tiistai 7. lokakuuta 2014

"Haasteellista ja haastavaa"...

Kotimaa  | 

Kaikki on "haasteellista ja haastavaa" - pitkän linjan virkamies hermostui "ajattelun korvikkeisiin"

Kapulakielisten tekstien avaaminen ymmärrettäviksi ja huolimattoman some-kielen karsiminen on "haasteellista", mutta välttämätöntä.

"haastava" -teksti isolla, jonka alla pienemmällä tekstillä adjektiivijono "vaikea, hankala, vaativa, työläs, ongelmallinen, tukala, pulmallinen, kiperä".
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Suomen kokenein virkamieskunta alkaa saada tarpeekseen kielenkäytön muotivirtauksista ja sitä seuraavasta suomen kielen köyhtymisestä.
Ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila piti huhtikuun lopulla Selkeä virkakieli -seminaarissa esitelmän, jossa hän otti hampaisiinsa politiikkaan ja talouselämään pesiytyneen termin "haastava". Hän käytti esimerkkinä valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, josta löytyi noin 50 erilaista "haasteellisuus"-ilmausta.
Sanalla "haasteellinen" on politiikan ja talouden kielessä korvattu lukuisat hieman negatiivisemmat ilmaisut, kuten esimerkiksi vaikea, hankala, vaativa, työläs, ongelmallinen, tukala, pulmallinen tai kiperä.
"Haasteellinen" on kiertoilmaus, jolla yritetään peitellä vaikeaa asiaa, mutta joka ei selvitä asian laatua, Torstila pohdiskelee. Ulkoministeriössä tämä kieltä köyhdyttävä muotisana on puolivakavissaan kielletty, Torstila kertoo Yle Uutisille.
Englanninkielisten fraasien käyttö ja sosiaalisesta mediasta periytyvä huolimaton kieli ovat Torstilan mielestä "ajattelun kehnoja korvikkeita" ja "järjen nukutusainetta". Hän peräänkuuluttaa selkeää suomen kieltä, josta vastuu on jokaisella työpaikalla ja tekstien kanssa työskentelevällä henkilöllä.

Tiedotteen ymmärtäminen vaatii lisätietoa internetistä

Suomen kielen vaalimisessa avainasemassa ovat virkamiehet. Varsinkin lakitekstit on saatava niin selkeiksi, että tavallinen ihminen voi ne ymmärtää.
Torstila kiinnitti esitelmässään kauhuesimerkkeinä huomiota valtionhallinnosta lähteneisiin tiedotteisiin, joista ei saanut selvää, mitä tiedotettavalle asialle oikeastaan kuului. Tiedotteissa viitattiin asetuksiin, joista tavallinen ihminen ei voinut tietää, ellei hänellä ollut heti mahdollisuutta päästä internetiin hakemaan lisätietoa.
Kapulakieli on Torstilan mielestä henkistä laiskuutta, tekstejä tehdään niin, ettei virkamies itsekään ota selvää, mistä on kysymys.
Kansainvälisessä maailmassa selkeään kieleen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Neuvotteluissa ja käännöksissä on oltava tarkkana, että termit ovat täsmälleen oikein. Tämä edellyttää kielen hyvää hallintaa. Uhkana on, että virkakieli eriytyy kansankielestä, mistä seuraa demokratiavaje.
Torstila muistutti oman oppi-isänsä, suulähettiläs Ralph Enckellin antamista ohjeista nuorille ulkoministeriön virkamiehille. Enckell totesi, että jos kieltä ei osaa hyvin, vaikuttaa tyhmemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Sama ohje pätee myös eri maiden kulttuurien tuntemukseen.
Kielen selkeys on ansio varsinkin kansainvälisessä seurassa, missä viestin oikea perillemeno on erityisen tärkeää.

"Sekakielisyys ei toimi"

Valtiosihteeri Torstila kavahtaa ajatusta, että Suomessa annettaisiin periksi kansainvälistyvälle kielelle, jossa sekakieliset ilmaukset otettaisiin virallisiinkin teksteihin.
Suomenkielisille ihmisille on hänen mielestään käytettävä puhdasta suomen kieltä, koska muuten viesti ei mene perille, hän uskoo.
Jos virallisiin teksteihin otettaisiin vaikkapa englanninkielisiä ilmauksia, puolet suomalaisista ei ymmärtäisi ollenkaan, mistä on kysymys. Puolet taas vain luulisi ymmärtävänsä, Torstila lataa. Hän arvelee, että edes kielitaitoisempi puolisko väestä ei ole niin perehtynyt englanninkieliseen termistööön, että asiat ymmärrettäisiin oikein.
Eräissä maissa, kuten Ranskassa, anglisismit on yritetty kieltää virallisin säädöksin. Torstila ei usko, että sellainen voisi Suomessa onnistua. Se on "lost battle".
Hän kehottaa silti suomalaisia kiinnittämään huomiota kielenkäyttöönsä myös yksityisessä viestinnässä. Esimerkiksi sähköposteissa huolimaton kieli ja vieraskieliset ilmaisut voivat aiheuttaa suorastaan henkilökohtaisia ongelmia, jos ne ymmärretään väärin.
Hyvän kielen vaalimisessa tiedotusvälineet ovat Torstilan mielestä erityisessä vastuussa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Lennokkien taistelu...

Otin alla olevan lainauksen ns. keltaisen lehdistön sivuilta. Tähän saakka Itä-Ukrainan taivasta ovat hallinneet venäläiset, venäläisten ohjaamat lennokit, joilla on avustettu separatistien sodankäyntiä, sodanjohtoa, sotakaluston liikkumista ja viime kädessä ohjattu tykkitulta.

 

Nyt kohta taivaalla pörräävät Etyj-tarkkailijoiden avuksi tulleet, aseistamattomat lennokit.

Minulla on vahva tunne, että Itä-Ukrainassa on menossa kohta eräänlainen lennokkien taistelu. Taistelu, jossa testataan aidoissa kriisi-/sotaolosuhteissa lennokkitekniikkaa.

Jos se vie rauhan toteutumista eteenpäin niin mikäpä siinä. On tämä kummaa aikaa...

Nettilainaus Ilta-Sanomien sivuilta:

ITÄ-UKRAINA Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on saamassa valvontakäyttöönsä ensimmäiset miehittämättömät lennokit.
Ukrainan tulitaukoa valvovat tarkkailijat ovat saamassa käyttöönsä ensimmäisen lennokit, kertoi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön edustaja. Etyj käyttää lennokkeja tapahtumien seurantaan sekä Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla että rintamalinjoilla Itä-Ukrainassa.

Etyjin Michael Bociurkiwin mukaan lennokit olivat vielä maanantaina tullissa, mutta ne otetaan käyttöön heti, kun paikalle saadaan siviiliasiantuntijoita. Lennokkeja ohjataan maasta.

Ranskan puolustusministeri Jean-Yves Le Drian sanoi sunnuntaina Ranskan ja Saksan lähettävän Itä-Ukrainaan valvontalennokkeja lähipäivinä. Bociurkiw kertoi AFP:lle, että vielä on hieman epäselvää, ovatko ne tulossa Etyjin käyttöön.

- Neuvotteluja käydään kuitenkin hyvin korkealla tasolla, hän sanoi maanantaina.

Sunnuntaina kuukauden täyttänyt tulitauko Ukrainan ja kapinallisten välillä on rakoillut pahoin erityisesti Donetskissa. Donetskin lentokentällä on käyty kiivaita taisteluja lähes koko tulitauon ajan. Kenttä on yhä Ukrainan asevoimien hallussa, mutta kapinalliset yrittävät vallata sitä itselleen. Myös Donetskin keskustaa on kohdannut tykistötuli viime viikkojen aikana.

Etyj on aikeissa kaksinkertaistaa tarkkailijoidensa määrän Itä-Ukrainassa 80:sta 160:een. Operaation koko henkilökunnan määrää on myös tarkoitus kasvattaa nykyisestä 250:stä 500:een.

- Pitäydymme aseettomana siviilimissiona, Bociurkiw sanoi AFP:lle.


Joka vanhoja muistelee sitä...

SAUL LOEB / AFP
Jorge Rodriguez-Geradan taideteos Out of Many, One .
Jorge Rodriguez-Geradan taideteos Out of Many, One .

Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa on paljastettu valtava maataideteos, jonka näkee parhaiten matalalla lentävästä lentokoneesta.
Taiteilija Jorge Rodriguez-Geradan teos on pinta-alaltaan 2,3 hehtaaria, ja se sijoittuu pääkaupungin National Mall -puistoon, presidentti Abraham Lincolninja toisen maailmansodan muistomerkkien väliin.
Uutistoimisto Reutersin mukaan kuubalais-amerikkalainen Rodriguez-Gerada hahmotteli nuoren miehen kasvoja esittävän teoksen alun perin kolmestakymmenestä eri valokuvasta, jotka esittivät nuoria washingtonilaisiamiehiä. Näistä hän koosti muotokuvan, joka on sitten suurennettu valtaviin mittoihin ja muotoiltu puistoon hiekasta ja mullasta.
Hiekkaa tarvittiin teosta varten 2 300 tonnia ja multaa 800 tonnia.
Maataideteoksen sisällä voi kävellä, mutta kunnolla sen näkee lentokoneen lisäksi vain 170-metrisen George Washingtonin muistomerkin huipulta. Se on puistossa esillä lokakuun loppuun asti.
Teos kuuluu Smithsonian-museon kokoelmiin, ja koko projekti maksoi noin puoli miljoonaa dollaria (415 miljoonaa euroa).
___________________________________________________________________
Luettuani edellä olevan artikkelin Helsingin Sanomien nettisivuilta vilahti ajatuksissani kaukainen tapahtuma Keminmaan - silloin uudessa - kunnanviraston neuvotteluhuoneessa.
Kävimme edesmenneen kaivosalan asiantuntijan, maarakennusurakoitsija Ahti Mäntylän kanssa keskustelemassa Keminmaan kulttuurisihteerin kanssa eräästä Elijärven kaivoksen sivukiven käyttömahdollisuudesta.
Muistaakseni paikalla olivat myös silloinen kunnan elinkeinoasiamies ja eräs opettajakollegani taustatukena.
Esitimme, että sivukivikasoja muotoillaan/osittain siirretään siten, että siitä muodostuu kaunis naisvartalo. Naisvartalo, jonka sivuprofiili on aistittavissa moottoritiellä ohi ajavista autoista mutta kokonaisuus on nähtävissä Kemi-Tornion lentokentälle laskeutuvista lentokoneista. Muitakin aktiviteetteja edellisen liittyvänä oli suunnitelmissamme.


Rahaa tuohon hankkeeseen ei olisi tarvittu kuin murto-osa edellä olevan artikkelin summmasta. Kiinnostavuudessaan se oli päihittänyt edellisen 100-0 - minun mielestäni...
Suunnitelmat eivät edenneet, sivukivikasat ovat tälläkin hetkellä paikallaan.


Odotettavissa opetustapahtuma...

Kemin Haukkarissa Kainuunkadulla on tehty sähköuudistustöitä Kemin kaupungin Energian ja maarakennusurakoijan toimesta. Aikaisemmin sähkö-/puhelintolppien välillä roikkuneet johdot on haudattu hallitusti muoviputken sisään maahan. Ilmeisesti myös maadotusta, kukaties valokaapelia, jne. ...

Pääsin kehaisemaan maarakennusurakoijan porukkaa - kolmea nuorta miestä - viime viikolla, että kaivuuhommat ovat vähän häirinneet alueen asukkaita. Toiminta on ollut ammattitaitoista ja joustavaa.
Samoin tarvittavat sähkökatkot ovat olleet ennakoitavissa ja hallittuja - ainakin omien kokemusteni perusteella...

Maarakennusporukka joutui käyttämään postilaatikkomme pois normaalilta paikaltaan penkan reunalla. Nuoret miehet laittoivat sen oikealle paikalle mutta...

Meillä on kaksi postilaatikkoa saman pikkukatoksen alla - meidän ja vastapäisen naapurin.

Kyseinen rakennelma on AITAKI-laatutuotteen yksi sovellutus.

Betoninen, raudoitettu, noin 45 kg painoinen, katkaistun pyramidin muotoinen tolppajalusta, jonka läpi 75x75 mm painekyllästetty tolppa on kiilattu. Tässä tapauksessa tolppajalustoja ja tolppia on kaksi...

Kyseinen ratkaisu on "lähes ikuinen" ja helppo asentaa suoraan. 

Istun tietokoneeni ääressä tämän tästä ja säleverhon takana edessäni on tuo postilaatikkoratkaisu. Tällä hetkellä se ei ole suorassa.

Mainitsin pari tuntia sitten asiasta kahdelle em. maarakennusurakoijan nuorelle miehelle.

Aluksi toinen heistä totesi: "Ei kuulu meille." Tosin hän onneksi välittömästi kysyi kaveriltaan, onko postilaatikkoratkaisua käytetty pois paikoiltaan. Saatuaan vastauksen, että on, hän totesi välittömästi: "Pyritään korjaamaan asia entiselleen."

"Ei pyritä, vaan te korjaatte asian!" minä pulestaan asiallisesti totesin.

Nuoret miehet, pojat hiukan katselivat minua hiljaisina. Luin heidän ajatuksensa: "Onkohan tuo ukko tosissaan?"

Tällä hetkellä ovat katupenkkojen viimeistelytyöt käynnissä. Arvelen poikien pistävän postilaatikkoratkaisumme "vaateriin" = suoraan...

Tänään torstaina 09.10.2014 pojat kävivät pienen kaivinkoneen ja kourma-auton kanssa edessämme - työn touhua: tasoitusta ja ylimääräisten maa-aineksien pois ottamista mutta postilaatikkoratkaisumme on entisestäänkin enemmän kallellaan...

Naapurini kävi ihmettelemässä kallellaan olevaa postilaatikkoratkaisuamme. "Me kun laitettiin se niin viimeisen päälle suoraan." hän totesi. 

"Niinhän me tehtiin mutta eiköhän nuo pojat käväise oikaisemassa sen." totesin hänelle optimistisesti...

Jään edelleenkin odottamaan asian hoitamista kuntoon. Mikäli se ei toteudu säällisessä ajassa, tiedän tarkalleen, mitä teen...



.




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Urbaani cityperhe pyöräretkellä...

Ajelin autolla eräänä päivänä Kemin keskustaa kohti Eteläntietä. Pyörätietä ajeli urbaani cityperhe peräkanaa: isä, äiti ja kolme noin 5-10-vuotiasta lasta.
Mukava, urheilullinen näky, jossa pyöräilyyn liittyvät turvallisuusnäkökohdat oli otettu huomioon – kypärien osalta…

Ihmetystäni herätti asia, joka näyttää olevan varsin yleinen, puhutaan kännykkään pyörän päältä, liikkeessä.
Sekään ei minua olisi ihmetyttänyt, jos esim. isä olisi tärkeän työpuhelun (esim. tehtaan päivystyspuhelun) ottanut vastaan ja epähuomiossa jatkanut polkemista perheensä pyöräretkellä mutta…

Kaikki perheenjäsenet puhuivat polkiessaan kännykkään – totta – joka ikinen, se vaahtosammuttimen mittainen vesselikin, joka apurattaiden varmistamana vispasi pikkupyörällään viimeisenä!

Toki saattoi olla, että he kommunikoivat keskenäänkin reittisuunnitelmista.

Käännyin ympyrästä Karjalahdelle asioimaan parissa paikallisessa liikkeessä.

Kännykkäsessio jatkui! Olipa loivia kurveja kännykkäkansalla! 

Melkein jokaisen vastaantulevan auton kuski puhui estottomasti kännykkään hapuillen toisella, vapaalla kädellä suuntavilkkua, vaihdekeppiä, sytkäriä, CD-soitinta, radiota, ilmastointivipua, tms. ja kurvit mutkissa olivat sitä luokkaa, että olisin voinut pistää ikinuoren autovanhuksemme maalautukseen.
Pariin kertaan täytyi täysin pysähtyä, ettei saanut loivakurvilörpöttelijää nokilleen…

Ja tämä on taivahan tosi!

Itä-rintamalta ei mitään uutta...

Olen kirjoittanut muutaman kerran blogisivulleni Ukrainan, tarkemmin Itä-Ukrainan kriisistä, oikeastaan tälläkin hetkellä olevasta sotatilasta.
Olen lainannut muun muassa Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten materiaalia, koska niihin voi luottaa.


Viime aikoina edellä mainitut tietolähteet ovat olleet jotakuinkin hiljaa, joten on aiheellista todeta, että itä-rintamalta ei mitään uutta...

Neuvoteltua tulitaukoa on rikottu käytännössä joka päivä. 

Kuolonuhrien määrät ovat ilmeisesti pysyneet räiskimisestä huolimatta sen verran siedettävinä ettei pakoteruuvia ole syytä kiristää EU:n ja Yhdysvaltojen taholta.

Ukrainalle/Kiovalle on edelleen vaikea tunnustaa, että se sopii Itä-Ukrainan kohtalosta Venäjän tukemien kapinallisten kanssa, joita se sotaretoriikassaan kutsuu terroristeiksi. Venäjä ei myönnä olevansa sodan osapuoli, joten välikäsiä tarvitaan.
Nyt asemansa sementoineiden kapinallisjohtajien valta perustuu Venäjän tukemien asejoukkojen, eräänlaisten "vihreiden miesten" ja Venäjän armeijan joukkojen tukeen.
Alun perin vihreiksi miehiksi kutsuttiin Krimin vallanneita asemiehiä, jotka paljastuivat Venäjän sotilaiksi.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja on joissakin lausunnoissaan todennut, että Venäjää ei kiinnosta enempi irrottelu.
Se on kaapannut Krimin muodollisesta "kansainvälisestä varjonyrkkeily vastustelusta" huolimatta ja kansainvälisistä oikeusrikkomuksista huolimatta.

YK on totaalihampaaton - "täysin arvovallaton" tämän tyyppisissä pikkurähinöissä, joissa yhtenä osapuolena on alkuperäisen turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen veto-oikeuksineen.

Toki myönnän, että onhan maailmalla menossa 100-0 huomattavasti pahempia kriisejä, jotka toivottavasti nekin - jollakin aikajänteellä - saadaan rauhoittumaan...

Edelleenkin totean: "On tämä kummaa aikaa!"

Catch and release = pyydystä ja päästä-filosofiasta...

Luin tämän päivän Pohjolan Sanomista filosofi Toivo Salosesta kirjoitetun artikkelin, jossa kyseinen henkilö pohdiskelee kalastukseen, nimenomaan hauen kalastukseen liittyviä asioita jossakin pohjoisen erämaajärvellä.

Todella mielenkiintoinen artikkeli, joka antaa hiukan tavanomaista laajemman perspektiivin kalastamiseen.

Catch and release, suomeksi pyydystä ja päästä-kalastus on viime aikoina puhututtanut monia alan asiantuntijoita.  

Olen itsekin asiaan jonkin verran perehtynyt.

Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut mm. Kemissä voi harrastaa yksinkertaisia, hyödyllisiä, edullisia, suorastaan halpoja asioita – mm. mennä rannalle ja/tai soudella ja /tai ajaa moottoriveneellä lähivesille > mato-ongelle!

Olen nähnyt televisiosta em. tyyppistä ”kalastamista”, siinä taisi olla kysymyksessä joella tapahtuva perhokalastus, jonka väitetään olevan kalastuksen eliittiä…

Mielestäni tosikalastuksessa täytyy olla, tekee jopa mieli sanoa, tappamisen meininki.
Kun itse lähden ongelle tai kokemaan katiskoja, tavoitteeni on saada tuoretta kalaa; ahventa tai haukea savustettavaksi.

En lähde merelle silittelemään kaloja, toki pienet, kalastuksessa vioittumattomat kalat päästän takaisin mereen kasvamaan… 

Arvostan em. haastateltavan näkemyksiä kalojen käyttäytymisestä, oppimisesta, itselläni on aika lailla samantyyppisiä havaintoja vuosien/vuosikymmenien varrelta.

Lisäksi ns. roskakaloja ei todellakaan ole, vaan jokaisella kalalajilla on oikeutuksensa ravintoketjuissamme…

Luettuani tämän päivän artikkelin/kuvia katseltuani kävi mielessä, että filosofi Toivo Saloselle voinee antaa pienen vinkin: On syytä pistää pelastusliivit päälle varsinkin, kun liikkuu yksikseen erämaajärvillä.
Miksi?
Siksi, että se antaa hiukan enemmän aikaa pelastautumispohdiskeluun, mikäli lipsahtaa veneestä kalastuksen tiimellyksessä syksyiseen, kylmään veteen...





              
                     

lauantai 4. lokakuuta 2014

Taas kalajuttua illankähmeessä...

Olen muutaman kerran blogisivuillani kirjoittanut kalajuttuja. Lähinnä kevyttä tekstiä mukavista hetkistä Kemin edustalla, Selkäsaaren kupeessa. Kävimme tänään Selkäsaaressa.
Kuinka ollakaan, olin jo aamulla varautunut mahdolliseen onki-istuntoon kaivamalla muutaman madon tontin kulmauksessa olevasta pottupellonpläntistä.

Jätin vaimoni ja pojantyttären rantaan ja ajoin Lehmikiven karikon kupeeseen ja pistin kaksi jigionkea ja yhden pilkin veteen.

Tuntui, että ei aluksi tapahdu yhtään mitään. "Ei nypyn nyppyä!" niin kuin edesmennyt kalakaverini olisi sanonut ja samalla ehdottanut onkipaikan vaihtamista.

Päätin, että nyt ei säästellä matoja. Pistin/vaihdoin jokaiseen koukkuun tolokun madon ja johan alkoi tapahtua...
Korreloiko madon suuruus saatavan kalan/ahvenen kokoon - kokemukseni mukaan vastaus on kyllä.

Nyt en saanut kovin paljon enkä isoja ahvenia mutta sen verran ja sen kokoisia, että huomenna ne savustetaan - kyllä siitä kahdelle hengelle maukkaan aterian saa...

Tulipahan samalla kotosalla testattua Fiskarsin uudet kalasakset. Ergonomisesti erinomaiset! Ei paremmasta väliä!

Miksi tämän tekstin kirjoitin? Siksi, että näin myöhään syksyllä en ole ollut ahvenia pyytämässä aikaisemmin.
Kalastusvälineet siirsin veneestä varastoon, katiskat on jo muutama viikko sitten nostettu maihin.

Tuskin tulee enää tälle syksylle kalastettua - niin - jos ei ole aivan pakko....

Nysse se tulee...

Nysse se tulee tai sitten ei. Että mikäkö? Lottovoitto tietysti! Pistin taas optimistisesti tutut kaksi riviä nettilottoa vetämään ja jään odottamaan illan arvontaa. Tietysti odotan myös mahdollisen lottovoiton mahdollista uutisointia.
Kukaties saan lukea jonkin lehden lööpistä: "Kemiläinen nettilottoaja räjäytti potin". Silloin sormet tietokoneen näppäimistöllä hakevat kiihkeästi Veikkauksen nettisivuja.

Totuuden nimissä olen jo aikaisemmin saattanut todeta karun todellisuuden - taas arvotut lottonumerot menivät minun numeroiden viereen niin kuin monta monituista kertaa aikaisemminkin...

Mutta siitä huolimatta: Nysse se tulee - ainakin jollekin muulle...

Ps.
Näinhän siinä taas kävi, että ohi numerot vilahtivat. Joku kuittasi tai jotkut kuittasivat kuitenkin yli 2,7 miljoonaa euroa, toivottavasti meni tarpeeseen. Täytyy yrittä joskus taas uudestaan - ehkä jo ensi viikolla...

perjantai 3. lokakuuta 2014

Vapaa Kemijoki - utopiaa...

Tämän aamun Pohjolan Sanomissa Pekka Juntti haikailee otsikolla: Kemijoki virtaa vielä vapaana vanhoja, menneitä aikoja.

Mielenkiintoinen kirjoitus, jossa vertailukohdaksi osittain otetaan nykymeno Yhdysvalloissa, jossa kirjoittajan mukaan vanhoja patoja/ilmeisesti myös vesivoimalaitoksia oltaisiin purkamassa, suorastaan räjäyttämässä taivaan tuuliin...

Mielestäni vapaa Kemijoki on totaalista utopiaa. Päinvastoin meidän tulee ensi tilassa vapauttaa se järkevälle vesirakentamiselle.
Rakentaa aluksi Vuotoksen tekoallas, joka järjettömien päätöksien perusteella on tällä hetkellä "naftaliinissa".

Vutoksen altaan rakentaminen antaisi tulevaisuudessa pelivaraa myös Kemijärven ja Rovaniemen asialliseen tulvasuojeluun.

Ajellessani Kemijoen yli moottoritietä Isohaaran kohdalla tulva-aikoina tekee mieli suorastaan huutaa järjettömälle - toki myönnettäköön komean näköiselle - veden, kaikki patoluukut auki toteutettavalle juoksuttamiselle.

Siinä virtaa sillon koko ajan rahaa ja paljon!

torstai 2. lokakuuta 2014

CLT-tuotantoon ja koetaloon tutustuminen...

Mikä ihmeen CLT?

Pieni tekstinpätkä Ammattiopisto Lappian kotisivuilta:

CLT-osaamiskeskus on uuden ajan luokkahuone

Valtakunnallisesti merkittävä kiintopuurakenteiden oppimis- ja osaamisympäristö valmistui Ammattiopisto Lappian Sammonkadun toimipisteeseen Kemiin.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru vihki uudet tilat käyttöön CLT-osaamiskeskuksen avajaisissa 25. huhtikuuta 2014. Kutsuvierastilaisuuteen osallistui yhteistyökumppaneita ja hanketoimijoita sekä Lappian henkilökuntaa ja opiskelijoita.

Ammattiopisto Lappian rehtori Jussi Leponiemi avasi juhlatilaisuuden. Lappian tavoitteena on valmistaa työelämään oma-aloitteisia, yhteistyökykyisiä ja yrittäjähenkisiä rakentajia.

- CLT-kirjainyhdistelmä (Cross Laminated Timber) merkitsee ristiinliimattua teollisesti valmistettua puuelementtiä, se liittyy rakentamiseen, teolliseen puurakentamiseen ja huipputeknologiaan. Me näemme kirjainyhdistelmässä myös halun kehittää uutta, tarpeen hyödyntää luontevaa raaka-ainettamme sekä monimuotoisen yritysyhteistyön.

Maakuntajohtaja Mika Riipi toi avajaisiin Lapin liiton tervehdyksen.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru piti juhlapuheen, jossa hän totesi ammatillisen koulutuksen olevan muutoksessa. Nykypäivän koulutus tulisi olla riittävän laaja-alaista ja sisältää vaihtelevia opintopolkuja.

Avajaisten yhteydessä juhlittiin myös CLT-Koetaloa, joka toimii ainutlaatuisena CLT-puurakentamisen tutkimusympäristönä. CLT-Koetalo on Kemin Digipolis Oy:n, Lapin ammattikorkeakoulun ja Ammattiopisto Lappian yhteinen tutkimus- ja kehittämishanke.
_____________________________________________________________________

Olen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa mukana, tällä hetkellä hallitusjäsenenä.

Länsi-Pohjan Insinöörit ry haluaa olla tekniikan kehityksessä ajan tasalla. Tällä kerralla lähdemme tutustumaan Ammattiopisto Lappian CLT-hankkeeseen. Vierailuajankohta on perjantaina 03.10.2014 klo 14 alkaen

CLT-hankkeen vetäjä Matti Yliniemi toimii isäntänä ja noudattanee jotakuinkin seuraavaa aikataulua:
+ CLT -hankkeen esittely ja toteutus
+ kahvittelu
+ tutustuminen CLT -valmistukseen käytännössä
+ tutustuminen CLT-koetaloon 

Edessä varmaan mielenkiintoinen vierailu.

Sitä se nimenomaan oli - hieno juttu!

Jos vielä rakentaisin jotain, niin erittäin suurella todennäköisyydellä tekisin sen CLT-elementeistä, sen verran olin tietoinen asiasta etukäteen ja vierailumme täydensi asiaa myönteisesti...

Talvivaaraa, Talvivaara, Talvivaara...

Kyllä on mukava lukea alla olevan tyyppistä tekstiä kestoaiheestani nimeltään Talvivaara.
Kehitys- ja valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) haluaa Ylen mukaan Talvivaaran jatkavan ja pitää mahdollisena, että valtio tukee Talvivaaraa.

_____________________________________________________________________

Kauan sitten, käytännössä alkuvuodesta 2014 kirjoitin mm. seuraavaa:


Ei viikkoa ettei Talvivaara ole otsikoissa. Ei riitä, että ns. keltainen lehdistö irrottelee, suorastaan hekumoi irtonumeromyyntiä lisäten asiasta lööpeissään Talvivaaran nykyahdingosta. Samaan kuoroon ovat yhtyneet sanomalehdet ja nimenomaan tv-uutiset…

Jokainen lukutaitoinen suomalainen tietää tarkalleen Talvivaaran tämänhetkisen tilanteen vai tietääkö sittenkään.

Tietääkö suomalainen matti tai maija meikäläinen, että em. yrityksessä on meillä jokaisella paljon kiinni valtion – Solidiumin – omistuksen kautta.

Solidium lyhyesti nettilainauksena:

Solidium on Suomen valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa. Solidiumin sijoitustoiminta perustuu taloudelliseen analyysiin. Solidiumin sijoitusstrategian perusta ja keskeisin tavoite on nykysalkun hyvä hoito ja sen arvon kasvattaminen. Solidiumin osakesalkussa on yksitoista pörssilistattua yhtiötä, joissa kaikissa Solidium on vähemmistöomistajana.

________________________________________________________________________

Erityisesti Kainuun Talvivaaran tilanne ei ole saanut kummoista kouluarvosanaa lööpeissä eikä asiaa ymmärtävien ammattimiestenkään puheissa. Viimeaikaisissa teksteissä/tv-uutisoinnissa ovat vilahtaneet sanat: yhteiskunnan saamattomuus, kyvytön johto, nikkelin maailmanmarkkinahinnan romahtaminen, allasongelmat, ympäristön saastuttaminen, prosessin tehottomuus, jyrääminen, luparikkomukset, valvonnan puute ja aivan viime päivinä nimenomaan kassan tyhjeneminen.

Kuitenkin tälläkin hetkellä: Kainuun työllisyyteen liittyvänä Talvivaaran kerrannaisvaikutukset ovat tuhansia työpaikkoja ja yli miljardin euron edestä metallia jo valmiina kasassa.

Uusilla kasoilla prosessi toimii – lehtitietojen mukaan – erinomaisesti…

Tiedän, että monet lukijoista ajattelevat Talvivaaran olevan suuri kupla. Näkemyksen taustalla on olennaisesti pörssikurssin kehitys. Se on syöksynyt alas kuin kivi taivaalta.

Muutamassa vuodessa 7 eurosta alle 10 senttiin. Tällä hetkellä (torstaina 2. päivänä lokakuuta 2014) se on noin 4 senttiä.

Yrityksen arvo tämänhetkisellä pörssikurssilla mitattuna on naurettavan alhainen. Sen joku raharikas voisi ostaa lähes taskurahoillaan, jos se olisi näin myytävissä.

”Meillä suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa ajatuttaa Talvivaarasta alas. Se on liian suuri ruumis!

Jos eduskuntavaalit olisivat juuri nyt edessä, Talvivaaralle löytyisi ruuhkaksi saakka myötätuntoa, paitsi ehkä viherpiipertäjiltä!” totesi taannoin eräs asiaan perehtynyt.

Mielestäni Suomen valtio on ollut viime vuosina murheellisen passiivinen monissa valtionomistukseen liittyvissä hankkeissa. Niitä on ihan luetteloksi saakka. Se on tosi syvältä se…

Tuntuu välillä siltä, että ministereitäkin ohjailevat ns. keltaisen lehdistön kevyehköt kesälööpit.

Talvivaaran rahoitustilanne on tiukka. Kassassa ei ole liiemmälti pelivaraa. Juuri nyt rahoitustilanteeseen haetaan kiihkeästi uusia ratkaisumalleja. 

Talvivaara irtaantui Lontoon pörssistä - hyvä niin - se oli nykytilanteeseen peilattuna liian suureellista.

Toivottavasti suomalaisten piensijoittajien usko ja luottamus säilyy kuitenkin pääosin aidosti Talvivaaran tulevaisuudessa.

Väliin tuntuu siltä, että pitäisikö pannan hattu asian ratkaisemiseksi kiertämään...

Itse odotan Talvivaaran tilanteesta myönteisiä uutisia lähitulevaisuudessa, toivottavasti niitä alkaa tipahdella kesän kääntyessä alkusyksyyn...

Kyllähän tuo tämän viikon tiistai eli 30.09.2014 oli tosi murheellinen mutta myös jätti pienoisen elämän liekin lepattamaan...

_______________________________________________________________________

Tänään torstaina 02.10.2014 vihdoinkin jotain tukea valtionhallinnon suunnalta, toivottavasti eivät ole pelkkää eduskuntavaalien läheisyyden irtiottoja...
Kehitys- ja valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) haluaa Ylen mukaan Talvivaaran jatkavan ja pitää mahdollisena, että valtio tukee Talvivaaraa.
Paatero korosti , että työpaikat, aluetaloudelliset vaikutukset ja ympäristö ovat nyt tärkeitä. Hän sanoi Ylelle, että ”sellaista vaihtoehtoa, että sitä malmivarantoa ei hyödynnettäisi tai työpaikat tuhottaisiin, sitä en halua nähdä”.
Ministerin mukaan nyt selvitetään, löytyykö Talvivaaralle rahoittajaa markkinoilta. Paatero sanoi Ykkösaamussa myös, ettei Solidiumia ole poissuljettu, kun Talvivaaran ongelmaa ratkaistaan.
”Kaikkein paras vaihtoehto tietysti on, että rahaa löytyy markkinoilta, ja meille tulee uudenlaista osaamista tämmöiseksi ankkurisijoittajaksi. Sehän on tietysti unelma.”
Paatero valittiin kehitys- ja omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi, kun vihreät lähti hallituksesta.
Aikaisemmin tällä viikolla elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) sanoi, että valtio voi osallistua Talvivaaran rahoittamiseen osana markkinaehtoista ratkaisua. Hän sanoi, että valtion osallistumisen edellytyksenä on, että kaivostoimintaan mukaan tulee uusi teollinen tai muu vakaa toimija, joka tuo toimintaan lisää osaamista, resursseja ja uskottavuutta ja että ympäristöasiat hoidetaan.

Hanna Eskola
hanna.eskola@kauppalehti.fi
+358-10-665 101

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Nettipankin maksupohjien päivitys...

Kävin hetki sitten nettipankissani. Tein joitakin laskujen maksumääräyksiä ja samalla poistin muutamia valmiita maksupohjia - yrityksiä, henkilöitä ja tilinumeroita. 

Monet ajatukset kävivät mielessäni poistaessani edesmenneen kirvesmiehemme, ystäväni Unto Postisen nimen ja tilinumeron.

Hän oli aikanaan meille rakentamassa kaiken kaikkiaan kuutta rakennusta ja rakennusten pohjia vuosien 1982-2012 eli kolmenkymmenen vuoden aikana. Hän oli monitaitoinen rakennusalan ammattilainen.

Viimeisin yhteinen ponnistuksemme oli Kemin edustalla olevan Selkäsaaren pohjoispäädyssä rakentaessamme merihenkistä torppaa ja pientä varastorakennusta. Se tapahtui myöhäissyksyn, oikeastaan vuodenvaihteen 2010/2011 ja alkukesän 2012 aikana. 

Aika monta kertaa sinne Unskin lähdettiin osittain Kalkkinokalta mutta pääasiassa Hahtisaaren veneluiskalta...

Irtiottoja Meri-Lapin liitosselvityksestä...

Tämän keskiviikon 01.10.2014 Pohjolan Sanomissa oli artikkeli kuntajako-/-liitosselvityksestä.

Aikaisemmin on ollut noin 110%:n todennäköisyydellä selvää, että Tornio ei ole ajatuksesta, suurkunnasta kiinnostunut. Ylitornio on tullut selvitykseen mukaan valtionhallinnon painostuksesta ja nyt liputtaa itsenäisenä kuntana pysymisen puolesta. Tervolassa ollaan myös kohtalaisen itseriittoisia.

Mielestäni kuntajakoselvittäjät Martti Ruotsalainen ja Timo Mäkitalo voisivat jaktkossa keskittyä vain ja ainoastaan Kemimaa-Kemi-Simo-uuskunnan hahmottamiseen. Muut vaihtoehdot epärealistisina voi hyvällä omallatunnolla unohtaa.

Varmaan kuntajakoselvittäjät käyttävät tavalla tai toisella SWOT-analyysia ja/tai sen sovellutuksia asian varmistamiseksi. Päättäjille on taivuteltava selkeä, yksinkertainen rautalankamalli asiasta...
_____________________________________________________________________

Ajatelin kirjoittaa otsikon asiasta tuoreen kirjoituksen luettuani Tornion kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Katri Kulmunin yleisönosastokirjoituksen Pohjolan Sanomista lauantaina 4. päivänä lokakuuta otsikolla: Seutukuntaamme kehitettävä voimakkaasti.

Loppujen lopuksi minun ei ole syytä edellä olevaa kirjoitusta muuttaa.

Katri tuntuu omassa tekstissään hiukan ohjeistavan Pohjolan Sanomien toimittajaa, joka teki artikkelin 30.09.2014 pidetystä seutukunnan kuntajakoasiasta, artikkeli julkaistiin 01.10.2014. Vähän on selittelyn makua...

Turhaa parran pärinää...

Näyttää siltä, että vanhat, turhautuneet ja kränisevät ukonkääkät kirjoittelevat/kirjoituttavat muistelmiaan.

Muistelmissa kerrotaan/kerrataan ännänteen kertaan vanhoja, iänaikaisia asioita, joista tuskin kukaan on enää kiinnostunut.
Kaikki löytyy jo entuudestaa netistä ja/tai ainakin niin sanotun keltaisen lehdistön lööppisivuilta.

Niin, ilmeisesti noista lööppikirjoituksista saa eläkkeen lisukkeeksi sen verran, ettei leivän päällä tarvitse pitää ainoastaan ylähuulta...  

Paljonko on paljon?

Olen kirjoittanut viimeisen vuoden aikana monta artikkelia kestoaiheesta kaivosyhtiö Talvivaara, jonka kehityskaarta olen monista eri syistä seurannut koko sen tähänastisen eliniän. Talvivaaran tie on ollut kivikkoinen. Pääasiassa viimeiset hetket kolinkolia alas, josta media ottaa irti kaiken ja vielä enemmänkin…

Katselin hetki sitten kaivosyhtiö Talvivaaran viidenkymmenen (50) suurimman osakkeenomistajan 30.09.2014 päivitettyä osakasluetteloa.

Monet suuromistajat ovat eilen edelleen "tankanneet" Talvivaaran osakkeita, pienosakkeenomistajat sitävastoin median johdattelevan spekulointiuutisoinnin myötä myyneet aktiivisesti laskevin pörssikurssein osakkeitaan - lievässä paniikissa.

Suurin omistaja, Solidium Oy omistaa tällä hetkellä 318 329 000 osaketta eli 15,1800% koko osakekannasta.
Talvivaaran koko osakemäärä on tällä hetkellä 2 096 782 480100,00 osaketta...

Mediassa on esitetty arvioita, että akuutisti tarvittaisiin riihikuivaa rahaa 100-200 miljoonaa euroa. Arvio perustuu viimeksi toteutetun selvittäjän esittämiin arvioihin.

Sillä saataisiin välittömästi malmin uuslouhinta käyntiin tuotanto ajettua noin kuukaudessa "oikeisiin lukemiin" ....

Paljonko on paljon?

Onko esim. 100-200 miljoonaa euroa paljon rahaa? Riippuu luonnollisesti, mihin sitä vertaa, voin minäkin estottomasti viisastella...

Jos em. rahamäärää rohkenee verrata vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon Suomessa vuosikausia taaksepäin ja vuosikausia/-kymmeniä eteenpäin maksettavaviin tietotekniikkajärjestelmien "yhteensopivuuden takaamiseksi", niin on kysymyksessä pikkusumma.

Em. yhteensopivuuden takaamiseksi tehtävät tietotekniikkajärjestelmät maksavat miljardeja, kukaties jopa kymmenen miljardia euroa!
Miljardi = tuhat miljoonaa, jotta Taka-Hikiän eläkeläismummon vaivat saadaan aukottomasti siirretyksi alue-/keskussairaalaan tai peräti Kehä III-sisälle ja jotta eri tietotekniikkajärjestelmät kommunikoivat yhteensopivasti...

Toisaalta...

Jos tuota 200 miljoonaa euroa vertaa Talvivaaran euroa/osake, se on niin vähän, että sitä ei kehtaa edes mainita.

Jos otetaan tuo Solidium Oy:n tämänhetkinen osakemäärä  318 329 000 osaketta
vertailuun mukaan, niin osaketta kohti, se tekisi noin 0,63 euroa eli 63 senttiä osaketta.

Paljonko on paljon? Ei kovinkaan paljon näin äkkituntumalta.
Kyllä meillä on maa väärällään eteviä, rikkiviisaita ja sanavalmiita kolumnisteja. He pääsevät suorastaan hekumoimaan epäonnistumisilla.
Tässäkin Talvivaara-tapauksessa he tekevät -todennäköisesti  jatkossakin - kaikkensa, jotta piensijoittajille saadaan "kunnon opetus" vertaamalla mm. Talvivaaran osakkeenomistusta Veikkauksen Lotto- peliin.
Totta kai suomalaisille piensijoittajille Talvivaaran osakkeiden osto on ollut aivan muuta kuin lottoamista. Haluan uskoa, että pääosin osakkeenomistajilla - pienillä ja suurilla - on edelleenkin tavoitteena pelastaa kyseinen yhtiö.

Suurista omistajista puheen ollen, Sinulla ja minullakin Solidiumin kautta on mahdollisuus osallistua pelastustalkoisiin.

Nyt tarvitaan Suomen valtion entistäkin selkeämpää roolia.

Kysymyksessä ei ole pelkästään Talvivaara yrityksenä, vaan koko kaivosalan tulevaisuus ja nimenomaan tässä tapauksessa koko Kainuun tulevaisuus. 

Koska me - Sinä ja minä - omistamme suomalaisina tuon Solidum Oy:n, niin eihän tuo suuri lisäpanostus toki olisi, jotta saadaan homma taas kunnolla pelittämään...





"Hei! Me väännetään! Puukkoa vielä lisää haavassa..."

Kyllä meillä on maa väärällään eteviä, rikkiviisaita ja sanavalmiita kolumnisteja. He pääsevät suorastaan hekumoimaan epäonnistumisilla.

Tässäkin Talvivaara-tapauksessa he tekevät -todennäköisesti jatkossakin - kaikkensa, jotta piensijoittajalle saadaan "kunnon opetus" vertaamalla mm. Talvivaaran osakkeenomistusta Veikkauksen Lotto- peliin.

Totta kai suomalaisille piensijoittajille Talvivaaran osakkeiden osto on ollut aivan muuta kuin lottoamista. Haluan uskoa, että pääosin osakkeenomistajilla - pienillä ja suurilla - on edelleenkin tavoitteena pelastaa kyseinen yhtiö.

Suurista omistajista puheen ollen, Sinulla ja minullakin Solidiumin kautta on mahdollisuus osallistua pelastustalkoisiin.

Nyt tarvitaan Suomen valtion entistäkin selkeämpää roolia.

Kysymyksessä ei ole pelkästään Talvivaara yrityksenä, vaan koko kaivosalan tulevaisuus ja nimenomaan tässä tapauksessa koko Kainuun tulevaisuus. 

Tämän aamun eräs "puukonvääntö haavassa"-artikkeli:

Talvivaara-lotolle kävi kalpaten

Keskiviikko 01.10.2014 klo 10:43  


Tiistaiaamu kello 9 oli ratkaiseva hetki kymmenilletuhansille piensijoittajille.
Kävi viimeinkin selväksi, että Talvivaara-lotossa ei jaeta pika- eikä päävoittoja. Käteen jää vain kasa tappioita, menetettyjä euroja.
Talvivaaran selvittäjän Pekka Jaatisen jättämän saneerausohjelman mukaanTalvivaara Sotkamon koko liiketoiminta myydään uudelle yhtiölle. Samalla velat leikattaisiin 99-prosenttisesti.
Hyvä uutinen on, että toimintaa aiotaan jatkaa, mutta on edelleen täysin auki, kuka näin tekee. Ja kenen pussista rahat uuteen yhtiöön tulevat.
Talvivaaran nykyinen toimitusjohtaja Pekka Perä toteaakin yhtiön tulostiedotteessa ykskantaan, että tulevaisuus on edelleen vaakalaudalla.
"Saneerausohjelmien toteutuminen on edelleen ehdollinen velkojien hyväksynnälle ja riittäväksi katsotun, pitkän aikavälin rahoitusratkaisun saavuttamiselle", Perä sanoo.
Mahdollisuuksia on, mutta mikään ei ole varmaa.Takarajana Talvivaaran selviämiselle on nyt joulukuun 1. päivä.
Piensijoittajat ostivat Talvivaaraa kuin hurmoksessa viime kevääseen saakka. Ostoputki on kestänyt käytännössä koko sen ajan, kun Talvivaara on hoiperrellut kuilun reunalla.
Nordnetin mukaan Talvivaaran osaketta sisältävien salkkujen lukumäärä kääntyi viime kevään aikana orastavalle laskutrendille pitkäkestoisen ja voimakkaan nousutrendin jälkeen.
Vuoden 2012 maaliskuun lopussa vähintään yhden Talvivaaran osakkeen sisältävien salkkujen määrä oli vajaat 10 000. Tällä viikolla vastaava salkkumäärä oli yli 16 000.
Kun suuret instituutiosijoittajat poistuivat Talvivaarasta, piensijoittajat tankkasivat. Jo tuolloin oli tiedossa, että kyse on lähinnä lottokupongista.
Talvivaaran omistajina on ollut kymmeniätuhansia piensijoittajia. Lottokupongin ennätyshalpa hinta on innostanut ostamaan, ja pienikin positiivinen liikahdus on näyttänyt prosenteissa valtavalta voitolta.
Totuus on inhottava. Kymmenientuhansien sijoittajien rahat ovat nyt Kankkulan kaivossa.
Saneerausmenettelyn myötä Talvivaaran nykyisen osakkeen arvo liudentuu käytännössä nollaan. Aikamoinen isku ja opetus pörssisijoittamista opetteleville suomalaisille.

Jari Saario
jari.saario@kauppalehti.fi
+358-10-665 101