Olen itse kouluttanut entisen elämäni = työelämän aikana 1970-luvun alusta aina syksyyn 2008 puunjalostusteollisuuden osaajia Kemissä, Lappeenrannassa ja Imatralla.
Suomen metsät ja puun kasvu tulivat aika tutuiksi. Opetusurani aikana joka ainut vuosi puuta kasvoi Suomessa huomattavasti enemmän kuin sitä teollisesti käytettiin. Ymmärtääkseni metsät ovat jääneet pääsääntöisesti aina jälkipolville paremmassa kunnossa.
Suomalaiset ovat esimerkillisesti pitäneet huolta metsäomaisuudestaan.
Suomi elää metsästä ja metsässä aivan varmasti myös tulevaisuudessa.
En tunne kyseistä Metsä meidän jälkeemme-teosta. Todennäköisesti sen jossakin vaiheessa uteliaisuuttani luen läpi.
Alla olevassa artikkelissa mainitaan muun muassa:
Kirjoittajista suojelu on tärkeää, mutta puuta tarvitaan tulevaisuudessakin.
– Olemme rakentaneet teoksen tutkijahaastatteluille. Se, mitä metsäkeskusteluun kaipaan, on luottamista tutkijoiden sanaan.
Kirjoittajat eivät halua syyllistää yksittäisiä metsänomistajia hakkuista.
_____________________________________________________________
Tuo maininta tutkijahaastatteluille kiinnostaa minua henkilökohtaisesti.
Miksi?
Siksi, että aina kun Suomessa metsäkeskustelussa tulee esiin nimi Erkki Lähde, minun ajatusmaailmassa alkavat kellot kilkattaa ja voimallisesti.
Miksi?
Siksi, että kyseinen henkilö on niin superristiriitainen, että turkimuksen objektiivisuus on enemmän kuin kyseenalaista.
Arvatenkin ja toivottavasti kirjan tekijät ovat haastatelleet useita metsäalan tutkijoita...
Mutta hieno saavutus pohjoisen journalisteilta!
Pohjoisen journalistit halusivat kertoa, mikä suomalaisen metsän todellinen tila on – He eivät halua syyllistää yksittäisiä metsänomistajia hakkuista, vaan saada ajattelemaan vaihtoehtoja
Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat toimittajat Anna Ruohonen, Jenni Räinä ja Pekka Juntti ja valokuvaaja Anssi Jokiranta teoksellaan Metsä meidän jälkeemme.
Hannamari Ahonen
27.11.2019 14:43
FINLANDIA-PALKINTO
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneet valokuvaaja Anssi Jokiranta (vas.) ja toimittajat Anna Ruohonen, Pekka Juntti ja Jenni Räinä ovat jo työssään journalisteina tehneet paljon uutisia ja reportaaseja metsästä.
KUVA: MAURI RATILAINEN
Pohjolan Sanomien toimittaja Jenni Räinä haastatteli vuonna 2010 metsänhoitotieteen emeritusprofessoria Erkki Lähdettä, joka oli metsäkeskustelussa kiistanalainen hahmo.
Räinä oivalsi Lähdettä haastatellessaan, miten suuri vaikutus metsiin oli sillä, että suurin osa ympäröivästä metsästä oli talousmetsää. Metsää, johon ihminen oli omalla toiminnallaan voimakkaasti vaikuttanut.
Alkuperäisen metsän muutos ja metsän todellinen tila jäivät askarruttamaan Räinää. Tosin ennen metsäaiheeseen tarttumista hän irtisanoutui ja alkoi kirjoittaa kirjaa maaseudun tyhjenemisestä. Sitä varten hän kävi haastattelumatkalla aivan itärajan pinnassa.
– Kun ajoimme niin syvälle Kainuuseen kuin vain voi ajaa, odotin koko ajan, milloin ympärillä alkaa jylhä korpimetsä. Saimme ajaa haastateltavan pihaan asti, eikä sitä korpimetsää tullutkaan.
Monella suomalaisella voi Räinän mukaan olla mielikuva, että jossakin on suuri jatkuva metsien erämaa. Mielikuva ei vastaakaan sitä, miltä suomalaisessa metsässä näyttää.
Kirja on rakennettu tutkijoiden haastatteluille
Metsä on niin laaja ja politisoitunut asia, että Räinä ajatteli yksin aiheeseen tarttumisen mahdottomaksi. Viiniteltyään entisen työkaverinsa Anna Ruohosen kanssa, naiset päättivät kirjoittaa metsästä yhdessä. Mukaan he pyysivät vielä Räinän Pohjolan Sanomien aikaisen työkaverin Pekka Juntin ja nykyisinkin Lapin Kansan kuvaajana olevan Anssi Jokirannan.
Nelikko halusi kertoa luonnon näkökulmasta, minkälainen suomalaisen metsän tila on nyt. Minkälainen metsä olisi luonnontilaisena? Mitä me haluamme metsillemme tehdä ja miten niitä käsitellä?
Kirjoittajista suojelu on tärkeää, mutta puuta tarvitaan tulevaisuudessakin.
– Olemme rakentaneet teoksen tutkijahaastatteluille. Se, mitä metsäkeskusteluun kaipaan, on luottamista tutkijoiden sanaan.
Kirjoittajat eivät halua syyllistää yksittäisiä metsänomistajia hakkuista.
– Jokainen tekee metsällään sen, mitä sillä lain puitteissa saa tehdä. Keskustelun keskiössä tulisi olla se, minkälaisia toimia valtio tukee metsissä? Tuetaanko uudelleen ojittamista vai voitaisiinko tukea puiden kasvattamista hiilinieluiksi? Se vaikuttaa ruohonjuuritason päätöksiin.
Valokuvaaja yllättyi metsien käytön mustavalkoisuudesta
Valokuvaaja Anssi Jokiranta halusi dokumentoida metsää mahdollisimman realistisesti, ei inhorealistisesti eikä yltiöromanttisesti. Kuitenkin niin, että kuvat olisivat visuaalisesti näyttäviä.
– Minulle suurin havainto oli se, miten mustavalkoista, ehdotonta metsien käyttö on.
Kun Jokiranta lähti kuvaamaan suojelualuetta, hän huomasi, että se alkoi suoraan avohakkuualueen laidasta ja siinä välissä ei ollut mitään.
Koska Jokiranta on töissä Lapin Kansassa, metsän kuvaaminen jatkuu.
Jenni Räinä on alkanut etsiä vanhoja metsiä.
– Kesällä kävin Hyrynsalmen ja Puolangan rajalla Kainuussa sijaitsevassa Paljakan luonnonpuistossa, jossa on täysin luonnontilaista metsää. Se oli aivan huippukokemus.
POHJOISEN JOURNALISTIT
Kirjan tekijät
Anssi Jokiranta (s. 1984) on Rovaniemellä asuva Lapin Kansa -lehden valokuvaaja ja videontekijä.
Pekka Juntti (s. 1980) on Torniosta kotoisin oleva, Ruotsin Haaparannalla asuva free lancer -toimittaja. Oli Kemissä ilmestyneen Pohjolan Sanomien toimittaja. Palkittu Bonnierin suuren journalistipalkinnon Yleisön suosikki -kategoriassa. Ylen kolumnisti.
Anna Ruohonen (s. 1985) on Rovaniemellä asuva free lancer -toimittaja ja sisällöntuottaja. On ollut toimittajana Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa. Juttuaiheet ovat sijoittuneet Pohjois-Suomeen, mutta reportaasimatkoilla on käynyt myös muilla reuna-alueilla kuten Indonesiassa, Nepalissa ja Norjassa.
Jenni Räinä on Oulussa asuva free lancer -toimittaja ja tietokirjailija, joka on syntynyt Hyryn kylässä Kuivaniemellä. On ollut toimittajana Pohjolan Sanomissa. Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana jo 2017 yhdessä valokuvaaja Vesa Rannan kanssa teoksella Reunalla. Hänet on myös palkittu Botnia-kirjallisuuspalkinnolla 2018 ja oli ehdokkaana Bonnierin journalistipalkinnon Vuoden kirja -kategoriassa.
Metsä meidän jälkeemme -kirjan on kustantanut Like.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti