TRAKAI
HELMIKUUN toisena päivänä venäläinen oppositiohahmo Vladimir Kara-Murza, 35, valmistautui Moskovassa lähtemään lentokentälle, kun oireet iskivät.
Sydän alkoi tykyttää, hikoilutti, oksetti.
Kara-Murza oli appivanhemmillaan. Kaikki valtasi tuttu kauhun tunne, mutta myös kokemuksen tuoma ymmärrys, että nyt on kiire. Pian Kara-Murza oli sairaalassa. Siellä hän vaipui koomaan. Sisäelimet lopettivat yksi kerrallaan toimintansa.
”TÄMÄ oli toinen yritys tappaa minut myrkyttämällä. Edellinen oli toukokuussa 2015”, Kara-Murza sanoo.
”Molemmilla kerroilla lääkärit arvioivat selviytymismahdollisuuksiksini viisi prosenttia.”
Siksi hän pitää selvänä, että hänet on haluttu molemmilla kerroilla tappaa. Jos tavoitteena olisi ollut varoittaa, vähempikin olisi riittänyt. Onneksi hän ei ollut kummallakaan kerralla yksin.
Kumpikaan tapaus ei ole vielä selvinnyt. Edes syitä sairastumisiin ei tiedetä.
KARA-MURZA on entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman Avoin Venäjä -kansalaisjärjestön varapuheenjohtaja. Aiemmin hän avusti helmikuussa 2015 surmattua oppositiopoliitikko Boris Nemtsovia.
Siksi hän on keskeisiä hahmoja Venäjän niin sanotussa järjestelmän ulkopuolisessa oppositioliikehdinnässä. Tällä kankealla termillä tehdään ero Venäjän parlamentissa oleviin virallisiin oppositiopuolueisiin, jotka tukevat Venäjän johtoa kaikissa merkittävissä kysymyksissä.
Asema on tuonut hänet nyt Liettuan Trakaihin Vilnan Venäjä-forum -tapahtumaan, jonka yhteydessä hän antaa haastattelun Helsingin Sanomille.
Hän on myös hankkinut vihollisia. Kara-Murza oli merkittävässä roolissa lobbaamassa Yhdysvaltain säätämää niin sanottua Magnitski-lakia. Se pani mustalle listalle venäläisvirkamiehiä, joilla epäiltiin olleen osuutta tutkintavankeudessa Moskovassa kuolleen Sergei Magnitskinkuolemaan. Laki raivostutti Kremliä eli Venäjän johtoa.
NÄKYVÄT oppositiohahmot ovat joutuneet tänä vuonna useiden hyökkäysten kohteiksi. Kara-Murzan lisäksi kohteena on ollut esimerkiksi oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi, jonka silmä vaurioitui jonkun heitettyä myrkkyä hänen kasvoilleen.
”Tässä ei ole mitään uutta. He yrittävät kaikenlaisia keinoja pelotellakseen ja pysäyttääkseen poliittisia vastustajia”, hän sanoo.
”Olemme nähneet Vladimir Putinin 17 vuoden valtakaudella, että Kremlin kanssa eri mieltä olevien kuolleisuus on jostain kumman syytä korkeaa. Näkyvin ja julkein poliittinen murha oli tietenkin opposition johtajan Boris Nemtsovin murha.”
Näistä rikoksista ei yleensä seuraa rangaistusta. Kiinni jää korkeintaan toteuttaja.
”Kreml sanoo aina murhan jälkeen, ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Se selviää ehkä, kun tapaukset on lopultakin mahdollista tutkia kunnolla. Mutta sillä on keskeinen rooli näiden tapausten peittelyssä ja rankaisemattomuudessa.”
KARA-MURZA puhuu nopeasti, mutta entisenä televisiotoimittajana selvästi eksymättä sivupoluille. Ajoittain puhe on kiihkeää, Nemtsovista puhuttaessa lähes kiukkuista.
Eikä hän säästele sanojaan.
Venäjällä on hänen mukaansa kaksi eri todellisuutta. Ensimmäinen on virallinen Venäjä, josta lännessä yleensä puhutaan, kun puhutaan Venäjästä.
”Se on tiukentuva autoritäärinen hallinto, käytännössä diktatuuri, jossa valta on yhdellä miehellä, jossa parlamentti ei entisen puhemiehen mukaan ole paikka keskustelulle, jossa vaalit on alennettu turhaksi rituaaliksi vailla todellista kilpailua, jossa useimmat pääviestimet ovat hallituksen kontrolloimia, ja jossa on yli sata poliittista vankia.”
Sen rinnalla on hänen mukaansa toinen Venäjä.
”Kaikesta Putinin hallinnon autoritäärisyydestä, paineesta ja pelottelusta huolimatta Venäjällä on enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät nykyhallinnon umpikujaksi. He ymmärtävät, ettei Venäjällä ole tulevaisuutta näiden autoritääristen ja kleptokraattisten vallanpitäjien kanssa.”
HÄNEN mukaansa nyt ovat heräämässä erityisesti nuoret. Nuorten osuus yllättikin monet maaliskuussa, kun ympäri Venäjää oli isoja mielenosoituksia korruptiota vastaan. Ne osoittavat hänestä, että yhä useampi alkaa kyllästyä.
”Myös siihen, että nyt yksi ihminen on ollut vallassa maassamme lähes 18 vuotta. Yhtä kauan kuin Leonid Brežnev, joka oli Neuvostoliiton totalitaarisen pysähtyneisyyden symboli.”
Kara-Murza uskoo, että nyt kehittymässä oleva protestiliikehdintä on käännekohta Venäjälle ja nykyjärjestelmälle. Aiemmin mielenosoitukset ovat liittyneet johonkin tiettyyn kysymykseen, joten ne on saatu kuriin.
”Nyt vastassa on käytännössä koko uusi sukupolvi sanomassa, että he ovat tympääntyneitä nykymenoon. Kremlillä ei ole paljon tehtävissä, ainakaan keskipitkällä aikavälillä. Vielä voi lähettää mellakkapoliisit, kun ihmisiä on kymmeniätuhansia. Kun heitä on satojatuhansia, ei voi tehdä oikein mitään.”
AIKA näyttää, kuinka oikeassa Kara-Murza on. Nuorten mielenosoitusinnosta saadaan jonkinlainen käsitys maanantaina, jolloin Navalnyi on taas kutsunut ihmisiä kaduille vastustamaan korruptiota.
Kara-Murzan puhe on tietenkin myös poliitikon puhetta. Kaikki eivät myöskään usko, että nykyvaltaa seuraisi länsimaistyyppinen demokratia, kuten Kara-Murza toivoo.
Siihen hänen järjestönsä tähtää. Se kuitenkin korostaa enemmänkin varautuvansa vallanvaihtoon kuin ajavansa sitä.
”Tiedämme Venäjän historiasta varmasti, että meidän maassamme muutos tapahtuu nopeasti ja yllättäen, yllättäen kaikille.”
Tausta-ajatuksena on, että Neuvostoliiton romahdettua 1991 mitään suunnitelmia siirtymisestä demokratiaan ei ollut. Siksi siirtymä demokratiaan ei lopulta onnistunut. Tätä virhettä ei ole varaa tehdä uudestaan, hän sanoo.
Niinpä liike yrittää ”voimaannuttaa, kouluttaa ja harjoituttaa” nuoria demokratia-aktivisteja.
”Emme halua vaihtaa huonoa tsaaria hyvään tsaariin. Haluamme, ettei ole tsaaria lainkaan. Haluamme muuttaa mallin ja järjestelmän, ei vain johtajaa.”
KARA-MURZA palasi tajuihinsa helmikuussa ja lähti pian hoitoon ulkomaille. Hän on elänyt talvesta asti perheensä kanssa Washingtonin ulkopuolella, eikä ole käynyt Venäjällä.
Muualla hän jo matkustaa, lähinnä Nemtsovista ohjaamansa dokumentin ensi-illoissa.
”Minun pitää vielä toipua. Lääkärit sanovat, etten ehkä selviä kolmannesta kerrasta.”
Mutta kun hän ja lääkärit uskovat toipumisvaihteen olevan ohi, hän aikoo palata.
”En anna periksi.”
HELMIKUUN toisena päivänä venäläinen oppositiohahmo Vladimir Kara-Murza, 35, valmistautui Moskovassa lähtemään lentokentälle, kun oireet iskivät.
Sydän alkoi tykyttää, hikoilutti, oksetti.
Kara-Murza oli appivanhemmillaan. Kaikki valtasi tuttu kauhun tunne, mutta myös kokemuksen tuoma ymmärrys, että nyt on kiire. Pian Kara-Murza oli sairaalassa. Siellä hän vaipui koomaan. Sisäelimet lopettivat yksi kerrallaan toimintansa.
”TÄMÄ oli toinen yritys tappaa minut myrkyttämällä. Edellinen oli toukokuussa 2015”, Kara-Murza sanoo.
”Molemmilla kerroilla lääkärit arvioivat selviytymismahdollisuuksiksini viisi prosenttia.”
Siksi hän pitää selvänä, että hänet on haluttu molemmilla kerroilla tappaa. Jos tavoitteena olisi ollut varoittaa, vähempikin olisi riittänyt. Onneksi hän ei ollut kummallakaan kerralla yksin.
Kumpikaan tapaus ei ole vielä selvinnyt. Edes syitä sairastumisiin ei tiedetä.
KARA-MURZA on entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman Avoin Venäjä -kansalaisjärjestön varapuheenjohtaja. Aiemmin hän avusti helmikuussa 2015 surmattua oppositiopoliitikko Boris Nemtsovia.
Siksi hän on keskeisiä hahmoja Venäjän niin sanotussa järjestelmän ulkopuolisessa oppositioliikehdinnässä. Tällä kankealla termillä tehdään ero Venäjän parlamentissa oleviin virallisiin oppositiopuolueisiin, jotka tukevat Venäjän johtoa kaikissa merkittävissä kysymyksissä.
Asema on tuonut hänet nyt Liettuan Trakaihin Vilnan Venäjä-forum -tapahtumaan, jonka yhteydessä hän antaa haastattelun Helsingin Sanomille.
Hän on myös hankkinut vihollisia. Kara-Murza oli merkittävässä roolissa lobbaamassa Yhdysvaltain säätämää niin sanottua Magnitski-lakia. Se pani mustalle listalle venäläisvirkamiehiä, joilla epäiltiin olleen osuutta tutkintavankeudessa Moskovassa kuolleen Sergei Magnitskinkuolemaan. Laki raivostutti Kremliä eli Venäjän johtoa.
NÄKYVÄT oppositiohahmot ovat joutuneet tänä vuonna useiden hyökkäysten kohteiksi. Kara-Murzan lisäksi kohteena on ollut esimerkiksi oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi, jonka silmä vaurioitui jonkun heitettyä myrkkyä hänen kasvoilleen.
”Tässä ei ole mitään uutta. He yrittävät kaikenlaisia keinoja pelotellakseen ja pysäyttääkseen poliittisia vastustajia”, hän sanoo.
”Olemme nähneet Vladimir Putinin 17 vuoden valtakaudella, että Kremlin kanssa eri mieltä olevien kuolleisuus on jostain kumman syytä korkeaa. Näkyvin ja julkein poliittinen murha oli tietenkin opposition johtajan Boris Nemtsovin murha.”
Näistä rikoksista ei yleensä seuraa rangaistusta. Kiinni jää korkeintaan toteuttaja.
”Kreml sanoo aina murhan jälkeen, ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Se selviää ehkä, kun tapaukset on lopultakin mahdollista tutkia kunnolla. Mutta sillä on keskeinen rooli näiden tapausten peittelyssä ja rankaisemattomuudessa.”
KARA-MURZA puhuu nopeasti, mutta entisenä televisiotoimittajana selvästi eksymättä sivupoluille. Ajoittain puhe on kiihkeää, Nemtsovista puhuttaessa lähes kiukkuista.
Eikä hän säästele sanojaan.
Venäjällä on hänen mukaansa kaksi eri todellisuutta. Ensimmäinen on virallinen Venäjä, josta lännessä yleensä puhutaan, kun puhutaan Venäjästä.
”Se on tiukentuva autoritäärinen hallinto, käytännössä diktatuuri, jossa valta on yhdellä miehellä, jossa parlamentti ei entisen puhemiehen mukaan ole paikka keskustelulle, jossa vaalit on alennettu turhaksi rituaaliksi vailla todellista kilpailua, jossa useimmat pääviestimet ovat hallituksen kontrolloimia, ja jossa on yli sata poliittista vankia.”
Sen rinnalla on hänen mukaansa toinen Venäjä.
”Kaikesta Putinin hallinnon autoritäärisyydestä, paineesta ja pelottelusta huolimatta Venäjällä on enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät nykyhallinnon umpikujaksi. He ymmärtävät, ettei Venäjällä ole tulevaisuutta näiden autoritääristen ja kleptokraattisten vallanpitäjien kanssa.”
HÄNEN mukaansa nyt ovat heräämässä erityisesti nuoret. Nuorten osuus yllättikin monet maaliskuussa, kun ympäri Venäjää oli isoja mielenosoituksia korruptiota vastaan. Ne osoittavat hänestä, että yhä useampi alkaa kyllästyä.
”Myös siihen, että nyt yksi ihminen on ollut vallassa maassamme lähes 18 vuotta. Yhtä kauan kuin Leonid Brežnev, joka oli Neuvostoliiton totalitaarisen pysähtyneisyyden symboli.”
Kara-Murza uskoo, että nyt kehittymässä oleva protestiliikehdintä on käännekohta Venäjälle ja nykyjärjestelmälle. Aiemmin mielenosoitukset ovat liittyneet johonkin tiettyyn kysymykseen, joten ne on saatu kuriin.
”Nyt vastassa on käytännössä koko uusi sukupolvi sanomassa, että he ovat tympääntyneitä nykymenoon. Kremlillä ei ole paljon tehtävissä, ainakaan keskipitkällä aikavälillä. Vielä voi lähettää mellakkapoliisit, kun ihmisiä on kymmeniätuhansia. Kun heitä on satojatuhansia, ei voi tehdä oikein mitään.”
AIKA näyttää, kuinka oikeassa Kara-Murza on. Nuorten mielenosoitusinnosta saadaan jonkinlainen käsitys maanantaina, jolloin Navalnyi on taas kutsunut ihmisiä kaduille vastustamaan korruptiota.
Kara-Murzan puhe on tietenkin myös poliitikon puhetta. Kaikki eivät myöskään usko, että nykyvaltaa seuraisi länsimaistyyppinen demokratia, kuten Kara-Murza toivoo.
Siihen hänen järjestönsä tähtää. Se kuitenkin korostaa enemmänkin varautuvansa vallanvaihtoon kuin ajavansa sitä.
”Tiedämme Venäjän historiasta varmasti, että meidän maassamme muutos tapahtuu nopeasti ja yllättäen, yllättäen kaikille.”
Tausta-ajatuksena on, että Neuvostoliiton romahdettua 1991 mitään suunnitelmia siirtymisestä demokratiaan ei ollut. Siksi siirtymä demokratiaan ei lopulta onnistunut. Tätä virhettä ei ole varaa tehdä uudestaan, hän sanoo.
Niinpä liike yrittää ”voimaannuttaa, kouluttaa ja harjoituttaa” nuoria demokratia-aktivisteja.
”Emme halua vaihtaa huonoa tsaaria hyvään tsaariin. Haluamme, ettei ole tsaaria lainkaan. Haluamme muuttaa mallin ja järjestelmän, ei vain johtajaa.”
KARA-MURZA palasi tajuihinsa helmikuussa ja lähti pian hoitoon ulkomaille. Hän on elänyt talvesta asti perheensä kanssa Washingtonin ulkopuolella, eikä ole käynyt Venäjällä.
Muualla hän jo matkustaa, lähinnä Nemtsovista ohjaamansa dokumentin ensi-illoissa.
”Minun pitää vielä toipua. Lääkärit sanovat, etten ehkä selviä kolmannesta kerrasta.”
Mutta kun hän ja lääkärit uskovat toipumisvaihteen olevan ohi, hän aikoo palata.
”En anna periksi.”
Kuka?
Vladimir Kara-Murza
Näkyvä oppositiohahmo ja Avoin Venäjä -järjestön varapuheenjohtaja.
Valmistunut maisteriksi brittiläisestä Cambridgen yliopistosta pääaineenaan historia.
Vaimo ja lapset asuvat Yhdysvalloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti