tiistai 28. tammikuuta 2020

Elämä menee turhan värkätessä, sanoi edesmennyt kimppakyytikaverini...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kevytlumitöihin ja ottamaan Mersun peiton alta aikomuksena jossakin vaiheessa katsastaa se.

Lumityöt ok mutta...

Lunta ja jäätä poistaessani kokeilin "nappiavaimella" avata auton ovet. Ei minkäänlaista eloa. Sain tavallisella avaimella kuskinpuolen etuoven auki.
Selvä akku tyhjä, konepelti auki ja ei muuta kuin akku lataukseen.
Perinteisesti se on onnistunut, mutta tällä kerralla akku ei suostunut ottamaan virtaa vastaan lainkaan. 
Selvä akku tyhjä ja kohmeessa/jäässä.

Soitin asintuntijalta neuvoja. Tommi itse tuli illansuussa paikan päälle Harrikkaa seppäämään varastorakennuksemme autotalliin.

Olin ottanut takapenkin irti, Tommi mittasi jännitteen akusta > puhdas 0 ja otti sen irti. 
Olisiko ollut pientä "pullistumaa", mene ja tiedä. 
Pohdiskelimme ns. huoltovapaiden akkujen todellisuutta. Ovatko ne loppujen lopuksi kertakäyttöakkuja.
Akku on nyt päärakennuksen pesuhuoneessa sulamassa/lämpenemässä. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna yritän ladata sitä, katsotaan miten käy...

Pahimmassa tapauksessa joutuu akkukaupoille. Tämä akku ei ole kuin 4 vuotta vanha.

Niin - tänään kävi mielessä edesmenneen kimppakyytikaverini toteamus ajellessamme Veitsiluotoon hänen 1950-luvun alkupuolen Volkkarilla 1960-luvun alkupuolella: Elämä menee turhan värkätessä... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti