Kesäkuun viimeinen tynkäviikko on alkanut. Kyllä.
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön.
Ajoimme kesäautollamme Hahtisaareen ja sieltä rauhallisesti vastatuuleen omaan poukamaan.
Rantaan päästyämme totesimme rannalla olleen väkeä: Pieniä jalanjälkiä, suuria jalanjälkiä ja taisipa siinä olla koirankin tassunjälkiä.
Mökille päästyämme istahdime hetken aikaa ja maistoimme lasillisen punaviintä ensimmäistä kertaa aurinkovarjon alla. Seurasimme kirjosieppoparin kiivasta poikasten syöttöprosessia.
Rantatontilta kuului työn, rakentamisen ääniä. Vaimoni pisti tuvan huonekalut uuteen järjestykseen. Saattaa mennä tovi totuttelussa...
Itse ajattelin mökillä parsia hiukan tuunaamaani katosta. Se on vähän sitä "hullu ei huomaa, viisas ei virka mitään" - kategoriaan liittyvää asiaa, mutta kun itse tietää parsimistarpeen, se on tehtävä.
Pilkoin myös viime vuoden syksyllä Särkelän Mikon sahaamia vanhoja kuusipöllejä. Kannoin muutaman sylillisen klapeja katoksien alla oleviin puulaatikoihin. Jäi vielä pilkottavaa. Todennäköisesti suurin osa kuusiklapeista poltetaan tulistelupaikalla, kunhan metsäpalovaroitukset hellittävät ja pääsemme kunnolla savustamaan ahvenia.
Sääskiä ja paarmoja oli kohtlaisesti liikkeellä.
Pois saaresta lähtiessämme koukkasimme uteliaisuuttamme vilkaisemassa mereltä uutta, rakennettavaa mökkiä. Komealta näyttää.
Mukava saarikäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti