Kyllä - uusi viikko on käynnistynyt ja perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Selkäsaareen.
Hahtisaaressa totesimme vedenpinnan olevan mukavan korkealla, helpottaa rantautumista.
Menomatkalla olimme ajatelleet nostaa "markettikatiskat" ylös vedestä ja viedä rantaan, mutta oli sen verran kova tuuli Pikkuleton suunnasta, että emme lähteneet kastelemaan itseämme, vaan ajelimme suojaisaan poukamaamme.
Mökille rinnettä noustessamme aistimme upean lintukonsertin. Räkättirastaat olivat myös liikkeellä. Niillä on pesä katoksemme palkin päällä. Toinenkin pesä oli suurentunut. Myrsky oli riepotellut muut pesänalut maahan. Ainakin kahdessa pöntössä näyttää olevan asukkaat. Erityisesti kirjosieppoparikunnalla näytti vilskettä.
Tutut kuviot: Minä aluksi vesikourujen puhdistuksessa ja vaimoni pihanrapsutuksessa ja uuden kivikasvirykelmän suunnittelussa.
Kävin alustavasti läpi rakennuksen päätyyn "rakentamisjämistä" aikanaan rakentamani katoksen tuunaamista.
Kävin sauvakävelemässä kivirakalla/pirunpellolla. Pysähdyin vuoden 1918 muistomerkin luona.
Kyllä se pisti ottamaan työlippiksen päästä ja miettimään, miten järjetöntä aikaa Suomessakin on eletty. Toivottavasti ei koskaan enää sellaista...
Muuten tuo muistomerkki on muutaman kymmenen metrin päässä toisesta tontistamme.
Kävelin em. tontin rajat ja ihailin taas kerran niitä "kahen kuution puita" eli tosi isoja kuusia.
Saaresta pois lähtiessämme päätimme kokea katiskat. Parjaamani "markettikatiskat" näyttivät kykynsä: Toisessa kaksi yli puolenkilon ahventa ja toisessa yli kilogramman hauki. Pikkukalaa runsaasti.
Superkatiska Weke oli mudan peitossa ja siinä oli yksi pieni ahven. Hmmmmm - vai niin.
Jätimme katiskat veteen.
Kalat perattu. Huomenna ne savustetaan pienellä sähkösavustimella...
Mukava saarikäynti taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti