keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 7...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Näemmä alan päästä vähitellen otsikon asiaan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa.

Itse aistin koko 1980-luvun ajan, että ainakin itselläni ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuntapolitiikassa eikä minulla - rehellisesti ja avoimesti todettuna - ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaan.

Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen - jälkiviisaana - olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja valita Kemissä oikea puolue, vaikka se olisi tehnyt kipeääkin ja rassannut jonkin verran omaa arvomaailmaakin. Niinhän ne kunnon kivikasvoiset poliitikot tekevät - kuulemma...
______________________________________________________________________

Valita Kemissä oikea puolue? 1980-luvulla siitä ei olisi ollut kahta sanaa > SKDL (nykyinen Vasemmistoliitto)...

Myöhemmin ehkä SDP, joka mm. kuuluisan koalitio-kuvion (SDP, Keskusta ja Kokoomus) myötä pääsi vallankahvaan kaupunginjohtajavalinnassa.


Opetustyö ammattikoulussa oli tuttua Imatran ja Lappeerannan ajoilta, joten se käynnistyi mielestäni Kemissä helposti. 
Varsinkin kun paikallisten - silloisen Veitsiluoto Oy:n ja Kemi Oy:n - puunjalostusyritysten kanssa Kemin ammattikoulu oli tehnyt pitkään yhteistyötä paperilinjan osa-alueella. Oikeastaan koko opintolinjan alkuhistoria oli lähtenyt liikkeelle yhtiöiden toivomuksesta/vaatimuksesta varsinkin, kun Veitsiluodon oma tehtaan ammattikoulu lakkautettiin.

Ammattikoulun opetustyön ohessa olin vähin tuntiopettajana myös Kemin teknillisessä oppilaitoksessa mm. uudessa opinahjossa Kivikankaalla. Siitä on mukavat muistot...
Pidin myös muutamia teknillisiin oppilaitoksiin pyrkiville matematiikan preppauskursseja Veitsiluodon kansalaisopistossa Luotolassa.

Minulla oli 1980-luvulla monia muita aktiviteetteja. 

Otin osaa mm. Kemissä järjestettyyn Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. Puuaitayritys palkittiin parhaana tuoteideana. Se johti aikanaan tutkimusten kautta AITAKI-laatutuotteen käynnistämisen. Hain ja sain em. kokonaisuudelle mallisuojat Patentti- ja rekisterihallistukselta.
Toinen palkittu ideani oli Ideaporukka. Se olisi toteuttamiskelpoinen tälläkin hetkellä...

Oppilailleni olen monesti kertonut, että en ole koskaan saanut työstäni niin hyvää tuntipalkkaa kuin osallistuessani em. Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. En sen jälkeenkään.

Todettakoon, että AITAKI teki yhteistyötä kemiläisten jalkapalloseurojen Kepsin ja Innon Mimmien kanssa. Molemmat joukkueet pelasivat silloin Suomen korkeinta sarjatasoa, mestaruussarjaa. Yhteistyössä oli voimallisesti mukana silloinen SYP teemalla: Kemistä on ja kehtaan sanua. 
Kehitelimme yhdessä Mainostoimisto Seppo Mikkasen kanssa jalkapalloiluun liittyväan kannustusvälinepurkin, "samba-hengessä". Purkkeja myytiin ja jaettiin. Mahtaako niitä olla vielä Kemissä jossakin tallella - se oli mielestämme hyvä idea. Tosin todettakoon, että jäyhä kemiläisjalkapalloyleisö ei ollut silloin kovin syttyvää lajia.

Silloin elettiin vuotta 1987. Ensimmäisenä kesänä juttu ei lähtenyt kunnolla liikkeelle...

Pankinjohtaja Ahti Salmelan kanssa teimme myös Kemin ammattikoulun sähköosaston puitteissa pankkirakennuksen katolla olevan valotaulun huolto- ja korjaustyötä. 
Ammattikoulun puolelta yhteyshenkilö oli lehtori Urpo Selkälä, minä toimin välikätenä... 

Edellä mainituissa kuvoissa oli "saamamiehenä" myös Kemin ammattioppilaitoksen opettajayhdistyksen aktiivinen lentopallojaosto, jonka Manaceriksi (ei Manager) tulin jossakin vaiheessa valituksi.
Kyseinen lentopallojaosto teki ikimuistoisia, vuosittaisia pelimatkoja Pajulahteen. Itsekin osallistuin kaksi kertaa em. matkalle huoltojoukoissa. Tavoitteeni oli lähteä vielä kolmannenkin kerran, mutta se jäi toteutumatta. Pohjoisessa toimi myös ansiokkaasti Porosarja-turnaus.

Kehittelin lentopallojaostolle vanhan kotitalomme purkuvaiheessa ns. Blokiinponnistuslankun. Se oli upeasti muotoutunut lankku, suorastaan taideteos. Kyseistä lankua pidettiin kiertopalkintona lentopallojaoston jäsenten täyttäessä 50 vuotta. Mahtaakohan se olla vielä kierrossa...  

Otin osaa myös järjestettyyn, valtakunnalliseen puistokalustekilpailuun, virallisesti: Osuuskunta Asuntomessujen, Tornion kaupungin ja Pohjoiskalotti Oy:n  järjestämäänpuisto- ja kadunkalusteiden suunnittelukilpailuun. Kilpailuun osallistui 102 ehdotusta. Kilpailussa jaettiin 3 palkintoa ja 5 kunniamainintaa.

Arkkitehtiylioppilas Vesa Heikkinen Keminmaasta teki puhtaaksipiirroskuvat ja teetätimme pienoismallit. Sain asiaan liittyvänä kunniamaininnan - ei-alan-ammattilaisena - ihan hyvä suoritus. Osuuskunta Asuntomessujen toimitusjohtaja Erkki Kuoppamäki oli arvostelutoimikunnan puheenjohtaja ja palkitsemistilaisuus oli Tornion kaupungintalon yläkerrassa, valtuustosalissa. 
Kuvat ja pienoismallit ovat päärakennuksemme autotallin metallikaapissa vieläkin tallessa - mukavina muistoina.

Ostin äitini puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen - noin 3,5 ha -Hakkauksen tilasta. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sen teki em. Vesa Heikkinen. Yhteistyö Keminmaan kunnan kanssa sujui mielestäni aikalailla kitkattomasti. 
Miksi ihmeessä yksityishenkilönä toimin näin? 
Sitä moni ihmetteli jo silloin. Se olisi pitkä tarina, en puutu siihen tällä kertaa enemmälti. Varmaan palaan asiaan 1990-luvun kirjoituksissani myöhemmin...

Ostin Haukkarista Suhosen vanhan leipomokiinteistön tontteineen. Parustettiin Avoin yhtiö Miljöörakentajat. 
Kyseisen yrityksen toimesta rakennettiin em. tontille Asunto-osakeyhtiö August ja Anna - moderni rivitalo. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jussi Leppänen. Kyseinen rakennus on tuossa näköetäisyydellä...

Miljöörakentajat osti myös Kivikankaalta maa-alueen, jonne Arkkitehtitoimisto Salmi&Rintala vai Rintala&Salmi suunnitteli rivitalokiinteistön. 
Asuntojen kysyntä alkoi hiipua, hanketta ei toteutettu. Maa-alueesta myytiin tutulle perheelle omakotitontti ja loput myöhemmin Kemin kaupungille. Miljöörakentajien toiminta lopetettiin.

Aivan 1980-luvun loppupuolella tein kiinteistövälittäjä Timo Tiitisen kanssa Kemin kaupungille/kaupunginhallitukselle esityksen liike- ja paikoitustonttivarauksesta Kemin ydinkeskustasta. 
Ilmeisesti em. ehdotus kuului aikanaan "väärin sammutettu"- osa-alueelle. Asia hautautui jonnekin...

Sitten tapahtui tähänastisen elämäni suurin virhe. Olin tutustunut Kemin teknillisessä oppilaitoksessa kahteen opettajaan, jotka olivat perustaneet tietokonealan yrityksen Keminmaahan > Polar Computer Oy. Mukana yrityksessä oli pienellä osuudella myös yksi heidän oppilaistaan. 
Toinen em. opettajista muutti Kajaaniin. Hän tarjosi osuuttaan minulle. 
Yritys oli siinä vaiheessa jo muuttanut Kemiin silloisen Pohjolan Sanomien yläkertaan. Myyntiehdotus kiinnosti minua, teimme kaupat hänen osuudestaan. Kaikki näytti olevan siinä vaiheessa kunnossa mutta...

En mielellään irrottele em. aiheella näissä teksteissä enemmälti. Olen kirjoittanut asiaan liittyvänä laajan teoksen, kirjan, jota en ole toistaiseksi julkaissut.


Muuten! Toivon Sinun tutustuvan 60 vuotta elämää biisiini,jonka ystäväni Pentti Korpela sävelsi ja sanoitti minulle tilauksesta 60-vuotissyntymäpäivilleni. Rajanaapurini Arto Perkiö lauloi sen Kari Hautalammen musiikkipajalla minulle syntymäpäivälahjaksi – jotakuinkin minuutti ja vuosikymmen.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, pojat ovat luvanneet päivittää biisin kymmenen vuoden välein.

Tosin 70 v jäi jo väliin...


Em. biisiin pääset kiinni esim. Googlaamalla Aki Pyykkö Kemi, se löytyy vanhoilta kotisivuiltani.

1980-luvulla olin mukana jonkin verran myös sekä opetus- että insinöörisektorin ammttiyhdistystoiminnassa. Osallistuin valtakunnalliseen seminaari- ja kurssitoimintaan. 

Kemiin tultuamme olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinööri ry:n toiminnassa kohtalaisen aktiivisesti. Täyttäessäni 70 vuotta yritin irtiottoa hallitustyöskentelystä, se ei onnistunut. Syksyllä 2017 tavoitteena on irtaantua hallitustyöskentelystä yhdistyksen täytettyä 70 vuotta.

1980- ja 90-lukujen vaihteessa lähdin mukaan kemiläiseen jääkiekkotoimintaan.

Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka. 


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti