Perinteisten aamutoimien jälkeen panin työhaalarin päälle. Menin varastorakennuksen päätyyn, otin uuden vesiletkun ja kastelukärryn ja valmistauduin täyttämään kaksi muovitynnyriä vettä.
Sen tein ja samalla kastelin "sumusuihkulla" pienen perunapeltomme, ryytimaamme, marjapensaat ja vaimoni kasvattamat, useat kukkaistutukset.
Sain eilen kuulla, että Paavonkarin venesatamassa maissa olevan Projektiveneemme sinisen pressun oli tuuli taas repinyt hiukan sivuun.
Lähdimme peittelemään veneen, otimme mukaan kaksi autonrengasta, joilla perille päästyämme virittelimme uuden pressukiinnityksen.
Ihmettelen edelleenkin, että Projektiveneemme ja siihen liittyvä klassikkomoottori eli 2-sylinterin Wickström eivät mene kaupaksi.
Toki viime aikoina on ollut pieniä "vakavaa kevyempiä" viritelmiä asian suhteen, toivottavasti ne johtavat myönteiseen lopputulokseen. Psyykkaan itseäni sanonnalla: Aika tavaran kaupittee...
Toistaiseksi en ole saanut Haukkarin Kainuunkadulle ensimmäistäkään henkilöä latselemaan Projektiveneen kuvia. Sehän ei maksa mitään...
Niin - teimme Rytikarissa sightseeing-ajelun. Kerroin vaimolleni, että tuossa ja tuossa on muun muassa 1. kerroksen kolmio myytävänä Etuovi Kemi-sivuilla.
Kotiin tultuamme oli mukava istuskella aurinkoisella päärakennuksen terassilla kahvilla. Seurasimme harakkaperheemme touhuja. "Peräkammarin poika" kävi kärkkymässä/tutkailemassa mahdollisia herkkupaloja Käräjäkivien keskellä olevan Elämän Purje-taideteoksen huipulla...
sunnuntai 14. heinäkuuta 2019
perjantai 12. heinäkuuta 2019
Iltapäiväongella tänään ja vähän muutakin...
Päätin lähteä istumaan ongelle puolen päivän jälkeen. Hain maakellarista "korkatun" Master-ostomatopurkin, hain Hahtisaaren Nesteeltä pari vitosen kanisteria bensiiniä ja ajelin Hahtisaaren venesatamaan.
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle tällä kerralla jotakuinkin Kojukallion Ajokseen suuntautuvalle väylälle. Puuskittainen pohjoistuuli vei venettä rannan suuntaan.
Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi taas tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinen ja kolmaskin...
Tutut pyyntivälineet olivat vedessä, tällä kerralla kaksi jigionkea. Hiljaista oli, ainoastaan kolme ahventa ensimmäisellä vapaaliu-ulla.
Toistin kuvion. Sitten pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan pari - kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventa tuli, mutta koko oli pienenlaista. Tuttu asia, muutama vähän isompi kopsahti veneen reunaan ja takaisin mereen...
Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi taas parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.
Sisäsatamasta alkoi kuulua musiikin jytkettä.
Olipa kertakaikkiaan puuskittainen tuuli, joka keinutti venettä aika-ajoin reippaasti. Merellä oli veneitä liikenteessä runsaasti. Leila-laivakin ehti käydä "istuntoni aikana" kaksi kertaa Laitakarissa.
Ongella istuessani kävin läpi jotakuinkin kaikki tärkeimmät meidän - minun ja vaimoni - lähipiiriin liittyvät asiat.
Ajattelin kaataa isosta ämpäristä kaikki ahvenet takaisin mereen, mutta otin ne mukaan kuitenkin...
Tutut seuralaiset - kolme lokkia - saivat pieniä ahvenia. Yhdestä ahvenesta tuli kova tappelu, lokit lensivät äkkisyöksyjä tehden Selkäsaaren pohjoisrannan hietikolle syömään.
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa.
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen. Arvelen, että lähimmän kahden viikon aikana en lähde ongelle. Kukaties seuraavan kerran vasta elokuun alussa.
Niin - etelän kesävieraamme, Lauri, joka on majaillut Akkunusjokivarressa toisten isovanhempien mökillä, lähtee huomenna päiväjunalla Helsinkiin.
Ja toinen satunnainen kesävieraamme, Veera käy keikoilla ja majailee Pikkupuolellamme silloin tällöin...
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle tällä kerralla jotakuinkin Kojukallion Ajokseen suuntautuvalle väylälle. Puuskittainen pohjoistuuli vei venettä rannan suuntaan.
Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi taas tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinen ja kolmaskin...
Tutut pyyntivälineet olivat vedessä, tällä kerralla kaksi jigionkea. Hiljaista oli, ainoastaan kolme ahventa ensimmäisellä vapaaliu-ulla.
Toistin kuvion. Sitten pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan pari - kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventa tuli, mutta koko oli pienenlaista. Tuttu asia, muutama vähän isompi kopsahti veneen reunaan ja takaisin mereen...
Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi taas parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.
Sisäsatamasta alkoi kuulua musiikin jytkettä.
Olipa kertakaikkiaan puuskittainen tuuli, joka keinutti venettä aika-ajoin reippaasti. Merellä oli veneitä liikenteessä runsaasti. Leila-laivakin ehti käydä "istuntoni aikana" kaksi kertaa Laitakarissa.
Ongella istuessani kävin läpi jotakuinkin kaikki tärkeimmät meidän - minun ja vaimoni - lähipiiriin liittyvät asiat.
Tutut seuralaiset - kolme lokkia - saivat pieniä ahvenia. Yhdestä ahvenesta tuli kova tappelu, lokit lensivät äkkisyöksyjä tehden Selkäsaaren pohjoisrannan hietikolle syömään.
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa.
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen. Arvelen, että lähimmän kahden viikon aikana en lähde ongelle. Kukaties seuraavan kerran vasta elokuun alussa.
Niin - etelän kesävieraamme, Lauri, joka on majaillut Akkunusjokivarressa toisten isovanhempien mökillä, lähtee huomenna päiväjunalla Helsinkiin.
Ja toinen satunnainen kesävieraamme, Veera käy keikoilla ja majailee Pikkupuolellamme silloin tällöin...
torstai 11. heinäkuuta 2019
Ennen oli toisin...
Kyllä - ennen oli toisin, sillä Kemissäkin saattoi mennä matkatoimistoon keskustelemaan toimiston asiantuntijan kanssa kaikista matkavarauksiin liittyvistä asioista face to face...
Sai henkilökohtaista asiantuntijapalvelua siltä istumalta.
Nyt jos olet suunnittelemassa matkaa, saat istua tietokoneen/näyttöruudun ääressä aika tovin saadaksesi pienen(kin) asian toimitetuksi.
Edelliseen täydennystä:
Löysinhän minäkin seuraavaa: Meri-Lapin Matkatoimisto - Sealapland Travel Agency Ltd
Sai henkilökohtaista asiantuntijapalvelua siltä istumalta.
Nyt jos olet suunnittelemassa matkaa, saat istua tietokoneen/näyttöruudun ääressä aika tovin saadaksesi pienen(kin) asian toimitetuksi.
Edelliseen täydennystä:
Löysinhän minäkin seuraavaa: Meri-Lapin Matkatoimisto - Sealapland Travel Agency Ltd
Kauppakatu 29, 94100 KEMI
Tel: +358 (0)10 422 5590 ja +358 (0)10 422 5591
Telefax: +358 (0)16 259 667
matkatoimisto@sealapland.com
Tuossa alkumuistelussa muistelin niitä tuttuja henkilöitä, joiden kanssa asiat hoituivat...
Selkäsaaressa tänään...
Päätimme eilen lähteä käymään Selkäsaaressa. Näin teimme. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajelimme Lidlin kautta Hahtisaareen. Tommin pakettiauto oli parkissa, joten Katariina ja Tommi olivat saaressa.
Pilvinen aamu, joka päivällä muuttui aurinkoiseksi. Heikkoa tuulta, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla poikkeuksellisen paljon jälkiä. Rantahietikko oli täysin myllätty. Arvelimme jäljistä ja papanoista, että kaurislauma oli käynyt paikalla ensimmäistä kertaa. Kyllä - sen kotiin tultuamme netistä tarkistimme...
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Maistelimme hiukan kuohuviintä, siihen oli aihetta.
Oikeastaan tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan. Pistimme tulet tuvan uuniin ja tulistelupaikan ison betonirenkaan sisälle.
Polttelimme vanhaa roskapuuta ja oksia. Vaimoni siisti hiukan etupihaa, kasteli erityisesti viime kerralla istuttamiaan tyrnitaimia. Mielenkiintoista seurata lähtevätkö ne kasvamaan ja nimenomaan marjoja tuottamaan.
Minä haloin muutaman puun, klapit ladottiin puukatokseen. Jäljellejääneiden puiden koko alkaa olla sitä luokkaa, että voi olla kiilalle käyttöä.
Terassilla välipalaa haukatessamme seurasimme taas läheisen linnunpöntön asukkaiden touhuja. Yhdestä pöntöstä oli porukka häipynyt.
Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja ei tällä kerralla näkynyt eikä kuulunut.
Myyrä kukaties kaksikin näytti touhuavan vaimoni kivirakennelmien ja pihaterassin väliä. Saatan kertoa niistä jatkossa lisää...
Tyhjensimme/puhdistimme toisen sadevesitynnyrin. Vaimoni teki entisaikaisen "kansiviritelmän" kankaasta. Ei tarvitse jatkossa miettiä veden sopivuutta saunavedeksi...
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä. Omalla alueella ja Luoteislaiturinpolun tulevaisuuden "aukolla" pohdiskelin lähitulevaisuuden maisemanhoidollisia toimenpiteitä. Upeaa metsää.
Ajatuksissa halailin taas entisen oppilaani mainitsemia "kahen kuution puita" - vanhoja kuusia...
Naapuriinkin oli tullut väkeä. Työtä tuntuu heilläkin riittävän, sillä hetikohta moottorisaha pärähti käyntiin.
Teimme lähtöä. Vesi oli jotakuinkin samalla tasolla kuin aamulla. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran.
Edelliseen lisäys:
Lammasfarmari Satu Peltonen ilmoitti, että häneltä on ollut lampaita karussa. Lampaita mekin aluksi pohdiskelimme. Mutta lampaat ovat toisessa päässä saarta eli yli 4 km etäisyydellä ja aidattuina, joten emme pitäneet sitä mahdollisena. Toki myös ihmettelimme, mistä noita kauriita olisi saareen yhtäkkiä ilmestynyt.
Toivottavasti lampaat löytyvät ja ettei saarelaiset niihin hermostu...
Pilvinen aamu, joka päivällä muuttui aurinkoiseksi. Heikkoa tuulta, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla poikkeuksellisen paljon jälkiä. Rantahietikko oli täysin myllätty. Arvelimme jäljistä ja papanoista, että kaurislauma oli käynyt paikalla ensimmäistä kertaa. Kyllä - sen kotiin tultuamme netistä tarkistimme...
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Maistelimme hiukan kuohuviintä, siihen oli aihetta.
Oikeastaan tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan. Pistimme tulet tuvan uuniin ja tulistelupaikan ison betonirenkaan sisälle.
Polttelimme vanhaa roskapuuta ja oksia. Vaimoni siisti hiukan etupihaa, kasteli erityisesti viime kerralla istuttamiaan tyrnitaimia. Mielenkiintoista seurata lähtevätkö ne kasvamaan ja nimenomaan marjoja tuottamaan.
Minä haloin muutaman puun, klapit ladottiin puukatokseen. Jäljellejääneiden puiden koko alkaa olla sitä luokkaa, että voi olla kiilalle käyttöä.
Terassilla välipalaa haukatessamme seurasimme taas läheisen linnunpöntön asukkaiden touhuja. Yhdestä pöntöstä oli porukka häipynyt.
Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja ei tällä kerralla näkynyt eikä kuulunut.
Myyrä kukaties kaksikin näytti touhuavan vaimoni kivirakennelmien ja pihaterassin väliä. Saatan kertoa niistä jatkossa lisää...
Tyhjensimme/puhdistimme toisen sadevesitynnyrin. Vaimoni teki entisaikaisen "kansiviritelmän" kankaasta. Ei tarvitse jatkossa miettiä veden sopivuutta saunavedeksi...
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä. Omalla alueella ja Luoteislaiturinpolun tulevaisuuden "aukolla" pohdiskelin lähitulevaisuuden maisemanhoidollisia toimenpiteitä. Upeaa metsää.
Ajatuksissa halailin taas entisen oppilaani mainitsemia "kahen kuution puita" - vanhoja kuusia...
Naapuriinkin oli tullut väkeä. Työtä tuntuu heilläkin riittävän, sillä hetikohta moottorisaha pärähti käyntiin.
Teimme lähtöä. Vesi oli jotakuinkin samalla tasolla kuin aamulla. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran.
Edelliseen lisäys:
Lammasfarmari Satu Peltonen ilmoitti, että häneltä on ollut lampaita karussa. Lampaita mekin aluksi pohdiskelimme. Mutta lampaat ovat toisessa päässä saarta eli yli 4 km etäisyydellä ja aidattuina, joten emme pitäneet sitä mahdollisena. Toki myös ihmettelimme, mistä noita kauriita olisi saareen yhtäkkiä ilmestynyt.
Toivottavasti lampaat löytyvät ja ettei saarelaiset niihin hermostu...
keskiviikko 10. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Päivällä Posti toi Suomen Monetalta pienen paketin/pahvikotelon, jonka sisällä oli mitali, infoa ja lasku.
Olin aiemmin tilannut "ilmaislähetyksen" liittyen Suomen jääkiekkojoukkueen MM-menestykseen, joten siltä osin asia ok.
Muistan, että minua "puhelimitse pommitettiin" alla olevasta asiasta, mutta ilmoitin ehdottomasti, että asia ei minua kiinnosta.
Siksi lähetin infoa Suomen Monetalle, josta tuli kopio minulle:
Tämä on kopio viestistä, jonka olet lähettänyt
käyttäjälle Suomen Moneta sivuston kautta
Posti toi tänään
"Mörkömitalin", jota mielestäni en ole tilannut tai sitten olen
epähuomiossa täpännyt väärää kohtaa.
Pistin laskun 14,90 euroa maksuun
15.07.2019. Asiakasnumero xxx xxxx xxx Laskun numero xxxx xxxx
Nyt tämä riittää!
Poistatte minut välittömästi lähetyslistoiltanne, jotta vältyn tulevaisuudessa
turhilta harmeilta ja rahankuluilta. En halua saada tuotteistanne enää
sähköpostiviestejä - kiitos.
Niin - alan pikkuhiljaa poistella tämäntyyppisiä turhuuksia. Niitä ilman voi ihan mukavasti elää jatkossa...
Niin ja päivän helmi: Ystäväni Tervaharjun Puukeisari/Harrastemaanviljelysneuvos tuli kyläilemään.
Kävimme "tonttimme kulmalla tiluksilla". Pieni perunapeltomme oli vieraamme mielestä parempi kuin hänellä Tervaharjulla. "Voitko toistaa sanomasi?" sanoin...
tiistai 9. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Aamukahvia juodessamme päärakennuksen terassilla ympäristö oli poikkeuksellisen hiljainen. Näytti siltä, että ainakin toisesta linnunpöntöstä poikaset olivat lähteneet. Tosin emolinnut kävivät vielä pöntöllä. Toisen pöntön luona taisi olla täysi ruokkimistouhu käynnissä.
Yhtäkkiä mustarastas tepasteli nurmikon poikki. Eipä sellaista ole näillä kulmilla kovin usein aikaisemmin havaittu. Kohta alkoi harakkaperheen räksytys, joten se siitä hiljaisuudesta...
Vaimoni lähti ruokakauppaan ja minä vedenkärräykseen Pikkupuolen tynnyriltä tontin kulmalle perunapellon vieressä olevaan tynnyriin. Saattaa olla, että kasteluvettä vielä tarvitaan, kunhan nuo ilat lämpenevät.
Sisälle tultuani talomme eteen pysähtyi tuttu auto, josta nousi nuorimies pieni reppu selässä.
Pojanpoikamme Lauri oli tullut eilen Helsingistä ja oleilee Akkunusjoen varrella olevassa kesämökissä toisten isovanhempiensa kanssa.
Vaihdoimme alustavat kuulumiset vaimoani/mummoa odotellessamme kaupoilta...
Hetki sitten vaimoni lähti kesävieraamme kanssa kaupungille asioille. Puhuivat myös Lumilinnassa käynnistä.
Arpoivat, millä autolla lähtään, arpa osui kesäutoomme eli Volkkariin. Se on ollut mieluinen auto lastenlapsillemme...
Mentyäni istuskelemaan päärakennuksen terassikeinuun sain kokea tutun koiranhaukkumisjatkumon.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että läheisyydessämme on yli kymmenen koiraa. Saattaa olla, että lukumäärä lähentelee kahtakymmentä.
No joka tapauksessa hetki sitten kerrostalon pihassa yksi koira haukahti, sitten samassa pihassa toinen, naapuritontilla kolmas, neljäs, viides, toisella naapuritontilla kuudes, jossain kauempana seitsemäs, kahdeksas, jne. ... .
Kommunikointi-/viestintäketju toimi erinomaisesti, mitä lie viestittivät. Kumma kyllä tuo tämänkertainen räksyttäminen ei edes ärsyttänyt, siihen on vuosien saatossa toki jo tottunut...
Niin - Tommi peruutti pakettiautonsa toiseen liittymäämme. Alkoi aukoa pahvilaatikoita. Harrikkaan uusia osia, muoviosat menevät kuulemma maalaukseen. Vaihdoimme muutaman sanan ajankohtaisita asioista, mm. Kalkkinokan rivitaloasunnon myynnistä, Projektiveneesäkin ja loma-asioistakin...
Yhtäkkiä mustarastas tepasteli nurmikon poikki. Eipä sellaista ole näillä kulmilla kovin usein aikaisemmin havaittu. Kohta alkoi harakkaperheen räksytys, joten se siitä hiljaisuudesta...
Vaimoni lähti ruokakauppaan ja minä vedenkärräykseen Pikkupuolen tynnyriltä tontin kulmalle perunapellon vieressä olevaan tynnyriin. Saattaa olla, että kasteluvettä vielä tarvitaan, kunhan nuo ilat lämpenevät.
Sisälle tultuani talomme eteen pysähtyi tuttu auto, josta nousi nuorimies pieni reppu selässä.
Pojanpoikamme Lauri oli tullut eilen Helsingistä ja oleilee Akkunusjoen varrella olevassa kesämökissä toisten isovanhempiensa kanssa.
Vaihdoimme alustavat kuulumiset vaimoani/mummoa odotellessamme kaupoilta...
Hetki sitten vaimoni lähti kesävieraamme kanssa kaupungille asioille. Puhuivat myös Lumilinnassa käynnistä.
Arpoivat, millä autolla lähtään, arpa osui kesäutoomme eli Volkkariin. Se on ollut mieluinen auto lastenlapsillemme...
Mentyäni istuskelemaan päärakennuksen terassikeinuun sain kokea tutun koiranhaukkumisjatkumon.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että läheisyydessämme on yli kymmenen koiraa. Saattaa olla, että lukumäärä lähentelee kahtakymmentä.
No joka tapauksessa hetki sitten kerrostalon pihassa yksi koira haukahti, sitten samassa pihassa toinen, naapuritontilla kolmas, neljäs, viides, toisella naapuritontilla kuudes, jossain kauempana seitsemäs, kahdeksas, jne. ... .
Kommunikointi-/viestintäketju toimi erinomaisesti, mitä lie viestittivät. Kumma kyllä tuo tämänkertainen räksyttäminen ei edes ärsyttänyt, siihen on vuosien saatossa toki jo tottunut...
Niin - Tommi peruutti pakettiautonsa toiseen liittymäämme. Alkoi aukoa pahvilaatikoita. Harrikkaan uusia osia, muoviosat menevät kuulemma maalaukseen. Vaihdoimme muutaman sanan ajankohtaisita asioista, mm. Kalkkinokan rivitaloasunnon myynnistä, Projektiveneesäkin ja loma-asioistakin...
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Hetki sitten tuulisella mutta aurinkoisella päärakennuksen terassilla istuskellessani aamukahvilla pohdiskelin tonttimme puuhistoriaa.
Asia kävi mielessä mm. eilisestä, jolloin katselin Kemin kaupungin erinomaisilta korisivuilta Karttapalvelut-osa-alueen ortokuvia.
Tällä tontilla on aiemmin ollut - ne minäkin muistan - iso kuusi, iso koivu ja tavallaan tontinrajoilla pihlajia.
Vanhempani, lähinnä äitini istutti 1950-luvulla, kun Kainuunkatu tehtiin, mäntyjä, tuloliittymän varrelle koivuja/koivukujan ja orapihlaja-aidan kadun puolelle suojaksi - tavallaan raja-aidaksi.
Hän istutti myös toiselle rajalle lisäksi kuusen, pari koivua ja keskemmälle vaahteran ja hopeakuusen.
Sen aikainen maa-alueemme, tonttimme oli lähes puoliksi perunapeltona ja niittynä...
Mitä edellä mainituista on tänään jäljellä?
Entisellä perunapellollamme ja niityllämme on kahden perheen kytketty omakotitalo.
Männyt on jouduttu kaatamaan samoin kuin tuloliittymän koivut yhtä lukuunottamatta. Pihlajat rajoilta on poistettu, mutta niitä on kuusi rypästä muualla. Kerrostalon puolella on iso kuusi ja toinen koivurypäs. Vaahtera uusiutuneena on jäljellä sekä hopeakuusi, mikä alkaa olla kohtuuttoman korkea. Isolle kuuselle ja hopeakuuselle on kaatolupa vuoteen 2020 saakka. Orapihja-aita on luonnollisesti useaan kertaan uusiutuneena jäljellä.
Viimeksi mainittua tänään hiukan tuunaan, leikkaan...
Me olemme takaisin Kemiin tultuamme istuttaneet tontille Logokuuset ja Joulukuusimetsän sekä yhden kuusen kerrostalon puoleiselle sivulle. Joulukuusimetsästä on enää kolmestatoista viisi kuusta jäljellä varastorakennuksemme päädyssä. Yhden uuden koivun ja vaahteran olemme antaneet kasvaa kerrostalon puoleiselle sivulle...
Olemme istuttaneet vuoristomäntyjä, joita on tällä hetkellä neljässä paikassa.
Tontilla on ollut myös tuomipuita, joita olemme vuosikymmenien saatossa kaataneet. Tontin perimmäisessä nurkassa, Pikkupuolen takana tuomet ovat taas työntymässä esiin.
Luonnollisesti erilaisia pensaita - syreeni- ja ruusupensaita - on myös tontille istutettu, tärkeimmät marjapensaita. Niitä on tosin ollut tontilla aikaisemminkin.
Miksi tämänkin kirjoitin?
Siksi, että - nöyryyttä ja kiitollisuutta tuntien - aistisimme, miten voimakasta loppujen lopuksi kasvien, erityisesti puiden kasvu on näilläkin leveysasteilla. Minä pidän puista, olen aina pitänyt...
Asia kävi mielessä mm. eilisestä, jolloin katselin Kemin kaupungin erinomaisilta korisivuilta Karttapalvelut-osa-alueen ortokuvia.
Tällä tontilla on aiemmin ollut - ne minäkin muistan - iso kuusi, iso koivu ja tavallaan tontinrajoilla pihlajia.
Vanhempani, lähinnä äitini istutti 1950-luvulla, kun Kainuunkatu tehtiin, mäntyjä, tuloliittymän varrelle koivuja/koivukujan ja orapihlaja-aidan kadun puolelle suojaksi - tavallaan raja-aidaksi.
Hän istutti myös toiselle rajalle lisäksi kuusen, pari koivua ja keskemmälle vaahteran ja hopeakuusen.
Sen aikainen maa-alueemme, tonttimme oli lähes puoliksi perunapeltona ja niittynä...
Mitä edellä mainituista on tänään jäljellä?
Entisellä perunapellollamme ja niityllämme on kahden perheen kytketty omakotitalo.
Männyt on jouduttu kaatamaan samoin kuin tuloliittymän koivut yhtä lukuunottamatta. Pihlajat rajoilta on poistettu, mutta niitä on kuusi rypästä muualla. Kerrostalon puolella on iso kuusi ja toinen koivurypäs. Vaahtera uusiutuneena on jäljellä sekä hopeakuusi, mikä alkaa olla kohtuuttoman korkea. Isolle kuuselle ja hopeakuuselle on kaatolupa vuoteen 2020 saakka. Orapihja-aita on luonnollisesti useaan kertaan uusiutuneena jäljellä.
Viimeksi mainittua tänään hiukan tuunaan, leikkaan...
Me olemme takaisin Kemiin tultuamme istuttaneet tontille Logokuuset ja Joulukuusimetsän sekä yhden kuusen kerrostalon puoleiselle sivulle. Joulukuusimetsästä on enää kolmestatoista viisi kuusta jäljellä varastorakennuksemme päädyssä. Yhden uuden koivun ja vaahteran olemme antaneet kasvaa kerrostalon puoleiselle sivulle...
Olemme istuttaneet vuoristomäntyjä, joita on tällä hetkellä neljässä paikassa.
Tontilla on ollut myös tuomipuita, joita olemme vuosikymmenien saatossa kaataneet. Tontin perimmäisessä nurkassa, Pikkupuolen takana tuomet ovat taas työntymässä esiin.
Luonnollisesti erilaisia pensaita - syreeni- ja ruusupensaita - on myös tontille istutettu, tärkeimmät marjapensaita. Niitä on tosin ollut tontilla aikaisemminkin.
Miksi tämänkin kirjoitin?
Siksi, että - nöyryyttä ja kiitollisuutta tuntien - aistisimme, miten voimakasta loppujen lopuksi kasvien, erityisesti puiden kasvu on näilläkin leveysasteilla. Minä pidän puista, olen aina pitänyt...
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Suhtautuminen vanhuksiin pahimmillaan...
Suhtautuminen vanhuksiin pahimmillaan...
Kävipä hetki sitten mielessä suomalaisen aivotutkija Matti Bergströmin ja toimittaja Eero Silvastin erinomainen, 5-osaisen sarjan, TV 2:ssa kauan sitten. Tallensin em. osat VHS-kaseteille. Jokaisessa sarjassa oli oma teema ja ne suorastaan tihkuivat mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia.
Eräässä em. TV-sarjassa Matti Bergström puhui käsitteestä kuoleman spiraali. Kuoleman spiraalilla hän tarjoitti ikääntyvän, vanhan ihmisen olemusta viimeisinä elinvuosinaan. Hän toi esiin, miten vähäpätöinenkin asia; pieni kolhaisu, loukkaantuminen, kaatuminen, tulehdus, jne. saattaa käynnistää tapahtumaketjun, joka pahimmassa tapauksessa johtaa potilaan kuolemaan. Kuoleman spiraali on armoton, yllättävä. Sen olen itse hyvin läheltä nähnyt muutama vuosi sitten.
Toisaalta suhtautuminen vanhuksiin on puhututtanut meitä suomalaisiakin viime aikoina ja suhtautuminen on valitettavan usein huolestuttavaa, ihmisarvoa alentavaa.
Eräässä em. TV-sarjan jaksossa Matti Bergström puhuu primitiivisten heimojen suhtautumisesta vanhuksiin. Vanhat ihmiset saavat olla muiden joukossa, mutta heidän läpi katsotaan. Ikäänkuin heitä ei ole olemassa, he ovat arvottomia.
En väitä, että Suomessa olemme näin pitkällä, mutta merkkejä siitä on jo olemassa. Nyt on suhtautumista luvattu reivata uuteen suuntaan. Ken elää, hän näkee...
Kemin Ajoksessa ja Selkäsaaressa tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Ajokseen. Miksi ihmeessä Ajokseen?
No siksi, että meillä oli vahva mielikuva, että Ajoksen luotsiaseman läheisyydessä on valtavasti tyrnipensaita.
Mielikuva oli oikea, mutta Luotsiaseman lähialuetta oli osittain aidattu. Ajattelin ensin mennä kysymään asemalta, voiko tyrnipensaita/taimia ottaa, mutta vaimoni toivomuksesta luovuin ajatuksesta.
Pysäköimme yleiselle tielle automme, otimme kaksi isoa muovikassia, lapion ja kunnon käsineet mukaan ja astelimme aidan vartta kaivuuhommiin.
Takaisin tielle tultuamme punainen pakettiauto teki lenkin tarkistamassa, millä asialla olemme ja mitätä puuhaamme. Ilmeisesti muutaman tyrnitaimen kaivaminen ja törröttäminen kasseista ei aiheuttanut toimenpiteitä. Olin jo tosin valmistautunut "koottuihin selityksiin". Niitä ei tarvittu ja hyvä niin...
Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta ja ajelimme reippaasti Selkäsaaren pohjoispäätyyn tuttuun poukamaan.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Mökille päästyämme vaimoni alkoi tyrnitaimien istukseen rakentamalleen kivikkoalueelle ja minä päätin pilkkoa muutaman kuusipölkyn.
Kahden tontin/mökin rajanaapurimme näkyivät ja kuuluivat olevan heti aamusta täydessä työn touhussa. Moottorisaha pärähti käyntiin tämän tästä ja vasaran naputusta siinä välissä...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme taas läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja äänteli jossain kauempana.
Sanoin vaimolleni, että seuraavalla kerralla varaamme kuohuviintä ja/tai valko-/punaviintä. Olemme varmasti sen ansainneet...
Teimme lähtöä, sillä tällä kerralla olimme päättäneet vain käväistä hoitamassa em. tyrni-istutuksen.
Jos aikanaan niin ikävästi käy, että tämän aamun pienaherrus menee hukkaan=tyrnit eivät lähde kasvamaan/pysy "hengissä", tilaamme jostain etelän puutarhasta uudet varmistellen myös sen, että saamme hede- ja emitaimet.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran, ajaa Kemin keskustan läpi ja kääntää auto kotipihalle Haukkarin Kainuunkadulla...
No siksi, että meillä oli vahva mielikuva, että Ajoksen luotsiaseman läheisyydessä on valtavasti tyrnipensaita.
Mielikuva oli oikea, mutta Luotsiaseman lähialuetta oli osittain aidattu. Ajattelin ensin mennä kysymään asemalta, voiko tyrnipensaita/taimia ottaa, mutta vaimoni toivomuksesta luovuin ajatuksesta.
Pysäköimme yleiselle tielle automme, otimme kaksi isoa muovikassia, lapion ja kunnon käsineet mukaan ja astelimme aidan vartta kaivuuhommiin.
Takaisin tielle tultuamme punainen pakettiauto teki lenkin tarkistamassa, millä asialla olemme ja mitätä puuhaamme. Ilmeisesti muutaman tyrnitaimen kaivaminen ja törröttäminen kasseista ei aiheuttanut toimenpiteitä. Olin jo tosin valmistautunut "koottuihin selityksiin". Niitä ei tarvittu ja hyvä niin...
Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta ja ajelimme reippaasti Selkäsaaren pohjoispäätyyn tuttuun poukamaan.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Mökille päästyämme vaimoni alkoi tyrnitaimien istukseen rakentamalleen kivikkoalueelle ja minä päätin pilkkoa muutaman kuusipölkyn.
Kahden tontin/mökin rajanaapurimme näkyivät ja kuuluivat olevan heti aamusta täydessä työn touhussa. Moottorisaha pärähti käyntiin tämän tästä ja vasaran naputusta siinä välissä...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme taas läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja äänteli jossain kauempana.
Sanoin vaimolleni, että seuraavalla kerralla varaamme kuohuviintä ja/tai valko-/punaviintä. Olemme varmasti sen ansainneet...
Teimme lähtöä, sillä tällä kerralla olimme päättäneet vain käväistä hoitamassa em. tyrni-istutuksen.
Jos aikanaan niin ikävästi käy, että tämän aamun pienaherrus menee hukkaan=tyrnit eivät lähde kasvamaan/pysy "hengissä", tilaamme jostain etelän puutarhasta uudet varmistellen myös sen, että saamme hede- ja emitaimet.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran, ajaa Kemin keskustan läpi ja kääntää auto kotipihalle Haukkarin Kainuunkadulla...
lauantai 6. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen sovimme, että tänään emme tee yhtään mitään. No tosin kahvittelun yhteydessä keskustelimme saaritontin uusista mahdollisuuksista. Siihen liittyvänä netistäkin katselimme eri vaihtoehtoja, kysymys on lähinnä uusista istutuksista...
Kävimme kaupoilla Kemin keskustassa. Tokmannilla käydessämme pääsin keskustelemaan taas kerran projektiveneestämme ja klassikkomoottorista. Keskustelukumppani oli selkeästi asiaa tykönään pohdiskellut.
Kävimme myös sisäsatamassa, jossa oli juuri käynnistymässä KemiRun. Matkana 9 km ja lähtölaukaus tapahtui klo 13:00. Kuuluttajan mukaan osallistujia oli toistasataa, monenkirjavaa joukkoa näytti olevan. Päätavoite lienee rento yhdessäolo eikä verenmaku suussa raivokas kilpailu...
Illansuu menikin sitten naisten MM-pronssiottelua Englanti-Ruotsi seuratessa. Kerrankin Veikkauksen Tulosveto osui kohdalleen eli lopputulos 1-2 mutta panokeseni minimaalinen ja kerroinkin aika vaatimaton - hyvä kuitenkin edes vähäinen voitto...
Kävimme kaupoilla Kemin keskustassa. Tokmannilla käydessämme pääsin keskustelemaan taas kerran projektiveneestämme ja klassikkomoottorista. Keskustelukumppani oli selkeästi asiaa tykönään pohdiskellut.
Kävimme myös sisäsatamassa, jossa oli juuri käynnistymässä KemiRun. Matkana 9 km ja lähtölaukaus tapahtui klo 13:00. Kuuluttajan mukaan osallistujia oli toistasataa, monenkirjavaa joukkoa näytti olevan. Päätavoite lienee rento yhdessäolo eikä verenmaku suussa raivokas kilpailu...
Illansuu menikin sitten naisten MM-pronssiottelua Englanti-Ruotsi seuratessa. Kerrankin Veikkauksen Tulosveto osui kohdalleen eli lopputulos 1-2 mutta panokeseni minimaalinen ja kerroinkin aika vaatimaton - hyvä kuitenkin edes vähäinen voitto...
perjantai 5. heinäkuuta 2019
Kemin Selkäsaaressa tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta...
Hahtisaaressa oli myös mökkinaapurimme lähdössä saareen. Sanoi pitävänsä kesälomapäiviä ja sen jälkeen eläkkeelle. Toivotimme hänet tervetulleeksi eläkeläisten kasvavaan joukkoon. Ajelimme jotakuinkin peräkanaa saareen.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä.
Viimeksi pohdiskelimme, oliko silloin myös ketun tai supikoiran jälkiä. Ilmeisesti ne olivat ketun jälkiä. Toisaalta pohdiskelimme haukkaa, oikeastaan kahta haukkaa, jotka liitelivät lähialueella. Äänihavainnon perusteella ne ovat hiirihaukkoja...
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Aikomus oli juuri pihaterassin kaiteiden maalaus.
Oli sen verran epävakaa ilma, että siirsimme sen seuraavaan tai sitäseuraavaan kertaan.
Vaimoni siisti etupihaa, teki uusia kiviasetelmia osittain kivillä, jotka irrottelin mökin itärinteestä - sopivan pieniä kiviä vesikärryillä siirreltäviksi. Polttelimme tulistelupaikan betonirenkaan sisällä roskapuuta ja oksia. Haloin muutaman puun.
Seuraavien, jäljellejääneiden puiden koko alkaa olla sitä luokkaa, että voi olla kiilalle käyttöä.
Kävi mielessä ystäväni, Tervaharjun Puukeisarin mainossanat kunollisen kokoisesta Fiskarsin kirveestä. Asiaa täytynee harkita...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja ei tällä kerralla näkynyt eikä kuulunut.
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä. Upeaa metsää. Ajatuksissa halailin entisen oppilaani mainitsemia "kahen kuution puita" - vanhoja kuusia...
Teimme lähtöä. Vesi oli aamusesta laskenut 20-30 cm, veneen irrottamisessa rantahietikolta täytyi ähnätä jonkin aikaa. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Ilmeisesti saaressa yön yli tapahtumat siirrämme loppukesään/alkusyksyyn.
Kotiin ajellessamme Kauppakadulla oli poikeuksellisen paljon ulkomaalaistaustaisia henkilöitä liikkeellä.
Kerroin vaimolleni viime vuoden puolella onkireissulta Kemin keskustan läpi ajellessani tehneeni vastaavan havainnon ja kirjoittaneeni siitä Facebook-foorumille. En muista tarkkaan sanamuotoja, mutta sain moitteita tekstistäni - oliko se peräti hyllytetty. Sitäkään en muista, millä perusteella.
Saapa nähdä, saanko tästä moitteita...
Oli mukava saaressakäynti taas kerran.
Hahtisaaressa oli myös mökkinaapurimme lähdössä saareen. Sanoi pitävänsä kesälomapäiviä ja sen jälkeen eläkkeelle. Toivotimme hänet tervetulleeksi eläkeläisten kasvavaan joukkoon. Ajelimme jotakuinkin peräkanaa saareen.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä.
Viimeksi pohdiskelimme, oliko silloin myös ketun tai supikoiran jälkiä. Ilmeisesti ne olivat ketun jälkiä. Toisaalta pohdiskelimme haukkaa, oikeastaan kahta haukkaa, jotka liitelivät lähialueella. Äänihavainnon perusteella ne ovat hiirihaukkoja...
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Aikomus oli juuri pihaterassin kaiteiden maalaus.
Oli sen verran epävakaa ilma, että siirsimme sen seuraavaan tai sitäseuraavaan kertaan.
Vaimoni siisti etupihaa, teki uusia kiviasetelmia osittain kivillä, jotka irrottelin mökin itärinteestä - sopivan pieniä kiviä vesikärryillä siirreltäviksi. Polttelimme tulistelupaikan betonirenkaan sisällä roskapuuta ja oksia. Haloin muutaman puun.
Seuraavien, jäljellejääneiden puiden koko alkaa olla sitä luokkaa, että voi olla kiilalle käyttöä.
Kävi mielessä ystäväni, Tervaharjun Puukeisarin mainossanat kunollisen kokoisesta Fiskarsin kirveestä. Asiaa täytynee harkita...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja ei tällä kerralla näkynyt eikä kuulunut.
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä. Upeaa metsää. Ajatuksissa halailin entisen oppilaani mainitsemia "kahen kuution puita" - vanhoja kuusia...
Teimme lähtöä. Vesi oli aamusesta laskenut 20-30 cm, veneen irrottamisessa rantahietikolta täytyi ähnätä jonkin aikaa. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Ilmeisesti saaressa yön yli tapahtumat siirrämme loppukesään/alkusyksyyn.
Kotiin ajellessamme Kauppakadulla oli poikeuksellisen paljon ulkomaalaistaustaisia henkilöitä liikkeellä.
Kerroin vaimolleni viime vuoden puolella onkireissulta Kemin keskustan läpi ajellessani tehneeni vastaavan havainnon ja kirjoittaneeni siitä Facebook-foorumille. En muista tarkkaan sanamuotoja, mutta sain moitteita tekstistäni - oliko se peräti hyllytetty. Sitäkään en muista, millä perusteella.
Saapa nähdä, saanko tästä moitteita...
Oli mukava saaressakäynti taas kerran.
torstai 4. heinäkuuta 2019
Iltapäiväongella tänään...
Kyllä - hain maakellarista "korkatun" Master-ostomatopurkin, hain Hahtisaaren Nesteeltä pari vitosen kanisteria bensiiniä ja ajelin Hahtisaaren venesatamaan.
Näin tutun hahmon - Kärjen Unton - lähdössä myös merelle. Menin jututtamaan kaivinkonemiestä. Oli vähin puhetta, että hän voisi tosimatalien vesien aikana käydä kaivinkoneellaan siirtelemässä rantaväylämme reunalla olevia kiviä. Mahdollisesti vähän muutakin...
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle niemennokkaa, rantaa. Kevyt tuuli oli lähes lännen suunnalta. Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinenkin...
Annoin veneen lipua Kojukallio - Ajos - väylän suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Hiljaista oli, ainoastaan pari ahventa.
Tein em. lipumisen toistamiseen ja pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - neljä - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.
Oli pakko lähteä pois, sillä alkoi tihuuttaan vettä. Pitäisikö vihdoinkin hankkia kalastukseen soveltuva, hengittävä, tuulta ja vettä pitävä asu. Menisikö se jo "väline-/asukalastuksen osa-alueelle". Toki oikea sadeasu löytyy, ostettu aikanaan Kemin City Sportin Ullalta ja Joukolta...
Tänään olisi tullut jatkossakin isoja ahvenia.
No tulihan niitä nytkin sen verran, että kodinhoitohuoneessa oleva, sulatettu arkkupakastin oli pakko ottaa käyttöön. No tarvitaanhan sitä kohta marjajuttuihinkin.
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - saivat molemmat pienen ahvenen, lensivät rannalle syömään.
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Kyllä nuo ahvenetkin ovat aika petoja, melkein jokaisen mahassa oli sulamattomia lajitovereita...
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen, vaikka tihkusade pääsi yllättämään...
Todennäköisesti lähdemme huomenna aamulla Selkäsaareen terassikaiteiden maalaamiseen, mikäli ilma on suotuisa.
Näin tutun hahmon - Kärjen Unton - lähdössä myös merelle. Menin jututtamaan kaivinkonemiestä. Oli vähin puhetta, että hän voisi tosimatalien vesien aikana käydä kaivinkoneellaan siirtelemässä rantaväylämme reunalla olevia kiviä. Mahdollisesti vähän muutakin...
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle niemennokkaa, rantaa. Kevyt tuuli oli lähes lännen suunnalta. Tuskin olin perämoottorin sammuttanut, kun viereen ilmestyi tuttu seuraajani - lokki. Myöhemmin toinenkin...
Annoin veneen lipua Kojukallio - Ajos - väylän suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Hiljaista oli, ainoastaan pari ahventa.
Tein em. lipumisen toistamiseen ja pistin ankkurin veteen taas kerran "keskelle ei mitään". Välittömästi iski särkipilkkiin pieni särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - neljä - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin. Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Toki jokaisella pyyntivälineellä tuli jotakin.
Oli pakko lähteä pois, sillä alkoi tihuuttaan vettä. Pitäisikö vihdoinkin hankkia kalastukseen soveltuva, hengittävä, tuulta ja vettä pitävä asu. Menisikö se jo "väline-/asukalastuksen osa-alueelle". Toki oikea sadeasu löytyy, ostettu aikanaan Kemin City Sportin Ullalta ja Joukolta...
Tänään olisi tullut jatkossakin isoja ahvenia.
No tulihan niitä nytkin sen verran, että kodinhoitohuoneessa oleva, sulatettu arkkupakastin oli pakko ottaa käyttöön. No tarvitaanhan sitä kohta marjajuttuihinkin.
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - saivat molemmat pienen ahvenen, lensivät rannalle syömään.
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Kyllä nuo ahvenetkin ovat aika petoja, melkein jokaisen mahassa oli sulamattomia lajitovereita...
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen, vaikka tihkusade pääsi yllättämään...
Mielenkiintoinen päivä ja mielenkiintoisia tapaamisia...
Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin ostamassa Karjalahden Prismasta terassilautamaalia ja "rakopensselin", oikeastaan muotoillun vaahtokumivirityksen. Sitten pankkiasioita ja sisäsataman kautta kotiin. Tuli tunne, että pitäisikö käväistä istumassa ongella illansuussa...
Kotiin tullessani havaitsin kakkosliittymässä minulle tuntemattoman henkilöauton Tommin pakettiauton lisäksi.
Menin uteliaisuuttani jututtamaan nuortamiestä, joka tekee mm. maalaushommia. En malttanmut olla markkinoimatta meidän projektivenettämme ja varastorakennuksen autotallin nurkassa olevaa klassikkomoottoria eli 2-sylinteristä Wickströmiä, joka on vielä osina...
Nuorimies antoi ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa projektiveneen kuntoon ja käyttöön saattamiseksi. Hän kertoi, että hänellä on lasikuituinen soutuvene, jossa on pieni keskimoottori, joka käy 1:10 öljy-bensiiniseoksella.
Hän kertoi lisäksi, että hän ei tarvitse navigaattorilaitteita ainakaan tyvenellä ilmalla, paluumatkalla voi ajella öljyvanaa pitkin takaisin rantaan. Huumorimiehiä sano...
Yhä edelleen jaksan luottaa ja uskoa, että projektiveneellemme ja klassikkomoottorillemme löytyy tarvitsija.
Henkilö, joka on aina ajatellut/haaveillut ajelevansa "putputtajalla" Perämeren pohjukassa.
Josko tämän tekstin myötä tulee yhteydenotto ja henkilö tulee paikan päälle katsemaan pienen kansiollisen valokuvia projektiveneemme eri vaiheista. Projektiveneemme on tällä hetkellä sinisen pressun alla Paavonkarin venesatamassa.
Kotiin tullessani havaitsin kakkosliittymässä minulle tuntemattoman henkilöauton Tommin pakettiauton lisäksi.
Menin uteliaisuuttani jututtamaan nuortamiestä, joka tekee mm. maalaushommia. En malttanmut olla markkinoimatta meidän projektivenettämme ja varastorakennuksen autotallin nurkassa olevaa klassikkomoottoria eli 2-sylinteristä Wickströmiä, joka on vielä osina...
Nuorimies antoi ymmärtää, että hänellä ei ole aikaa projektiveneen kuntoon ja käyttöön saattamiseksi. Hän kertoi, että hänellä on lasikuituinen soutuvene, jossa on pieni keskimoottori, joka käy 1:10 öljy-bensiiniseoksella.
Hän kertoi lisäksi, että hän ei tarvitse navigaattorilaitteita ainakaan tyvenellä ilmalla, paluumatkalla voi ajella öljyvanaa pitkin takaisin rantaan. Huumorimiehiä sano...
Yhä edelleen jaksan luottaa ja uskoa, että projektiveneellemme ja klassikkomoottorillemme löytyy tarvitsija.
Henkilö, joka on aina ajatellut/haaveillut ajelevansa "putputtajalla" Perämeren pohjukassa.
Josko tämän tekstin myötä tulee yhteydenotto ja henkilö tulee paikan päälle katsemaan pienen kansiollisen valokuvia projektiveneemme eri vaiheista. Projektiveneemme on tällä hetkellä sinisen pressun alla Paavonkarin venesatamassa.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin viemään kierrätykseen Karjalahdelle Tervahallin kupeeseen muovia, pahvia/lehtiä, lasia ja lisäksi erilaisia pulloja Prisman kierrätyspisteeseen. Jätin myös viikon Veikkausvedot sisään.
Kotiin tultuani vedin työhaalarin päälle ja lähdin ruohonleikkurin perässä kävelemään eli harrastamaan hyötyliikuntaa.
Takapihalla havaitsin aika mällin/tortun koiranpaskaa. Ympäristössä on kymmenisen koiraa, mutta ne eivät ole irrallaan muuta kuin pari pikkupiskiä. Tuskin ne noin mahtavaa torttua onnistuvat vääntämään. Mikä lie kulkukoira käynyt takapihallemme paskomassa. Heitin tortun lapiolla aidan viereen pensaiden lannoitteeksi.
Taannoin kirjoitin pariinkiin kertaan artikkelin kevätlumien sulaessa nimellä: Saatana, tontti täynnä kissanpaskaa. Tosin se julkaistiin paikallislehdessä otsikolla: Harmi kun kissat ovat kakkineet tointillemme - muistaakseni.
Tonttimme läpi kulki säännöllisesti viitisen kissaa. Nyt yksi kissa, sekin harvakseeltaan...
Viime talven orapihlaja-aidan osittaiset myyrätuhot alkavat korjaantua, uutta kasvua pukkaa juuresta katkaisemieni runkojen kohdalta - hyvä niin.
Eiköhän tässä työntynkää tälle päivälle...
Kotiin tultuani vedin työhaalarin päälle ja lähdin ruohonleikkurin perässä kävelemään eli harrastamaan hyötyliikuntaa.
Takapihalla havaitsin aika mällin/tortun koiranpaskaa. Ympäristössä on kymmenisen koiraa, mutta ne eivät ole irrallaan muuta kuin pari pikkupiskiä. Tuskin ne noin mahtavaa torttua onnistuvat vääntämään. Mikä lie kulkukoira käynyt takapihallemme paskomassa. Heitin tortun lapiolla aidan viereen pensaiden lannoitteeksi.
Taannoin kirjoitin pariinkiin kertaan artikkelin kevätlumien sulaessa nimellä: Saatana, tontti täynnä kissanpaskaa. Tosin se julkaistiin paikallislehdessä otsikolla: Harmi kun kissat ovat kakkineet tointillemme - muistaakseni.
Tonttimme läpi kulki säännöllisesti viitisen kissaa. Nyt yksi kissa, sekin harvakseeltaan...
Viime talven orapihlaja-aidan osittaiset myyrätuhot alkavat korjaantua, uutta kasvua pukkaa juuresta katkaisemieni runkojen kohdalta - hyvä niin.
Eiköhän tässä työntynkää tälle päivälle...
tiistai 2. heinäkuuta 2019
Selkäsaaressa tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Tosi kaunis aamu/päivä, heikkoa tuulta...
Ajelimme väylällä aika haipakkaa pitkästä aikaa.Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä. Täytyy tarkistaa tuo viimeksi mainittu netistä.
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa, jonka jälkeen hoidimme tulistelupaikan betonirenkaan pinnoittamisen.
No siitä tuli meidän näköisemme. Jos siihen kyllästyy, täytyy jossakin vaiheessa ottaa uusiksi.
Savustimme eilen onkimani ahvenet. Hyviä olivat ja kotiinkin jäi tuomisiksi muutama.
Intouduimme siirtämään pari isoa kiveä paikasta A paikkaan B. Ensi kerralla saattaa olla myös kivihommia, vaikka olen muistaakseni taannoin kirjoittanut, että nyt se saa riittää...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Seitsemästä linnunpöntöstä neljässä on asukkaat - hyvä niin.
Haukka liiteli lähialueella. Täytyy äänihavainnon perusteella lintuäänikirjasta tarkistaa mikä haukka on kyseessä.
Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Pohdiskelimme, että seuraavan matalanveden aikana täytyy yrittää pari kiveä ottaa väylän läheisyydestä pois - varmuuden vuoksi...
Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli...
Kotiin ajellessamme peräämme ilmestyi se kuuluisa Audimies uudenkarheella, valkoisella menopelillään.
Tuskin olimme edenneet 60 km/h nopeusalueelle, kun auto vilahti ohitsemme - tosi lujaa.
Hetken kuluttua se ohitti seuraavankin auton juuri ennen Möylyntien risteystä - vaarallisesti.
Mihin lie Audimiehellä oli kiire...
Ajelimme väylällä aika haipakkaa pitkästä aikaa.Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla taas hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä. Täytyy tarkistaa tuo viimeksi mainittu netistä.
Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa, jonka jälkeen hoidimme tulistelupaikan betonirenkaan pinnoittamisen.
No siitä tuli meidän näköisemme. Jos siihen kyllästyy, täytyy jossakin vaiheessa ottaa uusiksi.
Savustimme eilen onkimani ahvenet. Hyviä olivat ja kotiinkin jäi tuomisiksi muutama.
Intouduimme siirtämään pari isoa kiveä paikasta A paikkaan B. Ensi kerralla saattaa olla myös kivihommia, vaikka olen muistaakseni taannoin kirjoittanut, että nyt se saa riittää...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Seitsemästä linnunpöntöstä neljässä on asukkaat - hyvä niin.
Haukka liiteli lähialueella. Täytyy äänihavainnon perusteella lintuäänikirjasta tarkistaa mikä haukka on kyseessä.
Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla. Pohdiskelimme, että seuraavan matalanveden aikana täytyy yrittää pari kiveä ottaa väylän läheisyydestä pois - varmuuden vuoksi...
Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli...
Kotiin ajellessamme peräämme ilmestyi se kuuluisa Audimies uudenkarheella, valkoisella menopelillään.
Tuskin olimme edenneet 60 km/h nopeusalueelle, kun auto vilahti ohitsemme - tosi lujaa.
Hetken kuluttua se ohitti seuraavankin auton juuri ennen Möylyntien risteystä - vaarallisesti.
Mihin lie Audimiehellä oli kiire...
maanantai 1. heinäkuuta 2019
Mitä tänään tähän asti...
Tämä päivä on ollut poikkeuksellinen. Aamupäivä meni menneitä aikoja muistellessa.
Sitten pankki- ja vakuutushommia.
Iltapäivällä, oikeastaan illansuussa ajattelin lähteä rauhoittumaan ongelle. Näin tein, hain maakellarista toisen Master- matopurkin ja menoksi.
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle rantaa. Navakka tuuli oli etelästä.
Annoin veneen lipua jonkin matkaa kaupungin suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Välittömästi iski jigionkeen iso särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama oli edessäni. Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin.
Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Tällä kerralla huomasin, että pilkkikäsi/oikea käsi toimi omasta mielestä kiitettävästi. Montakaan ahventa ei päässyt karkuun. Tietysti se suurin kopsahti veneen reunaan.
Vaihdoin onkia ja pilkkiä. Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Siinä on ainoastaan tavallinen pieni koukku.
Lähdin pois, kun huomasin juttelevani itsekseni. Ison ahvenen saadessani totesin:"Johan sinua olen odotellutkin!"
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - tuli minua taas tervehtimään. Toiselle annoin särjen lopun onkimissession päätteeksi...
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat jääkaapissa.
Otamme ne huomenna mukaan ja savustamme, mikäli lähdemme aamulla Selkäsaareen.
Pieniähän nuo ahvenet pääasiassa olivat, mutta suunta on hyvä, sentään muutama entisaikainen savustuskokoinen.
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen...
Sitten pankki- ja vakuutushommia.
Iltapäivällä, oikeastaan illansuussa ajattelin lähteä rauhoittumaan ongelle. Näin tein, hain maakellarista toisen Master- matopurkin ja menoksi.
Tuttu kuvio: Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle lähelle rantaa. Navakka tuuli oli etelästä.
Annoin veneen lipua jonkin matkaa kaupungin suuntaan. Tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Välittömästi iski jigionkeen iso särki. Ostomadoista meni ainoastaan kolme - hyvä niin. Ne kyllä toimivat...
Pistin ankkurin veteen. Kemin sisäsatama oli edessäni. Särjen käsittelin tuttuun tyylini. Pistin särkeä koukkuihin.
Ahventen koko alkoi suurentua. Pienimmät heittelin takaisin mereen, sillä olin saanut ne ylös viottamatta niitä.
Tällä kerralla huomasin, että pilkkikäsi/oikea käsi toimi omasta mielestä kiitettävästi. Montakaan ahventa ei päässyt karkuun. Tietysti se suurin kopsahti veneen reunaan.
Vaihdoin onkia ja pilkkiä. Loppujen lopuksi ns. särkipilkki toimi parhaiten. Siinä on ainoastaan tavallinen pieni koukku.
Lähdin pois, kun huomasin juttelevani itsekseni. Ison ahvenen saadessani totesin:"Johan sinua olen odotellutkin!"
Tutut seuralaiset - kaksi lokkia - tuli minua taas tervehtimään. Toiselle annoin särjen lopun onkimissession päätteeksi...
Tätä kirjoittaessani, kalat on perattu, perkeet matopellossa ja kalat jääkaapissa.
Otamme ne huomenna mukaan ja savustamme, mikäli lähdemme aamulla Selkäsaareen.
Pieniähän nuo ahvenet pääasiassa olivat, mutta suunta on hyvä, sentään muutama entisaikainen savustuskokoinen.
Kaiken kaikkiaan hyvä merelläpistäytyminen...
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?
Hmmmmm - niinpä - itselläni on sellainen tunne, että kaupan onkimadot ovat ottavampia ja kestävämpiä.
Todettakoon, että isoille ahvenille ovat "siivutetut särkisuikaleet" erinomaista herkkua...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?
Hajuaistilla on merkitystä, millaisen syötin ahven valitsee. Kaloilla on kaksi sierainaukkoa. Hajuaistisolut sijaitsevat nenäkuoppien onteloissa. Kuva:Arja Lento Kuva: Arja Lento
Todettakoon, että isoille ahvenille ovat "siivutetut särkisuikaleet" erinomaista herkkua...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Haistaako kala kompostilta löyhkäävän onkimadon?
Hajuaistilla on merkitystä, millaisen syötin ahven valitsee. Kaloilla on kaksi sierainaukkoa. Hajuaistisolut sijaitsevat nenäkuoppien onteloissa. Kuva:Arja Lento Kuva: Arja Lento
MARJA PAAVILAINENHELSINKI
JULKAISTU 24.06.2014 - 15:17. PÄIVITETTY 27.06.2014 - 16:02
Kun kala ei iske kompostimatoon, pitäisikö vaihtaa kaupan syöttiin? Useilla kaloilla on tarkka hajuaisti, joten syötillä on väliä. Tarkasta hajuaistista on kaloille hyötyä myös petojen väistelyssä.
Kalojen aistit
Näkö Kalan näkökenttä on laaja. Silmät ovat kummallakin puolella päätä. Kalat ovat likinäköisiä ja sopeutuneet vähäiseen valoon.
Kylkiviiva-aisti Kalan kyljessä on soluja, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja. Aistin avulla kalat hahmottavat vedessä liikkuvia esineitä.
Kuulo Kaloilla ei ole korva-aukkoja vaan ne aistivat äänet sisäkorvallaan.
Hajuaisti Hajuaisti on hyvä lajeilla, joilla näkö ei auta ruuan etsinnässä.
Makuaisti Kehittynyt hyvin sameissa vesissä ja yöllä saalistavilla lajeilla. Ruuan syömäkelpoisuus tunnistetan maun avulla.
Tuntoaisti Ihon hermopäätteet välittävät mm. painetta ja lämpötilaa. Kalat tuntevat kipua, mutta ei tiedetä, mikä niiden kivun tuntemus on ja miten ne sen ymmärtävät.
Kompostin madot eivät kelpaa kaloille. Parempi kaivaa lierot puutarhan mullasta, kuulee onkiharrastajien väittävän.
Tieteellistä näyttöä kalojen kompostimatokammosta ei ole, mutta jätteitä möyhentäneissä madoissa voi olla kaloja karkottavia hajuja.
Kompostiin on ehkä lipsahtanut tupakantumppeja, voiteluöljyä tai muita kalojen inhokkeja.
Syötin turmelee myös pyörittelemällä matoa hyttysöljyisissä käsissä. Kalastusvälineet kannattaa pitää kaukana bensakanisterista tai veneöljystä, sillä polttoaineiden haju pitää kalat loitolla.
Toisaalta jotkut hajut vetävät kaloja puoleensa, minkä vuoksi kaupoissa myydään hajustettuja syöttejä.
Kaloja onkijat narraavat pilaantuneilla katkaravuilla, taikinalla, lenkkimakkaran palasilla ja monilla muilla hyväksi koetuilla konsteilla.
Oikean houkuttimen löytämiseksi erilaisten syöttien kokeilu onkin vielä tiedettä varmempi vaihtoehto.
Hajuaisti auttaa pysymään hengissä
Öljyt, jotkut metallit ja tuholaismyrkyt tuhoavat kalan hajuaistin, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset eloonjäämistaistelussa. Ilman hajuaistia lohikalat eivät löydä kotijokeensa kutemaan ja petokalat voivat jäädä ilman ruokaa.
Eri kalalajien hajuaisteissa on eroja. Jotkut kalat saalistavat enemmän näön kuin hajuaistin avulla, mutta monet petokalat tunnistavat saaliinsa hajun perusteella.
Hajuaisti on tärkeä kaloille myös silloin, kun ne ovat vaarassa joutua petojen saaliiksi. Hauen hampaisiin joutunut särki levittää kauhuhajua, joka on lajitovereille varoitus uhkaavasta vaarasta.
Treeniä laitoskaloille
Poikasvaiheessa turvallisesti altaan pohjassa köllötelleille kaloille käy luonnossa usein köpelösti, koska ne eivät tunnista petokalan hajua.
Helsingin yliopiston tutkimusohjelmassa on selvitetty, millaisella treeniohjelmalla laitoskalojen luonnossa selviytymistä voitaisiin helpottaa.
Treeniohjelmaan kuuluu monien muiden harjoitusten lisäksi altistaminen petokalan hajulle. Kokeneemmat kalat opettavat laitospoikasille, miten reagoida, kun veteen ilmaantuu petokalan hajua.
Koonnut: Marja Paavilainen
Artikkeli perustuu pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Lauri Urhon haastatteluun ja vuonna 2005 TV1:ssä lähettyyn ohjelmaan "Tutkittu juttu: Kalakoulu".
AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKIT
Kalapedia
Wikipedia
Behaviour, Egology and Evolution Team
Riistan- ja kalantutkimus
Tiede-lehti
Animal Cognition
08.08.2007Suomalaisia kalalajeja
HAJUAISTI
MADOT
PETOKALAT
Kun kala ei iske kompostimatoon, pitäisikö vaihtaa kaupan syöttiin? Useilla kaloilla on tarkka hajuaisti, joten syötillä on väliä. Tarkasta hajuaistista on kaloille hyötyä myös petojen väistelyssä.
Kalojen aistit
Näkö Kalan näkökenttä on laaja. Silmät ovat kummallakin puolella päätä. Kalat ovat likinäköisiä ja sopeutuneet vähäiseen valoon.
Kylkiviiva-aisti Kalan kyljessä on soluja, jotka tuntevat veden välittämiä paineaaltoja. Aistin avulla kalat hahmottavat vedessä liikkuvia esineitä.
Kuulo Kaloilla ei ole korva-aukkoja vaan ne aistivat äänet sisäkorvallaan.
Hajuaisti Hajuaisti on hyvä lajeilla, joilla näkö ei auta ruuan etsinnässä.
Makuaisti Kehittynyt hyvin sameissa vesissä ja yöllä saalistavilla lajeilla. Ruuan syömäkelpoisuus tunnistetan maun avulla.
Tuntoaisti Ihon hermopäätteet välittävät mm. painetta ja lämpötilaa. Kalat tuntevat kipua, mutta ei tiedetä, mikä niiden kivun tuntemus on ja miten ne sen ymmärtävät.
Kompostin madot eivät kelpaa kaloille. Parempi kaivaa lierot puutarhan mullasta, kuulee onkiharrastajien väittävän.
Tieteellistä näyttöä kalojen kompostimatokammosta ei ole, mutta jätteitä möyhentäneissä madoissa voi olla kaloja karkottavia hajuja.
Kompostiin on ehkä lipsahtanut tupakantumppeja, voiteluöljyä tai muita kalojen inhokkeja.
Syötin turmelee myös pyörittelemällä matoa hyttysöljyisissä käsissä. Kalastusvälineet kannattaa pitää kaukana bensakanisterista tai veneöljystä, sillä polttoaineiden haju pitää kalat loitolla.
Toisaalta jotkut hajut vetävät kaloja puoleensa, minkä vuoksi kaupoissa myydään hajustettuja syöttejä.
Kaloja onkijat narraavat pilaantuneilla katkaravuilla, taikinalla, lenkkimakkaran palasilla ja monilla muilla hyväksi koetuilla konsteilla.
Oikean houkuttimen löytämiseksi erilaisten syöttien kokeilu onkin vielä tiedettä varmempi vaihtoehto.
Hajuaisti auttaa pysymään hengissä
Öljyt, jotkut metallit ja tuholaismyrkyt tuhoavat kalan hajuaistin, millä voi olla kohtalokkaat seuraukset eloonjäämistaistelussa. Ilman hajuaistia lohikalat eivät löydä kotijokeensa kutemaan ja petokalat voivat jäädä ilman ruokaa.
Eri kalalajien hajuaisteissa on eroja. Jotkut kalat saalistavat enemmän näön kuin hajuaistin avulla, mutta monet petokalat tunnistavat saaliinsa hajun perusteella.
Hajuaisti on tärkeä kaloille myös silloin, kun ne ovat vaarassa joutua petojen saaliiksi. Hauen hampaisiin joutunut särki levittää kauhuhajua, joka on lajitovereille varoitus uhkaavasta vaarasta.
Treeniä laitoskaloille
Poikasvaiheessa turvallisesti altaan pohjassa köllötelleille kaloille käy luonnossa usein köpelösti, koska ne eivät tunnista petokalan hajua.
Helsingin yliopiston tutkimusohjelmassa on selvitetty, millaisella treeniohjelmalla laitoskalojen luonnossa selviytymistä voitaisiin helpottaa.
Treeniohjelmaan kuuluu monien muiden harjoitusten lisäksi altistaminen petokalan hajulle. Kokeneemmat kalat opettavat laitospoikasille, miten reagoida, kun veteen ilmaantuu petokalan hajua.
Koonnut: Marja Paavilainen
Artikkeli perustuu pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Lauri Urhon haastatteluun ja vuonna 2005 TV1:ssä lähettyyn ohjelmaan "Tutkittu juttu: Kalakoulu".
AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKIT
Kalapedia
Wikipedia
Behaviour, Egology and Evolution Team
Riistan- ja kalantutkimus
Tiede-lehti
Animal Cognition
08.08.2007Suomalaisia kalalajeja
HAJUAISTI
MADOT
PETOKALAT
Mitä tänään tähän asti...
Istuskelimme päärakennuksemme terassilla aamukahvilla ja seurasimme tontillamme eri lintulajien touhuja/ääniä. Kovasti on aktiviteettia liikkeellä...
Lueskelin samalla viime viikon keskiviikon eli 26.06.2019 Lounais-Lappi-lehteä.
Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, joka käsitteli autojen romutuspalkkion vaikutusta autokantaan Suomessa.
Artikkeli oli nimeltään Romutuspalkkio uudisti autokantaa. Siinä todetaan, että viime vuoden tammi-elokuussa toteutetussa romutuspalkkiokampanjassa kierrätettiin noin 6700 keskimäärin yli 17-vuotiasta autoa. Elinkaarensa päässä olleet autot korvautuivat uusilla vähäpäästöisillä autoilla.
Elinkaarensa päässä - hmmmmm - vai niin...
Minua alkoi kummasti hymyilyttämään. Miksi? Siksi, että meillä on lkolme "romutusikäistä" autoa, erinomaisia käyttöautoja, loppujen lopuksi autoja joka lähtöön, joista en kohta jaksa enää edes kirjoittaa:
Talviautomme eli Land Rover Freelander vm. 2000 JER-15, jolla on ajettu noin 155.000 km. Olemme autolle toinen omistaja. Olemme olleet tyytyväisiä maastoautoomme. Kuluvia osia siihen on vähin joutunut vaihdattamaan niin kuin yleensä kaikkiin iäkkäisiin autoihin.
Edellisten lisäksi haltuumme on monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen joutunut > ostettu uusi käytetty auto.
Mercedes-Bentz E 200 vm. 1998 AIP-165, jolla on ajettu ainoastaan noin 140.000 km. Olemme kyseiselle autolle kolmas omistaja. Siisti, hyvin pidetty ja huollettu käyttöauto varustettuna kaksilla renkailla sekä vetokoukulla, siinä on todennäköisesti autoa meidän ajoihin pitkäksi aikaa, mikäli siihen totumme ja tykästymme. Emme kuitenkaan ole toistaiseksi päässeet em. auton kanssa "sinuiksi".
Miksi?
Siksi, että olemme tottuneet viime vuosikymmeninä korkeisiin autoihin
Tällä hetkellä edellä mainituista kaksi autoa on liikennenkäytössä.
Autoliikkeisiin automme ovat liian vanhoja. Netissä on myös runsaasti autoja myytävänä joka lähtöön.
En enää kaupittele em. autoja. Arvelen, että ajelen niillä salaperäinen hymy kasvoillani edelleen paikasta A paikkaan B ja välillä jopa paikkaan C.
Lueskelin samalla viime viikon keskiviikon eli 26.06.2019 Lounais-Lappi-lehteä.
Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, joka käsitteli autojen romutuspalkkion vaikutusta autokantaan Suomessa.
Artikkeli oli nimeltään Romutuspalkkio uudisti autokantaa. Siinä todetaan, että viime vuoden tammi-elokuussa toteutetussa romutuspalkkiokampanjassa kierrätettiin noin 6700 keskimäärin yli 17-vuotiasta autoa. Elinkaarensa päässä olleet autot korvautuivat uusilla vähäpäästöisillä autoilla.
Elinkaarensa päässä - hmmmmm - vai niin...
Minua alkoi kummasti hymyilyttämään. Miksi? Siksi, että meillä on lkolme "romutusikäistä" autoa, erinomaisia käyttöautoja, loppujen lopuksi autoja joka lähtöön, joista en kohta jaksa enää edes kirjoittaa:
Kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 LLA-175, jolla on ajettu noin 315.000 km.
Se on toistaiseksi ainoa auto, jonka olemme ostaneet uutena.
Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa nousta.
Se on toistaiseksi ainoa auto, jonka olemme ostaneet uutena.
Sillä ajaminen tällä hetkellä on ”lähes ilmaista”. Sen hinta ei enää laske, vaan päinvastoin alkaa nousta.
Edellisten lisäksi haltuumme on monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen joutunut > ostettu uusi käytetty auto.
Mercedes-Bentz E 200 vm. 1998 AIP-165, jolla on ajettu ainoastaan noin 140.000 km. Olemme kyseiselle autolle kolmas omistaja. Siisti, hyvin pidetty ja huollettu käyttöauto varustettuna kaksilla renkailla sekä vetokoukulla, siinä on todennäköisesti autoa meidän ajoihin pitkäksi aikaa, mikäli siihen totumme ja tykästymme. Emme kuitenkaan ole toistaiseksi päässeet em. auton kanssa "sinuiksi".
Miksi?
Siksi, että olemme tottuneet viime vuosikymmeninä korkeisiin autoihin
Tällä hetkellä edellä mainituista kaksi autoa on liikennenkäytössä.
Autoliikkeisiin automme ovat liian vanhoja. Netissä on myös runsaasti autoja myytävänä joka lähtöön.
En enää kaupittele em. autoja. Arvelen, että ajelen niillä salaperäinen hymy kasvoillani edelleen paikasta A paikkaan B ja välillä jopa paikkaan C.
lauantai 29. kesäkuuta 2019
Kemin Selkäsaaressa tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen olimme kahden vaiheilla: Lähdemmekö vai emme? Minne?
Selkäsaareen. Päätimme lähteä käväisemään. Asiasta olimme informoineet Pikkupuolen kesävierastamme Veeraa...
Lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen ilma, kohtalainen tuuli ja "vesiä oli melkein ilmassa".
Vedenpinta oli hiukan normaalia korkeammalla, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä.
Mökille päästyämme tavoitteemme oli lähes olla vaan. Siihen kuului vaimoni pihasiistimistä ja minun puupölkkyjen pilkkomista. Niin sanottu Kiinankirves osottautui tarpeelliseksi. Oli Fiskars-kirveskin käytössä. Pienimmät puut kyllä sillä hoitui...
Totesimme, että kaikki kivikasvustot olivat voimissaan. Erityisesti salaatit olivat erityisen hyvin kasvaneet - kivimassa ja Kekkilän puutarhamulta olivat ilmeisesti asian takana. Toki kasvupaikka on aurinkoinen...
Totesimme tulistelupaikan muurauslaastikokeilun onnistuneen. Se saatetaan loppuun seuraavalla saarikäynnillä. Teemme uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä - voimaantumassa. Mukava pieni kävelylenkki.
Kahvittelumme yhteydessä vaimoni totesi:"Miltähän se tuntuu, jos tuolle tontille rakennetaan?" Lähinnä rantaa oleva tontti on RT-tontti. Siis retkeilyä ja telttailua palveleva tontti.
"Ei kai sen kummemmalta kuin se, että siirrämme kulkumme viereiselle uralla." totesin vaimolleni.
Todettakoon, että tein 06.08.2003 Kemin kaupunginhallitukselle virallisen ehdotuksen, joka sivuaa em. tontin käyttömahdollisuutta.
ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN
Asia ei ole nytkähtänyt eteenpäin. Siihen maailman aikaan kesämatkailu Kemissä ei juuri kiinnostanut ketään. Kukaties nyt asia on hiukan toisin - Kemin Matkailu Oy:llä on pelottavan kova aktiviteetti monella sektorilla...
Käy takaraivossa ajatus: Jos olisin nuorempi mies, ostaisin em. RT-tontin ja lähtisin kehittämään sitä kalastusmatkailuun.
Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli...
Selkäsaareen. Päätimme lähteä käväisemään. Asiasta olimme informoineet Pikkupuolen kesävierastamme Veeraa...
Lähdimme Selkäsaareen. Pilvinen ilma, kohtalainen tuuli ja "vesiä oli melkein ilmassa".
Vedenpinta oli hiukan normaalia korkeammalla, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Huomasimme rantahietikolla hirvenjälkiä, ilmeisesti myös ketun tai supikoiran jälkiä.
Mökille päästyämme tavoitteemme oli lähes olla vaan. Siihen kuului vaimoni pihasiistimistä ja minun puupölkkyjen pilkkomista. Niin sanottu Kiinankirves osottautui tarpeelliseksi. Oli Fiskars-kirveskin käytössä. Pienimmät puut kyllä sillä hoitui...
Totesimme, että kaikki kivikasvustot olivat voimissaan. Erityisesti salaatit olivat erityisen hyvin kasvaneet - kivimassa ja Kekkilän puutarhamulta olivat ilmeisesti asian takana. Toki kasvupaikka on aurinkoinen...
Totesimme tulistelupaikan muurauslaastikokeilun onnistuneen. Se saatetaan loppuun seuraavalla saarikäynnillä. Teemme uuden pinnan jämäkämmällä satsilla, jonka annamme hiukan "asettua", jospa nuo satsiliimat toimivat paremmin...
Kävin lähimaastossa sauvakävelyllä - voimaantumassa. Mukava pieni kävelylenkki.
Kahvittelumme yhteydessä vaimoni totesi:"Miltähän se tuntuu, jos tuolle tontille rakennetaan?" Lähinnä rantaa oleva tontti on RT-tontti. Siis retkeilyä ja telttailua palveleva tontti.
"Ei kai sen kummemmalta kuin se, että siirrämme kulkumme viereiselle uralla." totesin vaimolleni.
Todettakoon, että tein 06.08.2003 Kemin kaupunginhallitukselle virallisen ehdotuksen, joka sivuaa em. tontin käyttömahdollisuutta.
ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN
Asia ei ole nytkähtänyt eteenpäin. Siihen maailman aikaan kesämatkailu Kemissä ei juuri kiinnostanut ketään. Kukaties nyt asia on hiukan toisin - Kemin Matkailu Oy:llä on pelottavan kova aktiviteetti monella sektorilla...
Käy takaraivossa ajatus: Jos olisin nuorempi mies, ostaisin em. RT-tontin ja lähtisin kehittämään sitä kalastusmatkailuun.
Teimme lähtöä. Mukava fiilistellä alkumatkassa soutamalla.
Oli mukava saaressakäynti - taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme saaressa yön yli...
perjantai 28. kesäkuuta 2019
Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...
Totta: Elinkeinoministeri Katri Kulmuni on ilmoittautunut Keskustan puheenjohtajakisaan...
Mikäli olen oikein mediaa seurannut toistaiseksi hänen lisäkseen on kisassa mukana ensimmäisenä aikeensa ilmaissut puolustusministeri Antti Kaikkonen. Todennäköisesti vielä ehdokkaita tulee lisääkin.
Henkilökohtaisesti en kumpaakaan ehdokasta tunne. Toki Katrin olen muutamaan otteeseen tavannut ja muutaman sanankin vaihtanut. Viimeksi nykyisen puheenjohtajan Juha Sipilän esiintyessä Keskustan eduskuntavaalikampanjatapahtuman yhteydessä Kemin kulttuurikeskuksessa keväällä.
Luonnollisesti Keskustan Peräpohjolan piiri on torniolaisen ehdokkaan takana. Minulla on tunne, että hän ei ole -"yllättäen ja pyytämättä" - tyyppinen poliitikko vaan määrätietoinen henkilö, joka tietää tarkalleen mitä tekee...
Mikäli olen oikein mediaa seurannut toistaiseksi hänen lisäkseen on kisassa mukana ensimmäisenä aikeensa ilmaissut puolustusministeri Antti Kaikkonen. Todennäköisesti vielä ehdokkaita tulee lisääkin.
Henkilökohtaisesti en kumpaakaan ehdokasta tunne. Toki Katrin olen muutamaan otteeseen tavannut ja muutaman sanankin vaihtanut. Viimeksi nykyisen puheenjohtajan Juha Sipilän esiintyessä Keskustan eduskuntavaalikampanjatapahtuman yhteydessä Kemin kulttuurikeskuksessa keväällä.
Luonnollisesti Keskustan Peräpohjolan piiri on torniolaisen ehdokkaan takana. Minulla on tunne, että hän ei ole -"yllättäen ja pyytämättä" - tyyppinen poliitikko vaan määrätietoinen henkilö, joka tietää tarkalleen mitä tekee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)