sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Modernit uusstahanovilaiset


Otsikko voinee olla myös muodossa: Modernit uusstahanovilaiset, lue mukakorvaamattomat

Kesälomakausi on Suomessa parhaimmillaan. Niin kuin tiedämme entuudestaan, Suomi on kiinni heinäkuussa...
Toivottavasti työssäolevat, tällä hetkellä ansaittuja kesälomapäiviään viettävät, osaavat latautua sivistyneesti lähestyvän syksyn vaativiin työponnistuksiin.

Olen kirjoittanut otsikon aiheesta aikaisemminkin kukaties hiukan "opettavaisesti sormi varoituksenomaisesti pystyssä" - tunnustan avoimesti > varsin huonolla menestyksellä.

Olen havainnut työssäolevien jutusteluissa usein todella huolestuttavia piirteitä. Monet tuovat estottomasti esiin, kuinka kukin on painanut ympäripyöreitä työvuorokausia tai jopa kesäaikaisia, ilman lomia tehtyjä työrupeamia saavutuksiensa toteuttamiseksi.

Suorastaan kilvoitellaan - ehkä vähän kehua retostellaankin - kuinka pitkiä päiviä kukin on tehnyt!
"Niin, niin!" säestävät kilvan esimiehetkin: "Vuorokaudessahan on vain kaksikymmentäneljä (24) tuntia (h), kunpa olisi tuntikin lisää!" he huokaileva.

Eräänä mittatikkuna takavuosina - kauan sitten -on ollut käytössä, kuinka pitkään kunkin työhuoneessa illalla valot palavat.

Sittemmin nykyajan mittatikkuna on otettu käyttöön työtietokoneelta lähetetyt sähköpostiviestit!

Aivan superuusia mittatikkuja ovatkin mm. se, kuinka myöhään työhön liittyviä sähköpostiviestejä on lähtenyt kotitietokoneelta/tabletilta, tekstiviestit ja muutakin dataa näppärästi kouransilmään mahtuvasta työnantajan kännykästä, jne. ...

Ennen joku epäilevä Tuomas saattoi epäillä työpaikkakilvoittelijoiden, nykyajan modernien uusstahanovilaisten työrupeamia.

Toisin sanoen kuinka pitkään ne valot todella - ihan oikeasti - työhuoneessa olivatkaan palaneet, voi nyt tulla vakuuttuneeksi tarkistettuaan sähköpostiviestin tai tekstiviestin lähetysajan.

Jotkut tosin pahansuopaisesti väittävät, että parhaimmat/pahimmat jopa manipuloivat tietokoneen ja kännykän ajannäyttöä.

"Tuskin nyt sentään!" rohkenen epäillä.

"Mikä siinä on sitten muka huolestuttavaa? Saahan jokainen polttaa itsensä loppuun, jos niin haluaa?" minunkin huolestumista usein moitiskellaan, vähätellään.

"Kyllä! Kyllä! Ja niin polttavatkin, mitenpä sitä nyt voidaan estää? Ei niin mitenkään." minunkin on myönnettävä mutta...

En ole raaskinut mainita näille hypertyönarkomaaneille ja heidän sielunveljilleen/-siskoilleen, että kuuluisa stahanovilaisuus on kiistatta osoitettu jo kauan sitten totaaliksi kuplaksi, niin kuin moni muukin asia nykyaikoina - onneksi näin.









lauantai 12. heinäkuuta 2014

Eilen, tänään, huomenna


Alla oleva on eräs lukuisista vanhoista teksteistäni, jota itsekin silloin tällöin lueskelen. Olen jossakin määrin tykästynyt mm. tähän, omaan tekstiini, näinkin voi joskus käydä.

Otsikon voi ilmaista myös kauan sitten, nykypäivänä, kaukana tulevaisuudessa...

Kuuntelin radiota ja luin kirjaa.

Radiosta kuului taustalla hetken aikaa Erkka Edu Kettusen sävelmä ”Elämä jatkuu”, yritin keskittyä lukemaani, en oikein hetkeen onnistunut siinä, koska ajatukseni harhailivat em. sävelmän sanoituksessa.

Kappaleen loputtua lueskelin pikalukuna amerikansuomalaisten elämää kuvaavan historiallisen romaanin 1800-luvulta näihin päiviin, josta spontaanireaktio tämän artikkelin kirjoittamiseen.

Rapakon takana ilmestyi aikanaan monia pieniä sanomalehtiä, jotka pyrkivät pitämään siellä olevat siirtolaiset ajan tasalla Suomen tapahtumista ja välittämään tietoja omaan kansalliseen ryhmään kuuluneiden siirtolaisten vaiheista.

Näistä kertoivat sekä etusivun uutiset että sisä- ja takasivujen kansankirjeet, jotka 1800-luvulla alkoivat usein tähän tapaan:
Nyt otan ruostuneen kynän ja kylmettyneen mustepulloni ja pyydän sijaa... näille wähä arwoisille ja yksitoikkoisille riweille, waikka tieto warastoni on wähä arvoiset, waan parempi wähäki kuin ei ollenkaan.

Edellä mainittu käsite kansankirje oli ilmeisesti nykypäivän Pohjoista puhetta -, Mun mielestä-, Muuten-, Mielipide-, jne. palstojen vastine, joille kuka tahansa saa purkaa kirjallisesti tuntojaan jotakuinkin mistä tahansa asiasta ja kirjoittajan ajatuksia aina silloin tällöin julkaistaankin.

Tällä hetkellä eli 2000-luvun alkupuolella tekstit syntyvät aika lailla teknisesti toisella tavalla kuin edellä. Suurin osa ilmeisesti jo tietotekniikan avustuksella ja käytettävä kieli on sanavarastoltaan monipuolisempaa kuin kauan sitten.

Entä tekstit vaikkapa sadan vuoden päästä? Onko sitä edes syytä miettiä? Ehkä ei, mutta...

Asiat, nimenomaan ihmisiä koskevat asiat, ovat kuitenkin ilmeisesti vuosisadasta toiseen samanlaisia.

Päällimmäisenä varmaan senkin aikaisissa kansankirjeissä, olivatpa ne teknisesti minkä muotoisia tahansa, huoli ja murhe jokapäiväisessä, arkisessa elämässä selviämisestä ja lähimmäisten tunnoista...

Nykyajan kansankirjeterveisin blogikirjoituksena

Pikapalautetta aamun kalareissusta...

En malta olla antamatta pikapalautetta tämän aamun kalareisusta. Kaikki meni jotakuinkin alustavien suunnitelmien mukaan. Istuskelin ongella klo 6-9 välisen ajan ja pikkuahventa tuli. Sen aluksi toivomani särjen sain siinä vaiheessa, kun suunnittelin jo katiskojen kokemista. Veneen tuntumassa onkimistani seurasi kolme lokkia. Ne olivat tyytyväisiä saamastaan särjestä ja ylimääräisistä pikkukaloista...

Katiskat paikkasivat ihan mukavasti kalareissuni onnistumisen: Sain kotiin tuotavaksi kolme noin 1-2 kg haukea. Kalat - niin ahvenet kui hauetkin - on perattu ja pistetty pakastimeen odottamaan lähiaikojen savustamista.

Vaikka kalareissuni oli onnistunut, jäin kuitenkin kaipaamaan pilkkimistä ja kunnon ahvenenjytkyjä - niin ja toisaalta juttuseuraa...

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Arkista ja ajankohtaista kala-asiaa...

Niin kuin varmaan lukijana olet todennut, blogitekstiaiheeni liikkuvat lähes maan ja taivaan välillä. Niin on varmaan jatkossakin, sillä tämä on edelleen tämäntyyppisen kirjoittamisen harjoittelua.

Luonnollisesti väliin tulee kirjoitetuksi erittäin ajankohtaista tekstiä esim. tähän tapaan:

Kävin hetki sitten lapioimassa tontin kulmalta, perunapenkkien ja raparperikasvuston kupeesta kastematoja.
Vaikka on ollut mukavan helteistä ja kuivaa, onnistuin löytämään jonkin verran matoja. Sen verran, että huomenna aamutuimaan eli jotakuinkin "jälkeen sianpieremän" lähden Hahtisaaresta pulpettiveneellä ajelemaan Kojukallion pienen karikon/ahvenruohikon kupeeseen ongelle. Tavoitteena on olla iskupaikalla jo noin kuuden-seitsemän pinnassa.

Tällä kerralla minulla on kaksi pitkää jigivapaa. Todennäköisesti en viitsi lähteä hakemaan Selkäsaaren varastosta pilkkejä. Ne ovat lähes takuuvarmoja ahvenenpyynnissä.
Toivon saavani heti kalastusrupeaman aluksi särjen, jonka voin suolistaa/suomustaa ja leikata siivuiksi ahvenensyötiksi. Edesmenneen kalakaverini sanoja lainatakseni, särkiviipaleeseen iskee iso ahven kuin houkka, jos se on yleensä syönnillään. Jos en särkeä onnistu narraamaan, on tyydyttävä matoihin.

Hätätilassa voi toki yrittää pienen ahvenen viipaloimista "syötiksi"...

Tavoitteena on istuskella ongella pari-kolme tuntia. Sen ainakin olen vuosikymmenien kalastusistumisilla oppinut, että kala saadaan, sitä ei oteta.

Toki varmuuden vuoksi Kojukallion kupeessa meillä on kaksi katiskaa, jotka on myös koettava aamusella pois lähtiessäni.

En yleensä katsele kalakalentereita. Todennäköisesti huomenna aamulla on aivan liian kaunis ilma kalastukseen, onkimiseen. Saapa nähdä, miten äijän käy...







Runon ja laulun voimallinen sanoma

Eino Leinon Elegia – teksti, mutta myös sävel – merkitsevät monelle tuntemalleni ihmiselle erittäin paljon. Kukaties monet myös jollain tavoin salaisesti samaistuvat Eino Leinon elämään.

Suoraa nettilainausta:

Leino - oikealta nimeltään Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm - syntyi keskelle heleätä heinäkuuta 6.7.1878. Hänen lapsuudenkotinsa Hövelö sijaitsi Paltamon pitäjän Paltaniemen kylässä, lähellä Kajaania.
Leinon vanhemmat olivat komissionimaanmittari Anders (Antti) Lönnbohm ja Anna Emilia, omaa sukua Kyrenius. Eino kasvoi kymmenpäisen sisarussarjan kuopuksena. Poikia oli perheessä kaikkiaan seitsemän, tyttöjä kolme.
Veljeksistä Kasimir Leino oli jo Einon lapsuusaikaan runoilijan maineessa ja vanhin veli O.A.F. Lönnbohm kirjoitteli myös runoja, ei vailla lahjakkuutta hänkään. He suhtautuivat 3-vuotiaana lukemaan oppineen pikkuveljen luku- ja kirjoitusharrastuksiin alusta asti kannustavasti.
Leinon isä oli hylännyt hyvän suomalaisen Mustonen-nimensä ja ruotsintanut sen Lönnbohmiksi edetäkseen virkaurallaan. Leino alkoi myöhemmin käyttää suomalaista sukunimeä. Kasimir luovutti nimen pikkuveljelleen, kun tämä 12-vuotiaana oli kirjoittanut laajan runon Kajaanin linna. Runo painettiin myös lehteen 1890 ja siitä Leino katsoi runoilijantyönsä ja uransa alkaneen.
Leino tarkoittaa haikeaa, suruisaa, onnetonta.
Ja tämä nimi oli osin enne. Leinon isä kuoli pojan ollessa kymmenvuotias. Leino oli silloin jo opintiellä.
Isättömän pojan kirjeet äidille olivat liikuttavia ja vakavia. Leinosta tuli varhaisvanha, sellaiseksi hän itseään myös kutsui.

Leinolla oli ilmiömäinen muisti - hän oppi kuulemansa ja lukemansa kerralla, erityisesti vieraita kieliä. Jo viidentoista vanhana hän alkoi suomentaa Runebergia, Suomen silloista kansallisrunoilijaa ja Maamme-laulun kirjoittajaa niin hyvin, että ruotsinopettaja oli ihmeissään.
Kääntämisestä tuli Leinolle apuammatti, hän käänsi Danten Divina Commediankin, ja paljon saksalaista runoutta. Goethe oli hänen oppi-isänsä, Nietzschen ohella. Opettajat ennustivat Leinolle loistavaa virkauraa, mutta kun poika pääsi ylioppilaaksi, kuoli äitikin.

Yliopisto jäi. Orpo sai seistä omin jaloin ja oppia elämän lait. Ne hän myös oppi hämmästyttävän nopeasti, omaksi surukseen.

Esikoiskokoelma Maaliskuun lauluja ilmestyi 1896, ja siitä lähtien Leino kirjoitti ja julkaisi lähes 70 teosta ja muutoinkin elätti itsensä kynällään.
Hän oli nuorempana töissä vakituisesti ensin Päivälehden, sitten sen lakkauttamisen jälkeen Helsingin Sanomien palveluksessa teatterikriitikkona ja pakinoitsijana.
Leino kävi taisteluun juuri kynällään, hänen kohteenaan olivat oman maan taantumukselliset, aseenaan satiiri.
______________

Eino Leinon Elegia-teksti teksti on surumielistä, raadollista. Kirjoitan siitä – tavallisen pitkän johdattelun jälkeen – ensimmäisen säkeistön...

Myöhäisemmässä vaiheessa ehkä kaikki säkeistöt, sillä Elegia-teksti on yksinkertaisesti hyvää, suorastaan erinomaista.

Teksti sopii nykypäivään, antaa ajattelemisen aihetta.

Elegia
Haihtuvi nuoruus
niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.

 
Elegia-analyysiterveisin

Onneksi kesä on kohta ohi...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta mielenkiintoista "kesäkommenttikeskustelua".

"Onneksi kesä on kohta ohi." totesi kesälomaansa myöhäissyntyisesti elokuussa pitävä "kesätuskailija".

"Kuinka niin onneksi? Vastahan tuo kesä on kunnolla alkanut!" kysyi ihmetellen hänen keskustelukumppaninsa...

"Onneksi siksi, että raskaan työviikon jälkeen perjantai-iltaisin pärähtää ympärilläni vähintään kolme iänikuisen vanhaa, kovaäänistä ruohonleikkuria käyntiin juuri kun olen asettunut terassille istuskelemaan mehulasin ääreen lukeakseni kaikessa rauhassa viikon lehdet.
No entä lauantaina?
Tasan klo 9 yhteensä viisi todella pahaäänistä, ilmeisesti totaalisen huoltamattomia ruohonleikkureita käynnistyy jotakuinkin säännöllisesti! Osa onneksi aika kaukana, mutta kiviin ja puunjuuriin ajamiset sekä ajurin reippaat kiroilut kuuluvat meille saakka...
No entä sitten sunnuntaina?
Totta kai sunnuntaina tasan klo 10 käynnistyy kaksi isojen poikien lelua, päältäajettavat teholeikkurit. Kaverit jyräävät iloisenreippaanäänekkäästi itse istuskellen kuulosuojaimet ja stereomusakuulokkeet päässä onnellisen tietämättöminä ympärilleen kylvämästään melusaasteesta.
Mutta ei hätää! Kohta joka pihalla liikkuu lähes äänettömästi erilaisia sähköisiä, satelliittiohjattuja ja ohjelmoitavia ”ruohonrouskuttajia” omia aikojaan, joiden perusfilosofia on kaapattu laiduntavista eläimistä...
Kaikille meille vapautuu runsaasti vapaa-aikaa, jonka toivottavasti ymmärrämme käyttää tehokkaasti hyväksemme." pohdiskeli elokuun lomaa odotteleva "kesätuskailija".

Tuntemattomia mutta merkittäviä kemiläisiä

Kemi on nuori kaupunki, perustettu Sauvosaareen ja sen lähiympäristöön vuonna 1869 keisari, suurruhtinas Aleksanteri II:n määräyksestä Suomen ollessa Venäjän vallan alla.
Muistan tämän vuosiluvun aina käväistessäni silloin tällöin maalikylillä Helsingissä. Mikäli mahdollista käväisen mielelläni Senaatintorilla ihailemassa em. henkilön upeaa patsasta keskellä aukiota, jonka ympärillä on paljon suomalaista historiaa...

Todettakoon, että esimerkiksi Tornio on perustettu Suensaareen Kustaa II Aadolfin allekirjoittaman määräyskirjan perusteella jo vuonna 1621 siis pitkälti yli kaksisataa vuotta aikaisemmin...

Kemissä on ollut historiansa aikana muutamia ihmisiä, jotka omalla työpanoksellaan, aktiivisuudellaan ja oivalluksillaan ovat vaikuttaneet  talousalueellemme/seutukunnallemme kiistatta paljon.
He ovat usein ns. suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, mutta kuitenkin merkittäviä kemiläisiä, joiden toiminnoista olisi syytä ottaa oppia – Suuria kemiläisiä...

Eräs heistä on ehdottomasti Pekka Petter Tuhkanen. Kuka ihmeen Tuhkanen, todennäköisesti moni lukijoista aivan aiheellisesti ihmettelee?

Ossi Hedmanìn kirjoittamassa Kemin historia-kirjan 1-osassa on tarina Pekka Petter Tuhkasesta, Laitakarin sahan työntekijästä.

Lainaan Ossi Hedmanín ansiokasta tekstiä:

”Pekka Tuhkanen uutterana, taitavana ja kykenevänä ihmisenä teki töitä Laitakarin sahamiljöössä edeten loppujen lopuksi kyseisen sahan inspehtooriksi, isännöitsijäksi eli sahan johtajaksi.
Hän toimi saarella sekä kaupungissa, Sauvosaaressa kauppiaana, jolle inhimillisyys luotonannossa ja luottamus sahatyöntekijöihin on tarinoiden mukaan ollut silmiinpistävää.

Pekka Tuhkanen osti Laitakarin höyrysahan perustajalta, oululaiselta Johan Gustav Bergbomilta Sauvosaaresta Kemin kaupungin tontin nro 1. Pekka Tuhkanen rakennutti em. tontille useita rakennuksia vuonna 1875...

Kyseinen Bergbom oli saanut kyseisen tontin Kemin kaupungilta yhden 1 markan muodollisella kauppahinnalla.
Pekka Tuhkanen osti kyseisen tontin itselleen kahdensadan markan kauppahinnalla, mutta se ei köyhää kirpaissut, sillä Pekka Tuhkanen oli siihen aikaan Kemin neljänneksi varakkain henkilö!”

Kyseinen paikka on Kemin kaupungin ehkä tunnetuimmassa korttelissa nro 107 ja se tunnetaan nykyisin Kemin Kaupungin edustustiloina ns. Jänkälänä.

Kyseinen tila on tällä hetkellä vuokrattuna yrittäjä, ravintolanpitäjä Kauko Hyväriselle, joka isännöi myös Kemin Puistopaviljonkia.

Oikeastaan kyseinen paikka olisi nimettävä tontin alkuperäisen rakentajan mukaisesti Tuhkaseksi.

Syy, miksi Pekka Tuhkasen tarina minua kiehtoo, on mm. siinä, että hän oli ilmeisesti toiminnoissaan aikaansa edellä, josta on osoituksena mm. hänen neuvottelemansa metsäkaupat Kemijärven Isokylän metsänomistajien kanssa.

Väitetään, että kyseinen metsäkauppa on silloisen Laitakarin sahan omistajan, Kemi Oy:n koko historian ajan ehdottomasti parhain metsäkauppa, metsäkauppa, jonka arvoa ei aluksi ymmärretty.

Toisaalta Pekka Tuhkanen kiinnostaa minua erityisesti siksi, että hän oli isoisäni, Aukusti Pyykön eno, siis äidin veli, joka todennäköisesti omalta osaltaan on oleellisesti vaikuttanut siihen, että isoisäni on aikanaan muuttanut Kainuusta, Kuhmon Lentiirasta Kemiin...

Minulle on tullut mielikuva Pekka Tuhkasesta hyvänä ihmisenä, yrityksensä ja elinyhteisönsä eteen tekevänä henkilönä.
Ne ovat mm. asioita, joita elämässä on syytä arvostaa ja pyrkiä itse toimimaan sen mukaisesti.

Toivon, että em. tyyppiset asiat ovat mahdollisimman monilla alueemme ihmisillä taustalla vaikuttamassa edelleenkin meidän kaikkien selviytymiseen täällä Perämeren pohjukassa.

Tuntemattomia mutta merkittäviä kemiläisiä on toki muitakin, mutta tässä eräs heistä Kemin kaupungin historian ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

            


torstai 10. heinäkuuta 2014

Se ei kelpaa muuhun kuin verkon painoksi...

Nykyään kuulee paljon sanottavan, että jokin nykylaite/vempain/hilavitkutin/tekele ei kelpaa muuhun kuin verkon painoksi.
Varsinkin iäkkäät ihmiset käyttävät mielellään em. sanontaa harmitellessaan nykymenoa ja vallitsevaa esinekulttuuria. Tunnustan avoimesti ajattelevani samoin.

Usein kyseessä on nykyaikaan kuuluvan  kertakäyttökulttuurin tekeleet, jotka on tehty tietyn, optimoiduntarkasti ja matemaattisen tilastollisesti ajoitetun ajan päästä särkymään, suorastaan hajoamaan!
Hajoamaan sopivasti siten, että pienikin korjausoperaatio on niin kallis, ettei sitä muka ole järkevää tehdä, kun...

Markkinoilla on jo uusi tekele, jonka ominaisuudet ovat ainakin markkinoinnin mukaan vähintään kaksi kertaa paremmat kuin pari vuotta sitten tehdyllä ”höyryvehkeellä”!
Näinhän meille alituiseen yritetään todistaa! Pitää kuluttaa, jotta kansantalouden pyörät rasvattuina pyörivät laakerit punaisina!
Laakerit punaisina lisäarvoa pääasiassa omistajille eli kansainvälisille sijoittajille! Toki murusia tippuu meidänkin pöydille tai ainakin pöydän alle. Näinhän se menee; uutta, uutta, aina vain uutta!

Mutta...

Oletko nähnyt vanhan, todella vanhan verkon painon? Minä olen! Meillä on sellainen, oikeastaan kaksikin sellaista hallussamme!
Ne ovat suorastaa taideteoksia! Taannoisen käsityötaidon upeita luomuksia, joita ei voi muuta kuin kunnioittavasti ihailla...

Vieraillessamme kauan sitten Simon Yli-Kärpässä nykyisin jo edesmenneiden  Irma ja Viljo Hanskan luona saimme muistoksi em. esineet, vanhat verkon painot. Olemme siitä heille todella kiitollisia ja ylpeitä.
Verkon painot ovat peräisin talosta, joka on Simojokivarren vanhimpia, ellei peräti vanhin.

Asutusta em. alueella on ollut jo silloin, kun Perämeren rantaviiva on ollut kymmeniä kilometrejä nykyistä ylempänä...

Miten onkaan vanhan verkon painon tekijä, kuka liekin, osannut käsin tehdä tuohesta, pajusta ja luonnollisesti valikoidusta, mahdollisesti hiukan muokatusta kivestä sellaisen luomuksen?
Ne ovat ilmeisesti jo pitkästi toistasataa, kukaties jo parisataa vuotta vanhoja ja aivan varmasti nykyajan tuotekehitys- ja laatuvaatimukset täyttäviä luomuksia. Ihmeellistä!






Brasilian MM-jalkapalloa kevyesti...

MM-jalkapalloa on pelattu Brasiliassa jo pitkään ja neljä parasta tai ainakin jatkoon selvinneet ovat meille tiedossa.
Pakkohan MM-jalkapallosta on minunkin kevyt tekstinpätkä kirjoittaa blogikirjoittamisen hengessä - on taatusti ajankohtainen aihe eikä mitään jonninjoutavaa - ainakaan jalkapallodiggajien mielestä, johon joukkoon itsenikin mielellään katson kuuluvan.

Loppuotteluun raivasivat tiensä Saksa ja Argentiina. Pronssiottelussa pelaavat Brasilia ja Hollanti.

Karsinnoissa tippui monta tosi hyvää taitojalkapalloa pelaavaa joukkuetta ja liuta supertaitavia pelaajia...

Maana Brasilia on satsannut taloudellisesti erittäin paljon MM-kisoihin monen muun asian kustannuksella, siksi olisi ollut mielenkiintoista nähdä Brasilian joukkue loppuottelussa. On ikävää, että joukkuen romahti, ainakin puolustuspään pelaaminen oli sekaisin tärkeässä ottelussa Saksaa vastaan. Saksalaispelaajat tuntuivat onnistuvat lisäksi lähes kaikessa, mitä Brasilian maalin edustalla tapahtui. Kyllä saksalaisten 7-1 voitto isäntämaasta on edelleenkin käsittämätön.

Viime yönä Hollanti ja Argentiina nyhjäsivät, "potkiskelivat" varsinaisella peliajalla 0-0 ja jatkoajankin jälkeen peli oli 0-0.

Niinhän siinä sitten kävi, että Argentiina selviytyi loppuotteluun rangasituslaukausten eli voittomaalikilpailun saattelemana...
Edellisessä tapahtumassa aloittajalla= ensimmäisellä laukaisijalla on arvaamattoman suuri merkitys. Tällä kerralla Hollannin joukkueen valmantaja veikkasi pahasti väärin. Sen sijaan Argentiinan valmentaja valitsi ensimmäiseksi laukaisijaksi takuuvarmasti supertähden Messin, joka varsin keskinkertaisella laukauksella siivitti joukkueensa loppuotteluun.

Itse olen tavattoman kehno veikkaamaan. Mikäli kuitenkin on pakko veikata MM-jalkapallon lopputulosta, niin veikkaan, että edessä on tarkkaa, kovaotteista ja osittain tylsää pelaamista, jossa ei maaleilla mässäillä.

Pelin erittäin suurella todennäköisyydellä ratkaisee pelaaja, jonka nimi alkaa "ämmällä", näin olen karsovinani kristallipalloni pinnalta...

Lisäksi Brasilia ottanee lohdutusvoiton Hollannista, sen joukkue on velkaa kannattajilleen ympäri maailman...






keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus - sananhelinääkö?

Olen kauan sitten - taitaapa olla noin kaksikymmentä vuotta sitten - kirjoittanut otsikossa mainitusta asiakokonaisuudesta ottaen tarkastelun kohteeksi yhden kohdan (artiklan) kerrallaan.

Mikäli vielä oikein muistan, sain silloin kirjoituksistani muutaman kohtalaisen myönteisen palautteen - suusanallisesti. 

Viime aikojen tapahtumat maailmalla ja havainnot ympärillämme tapahtuvista asioista antavat oikeuden pistää esiin koko asiakokonaisuus kertauksena.

Painavaa, virallista artiklatekstiä, joka toiminee ainakin kahdella tavalla: teksti on hyvää iltalukemista - teksti tuudittaa uneen takuuvarmasti tai suorastaan piristää asiaan liittyvään kannanottoon, julkiseen keskusteluun.

Tunnustan avoimesti, että en ole tarkistanut mahdollisia muutoksia alla olevaan, jo kauan sitten hyväksyttyyn tekstiin. Arvelen, että blogini aktiivilukija saattaanee minut ajan tasalle...

Yleistä:
Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.
Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".
Julistuksen virallinen teksti on saatavissa YK:n kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Myös monet YK:n jäsenmaat ovat noudattaneet yleiskokouksen kehotusta ja kääntäneet julistuksen omalle kielelleen. Seuraavilla sivuilla oleva käännös on Suomen hallituksen vahvistama.
Julistuksen ilmaiskappaleita on saatavana YK:n Kööpenhaminassa sijaitsevasta pohjoismaisesta tiedotustoimistosta YK:n virallisilla kielillä, pohjoismaisilla kielillä ja rajallinen määrä muilla kielillä.

IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS
JOHDANTO

Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa, kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta, kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan, kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille, kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,
Kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja, kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,
Niin sen vuoksi YLEISKOKOUS antaa TÄMÄN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.

 
Artikla 1:

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Artikla 2:

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

Artikla 3:

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Artikla 4:

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

Artikla 5:

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

Artikla 6:

Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

Artikla 7:

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

Artikla 8:

Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

Artikla 9:

Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

Artikla 10:

Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

Artikla 11:
1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

Artikla 12:
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

Artikla 13:
1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

Artikla 14:
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

Artikla 15:
1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

Artikla 16:
1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.

Artikla 17:
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

Artikla 18:
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

Artikla 19:
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Artikla 20:
1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.
Artikla 21:

1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.

Artikla 22:

Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Artikla 23:

1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

Artikla 24:

Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

Artikla 25:

1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

Artikla 26:

1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

Artikla 27:

1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

Artikla 28:

Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

Artikla 29:

1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.

Artikla 30:

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Tässäpä aluksi...

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Mikä elämässä on tärkeää?

Kuolema pysäyttää. Lähimmäisten kuoleman yhteydessä tulee usein miettineeksi, mikä elämässä on tärkeää, elämisen arvoista.

Tuntuu, että hetkeksi aika pysähtyi. Näinkö se sitten on, ollaan tavallaan viimeisellä asemalla muistoinemme edesmenneistä. Mitä meistä jää loppujen lopuksi jäljelle?
Tekemiset/tekemättä jättämiset ja nimenomaan muistot, toivottavasti kauniit muistot, jotka kantavat pitkään...

Mikä elämässä on tärkeää?

Monissa keskusteluissa kokeneiden, yleensä iäkkäiden ihmisten kanssa, elämän tärkeimmät asiat tuntuvat liittyvän mm. seuraaviin asiakokonaisuuksiin.

Maa, suppeammin maapohja on tärkeää, suorastaan elintärkeä, koska se tuottaa meille kaikille suurimman osan tarvitsemistamme elintarvikkeista ja vaurauden mm. metsäteollisuuden, valitettavasti tällä hetkellä supistuneiden vientitulojen myötä. Maasta, olipa se omaa, vuokralla tai vaikka sitä ei itsellä olisikaan, on pidettävä huoli ja puolustettava kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Lähimmäiset nimenomaan lähiomaiset ja erityisesti lapset, lastenlapset, jälkikasvu ovat tärkeitä, koska heissä on loppujen lopuksi tämän maan lähitulevaisuus, vaikka heidän toimensa, koheltamisensa joskus meitä arveluttaakin...

Itsensä kehittäminen on tärkeää. Pitää itsensä jotakuinkin ajan tasalla, missä mennään, yrittää pysytellä ajan hermolla.
Pitää huoli henkilökohtaisesta paradigmastaan eli laajasti ottaen eräänlaisesta ihmisen mielikuvasta, näkemyksestä, käsityksestä ympäröivästä maailmasta.

Tunnustan taas kerran julkisesti pitäväni tarinoista, varsinkin loogisesti etenevistä tarinoista, joissa paha saa loppujen lopuksi palkkansa ja hyvä palkitaan.
Pidän myös hyvästä, melodisesta musiikista varsinkin jos siihen liittyy hyvät, puhuttelevat sanat.
Muun muassa useissa työväenlauluissa on mielestäni sekä melodia että sanat kohdallaan.
Eräs parhaimmista on Taistojen tiellä laulu, jota ei välinpitämättömänä, kylmänä voi kukaan nykyaikanakaan kuunnella.

Kyseisessä laulussa, joka on klassinen suomalainen työväenlaulu, alkujaan H. Konnon säveltämä vanha Suojeluskuntamarssi, johon kapellimestari K. Kangas teki sanat ja kuorosovituksen 1920-luvun loppupuolella, esiintyy sana eespäin.

Eespäin = eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi kiivaasti mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä.

Väitetään, että nykyaikana täytyy juosta, jotta edes pysyy paikallaan. Mikään ei tunnu enää riittävän...

Onko todella näin? Vai elämmekö loppujen lopuksi eräänlaisessa unessa ja dynaamisuuden/tehokkuuden harhassa, josta mm. kuuluisa, arvostettu ja kiistelty filosofimme Yrjö Kallinen meitä jo vuosikymmeniä sitten varoitteli.

Olla kaikessa rauhassa on myös tärkeää, jota monet meistä todennäköisesti yhä enemmän elämältään hakevat ja toivovat lähitulevaisuudessa. Em. osa-alueelle liittyvät yhä selkeämmin luonto; merenrannan kalliot ja kaislikot, jokitörmät, erämaan kivirakat, jne. .

Jättäytyä ulkopuolelle, tehdä juuri sitä, mistä on aina haaveillut, olla sopusoinnussa itsensä ja läheistensä kanssa – se on myös todella tärkeää!

Eiköhän tämä aamupaatokseksi riitä - tällä kerralla!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Mielipidevaikuttaja

”Jaaha, sieltähän se meidän mielipidevaikuttaja tuleekin!” sanoi pirteä, jo eläkkeellä oleva kemiläinen tuttavani vajaa pari vuotta sitten juuri ennen kunnallisvaaleja läheiselle kioskilla kiiruhtaessani yltiöoptimistisena Veikkauksen tuotelappuja täyttämään pienen rahankilinän toivossa.

Makustelin hetken yllättäen saamaani titteliä ja totesin: ”Kyllä tämä minun roolini näissä mielipidevaikuttamisasioissa on ollut toistaiseksi tosi vähäinen, sillä juuri kriittisimmillä hetkillä en saa ykkösartikkeleitani, niitä kantaa ottavia ja mielestäni todella asian ytimeen meneviä artikkeleita, edes julkaistuiksi!”

Hän hyväksyi kommenttini ja alkoi täyttää keskittyneesti omia jalkapalloveikkaus-sarakkeitaan, joiden täyttämisessä hän on käsitykseni mukaan asiantuntija, todellinen ammattilainen...
Teki mieleni kysäistä pikku vinkkejä jalkapallo-otteluihin, mutta hän tuntui keskittyvän asiaansa niin intensiivisesti, etten rohjennut enää häntä häiritä.

Tuo käsite mielipidevaikuttaja jäi hiukan mielen päälle, joten...

Suomessa sanomalehtien päätoimittajat ovat muutaman vuoden ajan valinneet suomalaisen mielipidevaikuttajan. ­Vuoden mielipidevaikuttaja–äänestyksessä on hyvin harvoin äänestyksen voittanut joku muu kuin poliitikko tai valtiovallan edustaja.
Tämän väitetään osoittavan, että valtiovalta todellakin kuuluu kansalle ja kansalaiset myös näkevät, mitä sillä sektorilla tapahtuu.
Luonnollisesti myös poliitikkojen lähes jokapäiväinen esiintyminen mediassa vaikuttaa asiaan.

Puhutaan, mitä puhutaan, kunhan vaan puhutaan tai kirjoitetaan, mitä kirjoitetaan, kunhan vaan kirjoitetaan, näinhän se ikävä kyllä usein on...

Väitetään, että meillä eletään aivan liikaa tätä päivää. Lähihistoriasta, mutta nimenomaan lähitulevaisuudesta pitäisi kirjoittaa enemmän! Kuka osaa/uskaltaa kirjoittaa lähitulevaisuudesta? 
Kukaties mielipidevaikuttaja-tyyppiset henkilöt, jotka näkevät hiukan pitemmälle kuin matti tai maija meikäläinen tai ainakin väittävät näkevänsä...

Minkä tyyppisiä ominaisuuksia liittyy käsitteen mielipidevaikuttaja-henkilöön? Ehkä jotain alla olevaa:

+ pöllyttää, ravistelee piintyneitä, ”kalkkiintuneita” ajatuksia, näkökantoja
+ on suorasanainen, rohkea, ei kirjoita rivien väliin 
+ seisoo sanojensa ja kirjoittamisensa takana
+ sanoo ja kirjoittaa ristiriitaisistakin asioista
+ vapauttaa sanomisillaan, kirjoittamisillaan ihmiset mielipiteiden vaihtoon
+ tuo avoimesti esiin ihmisen heikkouksineen ja vahvuuksineen
+ kulkee usein vastavirtaan
+ ajaa johdonmukaisesti omaa, usein tiukkaakin linjaa
+ sanoo, kirjoittaa ja nimenomaan käytännössä tekee, mitä ajattelee
+ puolustaa heikompia, vähäosaisia
+ suoraselkäinen, määrätietoinen, riippumaton ja johdonmukainen
+ ottaa huomioon niin ekologiset kuin sosiaalisetkin asiakokonaisuudet
+ jne.

Huh! Huh! Tulipa varsinainen luettelo!

Em. tyyppisiä henkilöitä Suomesta on löydettävissä varmaan roppakaupalla, todennäköisesti 
seutukunnaltammekin muutama.

Mielestäni Suomessa on kuitenkin turhan vähän todellisia henkilömielipidevaikuttajia.

Sitävastoin yksi kiistattomin mielipidevaikuttaja on media; TV, radio, sanomalehdet ja nykyään yhä selkeämmin netti ja viimeksi mainitussa nimenomaan some eli sosiaalinen media...

Kaiken lisäksi väitetään, että netissä vellova pelimaailma on tulevaisuuden maailmanmahti!

Media on mielipidevaikuttanut – ”ohjaillut/myötävaikuttanut” – monissa maamme takavuosien tapahtumissa.

Mielipidevaikuttamissarkaa, osittain kivistä peltoa kyllä riittää lähitulevaisuudessakin...


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Tämä maailma ja sinä

Sain otsikon mukaisen sähköpostiviestin kauan sitten kansainvälisen ystäväinviikon aikoihin.

Olen samasta asiasta itsekin kirjoittanut vielä työssäollessani käytyäni jollakin opetustyöhöni liittyvällä kurssilla, jolla yksi luennoitsijoista käsitteli asiaansa alla mainitun teeman avustuksella.

Alla oleva on osittain suoraa nettilainausta noin kymmenen vuoden takaa, jonka varmaan joku tämän blogin tietokone-orientoinunut lukija päivittää ja pistää tulemaan kommenttina paluupostissa...

Pienoismaailma

Jos pienentäisimme koko ihmiskunnan 100 asukkaan kokoiseen kylään ja ottaisimme kaikki kansakunnat huomioon, niin tältä tämä kylä näyttäisi (siis noin kymmenen vuotta sitten):

Kylässä asuisi:

57 aasialaista
21 eurooppalaista
14 amerikkalaista (pohjois- ja eteläamerikkalaista)
  8 afrikkalaista

52 olisi naisia
48 olisi miehiä

70 ei vaaleaihoisia
30 vaaleaihoisia

70 ei kristittyä
30 kristittyä

89 heteroseksuaalia
11 homoseksuaalia

6 ihmistä omistaisi 59 % koko maailman rikkauksista ja kaikki 6 henkilöä olisivat USAsta.

80 ihmisellä ei olisi tarpeellisia asuinoloja

70 olisi lukutaidottomia

50 olisi aliravittuja

1 kuolisi

2 syntyisivät

1:llä olisi tietokone

1:llä olisi akateeminen loppututkinto

Kun maailman näkee tältä kantilta, on jokaiselle hyvin selvää, että tarve yhteenkuuluvuuteen, ymmärrykseen, hyväksyntään ja koulutukseen on välttämätön.
Jos tänä aamuna heräsit terveenä, olet onnellisempi kuin miljoona ihmistä, jotka eivät tule enää kokemaan seuraavaa viikkoa.
Jos et ole koskaan nähnyt sodan taistelua etkä tuntenut yksinäisyyttä vankeudessa, kidutusta tai nälkää - olet onnellisempi kuin 500 miljoonaa ihmistä tässä maailmassa.

Jos voit mennä kirkkoon ilman pelkoa vihatuksi tulemisesta, vankeudesta tai kuolemasta - olet onnellisempi kuin 3 miljardia ihmistä tässä maailmassa.

Jos sinulla on jääkaapissa ruokaa, vaatteet ylläsi, katto päänpäällä ja sinulla on sänky missä nukkua - olet rikkaampi kuin 75% maapallon ihmisistä.

Jos sinulla on pankkitili, rahaa kukkarossa tai kolikoita pienessä rasiassa kuulut maapallon 8% hyvinvoivista ihmisistä.

Jos pystyt lukemaan tämän mailin, olet kaksinkertaisesti siunattu,
sillä:

1. joku ajatteli sinua
2. et kuulu niiden 2 miljardin ihmisen joukkoon jotka eivät osaa lukea

ja...sinulla on tietokone käytössäsi!

So what? Entä sitten? Saattaa monikin lukijoista ajatuksissaan todeta, tuo on nyt sitä viimeisenpäälle näsäviisasta teoriaa ja sananhelinää! Niin saattaa ollakin, mutta...

Tunnustan, että itsekin olen joissakin asioissa mahdollisesti ollut tiukkapipoinen, näin ainakin minut jollain lailla mielestään tuntevat sanovat, mutta...

Kyllä varmaan eri elämäntilanteissa on kenellä tahansa mahdollisuus tutkiskella ja tarkistaakin omia – ehkä piintyneitäkin näkemyksiään – ja reivata niitä uuteen kurssiin. Se on ainakin osittain sitä paljon mainostettua henkistä kasvua, kypsymistä ihmisenä.

Kaikesta huolimatta pienoismaailmaterveisin...

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tök-tök-suomenkielen kuvitteellinen pikakurssi

ITSE ASIASSA ET EI KU ÄÄ OIKEESTI NIIN KU TOTA TOTA…

Tuntuuko teksti tutulta? 

Olen kirjoittanut tästä asiasta vuosikymmenien aikana kohtalaisen säännöllisesti, varmaankin joka toinen-kolmas vuosi...

Miksi ihmeessä? Siksi, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja että em. tök-tök-suomenkielen suurkuluttajat havahtuisivat käyttämäänsä kielenkäyttön. Toistaiseksi olen surkeasti epäonnistunut "kielenhuoltotehtävässäni".

Tuntuu siltä, että entistä enemmän esiintyy alla olevan tyyppistä puhetta niin televisiossa kuin radiossakin, josta näytteenä totaalifiktiivinen keskustelu, jonka tyyppistä kuulee lähes päivittäin - valitettavasti. 

Itse asiaan:

Kuuntelin radiosta eräänä iltapäivänä lyhyttä haastattelupätkää. Haastateltavana olivat, en nyt jaksa millään muistaa minkä lajin urheilijat olivat kyseessä.
Ohjelmassa suorastaan intohimoisen intensiivisesti yritettiin selvittää meille radionkuuntelijoille urheilusanoman perillemenoa.

Keskustelu sujui suunnilleen tähän tyyliin, mikäli oikein muistan…

Radiotoimittaja:
Arvoisat radion kuuntelijat, aiheemme tänä iltapäivänä on ”Miten saada kahdenkeskisessä keskustelussa oma, tässä tapauksessa urheilusanoma mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti perille?” Olemme saaneet keskusteluvieraaksemme kaksi maamme eturivin erittäin menestynyttä urheilijaa. Tervetuloa suoraan radiolähetykseen täältä Ylen Ö-studiolta!

Eiköhän sitten aloiteta!

Itse asiassa ei ku tai oikeesti niin ku musta tuntuu, että aihe teille molemmille on niin ku tasantarkkaan tuttu ja turvallinen joten et niin ku lähtään sit meneen…


Urhelija A:
Okei kyl tää täst! Musta tuntuu et sillee tota tota noin et et niin ku ni tuota ikään kuin eli eli ee ee sit ku asia on ihan oikeesti kuitenki vaikee…

Urheilija B:
Niin! Kyl mä luulen kans et se niin ku sit ku ää ää ee ee ikään kuin oli tota tota se ei ihan silleen niin ku aivan yksinkertainen todellakaan ole…

Radiotoimittaja:
Nii tota ee ee ku ku ja ja öö öö et silleen voitteks te ihan silleen pikkusen niin ku selventää mist siin loppujen lopuksi ihan oikeesti on silleen ää öö niin ku kysymys…

Urhelija A:
Musta tuntuu et silleen tota  tota noin et et niin ku ni tuota ikään kuin eli eli ee ee sit ku asia on ihan oikeesti sikavaikee se ei siistisiti niin ku ää et et  se ei hahmotu ihan pikku miitingillä…

Urheilija B:
Joo just ihan niin! Kyl mä luulen kans et se niin ku sit ku ää ää ee ee ikään kuin oli tota tota se ei ihan silleen niin ku aivan yksinkertainen todellakaan ole mut coolisti siihen voi sit silleen kuitenki suhtautuu…

Radiotoimittaja:
Ihan tottako? Ee ee ku ku ja ja öö öö et silleen voitteks te ihan silleen pikkusen vielä niin kun niin ku tarkentaa mist siin loppujen lopuksi ihan niin ku superoikeesti on silleen ää öö niin ku kysymys…

Urhelija A:
Mä kertaan vielä ä ää öö öö … Musta tuntuu et silleen tota  tota noin et et niin ku ni tuota ikään kuin eli eli ee ee sit ku asia on ihan oikeesti vaikee mut ei siin mitään ee ee et ku…

Urheilija B:
Niin! Kyl mä luulen kans et se niin ku sit ku ää ää ee ee ikään kuin oli tota tota se ei ihan silleen niin ku aivan yksinkertainen todellakaan ole…

Radiotoimittaja:
Tää stoori lähestyy loppuaan … onks teil viel jotain lisää jot saadaan juttu purkkiin ja veks nii tota ee ee ku ku ja ja öö öö et silleen voitteks te ihan silleen pikkusen niin ku viel mahdollisesti selventää ää öö et et niin ku on kysymys…

Urhelija A:
Musta tuntuu et silleen tota  tota noin et et niin ku ni tuota ikään kuin eli eli ee ee sit ku asia on ihan oikeesti vaikee ja mää oon sanonut asiasta kaiken oleellisen et silleen niin ku…

Urheilija B:
Kyl mä luulen kans et se niin ku sit ku ää ää ee ee ikään kuin oli tota tota se ei ihan silleen niin ku aivan yksinkertainen todellakaan ole mää oon ja sanonut kaiken siit…

Radiotoimittaja:

Kiitoksia teille, arvoisat urheiluasiantuntijamme, todella virikkeellisestä ja selventävästä haastattelusta!
Olen ehdottoman varma, että ohjelmaamme seuranneet radiokuuntelijat saivat selkeän kuvan, mihin olennaisiin asiakokonaisuuksiin on syytä kiinnittää huomiota, jotta kahdenkeskisessä keskustelussa oma sanoma, tässä tapauksessa urheilusanoma menee mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti perille…






torstai 3. heinäkuuta 2014

Kvartaalitalous ja yltiöpäinen individualismi

Mitä otsikon termit tarkoittavat? Ne tarkoittanevat, että elämme maailmanlaajuisesti verkottuneessa markkinataloudessa neljännesvuosirytmissä, jossa ihannoidaan yksilöllisyyttä yli kaiken.

Kvartaalitalouteen liittyen Suomessakin on puhuttu jo vuosikymmeniä ns. markkinavoimista, kasvottomista suursijoittajista
He seuraavat herkeämättä eri yritysten neljännesvuosikatsauksia ja tekevät niiden perusteella tunteettomasti nopeita ratkaisujaan.
Heille käsite tulosvaroitus on myrkkyä. Mikäli on odotettavissa, että juuri nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä tulos = voitto ei olekaan edellisen neljänneksen tasoinen, alkaa tapahtua...

Kuvitellaanpa, että tulos = voitto jollakin huippuyrityksellä edellisellä vuosineljänneksellä oli 1,5 miljardia euroa ja nyt meneillään olevan tulosvaroituksen mukaan vaivaiset 1,25 miljardia euroa, niin johan sijoitusrahat - ainakin osa niistä - alkavat siirtyä sutjakkaasti paremmille apajille.

Kvartaalitalous merkitsee tiliä sijoittajalle vuosineljänneksittäin. Pitemmälle tosi sijoittaja ei katsele, sillä maailmalla on yllin kyllin rahastettavaa!

Individualismi puolestaan korostaa yltiöpäistä yksilöllisyyden korostamista. Se tulee selvästi esiin mm. lehtien menestystarinoista.
Niissä annetaan lukijalle mielikuva, että saada kasaan n miljoonaa euroa verotettavaa tuloa ja/tai -omaisuutta, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista, olipa eurot hankittu erinomaisen optiosopimuksen, hyvin ajoitetun yrityskaupan, yrityksen uussijaintiratkaisun, onnekkaan televisio-ohjelmakokonaisuuden, huippu-urheilusuorituksen, tms. myötä...

Varsinkin niin sanotun keltaisen lehdistön lööpeissä vilahtelee näitä individualismin ilmentymiä, joista monet poistuvat takaoikealle liukkain tanssiaskelin ja putkahtavat kohta taas jossakin muussa individualismisuutta korostavassa ympäristössä. ”Jokainen on oman onnensa seppä!” meille opettavaisesti uskotellaan = saarnataan.

Suurinta osaa edellä mainituista supermenestyjistä ei taatusti kiinnosta pätkääkään, miten esimerkiksi Suomi-niminen maa, yhteiskunta toimii tai tulee toimeen.
Näennäisesti he saattavat toki vakuuttaa lööppilehtiin riippuvuussuhteessa olevan herkkäuskoisen vakilukijan/irtonumero-ostajan, että he ovat tämän maan timantinkova selkäranka.

Kuitenkin he ovat turvatakseen – individualistisesti – oman ökytoimeentulonsa valmiita silmää räpäyttämättä siirtämään yritystoimintansa tai rahansa mihin tahansa halvan työvoiman maahan/veroparatiisiin, kunhan vaan rahaa tulee edelleen kuin suokuokalla! Niin tai vähintäänkin naapurimaahan - yleensä näissä tapauksissa lännen suuntaan...

On muka uutta, että suomalaisyritysten voitot menevät ulkomaille, investoinnit vähenevät ja palkat laahaavat lähes paikallaan. Näinhän on ollut jo vuosikausia!

Ettei tämä artikkeli mene totaalisesti riistokapitalistien/-perheiden esittelyksi, heitähän ei Suomessa ole vanhojen laulujen perusteella kuin kaksikymmentä, on syytä avoimesti todeta, että nimenomaan individualismi nostaa kyllä päätään joka paikassa.

Se on pelkistettynä sitä: ”Minulle kaikki nyt heti!” Tähän liittyy myös upouusi käsite, elintasorasite, joka rassaa aidosti monien mielenrauhaa.

Pitääkö elintason aina vaan kasvaa, kasvaa ja kasvaa?

Tänään eivät riitä enää eilisen romppeet ja huomenna täytyy olla meno kiihkeämpää kuin tänään: tilavampi asunto, etelän aurinkoon/tunturinkupeeseen useammin, kelohonkamökki ja vähintäänkin viikko-osaketta siellä sun täällä, uudenkarhee ja entistä tilavampi auto alle yhä tiheämmin, puhumattakaan monista vapaa-ajan vekottimista, jne. ...

Tuttu oravanpyörä, joka on aika kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.
Missään ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja!

Onko syytä aloittaa vihdoinkin vakava keskustelu elämisen tasosta ja todellisesta, aidosta elämisen laadusta?

Kyllä mietityttää...

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Elämä on yhtä tarinaa

Onko nykyajassa tilaa tarinoille?

Kyllä, aivan ehdottomasti kyllä, sillä elämä on mielestäni loppujen lopuksi yhtä tarinaa...

Itse olen aina pitänyt tarinoista. Miksi? Ehkä siksi, että elämä koostuu lukemattomista,
monimuotoisista tarinoista. Elämme koko ajan alati muuttuvien tarinoiden keskellä.
Mielellään kerron itsekin tarinoita, jotka yleensä perustuvat omiin kokemuksiini.

Omat tarinani ovat pääasiassa varsin vaatimattomia ja kuulijan kannalta kukaties liian
jokapäiväisiä, turhankin arkisia…

Olemme lainanneet kirjastosta DVD-levyjä takavuosina lähes viikoittain. Katselimme tietokoneen ruudulta kauan sitten pojantyttäremme kanssa mielenkiintoisen elokuvan, tarinan nimeltään Jali ja suklaatehdas…
______________________________________________________________________
Suora nettilainaus:
Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory, toisessa suomennoksessa Sulo
ja suklaatehdas) on yksi kirjailija Roald Dahlin tunnetuimmista lastenkirjoista. Siitä on tehty
myös kaksi elokuvaa, ensimmäisessä, 1970-luvulla tehdyssä versiossa pääosassa Villi
Vonkana oli Gene Wilder, ja myöhemmässä, vuonna 2005 ensi-iltansa saaneessa Tim
Burtonin ohjaamassa versiossa Jalina Freddie Highmore ja Villi Vonkana Johnny Depp.
Kirja kertoo rikkaasta ja omituisesta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka piilottaa
suklaatehtaansa tuotteisiin viisi kultaista pääsylippua. Noilla pääsylipuilla viisi lasta ja
heidän vanhempansa pääsevät tutustumaan hänen kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen
suklaatehtaaseensa yhdeksi päiväksi.

Päivän aikana opitaan monenlaisia tärkeitä läksyjä, ja yksi toisensa jälkeen lapset
putoavat pois pelistä. Jäljelle jäänyt kirjan päähenkilö, köyhä Jali-poika voittaa lopulta
satumaisen yllätyspalkinnon. Suklaatehtailija Villi Vonkan hahmo perustuu löyhästi Dahlin
kotikaupungin merkittävään Cadburyn perheeseen.
_______________________________________________________________________
Mielestäni tässä tarinassa on sellaisia elementtejä, jotka kuuluvat raadolliseen nykyaikaan:
armoton kilpailu, äärimmäinen voiton tavoittelu, yltiöpäinen ahneus, täydellinen toisten
ihmisten huomioon ottamattomuus, välinpitämättömyys, jne. mutta onneksi myös
myötäelämistä ja ymmärtämistä…

Kaikkia edellä mainittuja kenen tahansa – niin aikuisen kuin lapsen – on syytä tykönään
mietiskellä ja priorisoida.

Nimenomaan lasten kanssa katsottuna tarina on mainostekstin mukaisesti: ”Kultainen
pääsylippusi niin kekseliääseen ja mielikuvitukselliseen maailmaan, ettet halua hukata
yhtäkään herkullista hetkeä.” Elokuvan toteutuksessa on käytetty voimallisesti hyväksi
tietotekniikkaa…

Kaikesta huolimatta perheen – isän ja äidin – myös isovanhempien rooli korostuu Jali ja
suklaatehdas-tarinassa ja mikä parasta, tarinassa on onnellinen loppu.

Villi Vonkan lennokkuus lähentelee Paroni von Munchhausen tarinoita. Hänhän mm.
ratsasti tykinkuulalla, kävi kuussa ja maan keskipisteessä. Eräs parhaimmista
Munchhausenin tarinoista on mielestäni kuitenkin se, jossa seikkailujen tiimellyksessä
uskomaton kerskailija muun muassa vajosi ratsuineen päivineen suonsilmään.
Münchhausen pelastui kuivalle maalle nostamalla itsensä ja hevosensa tukastaan,
letistään ylös.

Molemmissa edellä mainituissa tarinoissa opetus lienee pelkistettynä se, että lähes
uskomattomilla oivalluksilla, innovaatioilla ja ennen näkemättömillä visioilla
lähitulevaisuudessa kuitenkin erilaisista vaikeuksista ja uhkakuvista selvitään.

Kuitenkin elävässä elämässä tarvitaan lisäksi totuuden puhujia ja realiteettien
todellisia ymmärtäjiä ja tietysti niitä jarrumiehiä ja -naisia. Niitä yleensä löytyy joka
lähtöön…

Eilisen tarkennusteksti...

Eilen kirjoittelin ensimmäistä blogitekstiäni sen verran tohkeissani, että pieni tarkennus lienee paikallaan.

Pinta-alaltaan tasoitettava varastosokkeli on alle 5 m2, joten 25 kg:n säkki on enemmän kuin riittävä. Toisin sanoen suurin osa kivipohjaisesta jauheesta jäänee taas käyttämättä = "vanhentumaan", jolla ei myöhäisemmässä vaiheessa (yli 12 kk kuluttua) tee yhtään mitään.

Onneksi em. tavara ei aivan hinnan kiroissa sentään ole...

Varmaan joskus vielä myydään em. tyyppisiä materiaaleja nykyistä pienemmissäkin erissä, tuskin sentään aivan kilotavarana.

Joka tapauksessa on todettava: "Nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan, kun sai oikean osoitteen!" Sokkelin tasoitus on menossa ja tavara tuntuu tarttuvan pintaan oikeaoppisesti - hyvä niin.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Numero uno...

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Minua on jo kauan sitten psyykattu avaamaan oma blogipalsta ja kirjoittamaan blogikirjoituksia.
Miksi?
Siksi, että olen vuosien saatossa valitellut, että tekstini eivät läheskään aina läpäise eri lehtien yleisönosastojen julkaisemiskynnystä. Osan mm. em. julkaisemattomista teksteistäni olen siirtänyt korisivuilleni, jotka ovat Kemin kaupungin kotisivujen alla...

Helpoimmin aikaisempiin ajatuksiini pääsee kiinni Googlaamalla nimellä Aki Pyykkö. Sieltä löytyy asiaa minun taustoistani ja aikaisemmista ajatuksistani vähintäänkin siteeksi.

Tämän tyyppinen blogikirjoittaminen on minulle siis aivan uusi asia, onko se "minun juttuni", se selvinnee myöhäisemmässä vaiheessa.

Tämä päivä on ollut mielenkiintoinen. Asiaan liittyvänä kirjoitan pienen "aasinsillan".

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana rakentamassa/rakennuttamassa kaiken kaikkiaan kahdeksaa rakennusta. Yksi edellä mainituista on iso rivitalo ja kaksi rakennuksen pohjia. Viisi rakennuksista on tällä hetkellä käytännössä perheemme käytössä. Rakentaminen/rakennuttaminen on vaikea laji, johon liittyy paljon epävarmuustekijöitä - pieniä ja suuria..

Materiaalit ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana valtavasti. On syntynyt eräänlaisia hektisiä täsmämateriaaleja, joita on maallikon vaikea hallita.

Tänään - tiistaina 01.07.2014 - törmäsin taas mm. edellä mainittuun.

Olen alkukesästä maalannut 1980-luvun puolessa välissä rakennetun varastorakennuksemme räystäät, osittain räystäänaluset, kaksi seinää, ikkunanpuitteet, pellit ja tavoitteena oli juuri tänään lähinaapurini avustuksella käsitellä sokkeli/"kivijalka"...

Olin jemmannut edellisestä rakentamisprojektista jauhemaista sokkelintasoitetta. Säkkiä (25 kg) olen säilytettänyt varastossa kuivassa, lämpimässä ja avaamattomana.

Pienen koe-erän sekoituksen ja levityksen jälkeen kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Seos ei tarttunut kunnolla kiinni. Kuivuttuaan kiviaines jotakuinkin rapisi sokkelinjuureen...

Työ keskeytettiin. Säkin kylkeen kirjoitettua tekstiä luettuamme totesimme, että "parasta ennen/viimeinen käyttöpäivä" oli auttamattomasti ohitettu. Tekstin mukaan tasoitusjauhe pitäisi käyttää valmistushetkestä noin 12 kuukauden kuluessa.

Kiviainepohjainen jauhe vanhenee! Kyllä ovat taitavia nuo sideainekauppiaat/-sekoittajat! Aineiden potku loppuu alta aikayksikön...

Minulle tuli rautakauppaan lähtö. Uusi säkki on nyt odottamassa "korkkaamista". Säkistä jäänee näillä näkymin käyttämättä noin 4/5 mutta kauppa se on, joka kannattaa - takuuvarmasti.

Arvelen, että joku rikkiviisas lukija antaa minulle ystävällisen pikapalautteen: "Luehan säkin kyljessä olevat tekstit seuraavalla kerralla tarkemmin." Niinpä!