Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Joku lukijoista saattaa tupista, mitä ihmeellistä siinä nyt on loppujen lopuksi. No eihän siinä toki olekaan mutta...
Olemme taistelleet tuon massiivisen, varaavan takan - "kivikasan" - kanssa vuodesta 1982 lähtien niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut.
Totta - takat ovat yksilöitä niin tämäkin. Olemme sytyttäneet/polttaneet siinä puita monella eri tavalla ja takkaa on tuunattu useaan otteeseen.
Tänä aamuna kokeilin viimekertaista tapaa. Isot koivut (50 cm 5 kpl) vaakatasoon kahteen kerrokseen. Niiden päälle lyhyitä (30 cm), ohuita kuusirimoja ja niiden päälle hiukan paperisytykettä. Paperisytykkeen päälle pari korkillista sytytysgeeliä ja tulitikku perään...
Siis päältä sytyttäminen ja alkuvaiheessa takkaluukku aavistuksen verran raollaan. Se näytti onnistuvan tälläkin kerralla paitsi, että aivan tietyssä palamisvaiheessa takka pyrkii himpun verran tuprauttamaan savua sisälle.
Onko loppujen lopuksi niin, että puolen tiilen hormi ei kerta kaikkiaan tietyssä vaiheessa kykene vetämään kaikkia savuja taivaalle...
Päärakennuksen piippumme tehtiin aikanaan - vuonna 1982 - neljällä puolen tiilen hormilla:
Yksi takalle, yksi pesuhuoneen vesipadalle, yksi leivinuunille ja yksi ilmastoinnille. Loppujen lopuksi leivinuunia ei koskaan rakennettu ja vesipataakin on erittäin vähän käytetty. Ainakin tuo leivinuunin hormi on "tyhjän panttina".
Tällaista aamupohdiskelua tänään...
Ajattelin, että tänään en tee mitään muuta mutta...
Tutkin netistä otsikon: Kuolinpesä työnantajana - toimenpiteet. Asia on harvinaisen selvä.
Vaimoni oli laittanut Pikkupuolen leivinuuniin tulet. Kertoi tekevänsä Janssonin-kiusausta.
Samalla hän esitti, että toisin jossakin vaiheessa lisää koivupuita Pikkupuolelle, kun runsaan viikon päästä saamme etelän lomalaisia pistäytymään: Anna tulee kuulemma kahden kaverinsa kanssa...
Kärräsin välittömästi tulisijan (leivinuuni+varaava takka) vierustan täyteen puita puukatoksesta.
Nyt jatkan Veikkauksen Live-jalkapalloa ja kohta saa jännittää meidän aitajuoksijatrion menestymistä MM-kisoissa. Niin ja tietysti keihäänheittäjäämme > 4. sija, ei paha...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti