Kyllä - päätimme eilen lähteä käväisemään Kemin Selkäsaaressa tänään. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua lähtöön.
Vaikka Kemin seudulla ei juuri nyt ole metsäpalovaroitus voimassa, luonto on niin kuivaa, että emme pidä tulia tulistelupaikalla saaressa.
Emme pääse tulistelupaikalla savustamaan ahvenia oikein kunnolla. Täytynee tyytyä tuvan lieteen/paistinpannuun ja makkaran paistamiseen...
Kyllä oli mukava aamulla ajella saareen, sillä vedenpinta oli sopivan ylhäällä. Mökille päästyämme totesimme naapurista kuuluvan työn ääniä.
Istahdimme hetken aikaa ennenkuin aloitimme pihahommat. Ajelin trimmerillä ohjeistettuna pihaa ja tulopolun pientareet. Vaimoni siisti kiviasetuksia.
Metsämansikan kukkia on tosi paljon, toivottavasti yltävät makoisiksi marjoiksi saakka.
Kävin sauvakävelylenkin kivirakalla/pirunpellolla ja toisella kulmatontilla. Kyllä tulee voimaannuttava tunne...
Makkarat ja murukahvit.
Värkkäsin hetken aikaa jämätavarasta tehtyä katosta. Niinhän siinä kävi, että taidan seuraavalla kerralla vähän parsia tekemääni. Meni tosiaan värkkäämiseksi ja äheltämiseksi.
Kirjosiepot tuntuivat edelleen olevan poikastensyöttötouhuissa.
Pois ajeltuamme Hahtisaareen totesimme, että Tommi ja Katariina olivat menneet saareen - hyvä niin...
Mukava käynti taas kerran. Autoa päärakennuksen päätyyn kääntäessäni vaimoni totesi: "Tämä piha ottaa aina niin mukavasti vastaan." Kyllä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti