Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 9...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä. 
__________________________________________________________________  

Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Mahdollisen jäähallin eri versioita tehtiin oululaisen arkkitehtitoimiston Lukkaroisen johdolla. Minun mielestäni erinomaisia versioita. 
On syytä mainita Kemin kaupungin rooli em. jäähallitoimikunnassa. Liikuntasihteeri Reijo Koskinen oli mukana aktiivisesti. Mikäli oikein ymmärsin, hän ajatteli voimallisesti, että nyt se jäähalli on vihdoinkin tehtävä Kemiin. Toimin em. jäähallitoimikunnan puheenjohtajana.

Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.


Palaan jääkiekko- ja jäähallisivuraiteelta omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin alas ajamassa osittain. 
Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät lähtivät mukaan.

1990-luvun loppupuoli ja oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa.

Ensin syntyi  Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja sen seurauksena KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. 
Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi...

No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. 
Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. 

Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta...

Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000...


Se kiinnosti myös minua.
Miksi?
Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. 
Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. 

Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osatolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä > Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n (Taloudellinen Tiedotustoimisto) Kunnon Kummpanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ...

Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä.

Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. 

Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua.

Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija.

Mitä tapahtui?

Virka jätettiin täyttämättä, matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädella hoitamaan hommaa> delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle.

Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi?

Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria...

Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri > Anna Maria Jääskeläinen.

Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi.

Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon?

Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava > valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa...

Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan edellä mainitun jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta.

Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. 
Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan > vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis jo 2000-luvulla Kemissä, mutta palaan seuraavassa osassa 1990-luvun puolenvälin tuntumaan, uusiin kuvioihin ja ehkä tuosta jäähalliprojektistakin on pakko hiukan kirjoittaa...