"Ilta-aurinko ei kohta paista." sanoi isäni 1970-luvun alkupuolella, kun naapuritontille aloitettiin rakentaa pienkerrostaloa.
Tällainen ajatus kävi mielessäni istuskellessani yksin päärakennukseme terassilla aamukahvilla katsellen aamuauringon paisteessa olevaa kerrostaloa raja-aidan takana.
Oli oudon hiljaista, kirjosiepotkaat eivät pitäneet tuttua konserttiaan.
Siinäpä tuo kerrostalo on ollut vuosikymmeniä. Alkuperäisiä asukkaita siinä ei ole ainuttakaan. Nykyisistä asukkaista tunnemme muutaman, joiden kanssa tulee sana kaksi vaihdettua aidan yli työtouhujen yhteydessä...
Niin - tänään aamupäivällä etelän vieraamme - Timo ja Sami - lähtevät ajelemaan pakulla etelään, pääkaupunkiseudulle...
Lupasin Samille toimittaa sähköpostin välityksellä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- aineistoa, arvelen, että hän on niistä kiinnostunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti