Hmmmmm - niinpä - mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Unto Hämäläisen kolumni: Perussuomalaiset repesivät – miten revenneille puolueille lopulta käy?
Mitä poliittinen historia kertoo jakaantuneiden puolueiden kohtalosta? Puolueiden jakaantuessa molemmat puoliskot ovat hävinneet seuraavat eduskuntavaalit. Vieraileva kolumnistimme Unto Hämäläinen ennustaa, että niin voi käydä perussuomalaisillekin.
Eilen tiistaina kello 12 alkoi Pikkuparlamentissa tiedotustilaisuus, jossa julkistettiin tohtori Pekka Perttulan kirjoittama elämäkerta V. J. Sukselaisesta, moninkertaisesta ministeristä ja pitkäaikaisesta Maalaisliiton puheenjohtajasta.
Perttula esitteli muutamia kirjansa kohtia ja käsitteli muun muassa SDP:n hajaantumista 1950-luvun loppupuolella. SDP:n hajoaminen alkoi vuoden 1957 puoluekokouksessa, kun Väinö Tanner voitti puheenjohtajavaalissa K.A. Fagerholmin yhdellä äänellä ja vähemmistöön jääneet marssivat ulos kokouksesta.
Pian SDP:n eduskuntaryhmä hajosi, ja Tannerin vastainen vasemmisto-oppositio perusti oman puolueen, jonka nimeksi tuli Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto TPSL. Se menetti viimeiset eduskuntapaikkansa vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.
Noissa vaaleissa voitti Veikko Vennamon SMP. Vennamo oli eronnut 1950-luvulla Maalaisliitosta ja perustanut oman puolueensa, jolle tuli 18 kansanedustajan ryhmä.
SMP säilytti paikkansa vielä vuoden 1972 eduskuntavaaleissa, mutta vaalien jälkeen yli puolet eduskuntaryhmän jäsenistä erosi. Vennamon vastustajat perustivat oman Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueensa (SKYP).
SMP oli henkitoreissaan monta vuotta
Seuraavissa vaaleissa SKYP sai vain yhden edustajan, joka loikkasi keskustan ryhmään. Hyvin ei käynyt Vennamollekaan. SMP oli henkitoreissaan monta vuotta, kunnes se onnistui voittamaan vuoden 1983 eduskuntavaalit ja nousi yllättäen myös hallituspuolueeksi.
Puoluetta johtivat Veikko Vennamo ja hänen poikansa Pekka. Sukusiteistä huolimatta riidat jatkuivat. Lopulta Veikko vetäytyi sivuun, ja Pekka lähti Postin pääjohtajaksi. SMP hajosi riitoihinsa 1990-luvun alussa. Sittemmin Timo Soini ja Raimo Vistbacka perustivat perussuomalaisen puolueen.
Kolmas merkittävä puoluehajoaminen tapahtui 1980-luvulla, kun Suomen Kommunistinen Puolue SKP ja sen vaalipuolue Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL hajosivat.
SKP ja SKDL olivat siihen mennessä kituneet sisäisissä riidoissa jo pari kymmentä vuotta. SKP pysyi koossa niin kauan kuin sitä johti Aarne Saarinen, joka kykeni pitämään kansallismieliset kommunistit ”revisionistit” ja Moskova-mieliset taistolaiset saman lipun takana.
Saarisen luovuttua puheenjohtajan paikasta vuonna 1982 riita kärjistyi ja huipentui pari vuotta myöhemmin SKP:n puoluekokouksessa. Silloin taistolaiset heitettiin pois puoluejohdosta.
SKP, SKDL ja DEVA lakkauttivat toimintansa vuonna 1990 ja niiden seuraajaksi perustettiin Vasemmistoliitto
Noin 10 000 taistolaista erotettiin SKP:n jäsenyydestä, ja SKDL:n eduskuntaryhmästä erotettiin kolmannes kansanedustajista. Taistolaiset perustivat oman puolueen Demokraattisen vaihtoehdon DEVAn.
Riitojen ja tappioiden uuvuttamat SKP, SKDL ja DEVA lakkauttivat toimintansa vuonna 1990 ja niiden seuraajaksi perustettiin Vasemmistoliitto. Siitä tuli pieni puolue.
Kun Pekka Perttula lopetti Pikkuparlamentissa kirjansa esittelypuheen, kaivoin vaivihkaa kännykän taskustani ja katsoin tuoreimmat uutiset. Niissä kerrottiin, että yli puolet perussuomalaisten kansanedustajista oli eronnut ja perustanut oman ryhmän.
Uutisen luettuani ryhdyin muistelemaan, miten revenneille puolueille on aikaisemmin käynyt hajoamista seuranneissa eduskuntavaaleissa.
Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa murskatappion kärsivät sekä SDP että TPSL, vuoden 1975 eduskuntavaaleissa saman kohtalon kokivat SMP ja SKYP ja vuoden 1987 eduskuntavaaleissa historia toistui, kun SKDL ja DEVA menettivät runsaasti paikkoja.
Näiden tulosten perusteella rohkenen ennustaa, että seuraavat eduskuntavaalit keväällä 2019 ovat sekä Perussuomalaisille että Uusi Vaihtoehto-ryhmälle yhtä haasteelliset.
Unto Hämäläinen
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva politiikan toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti