Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme varustautua käväisemään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa. Olimme aiemmin päättäneet, että menemme käymään siellä heti kun sopiva tilaisuus ja ilma antaa myötä - se on nyt.
Hahtisaaresta on ollut moottorikelkkaliikennettä jo jonkin aikaa. Todennäköisesti niitä uria myöten pääsemme hyvin etenemään jalan.
Kyllä Selkäsaaressa käytiin, mutta eihän siellä jäällä ollut mitään moottorikelkkauria vaan enemmän ja vähemmän epätasaista jäätä jota lumi on "laikuttanut".
Emme ole koskaan näin vähien lumien aikana käyneet saaressa. Poikkeuksellista oli myös se, että Kojukallion kohdalla oli Selkäsaaren pohjoisrantaan päin noussut jäätelejä ja syntynyt railoja. Moottorikelkkailijat saavat olla kyllä siinä kohdassa varuillaan.
Emme olisi päässeet omaan rantaan jalkojamme kastelematta, joten katsoimme viisaammaksi kiertää rajanaapurin tontin kautta.
Mökilla kaikki kunnossa. Joimme murukahvit kynttilänvalossa fiilistellen, pohdiskelimme vähin ensi kesää ja lähdimme paluumatkalle.
Oli mukava köpötellä myötätuuleen auringonpaisteessa ihaillen kaikkia näkökentässä olevia talousalueemme tärkeitä, suorastaan elintärkeiä kohteita: Kaukana Röyttän Outokummun jaloterästehdas, vasemmalla Metsä Groupin teollisuuslaitokset, oikealla etäällä Stora Enson teollisuuslaitokset ja takaoikealla Ajoksen satama...
Niin ja tietysti edessä avautui kotikaupunkimme Kemi.
Jäällä emme nähneet kuin yhden pariskunnan kävelemässä, pari pilkkijää sisäsataman kupeessa ja yhden moottorikelkkailijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti