Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:
Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka.
_______________________________________________________________________
Taisinpa itse julkisestikin ilmoittaa, että en koske politiikkaan pitkällä kepilläkään.
Itse opetustyössä oli työsarkaa ja haastetta edelleen ihan riittävästi. Silloisella Kemin ammattioppilaitoksen Kemian osastolla osastonjohtajuutta kierrätettiin. Itsekin toimin em. tehtävässä muutamia vuosia useaan otteeseen.
Tietotekniikan tulo yhä enemmän opetukseen mukaan aiheutti varsinkin iäkkäimmille opettajille "harmaita hiuksia". Nuoret tietotekniikkaan perehtyneet "elvistelivät" avoimesti taidoillaan.
1980- ja 90-lukujen vaihteessa alkoi yhä selkeämmin esiintyä Kemin ja Tornion hegemoniataistelu ammatillisen koulutuksen osa-alueella. Orastavan taistelun alkumetreillä otin tiukasti kantaa julkisestikin kirjoituksissani itsenäisen, Kemin kaupungin omistaman ammattioppilaitoksen puolesta ja kehittämisestä.
Muutoksen rattaat olivat lähteneet liikkeelle opetussektorilla, se oli selkeästi havaittavissa ja siihen alkoivat kemiläisetkin kuntapäättäjät orientoitua...
Opetuksen ohessa olin mukana sekä opettaja- että insinöörijärjetötoiminnassa.
Ammatillisen opetussektorin järjestösota päättyi 1990-luvun puolessavälissä - hyvä niin. Palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Insinööriliitto IL ja Opetusalan Ammattijäjestö OAJ sopivat tietyistä järjestelyistä ammatillisissa oppilaitoksissa toimivista insinööriopettajista - varsinaisesta edunvalvonnasta ja ammatillisaatteellisesta osuudesta paikallisyhdistyksissä. Valitettavasti hyvät tavoitteet eivät käytännössä toteutuneet...
Todettakoon, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja perustetun Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja.
Minut valittiin lisäksi OAJ/AOO ( Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat) ry:n hallitukseen. Olin siinä tehtävässä monta kaksivuotiskautta. Toimin myös Opettaja-lehden toimitusneuvostossa AOO:n mahdaatilla. Olin toimitusneuvoston Kekkonen. Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että olin em. tehtävässä liian pitkään.
Olin myös Insinööriliiton edustajakokousedustaja kolmivuotiskauden 1993-95 AOI ry:n mandaatilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana totean, että olin jopa hetken aikaa JIL ry:n varapuheenjohtaja ja Insinööriliiton hallitusjäsen.
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista aikaa...
Pienenä sivujuonteena todettakoon, että paperilinjalla oli monia lahjakkaita urheilijoita, lähinnä joukkuelajien taitajia. Jääkiekkoon liittyvänä kävin silloin tällöin katsomassa Kemin Lämäreiden edustusjoukkueen pelejä ulkoilmajääkaukalon reunalla Sauvosaaren urheilukentän kupeessa.
Monesti pohdiskelin jääkiekkokaukalon reunalla seisoskellessani - lähes kaikki omistamani vaatteen ylle pyntättänä - miten tällaista lajia voi yleensäkään harrastaa näissä olosuhteissa.
Itse olin opiskeluaikoina, 1960-70-lukujen vaihteessa. käynyt Tampereella katsomassa jääkiekkoa muutaman paikallisottelun sisätiloissa > jäähallissa.
Muistan hyvin erään tapahtuman jääkiekkokaukalon reunalta. Muistaakseni olin uteliaisuuttani katselemassa Lämäreiden harjoittelua, sillä pari opiskelijjani oli mukana joukkueessa. Harjoitusten päätteeksi kentän reunalla ei ollut juuri muita kuin Tapani Onkalo, silloinen Lämäreiden puheenjotaja ja minä.
Elämän sattumanvaraisuus tulee taas kiistatta kuvioihin. Jos en sattunut olemaan jääkiekkokaukalon reunalla, tuskin Tapani olisi bongannut minua Kemin Lämäreiden kuvioihin - näin se menee...
Tapani otti puheeksi jääkiekkoseuratoiminnan Kemissä ja Kemin Lämärit ry:n lähestyvän yleiskokouksen. Minulle jäi sellainen mielikuva, että hän oli jäämässä puheenjohtajatehtävästä sivuun ja seuralle haettiin - oli haettu jo jonkin aikaa - uutta puheenjohtajaa.
Menin katselemaan asioiden kehittymistä yleiskokoukseen Kemin Säästöpankin silloisiin tiloihin - vierailevan tähtenä - paikalla oli kourallinen osittain tuntemaani väkeä.
Niinhän siinä kävi, että tulin valituksi Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajaksi.
Olihan minulla kokemusta ammattijärjestöpuolelta vastaavista tehtävistä, mutta urheiluseuratoiminta oli uusi alue...
Sittä alkoi muutaman vuoden mielenkiintoinen jakso, jossa oli sekä ylä- että alamäkekeä.
Pääsääntöisesti toiminta oli nousujohteista, sillä silloinen seuran johtokunta linjasi tärkeimmäksi tavoitteeksi jäähallin rakentamisen Kemiin - vihdoinkin! Sitä oli yritetty useaan kertaan aikaisemminkin sekä Karihaaran Tenhon että Kemin Lämäreiden toimesta - tuloksetta.
Tuohon maailman aikaan Kemissä vallitsi poliittisesti tiukka kahtiajako jääkiekossakin - valitettavasti.
Sitä en itse ymmärtänyt tai oikeastaan en halunnut ymmärtää. Siinä vaiheessa oli itselleni muodostunut selkeä näkemys, että jäähallia ei rakenneta, mikäli seurojen välinen yhteistyö ei edisty.
Aikaisemmin oli kemiläisten urheiluseurojen yhteistyötä testattu yhteistyötilaisuudessa, jonka aiheena oli monitoimimaapohjahallin rakentaminen Kemiin.
Kokous oli Kemin Merihovin kabinetissa 28.10.1987. Itse tulin valituksi kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Jouko Jokke Uusitalo Kemin City-Sportin voimahahmo.
Paikalla oli tulevia kuntapäättäjiä, jotka veivät em. asiaa eteenpäin omissa ryhmissään - näin haluan jälkikäteenkin vahvasti uskoa.
Ihan hyvä tapahtuma, joka hiukan loi pohjaa myös jäähallin orastavalle tulevaisuudelle...
Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä.
Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Toimin em. toimikunnan puheenjohtajana.
Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis 1990-luvulla Kemissä - palaan kyllä kohta opetusosuuteenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti