Perinteisten aamutoimien yhteydessä - kahvitellessamme keittiön pöydän ääressä - kerroin vaimolleni viime yön kummallisenmielenkiitoisen unen...
Olin ollut mukana pitkän aikaa kerrostalon rakentamisprojektissa. Olin lähdössä siitä pois, koska kerrostalo oli jotakuinkin valmis. Unessa ajattelin ostaa siitä yhden osakkeen. Oli jonkinlainen talonrakentajien yhteistapahtuma, jossa olin läsnä.
Päätin kätellä, hyvästellä lähtöhetkellä vain muutamaa lähellä olevaa henkilöä. Kuinka ollakaan luokseni alkoi virrata ihmisiä minua liikuttuneina hyvästelemään. Todella tunteikas hetki, jota jatkui ja jatkui. Olin hiukan vaivautunut, sillä itse en ole mikään "pusipusi-halihali" - ihminen.
Ihmettelin, että "rakentajissa" oli paljon Kemin ns. laitapuolen kulkijoita, joita näkee tämän tästä kaupungin keskustassa liikkuessaan.
Tällainen uni tällä kerralla.
Itse yritin löytää unelleni "selityksen" sitä muistellessani. Kukatie johonkin aivosopukkaan oli jäänyt eilisestä taidemuseon eräästä keskustelusta jälki...
Keskustelin entisen kuntapäättäjän kanssa muun muassa sosiaali- ja terveyspuolen ongelmista. Keskustelussamme tuli ilmi, että rahaa palaa noin sata miljoonaa euroa vuositasolla eikä loppua ole näköpiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti