Perinteisten aamutoimien ja Sydämen asialla-sarjan katsomisen jälkeen päätin lähteä tekemään asiointilenkin.
Pienenä sivujuonteena todettakoon, että em. sarjan jaksossa painottui voimakkaasti ajatus monella tasolla: Elämä jatkuu. Kyllä - näin se on vaan ajateltava...
Kävin Kemin kaupungintalolla pistämässä nimeni tarkastulautakunnan viimeiseen kokouspöytäkirjaan. Arviointikertomus vuodelta 2019 oli siistissä nipussa Kotajärven Sannan toimistohuoneen sivupöydällä.
Kaupunginhallitus ja valtuusto saavat pikapuolin palautetta viime vuoden toiminnasta...
Ajelin Karjalahdelle. Vein kierrätyspisteeseen pussillisen kotitalousmuovia ja Prisman pullokierrätyspisteeseen kassillisen lasi- ja muovipulloja.
Kävin luovuttamassa vaatimattoman pullokuitin rakennuksen toiseen päähän.
Tärkein asiani oikeastaan oli käydä jututtamassa Prima Raudassa Kamppisen Ristoa veneemme uudesta Lowrance-laitteesta ja sen toimintakuntoon saattamisesta. Yrityksen eteen saavuttuani näin tilanteen toivottomuuden.
Risto palveli asiakkaitaan pihalla melkein juoksuaskelin. Poistuin paikalta kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle.
Olen lähettänyt hänelle - mielestäni seikkaperäisen näkemykseni asiasta - lähetän vielä tämän jälkeen lisääkin. Toivottavasti hän lukee lähettämiäni sähköposteja säällisessä ajassa.
Saavuttuani Prisman ja K-Raudan lähellä olevaan valoristeykseen, oli vähällä rytistä.
Edessäni oli iso pakettiauto ja vastapäätä tuli vaalea farmaritaksi, joka vilkutti kääntyvänsä Tervaharjulle. Mutta eipä kääntynytkään, vaan ajoi suoraan Karjalahdelle pistäen viime tingassa vilkun pois päältä...
Tämä ei nyt ihan maailman tärkeimpiä asioita ole, mutta todettakoon, että liikenteessä on monenlaista "viheltäjää", syytä olla varppeillaan...
Ajelin sisäsataman kautta. Navakka pohjoistuuli laskee vedenpintaa. Pitäisi jossakin vaiheessa käydä vilkaisemassa katiskat. Pikkuahvenet eivät nykyisin erityisesti kiinnosta. Josko niiden perässä on uinut isojakin ahvenia tai makupaloja hamuava hauki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti