Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 5 ...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Kemissä jylläsi kuntapolitiikka viimeisen päälle, sen tulin huomaamaan alkumetreistä lähtien. Kuntapäättäjät alkoivat ensimmäistä kertaa tulla kasvoina tutuiksi.

____________________________________________________________________

Ennen ensimmäisen koulupäivän alkua kävin Pentin kanssa mielenkiintoisen keskustelun Kemin ammattikoulun työpajarakennuksen edessä elokuussa vuonna 1981. Asia ei liittynyt kuntapolitiikkaan, vaan Pentin pitämiin matematiikan ehtolaiskuulusteluihin parille paperilinjan oppilaalle, joita en ollut vielä edes tavannut...

"Aki! Vilkaisehan näitä, mitä tehdään?" hän totesi ojentaessaan minulle kahden oppilaan matematiikan ehtolaiskuulustelupaperit.
"Eihän näissä ole järjen häivääkään!" muistaakseni spontaanisti huudahdin. " Ei minustakaan, mutta... ." Pentti hiukan murheellina totesi ja selosti hiukan asian taustoja. 

Päätimme siltä seisomalta, että kyseiset oppilaat siirtyvät toiselle luokalle, koska matematiikkaa on vielä mahdollisuus "parsia". Toisaalta toiselle luokalle oli siirtymässä pieni ryhmä alle kymmenen oppilasta.

Ensimmäiselle luokalle paperilinjalle oli yhteishaussa ollut pyrkimässä poikkeuksellisen paljon oppilaita, joista oli muodostettu 18 oppilaan luokka. Minut oli merkitty kyseisen luokan luokanvalvojaksi.
Pääsin tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä, mutta tuo minikakkosluokka teetätti minullekin ainakin viisinkertaisen työmäärän ykkösluokkaan verrattuna. 

On pakko rehellisesti ja avoimesti tunnustaa, että luokkahuoneeni vieressä olevassa opettajahuoneessa täytyi joskus käydä "laskemassa viiteenkymmeneen jopa sataakin", oli muutamia tiukkoja hetkiä.
Murheellisena joskus ajattelin, että fiksutkin oppilaat äityivät hölmöilemään hölmöimpien mukana. Mutta siitäkin selvittiin. Jälkikäteen jotkut jopa paikan päällä kävivät pyytämässä anteeksi hölmöilyjään. No arvosanoissahan ne kaikki näkyivät - valitettavasti...

Todettakoon pienenä yksityiskohtana, että toiselle em. matematiikkaehtolaisista ei myöhäisemässä vaiheessa saatu väännetyksi arvosanaa matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Asiasta oli keskusteltu avoimesti hänen vanhempiensa kanssa.
Kuitenkin olen aikanaan kuullut, että hänestä kehkeytyi hyvä työmies ja hän on ansioitunut harrastussektorilla.

Olimme muuttaneet Haukkarin Kainuunkadulle vanhaan kotitalooni. Toimme Saimaanharjulta tullessamme pienen hirsimökin, joka pystytettiin tontin kulmalle ja se toimi puuseenä ja pikkuvarastona. 
Olimme aikanaan ostaneet Imatralta puukuoriketta muutaman säkin. Nyt niille tuli käyttöä. Se oli siihen aikaan aika uutta.
Todettakoon, että Enso-Gutzeitin tutkimuslaitoksen johtaja Koistinen oli aikaansa edellä. Hän puhui kuorikekäymälöistä ja jopa kerrostaloista, joissa on ainoastaan kompostoivia kuorikekäymälöitä. Sellaisia on vuosikymmeniä jälkeenpäin rakennettukin mm. Tanskassa.

Olimme joutuneet purkamaan pari vuotta aikaisemmin suuren ulkohuonerakennuksen, jossa oli sauna, makasiini, puuliiteri, navetanporstua, autotalli (ennen navetta) ja puusee/huussi/pikkula/tuppila/käymälä. Käytännössä sen purki sisareni mies, mehän olimme silloin vielä Lappeenrannassa.

Miksi em. rakennus oli jouduttu purkamaan? Siksi, että Kemin kaupunki oli antanut rakentamiskehoituksen > käytännössä pakkolunastusuhan entiselle perunamaallemme. Se oli kaavoitettu tontti. Se oli sen maailman aikaista tontti- ja kuntapolitiikkaa Kemissä.

Se tontti- ja kuntapolitiikka kohteli kemiläisiä tontinomistajia totaalieriarvoisesti > toiset olivat eriarvoisempia kuin toiset. Olen asiasta julkisesti kirjoittanutkin. Mikäli oikein muistan, aina eivät tekstini läpäisseet paikallislehden sensuuria...

Päätimme myydä em. tontin. Siihen on rakennettu sittemmin paritalo > kytketty omakotitalo.
Perunapeltomme tuli kertalaakista tehokkaaseen käyttöön.

Tulimme takaisin "paluumuuttajina" Kemiin siis vuonna 1981 ja aloitimme uuden omakotitalon suunnittelun. Se rakennettiin pääosin vuonna 1982. Vanha rakennus, joka oli Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennettu, purettiin ja poltettiin vähitellen uuden päärakennuksen massiivisessa takassa. Muutama lankku säästettiin. Miksi? Siitä ehkä myöhemmin...

Uuden omakotitalomme rahoitus muodostui mielenkiintoiseksi. 

Olimme myyneet Saimaanharjulta omakotitalomme ihan asialliseen hintaan, joten meillä oli jonkin verran rahaa pankissa.
Mutta pankeista ei aluksi meinannut löytyä rahaa rakentamisprojektiimme - ei sitten millään.
Miksi?
Sitä ihmettelimme silloin. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että eräs kemiläinen pankinjohtaja kaatoi niskaani maailmantalouden ongelmat. Kyseistä pankkia ei ole ollut vuoskymmeniin toiminnassa...

Loppujen lopuksi omakotirakentamisen laina-asia järjestyi silloisessa Yhdyspankissa vai oliko se jo SYP.

Myöhemmin tontillemme on rakennettu varastorakennus ja Pikkupuoli (entinen Ekoateljee). Em. rakennuksista jokainen olisi pitkän tarinan arvoinen.

Ensimmäiset vuodet Kemin silloisessa ammattikoulussa olivat poikkeuksellisen mielenkiintoisia. 
Opettajien edunvalvonnassa elettiin edelleen järjestösotaa. Ammattiaineiden opettejien ryhmä oli yhtenäinen - muistaakseni kaikki olivat Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n jäseniä. Siksi ei erityisiä jännitteitä ollut, Kemissä oli totuttu olemaan eri leireissä...

Heti 1980-luvun alkupuolella Kemin ammattikoulun määräaikainen rehtorin virka päätettiin muuttaa vakinaiseksi. Se kiinnosti myös minua.
Miksi?
Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus.

Hain em. virkaa, vaikka se oli siihen maailmanaikaan ”betonoitu” SKDL:lle, nykyiselle Vasemmistoliitolle.

Minulla on silloisen Kemin kaupunginhallituksen kokouksesta kyseisen pykälän kohdalta haalistunut pöytäkirjanote.

Edelliseen littyvänä pieni, mielenkiintoinen keskustelu silloisen rehtorin Pentti Lehdon kanssa.

Päivä, pari ennen Kemin kaupunginhallituksen kokousta, jossa rehtorin valinta päätettiin, Pentti totesi "muina miehinä", että hän on saanut kuulla, että SKDL:llä on kaksi hakijaa rehtorin virkaan: Pekka Dementjeff ja Aki Pyykkö.

Totesin Pentille: "En ole minkään puolueen jäsen enkä siten varmaankaan SKDL:n ehdokas." 

"Perskules! Onko näin? Tämä tieto on vietävä heti päättäjille!" Pentti totesi välittömästi.

Perskules oli äärimmäisen voimakas ilmaisu Pentiltä. En muista hänen koskaan kiroilleen.

Tämä oli kuntapolitiikkavaikuttamista paraimmillaan/pahimmillaan. Mutta kuka äänesti silloin ketäkin...?

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...