Hmmmmm - vai niin - tuntuu siltä, että kaikki mahdollinen tehdään tällä hetkellä ilmanstonmuutoksen varjolla, jotta Suomeen, nimenomaan Pohjois-Suomeen estetään tekemästä järkeviä teollisuushankketita. On tämä kummaa aikaa...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Pohjoisen selluhankkeita varjostavat isot ympäristöriskit – tutkimus varoittaa uusista ilmasto- ja vesistöpäästöistä nykyhakkuilla
Uudet sellutehtaat tarvitsevat lisää puita myös suometsistä. Oikeilla hakkuutavoilla päästöjä voidaan hillitä, kokonaan niitä ei voi silti estää.
Suurin osa Suomen soista on kuivatettu ojittamalla.Timo Sihvonen / Yle
Metsäyhtiöiden mahdolliset uudet investoinit voivat pilata rantavesiä ja vaikeuttaa ilmastotavoitteita.
Metsäteollisuudella on vireillä useita isoja investointihankkeita turve-Suomen ytimessä Pohjois-Suomessa. Samaan aikaan vuosikymmeniä sitten ojitetut suot ovat vauhdilla tuottamassa hakkuukypsää puuta teollisuuden tarpeisiin.
Suot ovat valtava hiilivarasto. Soita lähdettiin ojittamaan sotien jälkeen teollisuuden tarpeisiin ja niistä vapautuu ojituksen vuoksi hiiltä. Ensimmäisen suometsien hakkuiden vaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan ilmastoa lämmittävää hiiltä voi vapautua huomattavasti enemmän kuin nyt.
Tutkimus tehtiin rehevällä ojitetulla suolla Tammelassa, Kanta-Hämeessä. Karkeasti puolet Suomen metsäojitetuista soista on reheviä.
– Vaikutukset voivat olla aika isoja. Sekä ilmasto- että vesistöpäästöjä muodostuu avohakkuun jälkeen huomattavia määriä, kertoo apulaisprofessori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.
Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Tammelan tutkimus tehtiin juuri siitä syystä, että paine käyttää suometsien puita on kasvamassa ja tutkimusta hakkuiden vaikutuksista ei ole ollut.
Tammelan tutkimus vahvistaa myös sen, että suometsien hakkuut vapauttavat aikaisempaa enemmän ravinteita ja humusta vesistöihin.
Teollisuus on investoimassa suo-Suomeen
Soiden ojitukset aloitettiin laajemmin 60-luvulta alkaen ja kuivatuilla soilla puut kasvavat tällä hetkellä kohisten. Suometsien puusto on kasvanut ja kasvamassa nopeasti niin sanottuun päätehakkuuikään osittain myös sen takia, että alueita on vältelty vaikeampien hakkuuolosuhteiden takia.
Metsätalouden kannalta soiden ojitus on ollut onnistunut urakka. Merkittävä osa koko maan puuston kasvun lisäyksestä on saatu aikaan metsitetyillä soilla. Ojitettuja soita on vajaa neljännes koko metsäpinta-alasta, mutta Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan hakkuukypsien puiden osuus on tätä suurempi.
Metsävaratietojen mukaan ojitetuilla soilla kasvaa lähivuosina selvästi enemmän puuta, jota voidaan hakata. Turvemetsiä on hakattu myös vähemmän kuin on ollut mahdollista. Joonas Haverinen / Yle
Hakkuupotentiaalin tietävät myös metsäyhtiöt. Etenkin Kemiin ja Kemijärvelle kaavaillut sellutehdasinvestoinnit ovat suo-Suomen sydämessä. Investoinnit kääntäisivät metsäteollisuuden puunkäytön vuosikymmeniksi pohjoisen suometsiin.
Metsä Gropupin Kemin tehdaslaajennus käyttäisi suunnitelmien mukaan noin puolet raakapuusta päätehakkuiden yhteydessä saatavasta puusta. Päätehakkuiden yhteydessä riskit ilmasto- ja vesistöpäästöille ovat paljon suuremmat kuin harvennushakkuiden yhteydessä.
Metsäjohtaja Juha Mäntylä Metsä Groupista pitää suometsien hakkuita mahdollisena sekä teollisuuden että ympäristön kannalta. Kyse on hänen mukaansa taitolajista. Antti Lähteenmäki / Yle
Metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan Metsä Groupissa lähdetään siitä, että metsissä käytetään kaikkia hakkuu- ja hoitomenetelmiä, kuten avohakkuita, maan muokkausta ja kunnostusojituksia lohkokohtaisen tarpeen mukaan.
Suometsät menettävät varastoitunutta hiiltä lopullisesti
Helsingin yliopiston tutkija Paavo Ojasen mukaan vuosikausia jatkuvat hakkuut suometsissä vievät uskottavuutta metsäteollisuuden ilmasto- ja ympäristökestävyydeltä. Suometsistä voidaan harvennushakkuilla saada paljon teollisuuspuuta, mutta imago-ongelmat tulevat Ojasen mukaan vastaan metsien päätehakkuu- ja uudistamisvaiheessa.
Kun puut kaadetaan, maasta vapautuu suuresta hiilivarastosta hiilidioksisidia, joka vapautuu lopullisesti ilmaan. Hakkuista vapautuu myös puista hiiltä, mutta sen voi korvata pidemmän päälle uusilla puilla ja pitkäikäisillä puutuotteilla.
Ojitettujen soiden päästöjä voidaan vähentää ennallistamalla rehevät alueet takaisin suoksi.
Turvemetsistä tulevat ilmastopäästöt vastaavat nyt suhteutettuna Suomen päästöihin yli kymmentä prosenttia ja vastaavat lähes henkilöautoliikenteen päästöjä. Suometsien hakkuut voivat kasvattaa päästöjä merkittävästi, samalla myös vesistöpäästöt lisääntyvät.
Pohjois-Suomessa kestävyysongelmat korostuvat, kun metsät uudistuvat muutenkin hitaammin kuin eteläisissä osissa maata.
Saksalaiset suotutkijat menevät niin pitkälle, että he ennallistaisivat ja palauttaisivat ilmastoriskien takia soita. Siitä tosin seuraisi voimakkaan kasvihuonekaasu metaanin hetkellinen päästöpiikki, mutta lyhytaikainen piikki kannattaa ottaa, jotta vältytään jatkuvilta isoilta hiilidioksidipäästöiltä.
Tutkija Ojasen arvion mukaan ennallistaminen on liian hidas keino tilanteessa, jossa kaikkia ilmastopäästöjä pitää saada vähennettyä. Ennallistaminen voisi Ojasen mukaan sopia myöhemmin päätehakkuun jälkeen, jolloin riskialttiit kunnostusojitukset ja muokkaukset jäisivät pois.
Ojanen vertaa soiden hiilen käyttöä kivihiilen tai turpeen käytön lopettamiseen. Jälkimmäisiä ollaan lopettamassa, mutta soiden hiilivarasto jatkaa hupenemistaan mahdollisesti kiihtyvään tahtiin uusien isojen investointien myötä.
Päästöjä voi pienentää hakkaamalla vähemmän kerrallaan
Teollisuuden tavoite on myös jatkossakin kasvattaa puita suometsissä.
– Kyllä me ajatellaan niin, että ne alueet, jotka on ojitettu ja hyvin kasvavat sekä tulevat uudistusikään, sitten jatkossakin metsää kasvaisivat. Pyrimme tekemään uudistusketjun sillä tavalla, että mahdollisimman hyvin huomioidaan tasapaino veden korkeudessa ja muissa toimissa, sanoo metsäjohtaja Mäntylä.
Tammelan tutkimuksessa avohakkuun vaikutuksia verrattiin viereiseen lohkoon, jonne tehtiin niin sanottu poimintahakkuu jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Siinä poistettiin vain isoimmat puut. Erot hakkuutapojen välillä olivat selviä. Muun muassa ilmastopäästöt jäivät yli puolta pienemmiksi.
– Jatkuvan kasvatuksen menetelmä mahdollistaa sen, että kunnostusojitusta ei tarvitse tehdä, jolloin vältytään isoimmilta ilmasto- ja vesistöpäästöiltä, apulaisprofessori Lohila summaa selviä eroja.
Tutkija Annalea Lohilan vetämä tutkimus suometsien hakkuista on ensimmäinen laatuaan niin Suomessa ja mahdollisesti maailmassa. Antti Lähteenmäki / Yle
Metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan metsänomistajat päättävät hakkuutavoista ja menetelmistä. Pienimuotoiset jatkuvan kasvatuksen aukkohakkuut ovat olleet yhtiön tarjonnassa muutaman vuoden.
– Joillekin lohkoille se sopii, joillekin ei. Mietimme jokaiselle lohkolle sopivan keinon ja suosittelemme sitä metsänomistajalle.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuu voi tarkoittaa isommilla alueilla muun muassa sitä, että puuta pitää hankkia tehtaalle laajemmilta alueilta. Isot alueet lisäävät korjuukustannuksia. Eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatustavan muuttamisessa menee myös pitkä aika.
Puuta käyttävän tehtaan puunhankinnasta syntyvät ilmasto- ja vesistöpäästöt eivät vaikuta tehtaan ympäristölupaan. Luvassa käydään läpi itse tehtaan vaikutukset ympäristöön.
Kuopioon kaavailtu sellutehdas kaatui oikeudessa sen mahdollisten Kallaveteen aiheutuvien pitkäaikaisten vesistövaikutusten takia. Suunnitteilla olevien kolmen muun tehdashankkeen lupahakemukset ovat käynnissä.
Turvemetsien päästöt vaikuttavat ensi vuodesta alkaen Suomen tavoitteeseen päästä EU:n asettamaan maankäyttösektorin päästötavoitteeseen. Suometsien päästöt pienentävät tällä hetkellä paljon puhuttua metsien nettohiilinielu noin neljänneksellä.
Lue myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti