Olen kirjoittanut otsikon aihepiiristä aikaisemminkin, muun muassa kolmen edellisen
kunnallisvaalin alla. Suomessa kunnallisvaalit toimitetaan joka neljäs vuosi lokakuun neljäntenä sunnuntaina. Seuraavat kunnallisvaalit toimitetaan syksyllä vuonna 2016.
"Hei! Kamoon pappa!" saattavat monet nuoret lukijat irrotella. "Seuraaviin vaaleihin on iäisyys aikaa, yli kaksi vuotta!" he sauhuavat tohkeissaan.
Niinpä, eduskuntavaalitkin ovat vielä vuonna 2015 mutta tuo syksy 2016 on kohta ovella...
Yleensä kunnallisvaalien alla olemme saaneet lukea monien kokeneiden kunnallispoliitikkojen päättäneet luopua ehdokkuudesta. On luonnollista, että vuosikymmenien luottamustehtävien hoito jättää jälkensä.
Osa heistä jättäytyy sivuun ilmeisen turhautuneena, voimattomana yksittäisen luottamushenkilön mahdollisuuksiin vaikuttaa välillä ahdistavan tiukoissa talousprosesseissa.
Varmaan vuosi ennen ns. H-hetkeä eri puolueiden paikalliset ykkösketjut katselevat jo ”sillä silmällä” ympärilleen rekrytoidakseen riveihinsä varteenotettavia kunnallisvaaliehdokkaita. On tärkeää saada ns. täydet listat, joilla poimitaan kaikki mahdolliset potentiaaliset äänet omaan koriin…
Ykkösketjujen puoluejyrät toivovat löytävänsä pomminvarmojen ääniharavien lisäksi sellaisia
ehdokkaita, jotka saisivat Suomen suurpuolueen, myös paikallisen suurpuolueen Nukkuvat
liikkeelle vaalipäivänä.
Nukkuvien ääniosuus mm. Kemissä on 2000-luvulla ollut noin 40%, se on seuraavissa ylikin, mikäli selkeästi uutta ilmettä ja äänestysmotivaation nousua ei löydetä.
Kukaties seuraavien kunnallisvaalien lähestyessä syntyy aivan uusia paikallisryhmittymiäkin.
Monet meistä väittävät, että mitä se oikeastaan kannattaa äänestää, sama meno se kuitenkin
jatkuu joka tapauksessa, olipa asioista päättämässä kuka tahansa.
Monet meistä väittävät myös, että kyllä sitä vaalien alla luvataan vaikka kuu taivaalta, mutta kun
vallan kahvaan päästään, niin lupaukset unohtuvat ja takki kääntyy sutjakkaasti yhdessä yössä.
Monet meistä väittävät lisäksi, että kaikilla poliittisilla puolueilla ohjelmat ovat niin
samantyyppiset, ettei niitä juuri toisistaan erota…
Olipa asia niin tai näin, joka tapauksessa kunnallisten luottamustehtävien arvostuksen ja kiinnostavuuden on kohennuttava nykyisestään!
Miten? Muun muassa siten, että on selkeästi viestitettävä mahdollisuuksista ruohonjuuritason
vaikuttamiseen. Kyllä nimenomaan kunnallispolitiikka parhaimmillaan, mm.
lautakuntatyöskentely on yhteisten asioiden hoitamista.
Siten myös, että työnantaja, olipa kyseessä kunta, kuntayhtymä, julkinen virasto, yksityisyritys,
tms. arvostaa niiden työntekijöiden ja virkamiesten luottamustyöpanosta, jotka ovat esim.
valtuusto- tai hallitusjäsenenä ja lautakuntajäsenenä tekemässä luottamusmiestyötä
yhteiseksi hyväksi.
Oikeastaan työnantajan on syytä olla erityisen tyytyväinen siitä, että työntekijöiden ja virkamiesten joukosta löytyy sellaista aktiviteettia, että se on johtanut em. tyyppisiin tehtäviin.
Tehtävien arvostusta tukee muun muassa toimenpiteet, joilla luottamustehtävissä
työskentelevälle taataan palkallinen osallistuminen työaikana kokouksiin siten, että hän ei
joudu täyttämään ansionmenetyslomakkeita eikä hänelle maksettavaa palkkaa veloiteta
kaupungin/kunnan kassasta.
Se on sitä yhteisvastuullisuutta, sillä luottamustehtävissä toimivat hoitavat loppujen lopuksi myös oman työnantajansa etuja.
Esimerkiksi yksi tai kaksi 1-3 tunnin kokous kuukaudessa ei voi olla kynnyskysymys minkään
työnantajatahon palkkakertymässä! Toisaalta kukaan työntekijä tai virkamies ei voi olla niin
korvaamaton, ettei hänen työpanostaan voida korvata riittävän aikaisessa vaiheessa sovituilla
sijaisjärjestelyillä.
Nykyisin kokousajankohdat ovat pääsääntöisesti aivan liian myöhäisiä.
Mielestäni luottamustehtävien kokousajankohdat pitää olla ma-pe pääsääntöisesti klo 12-16 välisenä aikana, sillä asiantuntijoiden mukaan myöhäisenä ajankohtana alkavien ja pitkään kestävien kokousten tehokkuus on alhainen.
Siirtyminen kokousten aikaistamiseen parantaa tehtävien päätösten tasoa, järkeistää
kaikkien osapuolten ajankäyttöä ja edesauttaa luottamustyössä jaksamista.
Kokouksista ei saa muodostua arvokasta ajanhukkaa-tyyppisiä seurustelutapahtumia.
Lisäksi em. menettelyllä todennäköisesti puretaan edes hiukan valitettavan monien
nykyluottamushenkilöiden iltakokousruuhkaa...
Tässä aluksi, lisää matkan varrella, onhan tässä onneksi vielä vähän aikaa em. H-hetkeen.
Aika kuluu kuitenkin pelottavan nopeasti.