Perinteisten aamutoimien, nimenomaan kahvittelun aikana keskustelimme kohtaamiemme tuttujen kohtaloista. Samalla itse ihmettelin hiukan kevyempänä asiana, miten ihmeessä nukuin aamulla niin pitkään. Osasyynä todennäköisesti oli katsomani televisio-ohjelma > ruotsalainen Wallander ja toisaalta MM-kisojen katselu. Katselimme hetki sitten Ylen Areena mielenkiintoisen dokumentin muotimaailman huipulta. Murheellinen tarina...
McQueen: muodin kauhukakara
1 h 46 min
23 pv
9039 katselua
Liikuttava, tyylikäs ja hätkähdyttävä dokumenttielokuva edesmenneestä brittiläisestä muotisuunnittelijasta Alexander McQueenistä (1969 - 2010), joka aloitti uransa pennittömänä ja raivasi tiensä muotimaailman huipulle. McQueenin suurta lahjakkuutta varjostivat kuitenkin tummat pilvet, jotka johtivat itsemurhaan kesken säkenöivän uran. Ohjaus Ian Bohôte. (McQueen, Britannia 2018)
Vilkaisin huomisen säätilaa Forecan sivuilta.
Miksi?
Siksi, että huomenna aamulla on aikomus lähteä käymään Selkäsaaressa. Todennäköisesti viimeinen käynti tämän vuoden aikana. Tuulet ovat suotuisat, pilvistä ja kukaties vähän sadettakin. Pieni sade ei ole esteenä...
Pistin päärakennuksen takkaan tulet. Se vaatii näemmä edelleenkin pientä virittelyä, hienosäätöä.
Olen tähänastisen elämäni aikana kirjoittanut satoja, kukaties tuhansia lausuntoja, ehdotuksia, kirjelmiä, jne. ... Olen useasti yrittänyt "lähes rautalangasta taivutella" näkemykseni esille, varsinkin, jos olen kokenut jossakin asiassa epäoikeudenmukaisuutta, tulkinnanvaraisuutta siten, että tunnen sisimmässäni tulleeni kaltoinkohdelluksi. Voin avoimesti todeta/kirjoittaa, että olen pääsääntöisesti onnistunut tavoitteessani. Olen saanut kohteena olleen vaikuttajatahon ymmärtämään, että tilanteessa, jossa esiintyy voimakas tulkinnanmahdollisuus, asiaa voi ajatella ainakin kahdella tavalla. Olen usein kirjoittanut, että elämä ei ole pääsääntäisesti koskaan - on/off- prosessia. Asioita käsiteltäessä ja nimenomaan päätöksiä tehtäessä täytyy löytyä joustavuutta ja inhimillistä, asiakaslähtöistä suhtautumista. Viime aikoina olen kuitenkin törmännyt tahtomattani tilanteeseen, jossa aika-ajoin tuntuu olevan kylmä/kova kivimuuri edessä. Asia liittyy edesmennen veljeni Kalkkinokalla sijatsevan rivitaloasunnon remonttiin ja nimenomaan vastuukysymyksiin, jotka luonnollisesti vaikuttavat, kuka maksaa ja mitäkin. Vastuukysymyksiin, joissa minulla on vakuutusyhtiön ja isännöitsijän kanssa selkeä näkemysero taannoisista tapahtumista. Toisin sanoen, mitkä ovat syy-seuraussuhteet. Asuinhuoneiston remontti valmistunee ensi viikolla, joten kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun on kyllä kylliksi aikaa, mikäli tahtotila on oikea.
Viimeksi pidetyssä Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa, erään pykäläkohdan mielestäni erinomaisessa keskustelussa tuli - taas kerran - esiin se, että eurojen takana on aina ihminen erilaisine tarpeineen. Olipa kysymyksessä sylivauva tai elämänsä ehtoopuolen vanhus - niin ja tietysti siltä väliltä... Tuli esiin voimallisesti se, että meidän on välillä syytä pysähtyä ja kysyä: Miten sinä voit? Voinko jotenkin auttaa sinua? Kysymys ja sen myötä mahdollisesti avautuva keskustelu saattaa avata parhaassa tapauksessa elämään liittyviä solmukohtia...
Sanonta: Monta kärpästä samalla iskulla kävi mielessä tämän iltapäivän touhuistani. Niin - lähdin fiilistelemään merelle = lähivesille, kun oli niin kertakaikkisen kaunis ilma. Ajelin kesäautollamme Hahtisaareen. Laiturille mennessäni huomasin, että mökkinaapurimme auto oli parkissa ja venepaikka tyhjänä... Ajelin Kojukallion ohi väylää pitkin. Jouduin ohittamaan hytillisen keskimoottoriveneen jonka hinauksessa oli pulpettivene. Ilmeisesti kyseessä oli ilmastomuutokseen liittyvä säästötoimenpide, sillä viimeksimainitun veneen omistaja istuskeli tyytyväisenä hytissä. Selkäsaaren pohjoispäässä oli Unto Kärjen kaivinkonen edelleenkin. Hän tulikin hetken päästä paikalle. Vaikutti sltä, että yksi - kohtalaisen uusi hirsimökki - oli tällä paikalla elinkaarensa päässä. Varmaan jatkaa purettuna ja uudelleen pystytettynä elämää jossakin vielä vuosikymmeniä... Tosiaan fiilistelin ajellen melkein tyhjäkäynnillä siksakkia kuunnellen 40 hevosvoiman Suzuki-perämoottorin röpötystä. 2-sylinterinen noin 700 kuutiosenttimetrin kaksitahtikone - idioottivarma kone - niin kuin katunaapurini asian ilmaisi. Äänekäs ja hyväruokainen lienee lähellä koneen ominaisuuksia, varsinkin jos hiukan reippaammin ajelee. Ensi viikolla, kun veneilykausi todennäköisesti meidän osaltamme loppuu, vene viedään trailerin päällä Prima-Rautaan. Ajatuksena on asentaa veneeseen uusi 30 hv Tohatsu-nelitahtikone nykyisen tilalle, riisua veneestä ylimääräistä rompetta ja asentaa Lawrance-kaiku/plotteri. Arvelen, että Kamppisen Riston kanssa pääsemme euromääristä kohtuudella sopimukseen... Takaisin Hahtisaareen ajellessani totesin, että paljon oli veneitä liikkeellä ja/tai nostettu jo talviteloille. Ajoin Mansikkanokan Lumilinna-alueen kautta. Siellä oli täysi veneiden ylösnostotouhu käynnissä - hyvä niin. Kotiin tullessani tein vielä lenkin Haukkarinkatu-Erkinkatu-Kainuunkatu kautta. Pysähdyin remonttimiestämme jututtamaan. Totesimme, että VARMAKOTI-työt ovat edistyneet sovitulla tavalla ja hän pääsee kohta muun loppuviimeistelyn hoitamaan.
Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin pitää kirjoittamisen osalta vapaapäivää. Avattuani tietokoneeni ja vilkaistuani sähköpostit suunnitelmat muuttuivat. Olin taannoin saanut maksumuistutuksen. Pyysin maksumuistutuksen lähettäjää tarkistamaan vielä asian, sillä minulla oli mielikuva, että olin laskun maksanut. Kysymyksessä oli pieni lasku/suoritus. Sain aamulla sähköpostiviestin, että maksua ei ole suoritettu. Asia ok ilmoitin, maksan laskun kohtapuolin. Menin nettipankkiin, kun oli pari muutakin maksua. Maksoin laskun. Kuitenkin lähdin uteliaisuuttani selailemaan muutaman kuukauden ajalta maksamiani laskuja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi maksusuoritukseni kuluvan vuoden toukokuulta. Pyysin maksumuistutuksen lähettäjää/maksun saajaa tarkistamaan tutkimaan asian. Pistin sähköpostin liitteeksi maksuun liittyvän virallisen pankki-informaation varmemmaksi vakuudeksi ja maininnan, että en minä aivan "horisko" ole - ainakaan tässä asiassa - muistikuvani oli tällä kerralla oikea... Varmaan saan asiallisen selvityksen/selityksen asiasta aikanaan. Edelliseen> Asia selvitetty: Laskun lähettäjätaholla oli kaksi erillistä tiliä ja alkuperäinen suoritus oli mennyt "väärälle" tilille. Asia kunnossa. Ilmeisesti minulle palautetaan toinen eli tämän päivän maksuni takaisin... Asiasta toiseen: Voi olla, että lähden kohta pistäytymään Kalkkinokalla vilkaisemassa, missä vaiheessa rivitalo-osakkeen remontti on, arvelen, että VARMAKOTI-remonttimies asentaa parhaillaan uusia lattia-, seinä ja kattopintoja - hyvä niin.
Perinteisten aamutoimien aikana ja niiden jälkeenkin olemme saaneet seurata tuttua ja tavanomaista näytelmää tontillamme olevien pihlajien, pihlajanmarjojen osalta. Näyttää siltä, että rastaat ja tilhet käyvät niistä pientä kisaa. Pihlajanmarjat hupenevat silmissä. Olen orientoitumassa tämän illansuun Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen käymällä aamulla läpi toistamiseen kokousmateriaalia tabletilta. Olen käynyt läpi myös sähköpostiviestintää liittyen Kalkkinokan rivitaloasunnon pesuhuoneen, kodinhoitohuoneen ja saunan remonttiin. Sähköpostiviestintä liittyy minun/meidän, vakuutusyhtiön ja isännöitsijän/taloyhtiön välisiin vastuuasioihin. Tähän asti saamani näkemykset, lausunnot eivät vastaa minun käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Tutkin edelleen asiaa korvausvastuiden osalta... Edelliseen liittyen VARMAKOTI-remonttimies ilmoitti eilen, että hän saanee työn valmiiksi ensi viikon tiistaiksi/keskiviikoksi - hyvä niin.
Jatkoa edelliseen: Kävin ostamassa Ojanperältä Karjalahdelta iltapäivällä K27 Henkilöauton kokopeitteen. Miksi? Siksi että olen jo aiemmin ajatellut talvisin ulkosäilytyksessä olevan Mersun suojaamista asiallisesti. Nyt sekin on tehty. Ja sitten itse asiaan. Olin illansuussa klo 16-20 Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Hyvä ja asiallinen kokous taas kerran. Kyllä lautakunnassa oli selkeästi aistittavissa vakava huoli Kemin kuntataloudesta ja kemiläisten saamasta palvelusta turbulenttisessa myllerryksessä...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Kalkkinokalla katsomassa rivitalohuoneiston remontin edistymistä. VARMAKOTI-yrityksen remonttimies oli odottelemassa vesieristyksen tarkistusta, jotta pääsee tekemään lopullisen lattiapinnan. Seinien pohjalevytys oli tehty. Hyvältä näytti... Kotiin tultuani pistin työhaalarin päälle ja lähdin pihalle "autojenvaihtoon". Kyllä se on tehty. Mersu odottaa päärakennuksen päädyssä tutussa talvipaikassa uutta elämää valmiiksi talvirenkaat alla mahdollista liikennekäyttöön ottoa vareten. Volkkari on myös lähestyvässä talviseisontapaikassa ensi viikon liikenteestä pois ottoa varten. Päärakennuksen autotalli on siten Lantikan käytössä - hyvä niin. Tässä päivän mittaan todennäköisesti käyn läpi asuinhuoneiston remonttiin liittyviä vastuukysymyksiä.
Hmmmmm - vai niin - ei tarvitse olla ilmastovähättelijä ja/tai pilkkaaja, jos aidosti on huolissaan nuoren tytön, Greta Thunbergin olemuksesta/jaksamisesta. Kyllä kehonkieli on armoton. Siitä on luettavissa paljon. Toivottavasti Greta Thunberg jaksaa julistaa tärkeää sanomaa jatkossakin. Kieltämättä puhe oli historiallinen/supermediajulkinen ja varmaan se on myöhemmin tulkittavissa eräänlaista käännekohtaa edustavaksi mutta...
En itse rohkene sentään rinnastaa Greta Thunbergiä seuraaviin nimiin: Mahatma Gandhi, Nelson Mandela tai Martin Luther King.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Pekka Juntin kolumni: Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunberg jaksaa
Ilmastovähättelijä puuttuu Greta Thunbergin vointiin ja ulosantiin, kun muuta ei ole jäljellä, kirjoittaa Pekka Juntti.
Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunbergin mielenterveys kestää saati miten hän lapsena jaksaa valtavaa julkisuutta.
Hyvä netin ilmastovähättelijä, ei se kiinnosta sinuakaan. Ei vaikka Thunbergin vointi näyttää olevan sinulle koko ilmastokeskustelun suurin huolenaihe. Sanot, että Thunberg on Soroksen sylivauva, vanhempiensa aivopesemä, että hänen kustannuksellaan tehdään vain rahaa. Ruotsalaisviranomaisten pitäisi ottaa mokoma vammaistyttönen huostaan, vaadit, koska sinulla on niin kova huoli.
Empaattista, mutten usko sanaakaan.
Olen 39-vuotias ohimoilta kelottuva äijä. Koko elämäni ajan on tiedetty, että ilmasto lämpenee. Kansainvälinen tutkija-armeija, YK, lukemattomat kansalaisjärjestöt ja Sauli Niinistö ovat vakuuttuneet, että ihminen ilmaston paskoo. Syynä on fossiilitalous, ne taianomaiset maasta löytyneet polttoaineet, joita ilman minäkin kyntäisin parhaillaan hevosella ohrapeltoa kotikyläni savimailla, joita ilman meitä olisi vähemmän täällä, joita ilman ihmiselukan lopullinen harppaus olisi jäänyt toteutumatta.
Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin.
Tiede ei ole yksimielinen. Sen muistat meille somessa kertoa. Minä sanon, että on terveen tieteen merkki, että totuuksia haastetaan. Minulla ei ole kykyä arvioida, kuka lopulta on oikeassa. Ei sinullakaan ole, vaikka Greta-uutisten kommenttiketjuissa olet varma asiasta ja linkkaat jonkun CLIMATE REAL TRUTH -sivuston dokumentin, josta olet saanut vahvistusta uskoosi.
Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin. Lisäksi uskon omia silmiäni. Haen näkemästäni vahvistusta niin kuin sinäkin.
Kun pakkasmittari näyttää kerran talvessa –30 Anders Celsiuksen asteikolla, sinä linkkaat siitä kuvan someen ja huudat hirtehisesti, että tulisi jo se vietävän ilmastonmuutos. Minä ihmettelen, kuinka Suomessa jolkottaa ihan outoja elukoita, liitelee kerrassaan kummia lintuja ja perhosia. Samalla tuiki tavalliset kotoperäiset lajit katoavat. Metsäjänis pakenee pohjoiseen rusakon tieltä. Riekot kuolevat suo kerrallaan, ja kohta niitä on enää Ylä-Lapissa. Olen törmännyt metsäkauriin jälkiin tunturissa, vaikka luulin, että se on poron maata.
Luonto on aina muuttunut, sanot ja minä myönnän sen. Eihän jääkauden jälkeinen luontomme ole vanha, mutta ei sen pitäisi tällä lailla harppoa.
Se on luonnollista ilmastonmuutosta, sanot, kun jälleen yksi Uudenmaan kokoinen jäävuori ryskää ikijäästä irti. En pysty kommentoimaan juuta enkä jaata tähänkään, mutta kysyn: eikö ilmastonmuutosta silti kannattaisi koettaa hidastaa? Eikö hiilidioksidia kannattaisi poistaa ilmasta, eikö kuudetta sukupuuttoaaltoa pitäisi yrittää jarruttaa? Herrattu sentään, kai jotakin kannattaa tehdä, jos miljoonakaupunkeja uhkaa vedenpaisumus.
Tähän joku kaikkein kirkkaimmin näkevä sanoo, ettei ole mitään ilmastonmuutosta. Sen edessä olen sanaton.
Elämme aikaa, jossa ruotsalainen autistinen tyttölapsi Greta Thunberg sanoo kaiken vuosikymmeniä tiedetyn ääneen, irvistellen ja rumasti, meitä aikuisia syyttäen. Hänen viestinsä maailman johtajille on populistinen, mutta julmetun kirkas. How dare you? Kuinka te kehtaatte? Kaikki maailman poliittiset johtajat kuuntelevat. Sadat miljoonat kansalaiset kuulevat.
Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen.
Mutta sinä olet ilmastovähättelijä ja puutut Thunbergin ulosantiin. Sanot, että hänen puheensa YK:n ilmastohuippukokouksessa oli teatraalinen, feikki, yliampuva, huonosti näytelty.
Saattaa olla.
Sinä ilmastotieteen ja esiintymistaidon monialaisena osaajana osaat kuvailla kommenttiketjuissa esityksen varmasti minua paremmin.
Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen. Se oli kaliiberia Mahatma Gandhi, Nelson Mandela tai Martin Luther King. Se oli aikakauden kuva, ajan henki, mahdollinen käännekohta.
Siksi en jaksa kantaa huolta Greta Thunbergin mielenterveydestä. Ei yhden ruotsalaisnuoren jaksaminen ole tässä se tärkein asia, jos kaikkien nuorten tulevaisuus keikkuu vaakalaudalla. Jos Thunberg saa tuhonkelkkaa nitkahtamaan edes piirun paremmalle uralle, hänen elämällään on ollut merkitystä.
Jos pilkan ja vähättelyn määrästä pitäisi jotakin päätellä, liikahdus on tapahtumassa. Sillä kun vasta-argumentit kuivuvat, keskitytään sanojaan.
Argumentum ad hominem, minä sanon ja sinä katsot Googlesta.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.
Perinteisten aamutoimien jälkeen havahduin tuttuun, ennalta odotettuun näkyyn: Autonikkunat olivat jäässä. Nyt se sitten alkoi - talventulo oikein kunnolla, vaikka jo loppuviikosta on säätiedotusten mukaan hiukan lämpimämpää... Täytyy taas miettiä autojen sijoittelu, jotta välttyy turhilta, lähestyvän talven arkisilta touhuilta - lähinnä ikkunoiden rapaamisesta ja mahdollisista käynnistysvirittelyistä. Mutta sitä ennen olemme suunnitelleet lähtevämme käväisemään Selkäsaaressan. Siis tänään tiistaina 24.09.2019 ja pistämme mökin talvikuntoon varmuuden vuoksi.
Kyllä - se on tehty. Otimme kassillisen noin 30 senttimetrin pituisia kuivia kuusiklapeja mukaan mökin puukatoksesta. Kokeilemme niitä koivuklapien jatkeena päärakennuksen takassamme. Mukava saaressa pikakäynti. Todennäköisesti itse käyn vielä ensi viikon maanantaina eli 30.09.2019 saaressa valmistelemassa ensi vuoden alkukesää.
Tulin hetki sitten Kemin kaupunginvaltuuston kokouksesta. Aluksi ryhmäkokous klo 15.00-16.30. Kahvittelu ja sitten infoa Kemin työllistämistoimenpiteiden vaikutuksista klo 17.00-17.55 Mikko Kesä Oy:n konsultin Mikko Kesän toimesta. Ihan asiallinen ja mielenkiintoinen esitys. Varsinainen valtuustokokous alkoi klo 18.00 ja kesti lähes klo 21 saakka. Totta - isoja, tärkeitä asioita, jotka ovat kohta luettavissa mediassa. Tutustuin samalla valtuustosalin uuteen tekniikkaan, kirjautumiseen ja äänestykäyttäytymiseen. Turhaa jaarittelua ja turhia äänestyksiä. Istuimet olivat yhtä epämukavat kuin ennenkin.
Valtuuston suurin ryhmittymä ehdotti puheenjohtajalle 10 minuutin neuvottelutaukoa. Sen saatuaan tauko venähti jotakuinkin 25 minuuttiin. Pääsin juttelemaan tauon aikana myös muiden ryhmien edustajien kanssa. Kerroin eräälle kuntavaikuttajalle, että viime kuntavaalien jälkeen - ikärasismin ja nuoruuden ihannoinnin jälkimainingeissa - ajattelin jättäväni kuntapäättäjän työt tähän valtuustokauteen. Sanoin hänelle, että nimenomaan lautakuntatyöskentelyssä olen havainnut iän tuomasta kokemuksesta olevan suurta hyötyä. Kokemuksen puute paistaa läpi monien untuvikkolautakuntajäsenten toiminnasta. Hän totesi yksiselitteisesti:"Kyllä kilometrejä täytyy löytyä mittarista." Mainitsin hänelle, että pistän vakavasti harkintaan asettua ehdokkaaksi seuraavissa kuntavaaleissa, mikäli tunnen olevani - omasta mielestäni - edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Niin - kotiin tultuani totesin vaimolleni, että olin miehistä selkeästi "ylipukeutunut". Kenelläkään muulla ei ollut havaintojeni mukaan pukua päällä ja kravattia kaulassa. No toki ei minullakaan kuin tuo harmaa arkipuku... Se siitä - huomenna lähden vaimoni kanssa käväisemään Selkäsaaressa...
Aamulla oli kännykän hälytys päällä klo 06.30. Miksi? Siksi, että Veera on meillä mummolassa "hoidossa" tämän viikon ja pistämme hänet liikkeelle lukio-opiskeluihin ja musiikkiharrastuksiin. Aamupalan jälkeen hän lähtikin polkupyörällä reppu ja kitaralaukku selässään - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin lämpimään takkaan aiempaa kevyemmän puuannoksen odottamaan sytyttämistä - ehkä huomenna illansuussa... Selailin läpi toistamiseen illan valtuustokokouksen liiteaineistoja. Kyllä avoimesti on todettava, että ei ole helppo olla - ei ole koskaan ollut - kemiläisenä kuntapäättäjänä. Asiat ovat vaikeita ja vieläkin vaikempia. Laaditun talousarvion vuosittainen ylitys, velkataakan nousu ja nimenomaan tällä hetkellä julkisten rakennusten - lähinnä kulttuurikeskuksen ja uimahallin - remonttitarpeet/purkutarpeet aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa ja kohtuuttomia kustannuksia. Lisäksi tyhjillään olevien asuinrakennusten purkaminen on ollut vuosien iäisyysongelma... Nyt ei ole ainakaan puoluepolitikoinnin ja populististen irtopisteiden keruun paikka. Siihen ei ole ilmeisesti kenelläkään tarvetta, sillä Kemin pääpuolueet ovat valtakunnallisestikin samassa hallituksessa. Mielenkiintoinen ja todennäköisesti pitkä valtuustokokous on joka tapaksessa odotettavissa.
Lueskelin viime kesän ulkomaanmatkamme kirjoitukset Blogisivultani. Niin - ovathan ne Facebook-foorumillakin. Kysymyksessähän oli matkamme 20.-27.07. välisenä aikana: Kemi-Helsinki-Lontoo-Pariisi-Helsinki-Kemi. Olisin voinut kirjoitella hiukan pitempiäkin tekstejä. Voipa olla, että niitä vielä joskus täydennänkin... Näin jälkikäteenkin luettuana/muisteltuna ihan mukava matka. Voi olla, että sitä vielä intoudutaan lähteen matkalle - kukaties uudentyyppinen, kevennetty Inter Rail-matka tai jokin risteilyjuttu...
Perinteisten aamutoimien jälkeen sytytin päärakennuksemme varaavan takan puut taas uudella tavalla. Tuntuisi, että vuodesta 1982 lähtien lämmitettyä takkaa ei enää tarvitse uudella tavalla sytyttää. Kyllä täytyy. Tämän massiivisen "kivikasan" kanssa on tapeltu enemmän ja vähemmän ja sitä on viime aikoina tuunattu. Onhan siitä eräs ammattimies antanut rankan tuomion: "Hajoitetaan se, kannetaan koko paska kartanolle ja tehdään uusi."
Olemme yrittäneet psyykata itsemme ajatukseen, että kyllä se vielä taltutetaan = saadaan asiallisesti toimimaan. Takan vedosta ja lievästä savun "tuprahtelusta" tietyssä lämmitysvaiheessa tässä pääasiassa on kysymys. No joka tapauksessa tämänaamuinen kokeilu liittyi puiden uudentyyppiseen asetteluun ja polttogeelin käyttöön sytytyksessä. Voi olla, että tätä kannattaa hioa edelleen jatkossa... Todettakoon, että Pikkupuolella oleva massiivinen takka ja leivinuuni ovat kuin toisesta maailmasta - ei mitään ongelmia...
Asiasta toiseen... Ensi viikko on Kalkkinokan rivitaloasunnon osalta merkityksellinen. Viime viikon perjantaina VARMAKOTI-yrityksen ammattimies aloitti työt. Kävin paikalla samoin kuin meidän remonttimiehemme. Kaikki näyttää edistyvän myönteisesti suunnitellulla tavalla.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen. Lähinnä oli ajatuksena se, josko Unto Kärki kaivinkoneensa kanssa olisi työn touhussa. Selkäsaaren pohjoispoukamaan päästyäni totesin vedenpinnan olevan korkealla, oli mukava - kerrankin - ajaa rantaan saakka. Mökkitontille kavuttuani pistin tulistelupaikalle heti tulet. Vanhaa, osittain lahonnutta puuta polttelin joutessani. Eipä mennyt kuin hetki niin naapuritonteilta alkoi kuulua työn ääniä. Menin uteliaisuuttani katselemaan lähinnä, mitä kaivinkone saa aikaiseksi. Jälkeä oli syntynyt: Oli ollut kantojen poistoa, menossa oli maakellarin tuunausta ja sitten rantapoukaman/aallonmurtajan kohentamista. "Kahvitauon" aikana pääsin jututtamaan itse mestaria. Kävimme läpi meidän tonttimme kivisiirrot, joista olin kirjoittanut toivetekstin karttoineen. Kyllä - homma hoituu. Mökkiterassille palattuani Metsä Groupin tehtailta tuli - ensimmäistä kertaa - reippaat sellutehtaan hajut. Olisko huoltoseisokin jälkeistä hajukaasujen polttohäiriöitä. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen päässäni vilisi hajujen kemiallisia yhdisteitä. Arvelen, että tärkeimmät olivat vielä muistissa... Päätin pistää lipan alla olevan kiikkustuolin sisälle. Kuinka ollakaan, tuolin reunalla istui pikkuriikkinen käpylinnun poikanen. Yritin jututtaa sitä, että menehän siitä, jotta saan tuolin vietyä sisälle. Se ei ollut moksiskaan. Menin tulistelupaikalle ajatuksella, että eiköhän tuo ymmärrä lähteä mutta ei, siinä se istui hievahtamatta pää kallellaan. Lähdin sauvakävelylle metsään. Sieltä palattuani käpylinnun poikanen oli poistunut paikalta. Mikä lie tuonkin tarkoitus? Tein lähtöä ottamalla varastosta maalipurkit mukaan ja nostin varmuuden vuoksi juomavesiastiat ulos. Kukaties käymme vielä saaressa kerran tai kaksi.
Kirjoitin Facebook-foorumille elokuun alkupuolella muun muassa seuraavaa:
Että mitäkö mietin? Tuossa pihalla hetki sitten kävellessäni kävi mielessä syntymäpäivien viettäminen ihan yleisellä tasolla.
Perinteisesti vietetään pääasiassa ns. täysiä vuosikymmeniä ja iän karttuessa "välivitosiakin". Aikanaan en itse viettänyt lainkaan 50-vuotisjuhlia. Hyvin pienimuotoisesti 60- ja 70-vuotisjuhliakin. Lähestyviä 75-vuotisjuhlia vielä puoli vuotta sitten ajattelin myös pienimuotoisesti viettää, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin.
Aika on kulunut niin kiivaasti, että kyllä juhlat jäävät tällä kerralla väliin. On koko ajan kaikenlaista muuta aktiviteettia...
Edellinen asia kävi hetki sitten mielessäni kävellessäni pihallamme olevan ison taideteoksen Elämän purje ohi. Sen alla oleva iso "kivivene" löytyi vuonna 1982 päärakennusta rakennettaessa nykyisen peuhuoneen alta. Ihailin sen ympärillä olevia "käräjäkiviä" > 12 kiveä, jotka ovat vanhan kotitalomme kivijalasta, perustuksista.
Olen joskus miettinyt, että olisi mukava istuskella niillä sopivan porukan kanssa ja antaa ajatusten lentää.
Tosin viime aikoina, realistisesti ajatellen, eipä sellaista porukkaa taida hevillä löytyä...
No jospa viiden vuoden päästä on rauhallisempaa. Ken elää, hän näkee...
Että mitäkö mietin? No sitä, että tuskin olin saanut perinteisten aamutoimien jälkeen tietokoneeni auki, kun hoksasin, että minulla oli ensimmäisenä erittäin vaikutusvaltainen syntymäpäiväonnittelija > Mr Google!
Ja vielä se että:
Google aikoo investoida Haminan datakeskukseen Suomessa aiemmin kerrottua enemmän. Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi asiasta aamupäivällä tiedotustilaisuudessa yhdessä Googlen toimitusjohtajan Sundar Pichainin kanssa.
Voi tätä onnen päivää, tätä on vanhana - sitten joskus - mukava muistella...
Toisaalta totean, että on tämä yhtä perkelettä! Niin mikä? Se että minua on yritetty viime päivinä psyykata aktiivisesti sähköpostiviestinnässä käsitteen - rakenteet - tiimoilta.
Tämä tietysti liittyy noihin rivitalohuoneiston kirottuihin kopolaattoihin.
Luonnollisesti olen joutunut pohtimaan osakkeenomistajan roolia villissä vastuuviidakossa: Rakentaja, rakennusvalvonta, kuntotarkastus, lainsäädäntö, kiinteistövälitys, remontointi, vakuutusyhtiö, taloyhtiö, isännöinti, jne. ...
Em. asiaan liittyvänä olen toistaiseksi kirjoittanut tyylilleni uskollisena kiltisti. Asiat "roikkuvat" ilmassa.
Että mitäkö mietin? No sitä kun nuo meidän hallussamme olevat autot tulivat taas esiin tänään kirjoituksessani niin vanha jutusteluhetki katunaapurin kanssa iski takaraivooni.
Pyöräilevä naapurini kysyi:"Eikö tuo kolmen auton pitäminen tule kalliiksi?"
"Ei välttämättä, kun niistä ei ole kuin yksi tai korkeintaan kaksi liikennekäytössä." sanoin hänelle ja lisäsin muistaakseni:"Uuden auton hankkiminen se vasta hintoinin tulee."
Edelliseen liittyen olen tänään käynyt läpi maksamieni vakuutusten ja liikennemaksujen määrän. Kyllähän nuo autoihin liittyvät summat ovat toki ihan kohtuullisen suuria, ei niitä ole syytä vähätellä.
Miksi kävin ne juuri nyt läpi? Siksi, että erittäin suurella todennäköisyydellä vaihdamme pikapuolin vakuutusyhtiötä.
Miksi?
Kerron/kirjoitan siitä sitten tarkemmin aikanaan. Jos maksaa tuhansia euroja vakuutusmaksuja vuositasolla eikä saa - välillisesti vahingon sattuessa - muuta kuin lämmintä kättä - jos kohta sitäkään - on syytä kilpailuttaa vakuutukset...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin asioille Kemin Karjalahdelle jututtamaan Prima Raudan Risto Kamppista. Sinne ajellessani vilahti oikealla kyltti: K1-katsastus, se on nykyisin uusissa tiloissa. Tuli spontaaniajatus, että käväisen kysymässä, josko voisivat ottaa Land Roverin heti tarkastettavaksi. Se on katsastettava ennen 15.10.2019. Ajoin em. katsastusaseman parkkipaikalle ja kävelin halliin sisään. Kuinka ollakaan, sain auton käsittelyyn jotakuinkin välittömästi. Kyllä - auto on katsastettu. Asia kunnossa. Juttelin katsastusmiehen kanssa vähänajetuista, vanhoista autoista, jotka eivät tunnu kelpaavan kenellekään. Varsinkin autoliikkeille yli kymmenen vuotta vanhat autot ovat "myrkkyä"... Muun muassa meidän Land Roverimme olisi erinomainen käyttöauto henkilölle, joka metsästää, kalastaa, retkeilee, jne. . No kävin myös Ristoa jututtamassa, venemoottori- ja kaiku/plotteriasiamme etenee asiallisesti, odottelemme veneilykauden päättymistä. Kotiin keskustasta ajellessani jouduin pysähtymään Teboilin tuntumassa tavarajunan viedessä puutavaralastia Veitsiluotoon. Mikäli oikein laskin vaunuja oli 31 kpl, joissa jokaisessa oli kolme nippua kuitupuita, pääosin koivua. Upean näköistä menoa. Ajelin hyvillä mielin kotiin Haukkarin Kainuunkadulle, jossa Tommi oli kasaamassa laina-autonperään Honda-tarvikkeita viedäkseen ne Karihaaraan. Ajatuksena kasata Honda kilpakoneeksi...
Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: Kävi takaraivossa ajatus, että lähden käväisemään merellä... Niin - illansuussa tuntui tuo ilma sen verran viileältä ja tuuliselta, että ei hotsettanut kuitenkaan lähteä. Lähinnä olisin mennyt katsomaan, onko Unto Kärjen kaivikone näkyvissä Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Pyydän Untoa siirtämään muutaman kiven ja kukaties "tallaamaan" hiukan kulku-uraa. _________________________ Sain eilen kuulla, että Unto Kärjen kaivinkone on Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Lähetin Untolle infoa Facebook-foorumin ja sähköpostinkin välityksellä. En saanut aamuun mennessä vastausta. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Selkäsaaressa. Kyllä - ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi, oli lähes tyven mutta aika kylmänlainen. Viime yönä on ollut lämpötila miinuksella. Pakkanen on käynyt... Ajoin kesäautollamme Hahtisaareen. Ei ollut Unton autoa paikalla ja vene oli laiturissa. Ajelin Hahtisaaresta aina Selkäsaaren länsirannalle todeten, että kaivinkone oli parkissa pohjoispäästä lukien kolmannen mökin kohdalla. Ajelin omaan poukamaan ja kipusin mäen ylös mökille. Pistin tulistelupaikalle tulet. Päätin poltella roskapuuta ja risuja silläkin uhalla, että olen osasyyllinen napajäätiköiden sulamiseen. Jähti lipui ohi upeasti kaukaisessa näkökentässä. Elätin toivetta, että Unto saapuisi saareen. Varuilta kirjoitin hänelle A4-arkille "kiviensiirtotoiveitamme", tekstiäni täydensin maastokartalla. Vein infon muovitaskussa kaivinkoneen telan päälle. Pistin ison kivenmurikan infoni painoksi. Unto ei voi olla näkemättä infoani/toiveitamme. Kävin sauvakävellä viereisellä, kepitetyllä tontilla. Auringonvalo siivilöityi upeiden kuusien välistä. Kyllä on mukava ihailla noita "kahen kuution puita". Mukava saarikäynti.
Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja "syöksyin" pihalle. Ruohonleikkuriin tankki täyteen, kuulosuojaimet korville, ryypyt koneeseen ja ei kun menoksi... Ensimmäisenä kävelin koneen perässä tienvarren ojanpenkat. Tuttu tilanne/näky - koiranpaskaa oli taas kertynyt matalaan ruohikkoon mukavasti. Varmaan nuo ohi kulkevat, kymmenet koirantaluttajat ajattelevat meidän parastamme - ei tarvitse lannoittaa ostolannoitteilla ojanpenkkoja. Ainoa tympeä asia on siinä, että ohi kulkevat lapset uein kömyävät ojanreunoja pitkin... Niin - toistaiseksi vuodesta 1981 lähtien - olen nähnyt kahden koirantaluttajan keräävän lemmikkinsä jätökset pussiin. Naapuri lähti autollaan liikkeelle, aukaisi ikkunan ja kysyi:"Onko Pakkanen käynyt?" Sekunnin murto-osan mietin, kuka ihmeen Pakkanen ja kysyinkin:"Niin kuka Pakkanen?" Sitten hoksasin:"Niin onko ollut pakkasta? Ei mielestäni ole... ." Naapurilla on vakituinen asunto oikeastaan Tervolan Louella. Siellä oli jo Pakkanen käynyt. Perunat ovat vielä maassa. Kerroin, että nostimme perunat jo viikko sitten tontinkulmalta kellariin. Tätä kirjoittaessani tonttihyötyliikunta on tehty. Viimeinen ruohonleikkaus tälle kesälle/syksylle. Kävi takaraivossa ajatus, että lähden käväisemään merellä... Niin - illansuussa tuntui tuo ilma sen verran viileältä ja tuuliselta, että ei hotsettanut kuitenkaan lähteä. Lähinnä olisin mennyt katsomaan, onko Unto Kärjen kaivikone näkyvissä Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Pyydän Untoa siirtämään muutaman kiven ja kukaties "tallaamaan" hiukan kulku-uraa.
