Että mitäkö mietin? Tällaisena nuhruisena/pilvisenä/kosteana loppusyksyn, alkutalven aamuna havahduin perinteisten aamutoimien jälkeen, että minulla ei ole mitään järkevää tekemistä, joten nyt on pakko olla vaan.
Yleensä kun em. tyyppistä kirjoittelen, alkaa tapahtua. Katsotaan, miten tänään käy...
No niinhän siinä sitten kävi, että tuskin olin edellisen saanut kirjoitetuksi niin sain kännykkääni puhelun. Soittaja tiedusteli Kemin kaupungin sähköpostiasioista, jotka ovat muutoksen kourissa. Kerroin, että en ole tehnyt luottamusmiestabletille päivityksiä, vaan otan tietohallintokeskukseen yhteyttä siinä vaiheessa, kun on tarvetta.
Soittaja kertoi lähiaikojen suunnitelmistaan> kiirettä, kiirettä, kiirettä - kuten viimeisten vuosien aikana hänellä aina...
Soittaja kertoi lähiaikojen suunnitelmistaan> kiirettä, kiirettä, kiirettä - kuten viimeisten vuosien aikana hänellä aina...
Edelliseen lisäyksenä:
No tulihan se sieltä! Niin mikä? Upea - omasta mielestäni - älynväläys. Melkein itseltäni huuto pääsi...
Kerron asiasta myöhemmin. Sen voin avata, että se liittyy vakuutuskilpailutusten jälkimaininkeihin ja meidän kolmen auton loukussa olemiseen - ken elää, hän näkee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti