Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 3...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Oikeastaan ensimmäisen kerran työurani aikana havahduin, oikeastaan törmäsin konkreettisesti ammattiyhdistyspolitiikkaan Imatralla vuonna 1974. 

Siitä käynnistyi minun henkilökohtainen herääminen ammatilliseen edunvalvontapolitiikkaan. Kuntapolitiikasta ei näkynyt vielä merkkejä - ei mailla eikä halmeilla.
___________________________________________________________________

Mitä silloin tapahtui?

Siihen maailman aikaan järjestäytyminen ammattiliittoon oli itsestäänselvyys varsinkin opetussektorilla. Ammattikoulujen opettajat kuuluivat silloisen keskusjärjestön TVK:n Ammatillisten Opettajain Liitto AOL ry:een. 
Olimme kuin yhtä perhettä.
Imatralla pidettiin syksyllä vuonna 1974 Itä- ja Kaakkois-Suomen-piirin opintopäivät. Järjestylyvastuussa oli Imatran ammattikoulun opettajayhdistys. Olimme laatineet mielestämme hyvän ohjelmakokonaisuuden, itse olin kohtalaisen aktiivisessa roolissa päivien aikana.

Kesken päivien alkoi kuulua huhuja ja taivaalle ilmestyä uhkaavia "ammattiyhdistyspilviä". AOL:n työnopettajien jaosto oli tehnyt julkilausuman/päätöksen, että kaikki ammattiaineet ja ammattiyö voidaan opettaa jaoston jäsenten - teknikoiden ja ammaattimiesten - voimin.

Selvennyksenä todettakoon, että varsinaiset ammattiaineet mukaan lukien matematiikka, fysiikkaa, kemia, ammattitalous, tekninen piirustus, jne. olivat ammattiaineiden opettajien hoidossa. Heidän koulutustaustansa oli DI, maisteri, insinööri, jne. , joten työnopettajien jaoston julkilausuma/päätös oli suoranainen "sodanjulistus".

Ammattikouluissa oli eri opettajaryhmiä: Ammattiaineiden opettajat, työnopettajat, yleisaineisden opettajat ja ammatinopettajat.

Olihan siinä Imatran opintopäiville saapuneilla AOL:n puheenjohtajalla Matti Kinnusella (myöhäisemmässä vaiheessa TVK:n puheenjohtaja) ja toiminnanjohtajalla Matti Haapaniemellä selittelemistä.

Opintopäivät hoidettiin kunnialla päätökseen, mutta sitten alkoi tapahtua > Suomessa... 

Ammattiaineiden opettajat jakaantuivat kahteen leiriin. 

Osa perusti uuden yhdistyksen > Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry, joka liittyi Insinööriliittoon ja sitä kautta Akavaan.
AOI ry:n ensimmäinen puheenjohtaja oli koneinsinööri, ammattiaineiden opettaja Aarne Hyvärinen Hämeenlinnasta, ns. Spontaaniryhmän perustaja, tulisieluinen insinööri.

Itse lähdin mukaan AOI ry:een heti alkuvaiheessa, oli kerta kaikkiaan pakko lähteä. Kysymyksessä oli niin merkittävä asia, kysymys oli yksinkertaisesti leivästä, mikäli em. tyyppiset suunnitelmat olisivat toteutuneet.

Pidettiin kokouksia ympäri Suomen myös Kaakkois-Suomessa. Suuniteltiin ja toteutettiin ensimmäiset AOI ry:n opintopäivät Pieksämäellä. Suunniteltiin ja toteutettiin oma julkaisu, otettiin kantaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, kirjoitettiin julkilausumia, jne. ...


Olin Kaakkois-Suomessa AOI ry:n hallitusjäsen, sittemmin toimin kaikissa AOI ry:n tehtävissä ollen viimeinen AOI ry:n puheenjohtaja. Silloin elettiin jo 1990-luvun puoltaväliä.
Eräänlainen järjestösota kesti noin 20 vuotta - ikävä kyllä... 

Imatralla olin luonnollisesti paljon yhteistyössä sen aikaiseen Enso-Gutzeit Oy:n tuotantolaitoksiin ja henkilöstöön. 
Hankin mm. lisää työkokomusta Tainionkosken tehtailla tutkimustehtävissä yhden kesän aikana. Olin diplomityötä tehneen teekkarin Olavi Pikan assistenttina - mielenkiintoista aikaa. Hän teki diplomityön sulfaattisellutehtaan suodinpesemön kuiva-ainetaseista. Tainionkosken tehdas oli mielenkiintoinen, koska suodinpesemö oli 2-linjainen eli erikseen koivu- ja havupuulinja - haastetta riitti...

Imatralla ostimme vähänajetun VW 1300 vm. 1972 auton, käyttökelpoinen kansanauto.

Imatralla ollessamme ostimme ensimmäisen Arava-omistusasuntomme - 3 H+ K - uudelta kerrostaloalueelta Mansikkalasta läheltä työpaikkaani ja Tommin koulupaikkaa.

Sitä ennen olimme ostaneet vanhan kulmatontin vanhoine kaupparakennuksineen Suon kaupunginosasta.
Ajatuksena oli alunperin rakentaa sille omakotitalo. Siitä luovuttiin. Tontti myytiin ja sillä rahoitettiin opiskeluni Hämeenlinnan Ammatillisessa Opettajaopistossa AHO:ssa.
Miksi?
Siksi, että siihen saakka pedagogista pätevyyttä opiskelemaan lähtevät olivat saaneet opiskeluajalta peruspalkan Imatran ammattikoulusta sitouduttuaan olemaan tietyn ajan kuntayhtymän palveluksessa.

Eräs opettajista - siirryttyään yksityisen yrityksen palvelukseen välittömästi opiskelun päätyttyä - ei suostunut maksamaan kuntayhtymältä saamaansa peruspalkkaa takaisin. 

Kuntayhtymän päätöksentekoprosessi iski välittömästi > opiskelun aikainen avustus lopetettiin. Lienee tarpeetonta kysyä, kuka oli ensimmäinen "kärsijä"...

Kuntapolitiikka/kuntayhtymäpolitiikka näytti voimansa.

Todettakoon lisäksi, että opiskelun loppuvaiheessa myimme myös automme VW 1300 eli Kuplan Imatran ammattikoulun opettajalle. 

Sittemmin Kemissä eräällä kesälomareissulla ostimme tutulta vanhan Saab 94-henkilöauton.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...