös kulutuspuolta on käyty tiheällä kammalla läpi.
– Olemme panostaneet energiatehokkuuteen eli olemme käyneet läpi kulutuskohteita ja vähentäneet energiahukkaa tehtaalla.

Metsä Fibren Kemin tehdas
Moderni sellutehdas hyödyntää raaka-ainepuustaan kaiken. Energiaa tehdään muun muassa puun kuoresta.Kyösti Vaara / Yle

Hiilinielun pieneneminen lasketaan vain metsässä

Uusi tehdas pienentäisi tunnetusti Suomen metsien hiilinielua. Entä syntyykö päästöjä tehtaalla?
Selluprosessissa syntyy merkittävät CO2-päästöt ilmakehään, mutta kaksoislaskennan välttämiseksi sitä ei kasvihuonekaasujen laskennassa huomioida tehtaalla.
Kansainvälisesti on sovittu, että biomassan mukaan luettuna puun CO2-päästöt lasketaan energiasektorilla nollana ja hiilivaraston muutokset lasketaan maankäyttösektorilla eli tässä tapauksessa metsässä.
Tehtaan hiilidioksidipäästöt tulevat siis huomioiduksi maankäyttösektorin laskennassa hakkuukertymän sisältämänä hiilenä.
Metsä Fibre on käynnistänyt biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arvioinnin eli YVA-menettelyn. Yhtiö on toimittanut ympäristövaikutusten arviointiohjelman Lapin ELY-keskukselle.
Yhtiöstän oman arvion mukaan kasvavasta tuotannosta huolimatta uusi tehdas pystyisi toimimaan nykyisen tehtaan ympäristöluvan puitteissa.
Lue myös:
Mullistava teknologia saattaa tehdä pian läpimurron: Sellutehtaiden savukaasuista voisi valmistaa polttoainetta koko Suomen autoille
Tutkimus: Siirtyminen uusiutuvaan energiaan on mahdollista, turvallista ja edullisempaa kuin fossiiliset ja ydinvoima
Äänekosken biotuotetehdas ottaa puusta kaiken irti – tavoitteena jätteetön tehdas

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla tiistaina 16.04..2019. Eilen päätimme lähteä käväisemään Haaparannalla alkukesäostoksilla...
Tänään ajelimme = köröttelimme upeassa kesäilmassa mennen tullen. Liikennettä oli aika lailla. Jotakuinkin kaikki autoilijat ajoivat ohitsemme.
Tie oli erittäin hyvässä kunnossa, ilman ja tiepinnan lämpötila +16 ja +34 Celsiusasteen välillä.

Jälleen Haaparannalla perinteinen ICA MAXI- käynti. Nyt hyllyssä oli taas "kaksipistekasi" tummaa janojuomaolutta. Sitä oli ostettava, se on edullista, vaikkakin hinta oli edellisestä kerrasta noussut yli 30 kruunun (kuusi 0,5l tölkkiä). Myös muut perinteiset ostoksemme tehtiin ja vähän uutta heräteostosta "makeannälkään".
Vaimoni aikoi käydä Rustassa. Kuinka ollakaan vaimoni meni ensin Rustan vieressä olevaan Natur Kompaniet-liikkeeseen - minä vaimoni perässä. Olimme siellä käyneet aikaisemminkin katselemassa mm. Fjäll Räven-ulkoiluasuja, jotka ovat meille tuttuja.
Sisään saavuttuani ja em. tuotteita katsellessani tuli paikalle nuori, aktiivinen nuorimies.
Kerroin hänelle, että päälläni oleva Fjäll Räven vaalea ulkoiluasu on noin 30 vuotta vanha.
Kerroin myös, että aikaisemmalla käyntikerrallamme hiukan iäkkäämpi miesmyyjä totesi, että sehän aivan kuin hyllystä otettu. 
Kyllä - tuote on ollut hyvä ja nimenomaan kestävä. Niinhän siinä kävi, että em. nuorenmiehen ja vaimoni avustamana uusi Fjääl Räven asu löytyi.

Nuorimies totesi:" Tämä kestää varmaan myös 30 vuotta." "Jos näin on, olen silloin 105 vuotias, lupaatko myydä uuden..." totesin hänelle.

Hiukan hintavahan tuo asu oli, mutta tuote on osoittautunut toimivaksi. Vuotta kohti hinta on kuitenkin edullinen...

Vaimoni pistäytyi vielä Rustassakin.

Käynti Systembolagetissa - sielläkin tuttuakin tutummat ostokset, ostimme varmuuden vuoksi kuohujuomaa, jos tulee tarvetta poksautella. Olipa väkeä liikkeellä!
Tuttu käynti IKEA:ssa, vaimoni teki lenkin tällä kerralla ilman ostoskärryä ja minä istuskelin tuloaulan sohvalla. Näytti olevan pieni remontti menossa tuloaulan läheisyydessä. En nähnyt tällä kerralla yhtään tuttua.

Tein heräteostoksen eli IKEA:n tuttuja ja turvallisia lihapullia ja vähän suklaatuotteita kahvitteluun.

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle. Moottoritiellä olimme havaitsevinamme, että kromirekkoja oli aika tiheään liikkeellä - hyvä niin. 

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran, mutta ilmeisesti lähitulevaisuudessa harvennamme entisestään siellä käyntejämme....

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Työntäyteinen sunnuntaiaamu tänään...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja lähdin puukatoksemme tuntumaan. On ollut pitkän aikaa mielessä, että siirtelen tavaroita uuteen asentoon. Toisaalta "pois silmistä, pois mielestä" oli päällimmäisenä ajatuksena. Se vaati auton, peräkärryn ja trailerin väliaikaista siirtelyä sekä siirtokärryn käyttöä.

Edellä mainittua tehdessäni ja haettuani ruhonleikkurin vaimoni tuli apuun repimään vierustojen kasvillisuutta. Ajelin puukatoksen tuntumassa ensimmäistä kertaa tälle kesälle ruohokasvustoa.

Hyvin oli kasvanut. Onhan se Ritikan parasta peltoa, niin kuin isäni usein mainitsi. Hänen sanontansa liittyi 1950-luvun maanvaihtoihin Kainuunkatua tehtäessä. 
Rajanaapuri, joka asui nykyisen kerrostalon paikalla, oli hiukan harmissaan, kun joutui luovuttamaan/myymään meille "pienen pläntin" , hänen sanojensa mukaan Ritikan parasta peltoa... 

Kyllä tuolla pihamaalla liikkuessani historiaa ihan vilisee silmissä.

Asiasta toiseen:

Voi olla, että lähdemme iltapäivällä käymään Keminmaan Pohjanrannassa katsomassa Kemin kuvataiteilijat ry:n kesänäyttelyä. Nyt on ihan havillista aikaa sellaiseen... 

Kyllä - Pohjanrannassa käytiin. Kemin kuvataiteilijoiden taidenäyttely - kaiken kaikkiaan 114 työtä - katseltiin läpi. Olihan siellä taideteosta joka lähtöön. Erityisesti yksi taideteos jäi mietityttämään. Otan pikapuolin kyseiseen kuvataiteilijaan yhteyttä. Olemme asiaan liittyvänä keskustelleet aiemmin, oikeastaan jo vuosikymmenien ajan...

Pois lähtiessämme tein heräteostoksen. Ostin yhden pullon "Paavon viiniä". Muistaakseni en ole koskaan ostanut näin kallista viinipulloa. Onneksi todennäköisesti käymme huomenna Haaparannalla, joten Juhannusjuomien osalta tilanne hinnan suhteen tasoittuu...

Niin - kävimmehän me myös Paanukirkossa. Se on upea ja tuoksu sisällä on mahtava. 

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Aaamuongella tänään...

Kirjoitin elen:
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Kyllä, perinteisten aamutoimien jälkeen lapioin tontin kulman matopellolta parikymmentä matoa. En pistänyt niitä mullan sekaan vaan revin ruohoa, lyhyttä heinää, jonka sekaan madot tiputtelin. Miksi? Siksi, että ei tarvitse veneessä multasormin värkätä.

Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja katsoin katiskan tilan. Kymmenisen pientä ahventa jotka päästin takaisin mereen. Katiskan jätin suunnilleen samaan paikkaan.

Kohtalainen tuuli oli lähes pohoisesta, joten Kojukalliolta Ajoksen suuntaan kulkevalta väylältä annoin veneen lipua kahteen otteeseen rannan suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä, mutta ei tapahtunut erityistä "jytinää". Muutama pieni ahven jigiongilla ja pieni hauki otti pilkkiin, mutta sekin muljahti veneenreunalta takaisin veteen - hyvä niin.

Siksipä ajoin "keskelle ei mitään" ja pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama jäi selkäni taakse.
Pari lokkia tuli seuraamaan onkimistani. Pieniä ahvenia tuli tasaiseen tahtiin ja särkipilkillä särki.
Sen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Eivät olleet isot ahvenet syönnillä. 
Syötin uskollisia seuraajiani - lokkeja - muutamalla pienellä ahvenella. 
Ilmeisesti merivartioston helikopteri pörräsi Sauvosaaren eteläkärjessä ja läheisellä merialueella. Rannan tuntumassa liikkui myös joko merivartioston tai pelastuslaitoksen alus - taisi olla jonkinlainen harjoitus menossa.

Tällä kerralla ei tullut kuin muutama savustuskokoinen ahven. Otin pieniäkin ahvenia, aivan pienimmät heittelin takaisin mereen ja/tai lokeille. Eivät saaneet kiinni kaikkia...

Joku lukijoista saattaa ihmetellä: "Onko mitään järkeä istua monta tuntia ongella mitättömän kalasaaliin vuoksi?"

Itse totean, että kyllä on, varsinkin kun väliin tulee ihan kunnon jytinää ja isoja ayvenia.

Kyllä rehellisesti ja avoimesti totean, että itselleni ongella istuminen on eräänlainen rituaali ja erittäin voimaannuttava tapahtuma. Ollut jo vuosikymmeniä...

Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Todennäköisesti seuraavalla kerralla Selkäsaaressa käydessämme, savustamme ahvenia...

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Selkäsaaressa tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Upea ilma ja aamulla lähes tyventä. Vedenpinta oli taas aika alhaalla, mutta se ei estänyt minua ajamasta väylän tuntumassa aika haipakkaa. 
Mukava oli mennä muutama satametriä liussa. Kävi mielessä pojanpoikani Laurin taannoinen toteamus:"Aja pappa täyttä!"

Rantaan oli mentävä perinteisen varovasti. Mökille päästyämme pistimme aikomamme hommat käyntiin: Minä lähdin puupölkkyjen kärräykseen ja vaimoni terassimaalausviimeistelyyn.

Kolmella linnunpöntöllä oli kova trafiikki.

Puuhommissa ei tullut hikikään, sillä näköetäisyydellä olevat puut oli mukava alamäkeen entisaikaisilla vesikärryillä siirtää pilkkomispaikalle. Loppujen lopuksi lisäkärrykuormia tuli viisi. Kaksi raitakuormaa. 
Kertakaikkiaan tiivistä puuta tuo viimeksi mainittu. Mainitsin vaimolleni, että tästä voisi tehdä vaikka voiveitsen. Lohkaisin yhden hyvännäköisen raitapölkyn sopiviin osiin kuivamaan...

Kävin välillä voimaantumiskävelyllä lähimetsässä. Vaimoni hoiti maalausviimeistelyt ja intoutuipa puuseehen uuden lattiaritilänkin maalaamaan - hyvä niin.

Kahvittelun jälkeen kävimme molemmat kävelemässä lähimetsässä pirunpellon/kivirakan kautta. Kyllä tuo vuoden 1918 muistomerkki on puhutteleva - ei kahta sanaa...

Vaikka vesi oli aamuisestakin vielä mataloitunut, lähtö rannasta ei tuottanut ongelmia, sillä tuuli oli heikko. Oli mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Sovimme, että emme mene katiskaa kokemaan. 
Voi olla, että huomenaamuna käväisen jigiongella ja kesäpilkillä. Silloin voin kokea myös em. katiskan.

Oli mukava saaressakäynti. 



torstai 13. kesäkuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Lähes unohdin, että tänäänkin voisi jotain kirjoittaa. Siksipä sen verran, että iltapäivällä oli tämän alkuvuoden viimeinen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous.

Kokouksen esityslista oli poikkeuksellisen lyhyt, sillä olimme sopineet, että kokoontuminen on seminaarityyppinen tapahtuma, jossa Kemin avoterveydenhuollon ylilääräri Kari S. Lankinen kertoo Kemin terveydenhuollon historiaa verrattuna lähialueiden/valtakunnalliseen vastaavaan. Mielenkiintoisia tilastotietoja. 
Lisäksi nimenomaan Kemin lähitulevaisuuden terveyskeskusratkaisut puhuttivat...